POIKIEN äidit !!!
Meillä lähtee kans ääntä niin, että välillä tuntuu et pää tulee kipeäksi. 4v poikamme ei jotenkin vaan osaa puhua normaalilla äänellä vaan jatkuvasti "huutaa". Onneksi on siis muitakin, sillä olen jo pitänyt poikaamme jotenkin erikoisena.
Isäsuhteesta. Meillä isä on paljon pojan kanssa. Leikkii, painii ja ottaa mukaan kaikkeen tekemiseen. Joskus vaan itsekin yltyy riehumaan ja saa pojan ihan villiksi. Ainoa huono puoli on, ettei meinaa saada kuria pojalle. On semmonen pehmoisä, joka antaa helposti periksi. Kurja sitten kun mä joudun ottaa sen kasvattajan roolin ja olla se tylsä äiti. Poika totteleekin mua paremmmin kuin isäänsä.
Nyt on meillä ollut useampi viikko aivan ihmeellistä käyttäytymistä. Mitään ei poika usko. Illalla ei halua pestä hampaita, käydäpesulla, syödä iltapalaa. Juoksee vaan karkuun ja panee hanttiin jos yrittää hakea. Itseltäni menee sitten hermot ja raahaan pojan suihkuun ja pesen väkisin. Jälkeen päin tuntuu pahalta kun aina pitää taistella. Tietty yritän ensin kaikin tavoin ilman hermostumista, mutta kun ei tehoa. Nauraa vaan ja panee hanttiin minkä ehtii. Sitten itkee kun vien vaan suihkuun ja suihkutan. Että on rasittavaa. Eihän sitä sais pakolla viedä asioita läpi, mutta poika osaa olla todella rasittava välillä. Kiusaa myös tosi paljon pikkusiskoaan, joka on vasta 10kk. Tuntuu, että oon ihan hukassa välillä. Toivottavasti tää menee ohi. Huoh...
/monic
Kommentit (52)
Kiipeilystä ja isä-suhteesta:
4- ja 6 vuotiaat poikani ovat tänä keväänä keksineet, että omenapuihin, tikapuille, huonekaluihin ja ovenkarmeihin on kiva kiipeillä. Kilpailevat kumpi uskaltaa kiivetä korkeammalle! Tai sitten muutenvain kiikkuvat jossain jalkaa korkeammalla ;D
En ole pahemmin kieltänyt, ellei ole loukkaantumisen vaaraa. Ja etteivät liian korkealla kiipeä! Taitaa olla luontaista niin pojille kuin osalle tytöistäkin.
Isä-suhde on ihan hyvä, joskin tekevät yhdessä aika vähän mitään. Välillä isä ottaa pojat mukaansa ystävilleen tai pelailee jotain pelejä, potkii palloa yms. Meillä on traktori " maajussi" -aikaisesta elämästä, pojat kilpailevat kuka pääsee isän kyytiin, hytissä kun on vain yksi lisäpenkki...
No... Suotavaa olisi jos isä tekisi enemmän poikien kanssa jotain tai edes olisi enemmän läsnä. Meillä on myös taloprojektia ja molemmat ollaan töissä..verottaa lasten päivästä myös paljon.
Harrastetaanko muissa poika-perheissä jotain? Tuntuu että iltaa kohti olisi kiva saada puhtia pois pojista ja rauhottumaan, jotta joskus mentäisiin nukkumaankin ;D
- äiti79 ja pojat 6v. 4v. ja 1,5v.
En vain ole vielä ehtinyt ihan kaikkia juttuja vielä lukeakaan.
Meillä on -05 ja -08 syntyneet pojat. Tuon 3-vuotiaan kanssa elämä on mahotonta menoa, mutta silti niin ihanaa :). Ollaan kolmistaan kotosalla päivät. Vanhempi täytti juuri vasta tuon 3v, joten en ole saanut laitettua häntä kerhoonkaan. Ensi syksynä kyllä! Hän nimittäin kaipaa ihan selvästi enemmän virikkeitä, mitä me vauvan kanssa pystymme hänelle antamaan.
Jos muistan oikein, niin nämä Vauvan keskustelupalstat tulee jatkossa kehittymään niin, että tänne saa luotua erilaisia yhteisöjä. Poikien äideille voisi kyllä sellaisen perustaa!
