Kysymys teille, yli 35 v. kuntoilevat ja ulkonäöstä huolehtivat naiset:

Raskauskilojakin jäi noin 10. Kuntoilun määrä on joskus ollut suurempi, joskus pienempi, eikä se mielestäni ikinä ole vaikuttanut painooni. Sen sijaan ruokavaliolla on suuri merkitys. Nyt olen tullut riippuvaiseksi suklaasta. Siitä kun pääsisi, niin eipä olisi enää paino-ongelmaa.

Muuta en ole vielä huomannut, kuin ettei tuota vatsaa saa oikein littanaksi enää millään (useampi raskauskin toki takana) tai jos sen saa pienennettyä, siihen jää ikävännäköiset kurtut.

en ole koskaan ollut mikään himokuntoilija tai kosmetologien vakiasiakas enkä muutenkaan mitenkään superkiinnostunut ulkonäöistä, mutta olen siis aina pitänyt hyvää huolta ihostani laadukkailla tuotteilla, pyrkinyt aina syömään terveellisesti ja ulkoillut lähes päivittäin, en tupakoi ja juon harvoin alkoholia tms.



Lapseni sain 32-ja 34-vuotiaana, ja vaikka kummankin jälkeen näytinkin mielestäni " rupsahtaneelta" , etenkin toisen lapsen jälkeen joka valvotti tosi pitkään, niin silti olin ihan rypytön ja muutenkin iholtani/kropaltani suht samanlainen kuin aina tuonne 37-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen sitten ryppyjä on tullut, ja välillä vitsailenkin miesystävälleni peilin edessä että tällä vauhdilla olen tosi kurttuinen nelikymppisenä. No toivottavasti en, mutta siis tosiasia on, että viimeisen kahden vuoden aikana silmien alle on tullut hienonhienoja ryppyjä, jotka näkyvät esim. kirkkaassa auringonvalossa tai jos olen tosi väsynyt. Samaten alahuulen alle keskelle on tullut " kuoppa" , siis juonne, ja nenänpielistä hienoiset juonteet alas suuta kohti.



Ei mitään radikaalia, mutta itse huomaan nämä muutokset selvästi, ja mietin usein miten kummallista on, että viimiset 20v. on suunnilleen ollut naamaltaan hyvin samannäköinen, ja sitten parissa vuodessa ihan selkeästi " vanhenee."



Uskoisin, että geeneillä on suurin vaikutus tähän " rupsahtamiseen" , äitini ja siskoni ovat hyvin samankaltaisia tässä suhteessa, mutta tottahan se on, että elintavatkin vaikuttavat. Kävin kerran ulkomailla asuessani personal stylistillä, joka kertoi että nimenomaan tuosta 35-v:n ikävuoden kieppeiltä alkaa näkyä elintapojen vaikutus. Siihen asti ei välttämättä ulkonäössä hirveästi näy laiminlyönnit ja elintavat, ei siis välttämättä näy tiheä alkoholin käyttö, tupakointi, syömiset tms., mutta sen jälkeen sitten eri tavoilla eletyt elämät näkyvätkin tosi selvästi ulkonäössä.

tosi vanhan ja väsyneen näköinen. Kropasta en vielä mitään huomaa, kun liikun säännöllisesti, aineenvaihdunta pelaa niin, ettei painohuolia, mutta ihosta iän jo huomaa.

Olen taas kuntoileva ja syön kaikki vitamiinit ja muutenkin terveellisesti, mut naamasta näkee. Varsinkin huonon yön jälkeen. Ja krapulastakin kestää palautua kaksi päivää, vaikka ei olis ees paha.

Olen lihonut ja laihtunut radikaalisti ja raskauksien aikana oli ongelmia.

Ja imetys päälle, ja löystynyt vatsanahka, olen ihan rupsahtanut ämmä.



Seksikkyys kumpuaa sisältä, olen silti ihan sinut itseni kanssa paitsi aamuisin kun katsoo peiliin niin sitä pelästyy. ;)

orelta vaan siksi, että voin näin paremmin.



