Lue keskustelun säännöt.
Eikö teitä hävetä kun lapsenne riehuvat eivätkä osaa olla aloillaan edes pientä hetkeä?
21.03.2008 |
Eilen apteekissa nähtyä. Vauva vaunuissa ja kaksi poikaa noin 5 ja 3 vuotiaat, äiti yrittää asioida tiskillä. Pojat riehuvat kokoajan niin että apteekin odotustilan tuolit rymisevät ja tuotehyllyt heiluvat uhkaavasti. Äiti vilkuilee poikia ja pyytää farmaseuttiaan toimimaan nopeasti [b]EIKÄ KERTAAKAAN KIELLÄ POIKIA!!!! [/b] Farmaseutti lähtee sekoittamaan lääkettä ja äiti sanoo pojille olkaa nyt kiltisti vähän aikaa ja ohjaa pojat penkeille istumaan ja katsomaan kirjoja. 2 sekuntia ja pojat ovat toistensa kimpussa.
Onko teidän asioinnit tällaisia? Minä en hyväksyisi lapsiltani moista käytöstä! Vai johtuuko tämä siitä, että minulla on vain tyttöjä ja pojat saavat taistella missä tahaansa ympäristöstä riippumatta.
Kommentit (46)
aivan erilainen kuin veljensä. Ja ei hävetä vaikka ottaakin noita kohtauksiaan myös vieraiden ihmisiten keskellä. Komennan kyllä ja kannan vaikka väkisin pois. Tiedän että niitä katseita saa peräänsä, mutta olen sen verran omanapainen ettei jaksa kiinnostaa. Jokaisen oma moka jos ei ymmärrä että joidenkin lasten kanssa on ajoittain hankalaa. Riittää että olen itse tehnyt parhaani vaikkei se aina auta, kyllä maailmaan ääntä mahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen alusta lähtien vaatinut -kyllä, jo 2-vuotiaalta- asiallista käytöstä julkisilla paikoilla. Muistin jopa äidiksi tultuani, miten vittumaista oli käydä töiden jälkeen kirjastossa/kaupassa/apteekissa/tmv. jos siellä oli terrorisoiva huutava pentu.
Mun visio oli alusta lähtien se, että tässä maassa minunkin penskani saa luvan oppia käyttäytymään. Jos rupes huutamaan kaupassa tai missään, ni mä kyöräsin pennun autoon odottamaan ja turvaistuimen vyöt kiinni. Rakkaat ystävät: monta kertaa ei tarvinnut tätä tehdä, niin penska tajusi, että siellä kaupassa tms. käyttäydytään niin, että kanssaeläjät saavat olla rauhassa.
Lapseni ei ole mikään kiltti lapsi. Hirveän vaativa etenkin ensimmäisinä elinvuosinaan. En siis ole mikään helpon lapsen kaikkitietävä mamma.
On yksinkertaisia juttuja, jotka pätevät kaikkiin lapsiin. (Olen opettanut työssäni tuhansia lapsia, eli kokemuspohjaa on.) Aikuisen ei tartte raivota, huutaa tai hävetä. Aikuinen tekee lapselle säännöt selviksi ja näyttää, mitä seuraa siitä, ettei sääntöjä noudateta. Usea lapsi kokeilee, onko aikuinen sääntöjensä kans tosissaan. Jotkut lapset kokeilevat kymmenen kertaa. Jos toimii rationaalisen johdonmukaisesti, raisuinkin einopetteri tajuaa pelin hengen.
Toinen asia on se, että " säälin lastasi" ja " toivottavasti et ole minun lapseni opettaja" -kommentteja saan kuulla varsinkin nimettömästi täällä netissä.
Äiti ja adhd-, add- ja dysfasialasten ope
Minulla superrauhallinen poika ja ja hyvin tempperamenttinen tyttö.
Vilkas lapsi saattaa siihen syyllistyä useinkin, eikä se kerro siitä, että lasta ei olisi ollenkaan kasvatettu. Mutta sitä en tajua, että lapsen annetaan jatkaa riehumista eikä puututa mitenkään, miksi ihmeessä lasta ei voisi kieltää? Minusta on paljon nolompaa se, että ei ollenkaan uskalla tai tajua kieltää lastaan!
Aina autolla liikenteeseen.
Kun huuto alkaa, lapsi autoon huutamaan.