Onko kukaan lukenut Jari Sinkkosen Elämäni poikana -kirjaa?
Mä hankin sen jo viime vuoden puolella, mutta en ole ehtinyt lukemaan. Odotukset ovat kovat kirjasta, jos edes vähän tuo poikien maailma avautuisi mullekin :). Olen kyllä ollut koko elämäni enemmän poikien kanssa kuin tyttöjen. Jossain vaiheessa jopa tuntui siltä, että ymmärrän poikia paremmin kuin tyttöjä. Mutta nyt kun on nuo omat pojat, niin aika ymmällä sitä on hyvinkin usein.
Alussa - kun en ymmärtänyt, että meidän poika " hieman" villimpi kuin muut tuntemamme saman ikäiset - tunsin myös itseni huonoksi äidiksi, ym. kun en saanut esim. poikaa toissa ja viime kesänä ulkoota sisälle! Oli siis ihan mahdotonta saada väkisin häntä sisälle. Jo reilut 1-vuotiaana oli niin kovat voimat, ettei häntä saanut edes kannettua sisälle (pisti niin kovasti hanttiin koko kropallaan).
Poika on ihan vieraiden ihmisten läsnäollessa jopa ujo ja muutenkin osaa käyttäytyä todella ihanasti. Jos kumpikaan meistä vanhemmista ei ole mukana, niin poika on ihan erilainen kuin meidän seurassa. Jos tulee vieraita tai ollaan kylässä tutussa paikassa, niin meno on aivan hulvatonta. En kuitenkaan ota siitä paineita. Enemmän mulla kiehuu sillon, kun ollaan kolmistaan kotona/ulkona, eikä totella yhtään.
Nähtäväksi jää, millaista on meno kuin tuo kuopuskin tuosta lähtee liikkeelle ja alkaa puhumaan :). Nyt jo siis desibelit näin kerrostalossa aika korkealla ;).
Kiitokset ihanista jutuistanne! Samaistuin niiiiin monen juttuihin.
Hyvä ketju tämä! Meillä hyvin vilkas, voimakastahtoinen ja temperamenttinen 3-vuotias poika ja toinen poju tulossa syksyllä. Vähän kauhulla jo odottelen mitä tuleman pitää.. ;) Olisin kiinnostunut kuulemaan miten teillä kahden pojan kera sujunut vauva-aika? Iselleni tavallaan " helpotus" kun toine poju tulossa, kun itse olen ollut ns. poikatyttö lapsena. Sukupuolella ei kuitenkaan ole merkitystä, tervettä lasta sitä toivoo vain. Voimia kaikille poikavillikoiden vanhemmille!
Meillä minun vanhempani suhtautuvat meidän viikareihin stoalaisella tyyneydellä. Myös siskollani ja veljelläni on kaksi poikaa kummallakin ja myös he asuvat molemmat vanhempieni lähellä eli omat vanhempani ovat jo melkoisen karaistuneet poikalasten touhuihin. Eli siitä osoitteesta ei koskaan tule mitään erityisiä moitteita tms. ja sinne uskaltaa aina hyvillä mielin työntää meidänkin katraan vaikka viikonlopuksi jos miehen kanssa halutaan tehdä kahdestaan jotain.
Mutta anoppi ja appi ovat sitten hieman erilaisia. Miehelläni on yksi sisko, jolla puolestaan kaksi tyttöä ja molemmat ovat sellaisia hellanduudeleita että. Meidän esikoinen nimittääkin niitä " Iso-keijuksi" ja " pikku-keijuksi" ja valittaa, ettei voi leikkiä niiden kanssa oikein mitään kun ne vaan istuu ja leikkii kassissa olevilla koirilla tai juoksee kauhuissaan häntä pakoon jos hän keksii jonkun liikunnallisen leikin.
