Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ainon suuri suru
10.12.2008 |
Olen 31-vuotias ja aviomieheni on 38-vuotias. Olemme olleet yhdessä kahdeksan vuotta ja tähän saakka olemme olleet onnellisia. Mielestäni hyvin onnellisia. Naimisiin menimme 2006. Olimme puhuneet ennen naimisiin menoa useasti, että "sitten kun meillä on lapsia" tai "sitten kun lapset ovat jo sen verran isoja..". Eli minä oletin, että mieheni haluaa lapsia joskus. Mieheni on myös joskus sanonut haluavansa lapsia - sitten joskus.
Minä olen ehtinyt olla työelämässä nyt kuusi vuotta ja asuntovelkaa on maksamatta enää vain vähän. Keväällä sanoin miehelleni ensimmäisen kerran, että olisiko nyt aika kokeilla jos vaikka meille tulisi lapsi. Mieheni mutisi hiljaa jotain. Kesällä otin asian puheeksi uudelleen.
Itsenäisyyspäivänä mieheni sanoi, ettei halua lapsia. "Meillähän on kaikki hyvin. Saadaan nukkua aamulla pitkään, matkustella ja olla vapaita...". Minulla on surkea olo. En halua, että lapsi on "minun projektini", en halua painostaa ja pakottaa, mutta kuitenkin haluaisin lapsia.
Älkää ehdottako, että jätä se. En halua. Haluaisin kuulla, onko teillä ollut samanlaisia kokemuksia ja miten asia on selvinnyt vai onko?
Aino
Kommentit (16)
Ehkä miehelle tuli ohimenevä rimakauhu kun asia siirtyi tulevaisuuden maalailusta tässä ja nyt tasolle?
Jos hän todellakaan ei halua lapsia niin luulisin että se tuossa iässä on jo aika pysyvä olotila. Parikymppisenä minäkään en halunnut lapsia ja nyt niitä on liuta, mutta kohta nelikymppisen odottaisi tietävän mitä tahtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vain haluaisi odottaa kovin pitkään, sillä pelkään että olemme jo nyt siirtäneet asiaa liian pitkälle. Eihän minulla kuitenkaan muita mahdollisuuksia ole kuin odottaa jos mieli vaikka muuttuisi.
Mieheni sisko sai ensimmäisen lapsensa muutama vuosi sitten 38-vuotiaana. Nyt lapsia on kaksi. Pelkään, että hänen alituinen valittamisensa ja kommentit "älkää vaan koskaan tehkö lapsia" ovat myös vaikuttaneet. Mieheni sisko kokee lapsien rajoittavan liikaa elämäänsä. Enää ei saa kuulemma nukuttua, rinnat roikkuvat ja leikkausarpikin näyttää kamalalta... Ystäväpiirissämme on muitakin tällaisia henkilöitä ja he maalaavat kamalaa kuvaa vanhemmuudesta. Mieheni sanoi juuri parhaan ystävänsäkin sanoneen, että siihen sitten loppuu seksi ja yhteinen aika..
okei joillain loppuu seksi ja yhteinen aika mut se on kyllä valinta.
nimim. just nainut... siis pantu.. :)
En voisi tehdä miehelleni sitä, että huijaisin hänet isäksi.
omalta elämältäni. Siis onko tärkeintä, että saa pitää juuri tämän miehen
loppuelämänsä, vai onko oma lapsi sittenkin tärkeintä?
Sitten kun oma tärkeysjärjestys on selvillä, niin puhuisin miehen
kanssa omista toiveistani. Selittäisin, että haluan lapsen, ja
se on minulle äärimmäisen tärkeää jne. Antaisin aikarajan miehelle,
että hän saa rauhassa miettiä asiaa. En puhuisi asiasta enää
ennen aikarajan umpeutumista.
Kun aikaraja olisi mennyt umpeen, ja jos mies olisi edelleen lasta
vastaan, niin joko jättäisin hänet - tällöin lapsi on tärkeämpi kuin
mies - , tai hyväksyisin lopullisesti, että meille ei tule lapsia. Päätös
voi olla katkera, mutta toisaalta epävarmuus on raastavampaa!
