G: miten miehesi muisti sinua kun synnytit hälle lapsen?
Mä sain eskoisesta sormuksen, tokasta kukan, kolmannesta ja neljännstä en mitään!! :( Jotenkin tuo kaivertaa ja masentaa. Yhäkin vaikka vauvakin jo puoli vuotta.
Kommentit (13)
se on jo paljon että lapsi syntyy ja isä on paikalla, eipä siinä muuta tartte. enkä edes ole ajatellut että minä tarvitsisin jonkin lahjan. toki mieheni teki täytekakun vieraille jotka tulivat uutta tulokasta kotiimme katsomaan, se oli ihanaa ja ihan oma-aloitteisesti kakun halusi tehdä eikä minua haittaisi vaikkei ensikerralla tekisi sitäkään. lapsessa on minulle tarpeeksi " lahjaa" .
Vierailija:
mieheni teki täytekakun vieraille jotka tulivat uutta tulokasta kotiimme katsomaan, se oli ihanaa ja ihan oma-aloitteisesti kakun halusi tehdä eikä minua haittaisi vaikkei ensikerralla tekisi sitäkään. lapsessa on minulle tarpeeksi " lahjaa" .
Tuo kuulostaa minusta oikein hyvälle menettelylle, että isä järjestää tarjottavaa vieraille. Tulee tunne, että isä välittää perheestään. Inhottaisi kyllä sellainen " varphajaishet" -tyylinen örvellys tai täysi välinpitämättömyys. Kakku on oikea meininki! :-)
Kotiin tultua alkoi hoitaa vauvaa minun kanssani yhdessä. Antoi minun levätä ja kerätä voimia niin paljon kuin tarvitsi; heräsi öisin nostamaan vauvan rinnoilleni. Kaikki jaettiin.
Ei tullut mieleenkään että sen olisi minulle jotain romua pitänyt ruveta ostamaan... Oltiinhan juuri saatu yhteinen lapsemme... Ei vaan jotenkin mahdu tähän kuvioon sellaisena kuin sen itse näen.
Oli se ihmeellistä aikaa kyllä... [odottamaton, ei aiheeseen mitenkään kuuluva nostalgianpuuska]
Ja paineli juomaan pariksi päiväksi.
Miehen tärkein tehtävä oli olla mun tukena synnytyksissä ja sen hän tekikin hyvin. Lapset on meille molemmille tärkeitä, yhdessä haluttuja ja hoidettuja. Toi mies silti sairaalaan kukkia joka kerta, mutta ei " hänelle tehdystä lapsesta" vaan piristääkseen mua.
Mulle on riittänyt, että mieheni on läsnä. Lisäksi on kiva, että hän on osoittanut positiivista huomiota sekä minulle että masussani kasvavalle pienelle ihmiselle, joka on saanut meidän rakastelusta aikansa :) Kun siihen vielä lisätään se ihana huomaavaisuus, mitä mieheni on minua kohtaan osoittanut etenkin lasten syntymän jälkeen, en enempää voisi kaivatakaan. Ekan vuoden jälkeen olemme tasavertaisia vanhempia kaikella tavalla, kun yleensä lopettelen imetystä silloin. Silti jostain syystä äitiys tuntuu mieheni silmissä olevan jotain mielettömän upeaa, jota hän jaksaa edelleen tilaisuuden tullen hehkuttaa.
Mieheni onkin halunnut muistaa mua pienellä extralla lasten syntymän jälkeen, vaikka en osannut sitä ollenkaan odottaa. Esikoisen jälkeen sain sormuksen, johon oli kaiverrettu " äidille" . Nyt sormuksessa on myös lastemme syntymäajat. Lisäksi olen saanut ruusuja synnytysten jälkeen. Ja äitienpäivänä mieheni muistaa edelleen minuakin, vaikka en hänen äitinsä olekaan ;) Tosin lapset on vielä aika pieniä, ehkä se muuttuu aikanaan.
Totuus taitaa olla, että mitä useammassa synnytyksessä mies on mukana, sitä vähemmän huimalta se tuntuu... Vaikka jokainen lapsi on yhtä rakas, ei syntymän ihme järisytä ehkä enää ihan samalla tavalla kumpaakaan (äitiä tai isää). Muutenkin koko arki on useampilapsisena niin paljon kiireisempää sähellystä, että sitä ei tule enää ajatelleeksi pikkujuttuja samalla syvyydellä. Ehkä siksi et ole saanut lopuista lapsistanne erityistä " hatunnostoa" mieheltäsi? Kysy.
kohta syntyy kolmas lapsi ja edelleen on rästissä. Oon siis ite sanonu, että haluan jonkin korun, johon voi aina lisätä jonkun jutun, kun tulee uusi lapsi. Mutta en oo vielä löytänyt tarpeeksi kivaa (en oo kyllä ettinytkään).
Muuten normaalisti kukkia, suklaata, muuta hemmottelua ja hellyyttä. Ihanasti ollut messissä.
jotenkin elää sen hetken siinä, ei niinkuin esikoiselta, että meni ihmetellessä. Pääsee ne tunteet enemmän valloillee, keskittyy olennaiseen. Ensimmäiseltä huoletti ja nauratti sen tilanteen koomisuus, kaaosmaisuus, vaipat yms. lähinnä oma olemus, enemmän ajattelee nyt lasta ja sitä juttua itsessään. Jeeh!
synnytyksessä, istui vuoteen vieressä sairaalassa kaiken vapaa-aikansa. Kun kotiuduttiin, teki ruokaa, siivosi, hoiti kaikki kotihommat, jotta minä sain levätä ja tutustua lapseen ja äitinä oloon. Kun lapselle tuli koliikki, valvoimme yöt puoliksi, ja kun pelotti, otti syliin minutkin. Meille tuli lapsi, meille yhteiseksi tasa-arvoiseen parisuhteeseen. Eipä olisi tuon rinnalla mitkään suoritushelyt paljoa painaneet.
Vierailija:
Totuus taitaa olla, että mitä useammassa synnytyksessä mies on mukana, sitä vähemmän huimalta se tuntuu... Vaikka jokainen lapsi on yhtä rakas, ei syntymän ihme järisytä ehkä enää ihan samalla tavalla kumpaakaan (äitiä tai isää). Muutenkin koko arki on useampilapsisena niin paljon kiireisempää sähellystä, että sitä ei tule enää ajatelleeksi pikkujuttuja samalla syvyydellä. Ehkä siksi et ole saanut lopuista lapsistanne erityistä " hatunnostoa" mieheltäsi? Kysy.
kuudennenkin synnytykseen, ei kuulemma jäisi pois mistään hinnasta. Mutta ei ole mitään koruja lasten syntymistä ostellut, yhteiset lapset ja yhdessä tehdyt, yhdessä hoidetut.
Siis perhehän on yhteinen projekti syntymästä hautaan, eikä mikään naisen uhrautuminen miehelle. Mä oikeasti loukkaantuisin, jos mies palkitsisi mua lapsista kuin jotain koiraa. Vain eräille naisille miehet maksavat palveluksista rahaa/koruja, ja minä en todellakaan ole sellainen nainen!
en minä synnyttänyt miehelleni vaan me saimme yhdessä lapsen. Taisi kyll tuoda suklaata, mutta en mä nyt mitään lahjoja odottanut.