Yhden lapsen äidit!

lapsen kanssa pakko puuhastella jotain koko ajan? Ei kai lapselle tarvitse järjestää kotona jatkuvaa ohjelmaa että pystyy olemaan. Kaikille rasittavaa. Eikö vois joskus sanoa että nyt leikitään hetki ja sitten saat leikkiä itsekseen. Äiti tekee omia juttuja nyt (tai ei tee) mutta ennen kaikkea haluaa olla rauhassa. Uskoisin että ne yhdet ja kahdetkin lapset oppivat itse keksimään viihdykettä kun ei suostuta jatkuvasti viihdyttämään. Alkuun täytyy vaan sietää ja vastustaa sinnikkäästi vaatimuksia, eiköhän se elämä siitä helpota.

oikeastaan koskaan sellaista kuin ap kuvailee. Lapsi leikkii paljon itsekseen, saattaa myös selailla pitkät tovit kirjoja, vaikka ei tietenkään osaa vielä lukea. Totta kai jutellaan lapsen kanssa ja erityisesti mies silloin tällöin leikkii hänen kanssaan, mutta meillä on erinomaisesti itsekseen viihtyvä kohta nelivuotias :-). Mutta siis myös hyvin sosiaalinen ja seurallinen, jos leikkikavereita on tarjolla...

Tyttö harrastaa kahtena iltana viikossa. Olen kyllä aina mukana 'kentän laidalla'. Leivotaan n. kerran viikossa yhdessä. Viikonloppuisin on serkku tai joku kaveri leikkimässä muutaman tunnin. Välillä käydään esim. uimahallissa ja mies vie jonkin verran ulos; metsään, sieneen, lumilinnaa rakentamaan. Mies pelaa myös paljon lautapelejä tytön kanssa.

Perjantaisin katsotaan 'Hauskat kotivideot' kolmisin. Tyttö tykkää myös pelata tietokoneella ja joskus liikaakin viihtyy koneen ääressä. Askartelee, piirtää ja leikkii jonkin verran yksinkin. Tällaista meillä yhden lapsen kanssa:)

oma lapseni kaipaa tauotta äidin seuraa. Passiivisella ja poissaolevalla isällä lienee osuutta siihen että äidin huomio on niin ainutlaatuiseen tärkeää. Puhelimessa puhuminen on mahdotonta ja nukkumaanlaitto on yhtä tuskaa, lapsi pyytää ja huutaa minuutin välein jotakin ja omaa rauhaa ei ole ennen kuin menen itsekin nukkumaan.

Sain kopioida lähestulkoon kokonaan juttusi :). Tässä meidän versio:



Meilläkin 5.5v tyttö ja ikalailla vanhemmissa koko ajan kiinni.Tyttö harrastaa yhtenä iltana viikossa. Olen kyllä aina mukana kentän laidalla. Leivotaan n. kerran kuukaudessa yhdessä. Viikonloppuisin on joku kaveri leikkimässä muutaman tunnin. Välillä käydään esim. uimahallissa ja mies vie jonkin verran ulos; metsään, sieneen, lumilinnaa rakentamaan. Mies pelaa myös paljon lautapelejä tytön kanssa. Perjantaisin katsotaan Hauskat kotivideot kolmisin. Tyttö tykkää myös pelata tietokoneella ja joskus liikaakin viihtyy koneen ääressä. Askartelee, piirtää ja leikkii jonkin verran yksinkin. Tällaista meillä yhden lapsen kanssa:)



Kovasti puuhataan juttuja yhdessä, mutta liika on liikaa. Meilläkin tyttö on välillä tosi sinnikäs seuranhaussaan, mutta jos ollaan vaan tiukkoina, että "nyt on omien puuhien aika", niin pian alkaa jostain kuulua tyytyväistä hyräilyä, kun tyttö alkaa puuhailla omiaan. Ja hän vaikuttaa yleensä lopulta onnelliselta, kun vaan patistetaan "kynnyksen" yli.



Yhteiset puuhatkin on kiva pitää aidosti mukavina, eikä väkinäisenä pakkopullana, jollaiseksi jotkut pelit ja leikit väistämättä muodotuu, jos niitä vastentahtoisesti yrittää aamusta iltaan suorittaa.

ainokainen on nyt 6v10kk ja viihtynyt aina tosi hyvin yksin. Askartelee, piirtää, rakentaa legoja tai majaa, "lukee"=katselee kirjoja, pelaa tietokoneella, leikkii nukeilla tai barbeilla. Jos lapsi on totutettu siihen, että koko ajan aikuinen pitää seuraa, varmaan tuota seuraa pitää koko ajan sitten pitääkin.

Meillä on yleensä vuorotöiden takia vain yksi vanhempi saatavilla eikä se tarkoita sitä, että lapsi sitten roikkuu siinä vanhemmassa.

Rohkaise ap lasta omaan leikkiin! Meillä kuuluu usein, että mulla on ihan tylsää tai mulla ei oo mitään tekemistä, mutta NIIN KUULUU OLLAKIN. Lapsella kuuluukin välillä olla tylsää: SIITÄ NE LEIKIT SYNTYVÄT. Ei tarvitse olla viihdyttämässä tai uutta koko ajan keksimässä.