Näiltä isovanhemmilta tulee koko ajan kommenttia meidän esikoispojan vauhdista ja touhuista tyyliin " miten se on niin villi kun ei se meidän oma tuollainen lapsena ollut" . Viittaavat siis mieheeni joka onkin ollut tosi rauhallinen lapsena. Mulla meinaa aina verenpaine tässä vaiheessa nousta koska jotenkin ymmärrän sen helposti arvosteluksi joko meidän kasvatustyylistä tai sitten että minun puoleltani tulisi jotain " huonoa verta" :-)
Eniten kyllä käy sääliksi meidän keskimmäistä eli ainutta tyttöä joka näihin serkkuihinsa verrattuna on oikea kauhukakara. Itse puolustan häntä koko ajan selittämällä että kasvaa kahden veljen puristuksissa ja lisäksi minun puoleltani suvussa on vain pelkkiä serkku-poikia (joita siis tapaa tosi usein kun asutaan aika lähekkäin kaikki) joten on oppinut melkoisen tomeraksi. Mutta kieltämättä, onhan hän näihin serkkutyttöihinsä verrattuna oikea torimuija. Tukka takussa, herkästi nyrkit pystyssä eikä epäröi hetkeäkään puolustaa omaa asemaansa erittäin kovaan ääneen.
Noh, joka tapauksessa anoppi ja appi ovat jo ilmoittaneet että pärjäävät just ja just kun meidän vanhemmat lapset on siellä hoidossa mutta että jos tämä kuopus eli toinen poikamme osoittautuu yhtä energiseksi kuin isommat niin eivät taida jaksaa paimentaa kaikkia kolmea kerralla. Tästä en kyllä loukkaantunut koska oikeesti tiedän, että se on tosi vaativaa hommaa kun kaikki kolme pyörii jaloissa koko päivän. Siksi itsekin " pakenin" töihin vuoden alusta ja olen kuulkas nauttinut suunnattomasti :-)
....silti tuo kuulosti todella tutulta.
Aikamoisia vilperttejä ovat kumpikin, tyttö ei jää kyllä yhtään jälkeen pojasta.
Hetken malttavat ehkä vieraissa paikoissa olla ns. vieraskoreita, mutta aika nopeasti meno yltyy. Eivät todellakaan istu paikoillaan vaan koko ajan pitää mennä, kokeilla, kysyä...
Poikien elämä on ehkä suoraviivaisempaa kuin tytön, sen voi sanoa, kun molempia seuraa.
Olen töissä ja hiljaisen hetken sattuessa tulin vain vierailijana katselemaan viestejä mutta oli pakko kirjautus sisään ja kirjoittaa tähän ketjuun!
Olen siis 34v äiti ja poikia kolme 9v, 8v ja 3v. Meno on juuri tuollaista; kovaäänistä, vauhtia riittää, tappeluita ja kinastelua. Samalla kuitenkin pojat ovat parhaimpia kaveruksia ja toistensa tukijoita. Joka viikko kuulee jonkun sanovan " voi kun sinua ei olisi, minä vihaan sinua!" ja tunnin päästä varsinkin isot pojat makaavat vierekkäin sängyllä ja lukevat yhdessä Akua tai tekevät jotain legojuttuja tms.
Pienin on " pahin" kaikista; pakko pysyä isoveljien vauhdissa mukana ja meteli on sen mukainen, kaikki keskustelu käydään mahdollisimman kovaäänisesti ja jos joku ei natsaa tai isoveljet ei laske huoneeseen niin huuto kuuluu varmasti naapurikortteliin.
Monesti poden huonoa omaatuntoa kun hermot menee ja huudan itsekin -myönnän sen reilusti. Anteeksi kyllä pyydän myös pojilta ja selitän miksi hermot pimahti.
Nyt esiin nousee vielä 9v alkava esimurkku, tavarat on levällään, ei huolehdi niistä jne. Koulu menee molemmilla mukavasti, isompaa vaan pitää nyt vahtia että muistaa varmasti kaikki kirjat, vihkot jne.
Arvatkaas vaan millainen meno oli eilen töistä tullessani kun kotona oli lisäksi koululaisten koulukaverit?! Tuntui, että savu tulee korvista jne illalla sitten pidinkin neuvottelun (taas kerran...) koululaisten kanssa siitä mitä saa ja mitä ei tehdä.