Minä siis painostaisin miestä _päättämään_ suuntaan tai toiseen.
Asiaa ei kannata haudata maton alle, ja miettiä, että ehkä sitten joskus
tai... Aika kuluu, ja jokaisella on vain yksi elämä elettävänä. Naisilla
biologinen kello tikittää, eikä aikaa ole loputtomiin lasten saamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteinen aika ja seksi ei lopu lasten saamiseen. Toki esim.
seksin kanssa voi tulla suvantokausia, kun lapsi tai lapset ovat
pieniä, mutta aikaa löytyy taas seksillekin, kun lapsi tai lapset
ovat isompia.
Lapset ovat kuitenkin niin vähän aikaa pieniä ja kasvavat
niin nopeasti. Kohta vauva-ajan yöheräilyt ovat muisto vain.
Miehesi luulee suunnilleen elämän loppuvan lapsen syntymään. Eihän se samanlaisena voi jatkuakaan, mutta voi silti olla antoisaa. Sinun täytyisi osoittaa, että lapsesta on myös paljon ILOA. Löytyisikö tyytyväisiä lapsiperheitä lähettyviltä kyläilemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja todellakaan seksi ei lopu lapseen, yhteiselo ei lopu lapseen, eikä niitä arpiakaan kaikille tule, eikä liikakilojakaan. Ja minä nukunkin yhteentoista joka päivä! Ja lapsia on 6! Seksiä on aina kun jompikumpi haluaa. Illalla on yhteistä aikaa. Ja mulla ei oo liikakiloja jäänyt eikä masuun arpia. Ei oo syntyny yksikään sektiolla. Ja mitä sitten vaikka olisikin! Se on vain arpi! Ja sitä arpea voi tulla jos vaikka joutuu liikenneonnettomuuteen niin jos arven takia mies jättäs niin ois varmaan lähtiessään kengän kuva persiissä! Sais mennäkki jos niin ajattelee! Ja lapset on meillä ne mikä auttaa jaksamaan kaikkea, ja ne on meille KAIKKI ja ihan KAIKESSA ja asia numero 1! Kaikki muu tulee jälkeen päin.
Paha kun sen sisko tollasia puhuu! Ja! Sitä paitsi, itse oikein nautin kun saa vauvaa herätä yöllä hoitamaan. Imettämään, vaihtaan vaippaa, ja nukuttamaan. Ei sitä kauaa kestä. Kohta ne on jo isoja ja huomaa että voi kun se olikin ihanaa aikaa!
Toivottavasti sun miehes muuttaa mielensä! Ei se tiedä mistä jää paitsi! Ei vaikka ois 20 siskon lasta. Nei oo sama asia ku se OMA jota hoitaa! Oma lapsi, on se sitten biologinen tai ei mutta oma on oma! Ei siskon. Sisko kertoo aina ne negatiiviset asiat, mutta entäs ne hyvät mitä ne lapset tuo? Montako hymyä, iloa ja onnen tunnetta, ylpeyden aihetta jne....
ja sitten hankkii lapsia, kuvitellen, että elämä soljuu edelleen samoin ehdoin kuin aiemmin. Jos tämäkin naikkonen olisi tullut äidiksi 20-vuotiaana, olisi ääni kellossa todennäköisesti eri.
Terveisin äidiksi 18-vuotiaana ensimmäisen kerran, 41-vuotiaana viimeisen kerran.
En vain haluaisi odottaa kovin pitkään, sillä pelkään että olemme jo nyt siirtäneet asiaa liian pitkälle. Eihän minulla kuitenkaan muita mahdollisuuksia ole kuin odottaa jos mieli vaikka muuttuisi.