Jos ei autoa, keksisin jonkun muun systeemin. Lapsi pois muita häiritsemästä. Valjailla kiinni johonkin lyhtypylvääseen. Ja lappu viereen: tätä lasta kasvatetaan olemaan rauhallisesti julkisilla paikoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välillä käyttäydytään kiltisti mutta jos aamulla ei olla ulkoiltu ennen kauppareissua niin a' vot mitä showta vaikka komentaisin. Aivan kuin kummallakaan ei olisi korvia. MOnesti tällaisen riehakkaan reissun jälkeen jätän lapset rangaistukseksi autoon ja kipaisen lähikaupassa yksin. Tämä tapahtuu maaseudulla. Jos taas olen miehen kanssa kaupassa niin toinen menee lasten kanssa autoon istumaan ja toteamme että ette pääse kauppaan ja jäätte ilman karkkia kun ette uskoneet. Kyllä meidän kauppareissut ovat rauhoittuneet mutta aina joskus pojat villiintyvät.
Oikeesti ei lapset aina käyttydy toivotulla tavalla vaikka tekisi kaikkensa ja kasvattaisi oikeaoppisesti. Toisinaan meillä aikuisillakin huonoja päiviä. Tietty voi koittaa välttää asioiden hoitoa pahimpia päivinä, tuskin sekään aina mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua säälittää ja huvittaa vanhemmat, jotka antavat pienten lasten määrätä koko elämänsä. " Ei me millään ehditty aikasemmin kun Leevi ei suostunut laittamaan housuja jalkaan" " Ei me voida käydä porukalla kaupassa kun Pilvi ei suostu istumaan kärryissä ja karkailee" " Ei me voida ottaa lapsia mukaan juhliin kun ne tappelevat keskenään, juoksevat ympärinsä eivätkä usko mitään" Säälittävää, todella.
Tyttö on 2,5 v. Pojat ovat 4 v ja 6 v.
Eikä KOSKAAN, MISSÄÄN ole tarvinnut hävetä ketään heistä! Kotona he ovat villejä, mutta ihmisten ilmoilla osaavat olla kauniisti. He ovat aina kulkeneet mukana kaupassa, keskustassa, apteekissa, pankissa jne ja ehkä juuri siksi he eivät sekoa julkisilla paikoilla.
Kyllä heitä täytyy opastaa ja kieltää, mutta he tottelevat minua. Eivät kävele vanhempiensa yli kuten jotkut lapset. Meillä ei ole koskaan lapsia nipattu tai huudettu heille, mutta säännöt on tässä perheessä selkeät, niistä pidetään kiinni, ja rangaistus & palkkio ovat käytössä.
Häpeäisin, jos omat lapseni aiheuttaisivat häiriötä julkisilla paikoilla.
Vanhin lapsemme on tosi haastava: päiväkodissa kahden paikalla, ja diagnoosi varmaan saadaan piakkoin, silti hänkin osaa käyttäytyä, koska hänellä on äiti ja isä jotka osaavat ja uskaltavat kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta syystä en liiku lasten kanssa kaupoissa.
Omani on ymmärtääkseni kasvatetut lapset, mutta vilkkaat ja toisella diagnoosikin.
Vierailija:
Minua säälittää ja huvittaa vanhemmat, jotka antavat pienten lasten määrätä koko elämänsä. " Ei me millään ehditty aikasemmin kun Leevi ei suostunut laittamaan housuja jalkaan" " Ei me voida käydä porukalla kaupassa kun Pilvi ei suostu istumaan kärryissä ja karkailee" " Ei me voida ottaa lapsia mukaan juhliin kun ne tappelevat keskenään, juoksevat ympärinsä eivätkä usko mitään" Säälittävää, todella.
Mutta kun mun nuorin lapsi oli n. vuoden ikäinen, mä en nähnyt mitään hyvää syytä ottaa sitä mukaan jonkun synttäreille. Se olis ollut yhtä kieltoa koko ajan. Ja tuskin se siitä kärsi että ei synttäreille päässyt, vaan " joutui" olemaan sen ajan isänsä kanssa.