Ihana, että on kohtalotovereita. Ystävilläni on paljon tyttöjä, jotka ovat rauhallisia ja olenkin aina hikinen vierailujen jälkeen kun koetan pitää oman katraani kasassa ja hyvin käyttäytyvinä. Lisäksi olen huomannut, että ystävilläni joilla on tyttöjä (1-2) ja siinä joukossa poika, on pojat rauhallisia. Liekö tuo tyttöjen seura ja rauhalliset leikit vaikuttaneet asiaan. Varsinkin jos poika ei ole vanhin. Yksinään poikani ovat varsinaisia enkeleitä ja kuulen usein silloin kehuja kuinka kohteliaita ja herttaisia poikia ovat :) Näkisipä nuo kehujat millaista eläintarhaa kotitouhut joskus (melkein päivittäin jossain vaiheessa) ovat.
tulppaani:
Ihana, että on kohtalotovereita. Ystävilläni on paljon tyttöjä, jotka ovat rauhallisia ja olenkin aina hikinen vierailujen jälkeen kun koetan pitää oman katraani kasassa ja hyvin käyttäytyvinä. Lisäksi olen huomannut, että ystävilläni joilla on tyttöjä (1-2) ja siinä joukossa poika, on pojat rauhallisia. Liekö tuo tyttöjen seura ja rauhalliset leikit vaikuttaneet asiaan.
Mun mielestäni tämä on vain niiiiiiin lapsikohtaista. On rauhallisia poikia ja rauhallisia tyttöjä, villejä poikia ja villejä lapsia.
Lähipiirissäni on perheessä 3 tyttöä ja meno on kyllä aikamoista....
Podin tässä ihan kaameeta flunssaa. Kolme päivää oli niin väsynyt ja vedoton ole, että. Nenä vaan vuosi ja aivastutti ja silmät oli ihan turvoksissa kun nekin vuosi alituiseen.
Ja arvatenkin - mies teki pitkää päivävuoroa viikonlopun, 7-19 ja pojilla oli virtaa taas ihan tavalliseen malliin. Meidän poikia ei nuha paljon tunnu pysäyttävän! Ja kuumettakin saa olla kyllä reilusti ennenkuin meno hyytyy.
Mutta nyt ollaan kaikki aika terveenä jo... Onneksi!
Esikoisella on menossa nyt joku ihmeen uhmakausi, kun tarttee kokoajan härnätä ja kiusata tuota mein keskimmäistä. Ja keskimmäinen sitten laittaa sen vahingon kietämään pienimmälle. Rasittavaa.
Kyllä ne leikit sujuu toisinaan ihan mukavasti, pitkän aikaakin, mutta toisinaan taas menee tappeluksi joka asia.
Isovanhemmista oli täällä ollut puhetta.
Meillä asuu molemmat isovanhemmat paikkakunnalla. Omat vanhempani ihan melkein naapurissa, mutta he eivät juurikaan poikia hoitoon ota. Saadaan toki apua jos pienen hetken tarvitsee katsoa, on pienimmän neuvolaa tms. Mutta yökylässä ei montaa kertaa esikoinen ole ollut ja kakkonen yhden kerran.
Äitini majailee aika paljon mökillä ja isä on vielä työelämässä kiinni... ja kaiken vapaa-ajan siellä mökillä tykkäävät olla. On esikoinen siellä muutaman kerran ollut mukana yön yli, mutta yleensä heillä siellä hommaa ja eivät sitten jouda vahtimaan poikien perään.
Anoppi on yksinhuoltaja ja hänellä kohta murrosikäinen poika siinä vielä huollettavanaan... Jotenka en ole viitsinyt poikia sinne edes kysellä.
Viikot anoppi töissä, mutta aikaisemmin kun ei ollut, hoiti mielellään poikia päivä aikaan. Kävivät puistossa jne.
Nyt ollaan menossa viikonlopuksi miun isovanhemmille jotka tosi hyvässä kunnossa vielä ja hoitavat miun tädin lapsia jotka kanssa pieniä vielä (3v ja vajaa 1v)
He katsovat meidän poikia sen aikaa kun käydään päiväseltään kylässä enon perheen luona. Päästään siis ihan kahdelleen miehen kanssa kylään :)
Täytyy sanoa, että toisinaan olen kyllä tosi surullinen kun niin vähän isovanhemmat poikien perään kyseleevät. Ei ole kertaakaan vielä pyydelty yökylään, aina olen itse poikia tuputtanut sinne :(
Mutta hyvin olen poikien kanssa pärjännyt ja mies on tosi hyvin mukana mein perheen touhuissa aina kun on vapaalla/kotona.
