olen varmaan poikkeus, hyvä itsetunto ja onnellinen elämä

minusta onnellisuus ei riipu ulkoisista tekijöistä kuten edellä kirjoittanut kertoo. Minusta ihminen voi olla onnellinen vaikkei hänellä olisi juuri mitään ja ihminen jolla on kaikkea voi silti olla onneton. Kaikki riippuu pitkälti siitä mitä asioita arvostaa elämässään.

Itselläni löytyy suvusta alkoholisteja ja vaikka mitä mutta ei se tee minusta sen onnettomampaa kuin että jos niitä ei löytyisi. Olen itse onnellinen ja pyrin kykyni mukaan auttamaan muitaki ja tukemaan esim. alkoholistia.

Ei ole myöskään siistejä vaatteita ja hyvää työtä, mutta enpä niistä sen onnellisemmaksi voisi tulla mitä olen juuri nyt kun on ihana mies jota rakastaa ja kaksi ihanaa lasta ja ympärillä muutama ihana ystävä ja suku.

Anoppi myös aikoinaan eronnut mutta näyttää tuo poikansa olevan onnellinen hänkin ja anoppi elää onnellista elämää ja siitä riittää paljon myös meille ja lapsenlapsilleen jaettavaa...

Jos elämän onnellisuus on kiinni vaatteista ja siitä että suvussa ei ongelmia niin miten käy jos niitä tuleekin tai jos vaikka se ihana mies sattuu sairastumaan tms... onni tulee siis sisältäsi ja hyvin pitkälle se on sitä että arvostaa omaa elämäänsä ja rakastaa sitä sellaisena kuin se on.