Jos mä olisin sen ottanut mukaan, niin varmaan täällä kirjoiteltaisiin että, " olipa kauhee muksu, piti availla laatikoita, repi tasoilta tavaroita jne. eikä uskonut äitiään ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei johdu kasvatuksesta vaan on neurologinen häiriö...
toiset ovat kovaäänisiä ja koskevat joka paikkaan vaikka kuinka heitä olisi kielletty ja kasvatettu. En siksi menisi tuomitsemaan heti, jos näkisin tällaisen vilkkaan lapsen säätämässä esim. apteekissa, mutta ihmettelisin kyllä jos vanhemmat eivät mitenkään siihen puuttuisi. Yleensä kyllä se vilkkainkin oppii aika pian olemaan nätisti esim. kaupassa, jos rajat ovat selvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Tuosta syystä en liiku lasten kanssa kaupoissa.
terveisin kolmen riehakkaan tytön äiti!!!!
Jokainen normaali ja vähän epänormaalimpikin lapsi saa joskus raivarin. Se voi tapahtua kotona tai julkisella paikalla, oman perheen kesken tai kylässä. Kun oma lapseni saa raivarin tai käyttäytyy villisti julkisella paikalla, minua lähinnä naurattaa se kuinka tunnen ihmisten tuijottavan pahanpäiväisesti huonosti kasvatettua lasta. Kun lapseni saa kaupassa raivarin (näin käy ehkä kerran kolmessa kuussa), nappaan lapsen syliin tai kädestä taluttaen vien autoon. Kaksi kertaa on täytynyt tehdä näin, onneksi on mies ollut mukana jatkamassa ostoksia loppuun. Poikaan on kolahtanut autojäähy niin kovasti, että sen jälkeen on taas seesteistä elämää. Poika on jo 3v ja alkaa selvästi rauhoittua tai ymmärtämään enemmän. Kielto-varoitus-jäähy -menetelmä toimii hyvin, myös asioista keskusteleminen toimii. Kun menee hienosti, saa palkinnon ja isot kehut. Lapsi saa myös osallistua kaikkeen mahdolliseen, se ehkäisee hyvin raivareita.
Pienemmällä tämä on hankalaa. Riippuu niin lapsen temperamentista. 2-vuotiaalta ei voi mitenkään odottaa tai vaatia soveliasta käytöstä julkisella paikalla, koska lapsi elää tässä ja nyt eikä lahjonnalla ja uhkailulla ole mitään tehoa. Joskus lapsi voi saada raivarin kun on nälkä, väsy tai on kipeä. Turha siis syyttää aina vanhempia lapsen käytöksestä. Pieni lapsi ilmaisee itseään kaikin keinoin, kun puheilmaisu on vielä kehittymätöntä.
Pojat 2v ja 4v osaa yleensä olla kunnolla, mutta joskus riehuvat kuin pikku apinat. Tässä taannoin yks mummo sanoi kun vanhempi kaahasi pikkukärryillä kaupassa, että onpas mukava nähdä eläväisiä lapsia..Siitä kyllä tuli hyvälle mielelle, yleensä saa vaan vihaisia katseita..
Ja hei, se lyhtypylvääseen sidontajuttu kuulosti hassulle..Pitäskö kokeilla??
Ei auta.
Osaa käyttäytyä hyvin ehkä yhden tai kaksi kauppareissua sen jälkeen, mutta siinäpä se sitten onkin.
Ja taas uudestaan...
kiellän häntä mutta mikään ei mene perille ni minkäs teet?
Tajuatteko että annatte pienten lasten määrätä perheennen arkea? Ette voi käydä kaupassa tai asioilla jos 2-vuotias järjestää kohtauksen. Ette voi komentaa lasta kylässä, jos lapsi suuttuu ja protestoi itkemällä. Annatte lapsen laittaa ranttaliksi kotona vieraiden läsnäollessa, jolloin vierailla on kiusallinen olo ja vanhemmat teette itsestänne naurettavia, kun ette saa pinetä lasta kuriin! Uskomatonta mitä vanhempia. Miten luulette että lapset tottelevat teitä murrosikäisinä jos ette saa pientä lasta kuriin? Se pieni lapsi kasvaa isoksi ja ottaa kovemmat otteet käyttöön, jos ei saa tahtoaan läpi. Siinä ei järkeily auta, jos ovat tottuneet että huutamalla, löymällä ja kirkumalla äiti luovuttaa jokatapauksessa, kun ei halua että ympäristö tuomitsee!