Pääsen sitten aina lähtemään jonnekin iltaa istumaan ystävien kanssa jos mieli tekee (aika harvoin missään kyllä käyn) ... vaan enempi mieli tekisi olla kotona ja huilata ja laittaa lapset jonnekin muualle ja viettää joskus laatuaikaa miehen kanssa.
t. K@tju ja pojat
Siis meillä näin! Meillä on kolme poikaa esikoinen on 4-vuotias ja kaksospojat ovat 5kk. Esikoinen on kiltti ja kuuliainen, mutta poikien tapaan äänekäs ja leikit saattaa olla välillä riehakkaita. Itse menetän herkästi malttini, eli ei meillä ihan hirveästi saa huutaa. Hyvin olen pärjännyt poikien kanssa kun meillä mies hoitelee rakennusprojektia, tosin on jo loppusuoralla. Ensi kuussa päästään muuttaa ja alkaa normaali elämä. Tuo teidän perhe-elämä kuulostaa minusta aika normaalilta. Itse olen miettinyt sitä että kuinka paljon voin poikani tekemisiä rajoittaa ja pitää sitä pienempää volyymia?? Olenko hirveä tiukkis kun laitan poikaa siivoamaan omia romujaan ja muutenkin olen aika tarkka järjestyksestä??? Onko sulla kokemuksia tällaisesta?
Poika on pienestä asti ollut todella vilkas ja koko ajan liikkeessä ja äänessä. Ja erittäin voimakastahtoinen luonne. Kun tyttö syntyi, ajattelin ja hieman toivoinkin, että tytöstä tulisi vähän rauhallisempi kuin veljensä on. No, ei tullut, vaan tuli uhkarohkea rämäpää. Lisäksi tyttö on ihan mahdoton draamakuningatar ollut pienestä asti. Molemmat osaavat onneksi leikkiä myös nätisti, mutta paras leikki on tietenkin armoton riehuminen. Mulla on kaveripiirissä enemmän poikalapsia ja suurin osa niistä lapsista on oikeasti sellaisia, että kylässä ollessa istuu hiljaa kahvipöydässä yms. Eli meidän tyttö on kyllä oman kaveripiirini lapsista vilkkaampi kuin suurin osa pojista. Uskoisin, että jos kuopus olisi poika, meno olisi ihan samanlaista. Mutta jos kuopus olisikin ollut ensimmäinen lapsi (ja siis tyttö), voisi olla paljonkin rauhallisempi. Uskon, että osa hänen villeydestään on myös isoveljeltä opittua.
Olipas ihanaa huomata että monella muullakin perheellä on aamusta iltaan menoa ja melskettä! Niin täälläkin. Aamulla se alkaa yleensä kello 6 ja loppuu illalla 19-21, riippuen päivällä otetuista nokosista.
Päivä-unet tuntuukin olevan ainakin minun hermoille pelastus ;D silloin itsekkin huilahdan hetkeksi,saatan vaikka kahvit keittää ja laittaa pyykkikoneen pyörimään. Toisaalta tähän elämän menoon ja pyöritykseen on jo niin tottunut että osaan olla aika rauhallinen poikien kanssa.
Aluksi koitin kamalasti ahtaa poikia johonkin tiettyyn kiltteyden " muottiin" , ja hermothan siinä menivät, kun ovat niin omanlaisiaan. Vaikeaa kuvailla näin kirjoittamalla. Kateudesta katselin kuinka ystävien lapset istuvat hiljaa ruokapöydässä eikä kuskanneet ruokaa pitkin kämppää, toisin kuin meidän pojat. Leikkiessä desipelit nousevat välillä kattoon, vaikkeivat tappele vaan leikkivät ihan " kiltisti" .
Olen huomannut, että pojat saa pidettyä aisoissa rutiinien kautta. Vaikka päivämme vaihtelevat sisällöltään paljonkin, niin ruuat laitan pöytään aina samaan aikaan ja pihalla ulkoillaan aamupäivällä ja iltapäivällä. Illalla pikkukakkosen jälkeen aletaan puuhata iltapuuhia...