Sen olen huomannut, että kun 40 tuli täyteen, painonhallinta alkoi olla vaikeampaa ja iho kuivuu enemmän.

sohvaperuna, siis massiivinen, reilusti ylipainoinen painoin 137 kiloa, ja kahdessa vuodessa olen laihtunut 70 kiloa pois, naama ei ole kauheasti kärsinyt, silmien ympärillä on naurun ryppyjä.



Mutta kroppa no, omaa syytä, tissit roikkuu, vatsanahka on velttopussi, reisissä on ratsastushousut. Mutta yllättäen nahkani näyttää pikkuhiljaa kiinteytyvän.



Tosin olen synnyttänyt ja imettänyt useita lapsia

vaikkei niitä vielä itsellä olekaan.

Olen käyttänyt jo parikymppisestä alkaen silmänympärysvoiteita. Ehkä viisi vuotta sitten siirryin ryppyvoiteisiin. Ryppyvoiteista ei luopuisi: kun vaihdoin silmänympärysvoiteen toiseen, niin jopa mies kysyi, miten minulla on niin ryppyset silmät.

Olen aina liikkunut, mutta en mitenkään kamalan säännöllisesti. Liikun ehkä puolet vuodessa 2-3 kertaa viikossa, toisen puolen vuodesta en liiku ollenkaan.

Katson, mitä syön. Jos syön paljon karkkia, jätän muut syömiset vähemmälle, eli vahdi kaloreita.

Paljonko olen rupsahtanut? Hmmm... Kyllä minun naamani on nelikymppisen näköinen. Mutta en nyt niin kamalan ryppynen ole.

Vartalo ei ole enää nuoren tytön. Bmi on 21, ja on minulla vyötärö. Mutta vartalo on pehmeä, takapuoli pyöreä ja rinnat raskaat. RAskauksien aikana tullut selluliitti on hävinnyt viidessä vuodessa. Lihakset ovat vahvat, sillä nyt olen käynyt salilla ja minä kerään lihaksia liiankin helposti.

Kyllä minä tästedeskin ostan niitä ryppyvoiteita. Tunenn tyydytystä, kun katson Karpelan kuvia, koska en ole niin ryppyinen.

Enkä ole plösähtänyt.

Mutta kun katson äitiini, niin näen itseni. Ehkä kyse onkin ennen kaikkea geeneistä? Tosin äitinikin on aika liikunnallinen ja häneltä minä opin ryppyvoiteiden käytön. On vaikea arvioida, kumpi on ennen, muna vai kana.

Olen ajatellut, että vuosi vuodelta tuota liikuntaa pitäisi lisätä. Naapurini on 60 +, juoksee monta kertaa viikossa, maratoneitakin, ja hän on timmimässä kunnossa kuin minä. Hän on kertakaikkiaan upea nainen.

Vierailija:

Kuinka paljon olette mielestänne rupsahtaneet " ylläpitotoimenpiteistä" huolimatta? Minulla alkaa olla 35 mittarissa ja harmi kyllä, ikä ei tule yksin. Pakkohan tietyt muutokset on hyväksyä, mutta haluaisin välttää ns. turhaa plösähtämistä mahdollisimman paljon. Onko se teillä onnistunut ja mitä se on vaatinut?

Siis sekä kasvoissa että vartalossa.



Toiset vaan on sellaisia myöhään kukkivia, toiset menettävät hehkunsa nuorempana. Täytyy yrittää olla kiinnostava, jos ei voi olla enää nuorenkaunis.

mutta nämä pikkujutut ärsyttävät. Kaikista eniten huolestuttaa pystyrypyn alku, joka on kehkeytymässä otsaan. Ottaisin mitä vain naururyppyjä ennemmin kuin sellaisen äkäisen vanhan akan rypyn tuohon otsaani. Ulkopuolisten mielestä siinä ei näy mitään, mutta itse sen alun huomaan ja pelkään, että se syvenee ikävästi vuosien saatossa. Saatan hyvinkin turvautua plastiikkakirurgin piikkiin, jos tuo äityy ihan hirveäksi vaoksi.