Mieheni sisko sai ensimmäisen lapsensa muutama vuosi sitten 38-vuotiaana. Nyt lapsia on kaksi. Pelkään, että hänen alituinen valittamisensa ja kommentit "älkää vaan koskaan tehkö lapsia" ovat myös vaikuttaneet. Mieheni sisko kokee lapsien rajoittavan liikaa elämäänsä. Enää ei saa kuulemma nukuttua, rinnat roikkuvat ja leikkausarpikin näyttää kamalalta... Ystäväpiirissämme on muitakin tällaisia henkilöitä ja he maalaavat kamalaa kuvaa vanhemmuudesta. Mieheni sanoi juuri parhaan ystävänsäkin sanoneen, että siihen sitten loppuu seksi ja yhteinen aika..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joidenkin mietintä vuosien jälkeen. Tämä tapahtui sen jälkeen kun olin pyytänyt usein kummilapsia ym tuttavien lapsia meille yökylään ja teimme retkiä lasten kanssa, mökkeilimme, vietimme paljon aikaa alakouluikäisten ja murrosikäisten kanssa ja sitten yhtäkkiä hän olikin muuttanut mielipidettään ja halusi isäksi tuolloin hänellä oli ikää 43 vuotta. Yövalvomiset ovat kyllä olleet rankkoja, mutta jos teillä on tilaa niin ainahan isä voi nukkua eri huoneessa. Meillä isä nukkui kaksi ensimmäistä vuotta työhuoneessaan muksun ollessa pieni. Muksun ollessa 2,5 vuotias isä kypsyi ajatukselle saada vielä toinen lapsi, mutta minulla on jo kovasti ikää, valitettavasti, taitaa jäädä toteutumatta.
anna ajan kulua vielä jonkin aikaa. siskon ja lähipiirin lapset kasvavat ja varmasti miehesi näkee jossain vaiheessa, kuinka mukavaa on sitten kun lapset kasvavat ja pikku lapsi vaihe on ohi. jos mahdollista, tarjoudu joskus ottamaan teille hoitoon ihan pieni vauva tai jo vanhempi koululainen, joiden kanssa voi puuhastella kaikenlaista. tarjoa salavaivihkaa miehellesi mahdollisuus tutustua eri ikäisiin lapsiin, eri ikäisiin kuin siskon lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minä nukunkin yhteentoista joka päivä! Ja lapsia on 6! Seksiä on aina kun jompikumpi haluaa.
sinun biologinen kello on tikittänyt loppuun. Miehesi etsii toisen naisen, joka synnyttää hänelle lapsen.
Naisen ei pidä luopua koskaan lapsista miehen vuoksi. Katkeruus taatusti astuu peliin jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka vanha olet? Yli 40v. voi ihan hyvin vielä tehdä lapsen.
Oltiin oltu jo monta vuotta yhdessä kun aloin puhua toiveestani saada lapsia. Hänen reaktionsa oli aika tyly: hänellä ei ole mitään tarvetta tulla isäksi, ajatus lapsista on aivan vieras. Vuosi-kaksi siinä meni ja aloin olla yhä varmempi, ettei suhteellamme ole minkäänlaista tulevaisuutta, jos mieheni päätöksestä minä en voi tulla äidiksi. Kerroin tämän sitten miehelle. Vasta tässä vaiheessa mieheni taisi vihdoin tajuta kuinka suuresta asiasta oli kyse ja että todellakin olen tosissani. Yllätys, yllätys, yhtäkkiä hän olikin valmis isäksi. Yksinjäämisen pelko olikin suurempi. Vajaan vuoden päästä ensimmäinen lapsi syntyi ja pari vuotta myöhemmin toinenkin.
Loppujen lopuksi kyse taisi olla jonkinlaisesta muutosvastarinnasta enemmän kuin itse lapsista, mies on aina ollut huono tekemään isoja päätöksiä.
Alue: Aihe vapaa
ja jos tulet raskaaksi, niin katso miehen reaktio. Todennäköisesti se on ihan myönteinen loppujen lopuksi. Sanot vaan ,että pillerit pettivät tms ja että näin oli tarkoitettu. Olet jo liian vanha aloittaaksesi isänhaun alusta. Nykyinen miehesi on varmasti perempi vaihtoehto kuin joku satunnainne baarikolli.