Mutta totta: harvoin kävelevät paikasta A- paikkaan B. sellaista ravaamista ja meteliä meilläkin. Vaikka kuinka siivoaa illalla lelut kaappeihin, on ne aamulla varhain revitty kaapeista lattialle ja siinä kököttävät iltaan asti. Meillä lapsilla on kerrossänky, siellä harrastavat välillä vaarallisiakin leikkejä (on taas äiti kauhuissaan koska saa soittaa ambulanssia paikalle) kuten pinoavat säkkituolit sängyn viereen ja hyppivät korkeammalta sängyltä alas. Kiipeilevät pöydillä vaikka kuinka karjun alas sieltä jnejne.
Ulkona pitävät pyöräilystä ja hiekkaleikeistä. Meillä on iso puutarha, siellä on tilaa mennä ja melskata =D
Isompi tykkää kaikista kotitöistä ja innostuu näistä kun aina muistaa kehua miten kiltti ja reipas poika on. Piirtämisestä nauttivat kaikki, askartelun jälkeen yleensä huusholli on pommin jäljiltä ;D
Tätä raapustusta voisi jatkaa vaikka kuinka kauan, mutta ei taida kukaan jaksaa lukea ;)
Nyt on taas mentävä, kuuluvat olevan vessassa!!!
*Äiti ja pojat 6v. 4v. ja 1,5v.
plurabelle:n teksti se taas tuntui niin omalta :)
Siis nuo irtaimiston hajoamiset sunmuut...
Meillä on kanssa mennyt rikki vaikka mitä. Onneksi ei vielä mitään kamalan suurta/kallista tai korvaamatonta, mutta laseja, pari kelloa (heitelty leluilla alas seinältä), kirjahylly (siitä on parista kohtaa saatu lähtemään palaa ja pari saranaa hajotettu), poikien huoneen tapetit (on jo ihan hurjan näköset, ottaen huomioon että remontista vajaa vuosi!!!), leluilla ovat saaneet rikottua huoneensa laminaattia parista kohtaa, yksi syöttötuoli hajoitettu ja toinen jo kaluttu hampailla, leluja rikkoovat ihan kiitettävästi yhtenään, VAATTEET! niitä menee rikki KOKOAJAN! Olen kohta varmaan perikadossa kun kokoajan saa olla ostamassa uutta taminetta kun mikään ei tunnu kestävän. Aina polvet puhki housuista tai lahkeet riekaleina ym. Kolmessa viikossa sai mein esikoinen rikki Jonathanin välikausihaarin polven, iso halkeama siinä nyt odottelee paikkausta. Keskimmäisen lenkkarit kesti 2 viikkoa kun näkyi jo sisävuori ukkovarpaiden kohdalta.
Tätä listaa vois jatkaa vaikka miten :)
Sen oon huomannu, että alkanut käydä kukkaron päälle tää homma.
Tosi monet meille aina sanoo, että on teillä helppoo kun kaikki poikia ja menee samat vaatteet ja ei tarttee niin paljoa niihin investoida... TUOTA NOIN... Mitkä vaatteet siis menis toisille?! Toki sisävaatteita jää pienemmille, mutta tuntuu olevan aika kertakäyttötavaraa nuo ulkotamineet. Lenkkareita kuluu useammat kesän aikana ja samoin housuja ja muita ulkokamppeita. Talvipukukin on sen näkönen, että muutama pyllymäki/polvimäki on tullu laskettua sillä.
No joo, taas meni valittamiseksi...
Meillä on täällä projekti käynnissä. Kakkonen kuivaksi nimeltään.
Huonolla menestyksellä ja pitkällä pinnalla ollaan tässä nyt liikkeellä. Poika tekee kaiken housuun ja pottaan ei tee juuri mitään. Mutta pyykkikone laulaa tuolla ja koitan jospa se tässä muutamassa päivässä alkais hoksata että ei oo kivaa olla kokoajan vaihtamassa vaatteita, että se potta saattas olla ihan ok homma.
Jotenkin tuntuu että poika vähän laiskuuttaan samaistuu pikkuveikkaan, kun silläkin on vaipat. Mutta meillä on nyt tiukka linja, ei mitään karkkia/herkkua/jätskiä ennenkuin alkaa pottaan tulla tuotosta. Jos ollaan vauvoja niin ne ei kuulu ruokavalioon ;)
(Kun poika siis sanoo että on vauva ja tekee vaippaan kuten pikkuveli).
Oonko kamalan ilkee?!
Joo, mutta nyt tarttee tästä lähteä kotihommia tekemään.
t. K@tju ja pojat