Toinen pikkujuttu on lantion seudulle kertyneet, pehmeät muhkurat. Aikaisemmin olin varsin timmi eikä kropassani ollut " ylimääräistä" . Jos noille jotain lakia haluaa, niin pitäisi kai jumpata ankarasti. Ongelma on se, etten halua laihtua, ainoastaan kiinteytyä.



ap

Kaksi raskautta jätti vatsan plösöksi, jolle ei mahda mitään.

Mutta muuten olen ollut samankokoinen vuodesta -88. Syynä se, että tykkään liikunnasta. Koitan syödä terveellisesti, mutta en kiellä itseltäni mitään. JOs tekee suklaata mieli, niin ostan sitä.

Nukun hyvin, syön aamulla puuroa ja kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Ryppyjä on silmäkulmissa ja suupielissä, mutta ne ei minua haittaa. Kunhan tukka on siisti, niin se kohottaa koko habitusta!



Enemmän kuin ulkonäkö, minua mietityttää se, olenko saanut aikaan tarpeeksi työelämässä, ja mitä oikein rupean tekemään kun lapset vähän kasvaa.

Tosin hän ei juuri urheile.

Ja onhan niitä upeita nelikymppisiäkin mutta kyllä siihen pitää ainakin liikuntaa harrastaa.

no, ehkä sitä sitten vuoden päästä herää ihan ryppyisenä ja lösähtäneenä ;)

Haluaisin todellakin tehdä sen, mitä tehtävissä on!



ap

Näytän ikäisekseni hyvältä, enkä haluakaan näyttää 20-vuotiaalta. Ryppyjä toki on silmäkulmissa mutta nekin ovat aika tyylikkäät :)

Ääritapaukset tietysti erikseen, mutta jos vietät ns normaalia elämää niin ei se kuntoilu ym mitenkään ratkaisevasti siihen rupsahtamiseen vaikuta.

Kandee syödä säännöllisesti (eikä pelkkää salaattia). Tapasin just yhen personal trainerin joka kertoi että kaikki häntä tapaavat naiset syövät liian vähän (siis kaloreissa) ja painonhallinta siksi vaikeaa; aineenvaihdunta ei toimi kunnolla.

Itse kuntoilen aika paljon, olen aina harrastanut kaikenlaista itseni mielestä mukavaa liikuntaa. Liikunnan avulla saan nollattua aivot arkisista asioista ja tulee ihanan raukea olo. Käyn 3-4 kertaa viikossa punttiksella ja lisäksi kerran viikossa tanssitunnilla sekä pari kertaa viikossa miehen kanssa kävelylenkillä (lapset mummolassa sen aikaa). Lisäksi syön terveellisesti ihan vain siksi, että silloin olen virkeämpi. Sokeri paitsi turvottaa myös väsyttää, samoin valkojauhot.



En ole silti missään missimitoissa enää 37-vuotiaana, etenkään kahden raskauden jäljiltä, mutta väitän saaneeni aikuisten oikeasti aikuisena naisena enemmän positiivista huomiota kuin ikinä! Kroppani on aika naisellinen, tiimalasimallia ja hiuksetkin olen pitänyt pitkinä, vaikka joskus parikymppisenä teki mieli ne pätkäistä. Naururyppyjä alkaa jo olla silmäkulmissa, mutta eivät ne tunnu ainakaan miehiä haittaavan, etenkään omaani ;) Koskaan en ole tuntenut itseäni näin seksikkääksi, ehkä siksi näytän muidenkin silmissä sellaiselta.



Luota siis vetovoimaasi enemmän kuin maan vetovoimaan, niin se kyllä taatusti näkyy ulospäin! :)

odottelen vain innolla sitä, että ikätoverit alkavat rupsahdella ja pääsen sitten heidän kanssaan lähes samalle viivalle. Itse kun en juurikaan voi enää rupsahtamallakaan rumentua