Kysymys teille, yli 35 v. kuntoilevat ja ulkonäöstä huolehtivat naiset:
Kuinka paljon olette mielestänne rupsahtaneet " ylläpitotoimenpiteistä" huolimatta? Minulla alkaa olla 35 mittarissa ja harmi kyllä, ikä ei tule yksin. Pakkohan tietyt muutokset on hyväksyä, mutta haluaisin välttää ns. turhaa plösähtämistä mahdollisimman paljon. Onko se teillä onnistunut ja mitä se on vaatinut?
Kommentit (24)
Pieniä juonteita toki silmäkulmista löytyy, mutta tunnen monia ryppyisempiä alle 35-vuotiaitakin!
Kuntoilun aloitin vasta vähän ennen 40-vuoden ikäpyykkiä, mutta nykyään käyn monta kertaa viikossa kuntosalilla ja jumpissa ja nyt olen paljon kovemmassa kunnossa kuin kolmikymppisenä.
Iästäkö lie johtuu, mutta alliongelma on muuttunut vuoden sisällä ihan valtaisaksi. Vaikka minulla on käsivarsissa lihaksiakin, allit roikkuvat toooosi ärsyttävästi. Huomaan, että selkänahkakin on jotenkin liian iso. Pitänee vissiin ruveta bodaamaan ihan tosissaan tai kohta kuljen pari numeroa liian isoissa nahkoissa!
En ollut nuorena kaunis, joten oli tosi mukavaa olla hyvännäköinen aikuinen. Valitettavasti leukapieleni levähtivät 45-46 vuoden iässä niin pahasti, ettei mitään ole enää tehtävissä, näytän auttamattomasti vanhalta. Mikään hoito ei auta geneettiseen asiaan eikä veitsi kiinnosta.
Söin silloin huonosti, olin liian laiha ja väsynyt. Nyt lapset ovat isompia ja nukkuvat hyvin. Olen edelleen hoikka, mutten mikään roikkonahka. Ostan kalliita ihonhoitotuotteita, vältän auringossa oleilua ja harrastan juoksua. Olen myös hyvin onnellinen ja tyytyväinen elämääni, se vaikuttaa mielestäni ulkonäköön!
Itse rupsahduksen olen huomannut lähinnä rinnoissa ja takapuolessa, takapuoli on vähän alkanut lähestyä maanpintaa vaikka ihan terhakka vielä onkin ja rinnat on imetysten myötä menettäneet kiinteyttään (vatsakin vähän). Ryppyjä ei ole tullut vielä, naurujuonteet on olleet suupielissä jo kaksikymppisenä (sukuvika). Ikää 36v.