onko kenenkään lapsella paniikkihäiiriötä?

En kertonut kellekään, joten en saanut hoitoakaan. Luokkalaiset varmaan ihmettelivät, miksi en koskaan käynyt syömässä ym.

Sinun lapsellasi on varmasti asiat paremmin, kun nykyään paniikkihäiriötä osataan hoitaa ja ilmeisesti puhutte asiasta avoimesti.

että ihan alkumetreillä vielä ollaan.

(erityislapsi, takana koulukiusaamista, myös opettajat mukana jne)



Siitä puhuttiin silloin psykologin kanssa. Psykologi neuvoi lapselle hengitys- ja rentoutusharjoituksia, joita voi käyttää jos kohtaus tuntuu olevan tulossa, mutta kehotti olemaan liikaa tarkkailematta sitä, koska jos kohtausta odottaa ja pelkää pelko alkaa hallita elämää ja tuo lisää kohtauksia. Lääkityksestä puhuttiin vain, että sitä täytyy harkita, jos kohtaukset jatkuvat.



Kun yölliset kohtaukset pelottivat lasta, otimme vähäksi aikaa viereen nukkumaan.



Onneksi tämä tapahtui huhti-toukokuun vaihteessa. Kesäloman alettua kohtaukset hävisivät melkein heti. Syksyllä opettaja oli vaihtunut, eivätkä kohtaukset palanneet koulun alettua, vaikka niin pelkäsin.



Kehottaisin,e ttä tarkastakaa lapsen stressitekijät, koulutilanne ja sosiaalinen kuvio. Jos takana kiusaamista, yrittäkää puuttua siihen. Meillä se ei onnistunut kun ope oli mukana, mutta onneksi homma laukesi kesälomaan.