40 +1
Ei inahdustakaan, koputusta tai muunlaista pyrkimystä ulkomaailmaan. Kännykkä piippaa viestiä " tuliko jo?" " Eheeeei" on vastaus. Puhelin pirisee jatkuvasti: " No, joko tuli?" " EI" Huusholli siivottu lattiasta kattoon. Sisustusta muokattu uuteen uskoon. Tarvikkeita osteltu ja laukkua pakattu. Vielä varmasti kerkeää monenlaista. Hyvähän se on, että joku tässä maailmassa ei tuijota aikatuluja ja kelloja. Se tuntuu joskus olevan meidän ihmisten kirous; aika. Tarinoita monenlaisista viivästyneistä synnytyksistä, vinkkejä synnytyksen nopeuttamisesta... sanon suoraan, että Taivaan Isän aikatauluja ei saunomisilla tai muilla vippaskonsteilla muuteta. Päiväys on etukäteen määrätty jo kauan ennen kuin maailma luotiin. Kuka siihen voi siis vaikuttaa? Vai auttaisiko rukous? Niin, RUKOUS. Mutta miksi ihmeessä haluan muuttaa Jumalan täydellistä suunnitelmaa? Paras olla ja odottaa. Jatkaa elämää ihan kuin mitään ei olisi tapahtumassa. Aika kuluu niin paljon nopeammin, ELLEI joku aina muistuttaisi soitollaan ja kysyisi sitä ainaista Joko nyt-kysymystä...
Kommentit (3)
otetaan rauhallisesti ja yritetään löytää jotain hyvää näistä hetkistä. Otetaan tämä yliaika keskittymisharjoituksena ja ajatuksena, että vauva kehittää itselleen suoja-aineita joitä hän tarvitsee tässä lintuinfluenssamaailmassa. Myös tämä aika on meidän kehoille ja päänupille aikaa valmistautua syntymän jälkeiseen aikaan -siihen aikaan, jolloin tarvitaan kärsivällisyyttä , voimia ja kaikkea mahdollista.
Vauva on meidän kanssa pian joka hetki ja sitten toivotaan, että saataisiin ees hetki aikaa itselle. Irvokasta mutta totta.
t. tsukkis 40 +3
Ekan viikon päivät tuntuivat matelevan ja tuntui todella, että ei se vauva koskaan varmaan synny. Seuraavalla viikolla aloin jo ajattelemaan yliaikakontrollia ja lopetin tuskaiset siivous ja saunasessiot. Herkuttelin, löhöilin ja tein kaikkea mukavaa ja nukuin! Ajattelin, että nukutaan nyt sitten oikein varastoon. Ja kyllähän se vauva sitten syntyi rv 41+6, kun synnytys käynnistettiin. Ja sen jälkeen aika on taas rientänyt vauhdilla. Ei uskoisi, että kohta siitä on jo vuosi...
Onnea teille tulevaan koitokseen, joka on edessä jo muutaman viikon sisällä:)
Totta kai olisi ihanaa kun vauva jo syntyisi, mutta nyt otan rennosti, niin kuin te kokeneemmat neuvottekin. Olen touhottanut ihan tappiin asti ts. käyttänyt ison osan äitiyslomastani vapaaehtoistyöhön, ystävien ja perheen auttamiseen, vieraiden kestitsemiseen ym. ym. Olen kyllä nauttinutkin siitä, mutta en ole tähän asti antanut itseni paljon levähtää. On jotenkin syyllinen olo jos ei tee mitään hyödyllistä kun on aina tottunut puuhaamaan jotain. Mutta nyt kun laskettu aika on jo takana, olen osannut hellittää. Nyt vasta voin hyvällä omalla tunnolla relata ja tehdä vain sitä mitä itseään huvittaa. Ehkä tämä aika on tarkoitettu myös mua itseäni varten... olen varannut ajan kampaajallekin maanantaiksi. Ja ne ihanasti sanoi ymmärtävänsä jos en ilmestyisikään paikalle.
40+3