Oletko usein rikkonut sääntöä, että lapsi saa olla erossa vanhemmistaan vain ikävuosiaan vastaavan määrän öitä?

Miten olisi ylipäänsä edes mahdollista tehdä tutkimus jossa todistettaisiin, että lapset selviävät yhden yön per ikävuosi erossa vanhemmistaan ja vahingoittuvat jos onkin yksi yö enemmän?



Ei mitenkään. Hirveästi sekoittavia tekijöitä ja miten se vaurioituminen edes todettaisiin?

Ei se pelkkä samassa huoneessa olo kuule OIKEIN riitä jos ei ollenkaan huomioi ja ole aidosti läsnä.

Ja lapsilla on myös se isä, joka nyt leikkii lasten kanssa. -ap

ajattelevat, että jos ei heti näy mitään näkyvää, niin mitään ei ole tapahtunut.



Ihminen on hyvin monimutkainen kokonaisuus. Mistä sitä tietää, mistä meidän turvattomuuden tunteemme, yksinäisyyden pelkomme, mustasukkaisuuteemme, hylkäämisen pelkomme johtuvat? Ehkä juuri siitä, että olimme liian paljon liian nuorena ilman vanhempiamme?



Mitä nuorempana on jotain tapahtunut, sitä huonommin löytää peloilleen syytä. Kyse on vain nimettömästä ahdistuksesta. Ja se voi todellakin tulla siitä, että äiti ja isä lähtivät matkoille ja pieni lapsi tunsi itsensä hyvin, hyvin hylätyksi. Näennäisesti palautui ennalleen. Mutta jokin särö jäi.

Sen voit lukea mistä tahansa opuksesta, joka lasten varhaiskehitystä käsittelee, (ja sinä tietäisit tämän jos olisit sellainen lastenkasvatuksen ja moraalin syvällinen asiantuntija kuin uskottelet olevasi). Se ei todellakaan tarkoita, että lapsi olisi jostain vaurioitunut, koska terveetkin lapset tekevät niin jatkuvasti, ja itse asiassa joskus vaurion merkki on se, että lapsi lakkaa protestoimasta ja alistuu mykkänä.

on tästä asiasta johtuvaa nimetöntä ahdistusta, joka tuhoaa hänen elämänsä, mutta kaiken kaikkiaan pitäisin sitä hyvin epätodennäköisenä.

Tunnen erinäisiä määrän yliopiston tutkijoita. Heitä yhdistää yksi piirre: he ovat ärsyttäviä siinä mielessä, että aina vaativat lähteitä ja tutkimuksia. Mitään ei uskalleta päästää suusta ilman auktoriteettiä, mihin vedota.

Vierailija:

Miten olisi ylipäänsä edes mahdollista tehdä tutkimus jossa todistettaisiin, että lapset selviävät yhden yön per ikävuosi erossa vanhemmistaan ja vahingoittuvat jos onkin yksi yö enemmän?

Ei mitenkään. Hirveästi sekoittavia tekijöitä ja miten se vaurioituminen edes todettaisiin?

Sen näkee kauas. Miltä lapsista tuntuu, kun äiti ryntää vähän väliä kesken leikkien ja kotitöiden koneelle kiukkuisen näköisenä naputtelemaan?

Epäilen suuresti, että mikään tutkimus voisi tällaista näin suoraviivaista asioiden rankkaa yksinkertaistamista tukea.

joltakin psykolgilta. Minä en voi sinulle todístaa mitään. Eikä minun tavitsekaan.



Ja minähän pyysin sinua perustelemaan mihin kommenttisi perustui, ihan niinkuin minultakin pyydetään perusteita.



Kyllä minä uskon, että sillä on lapsen kehityksessä merkitys, jos hän on yksi vuotiaana mummolassa viikon. Ja siis USKON. Jos joku uskoo, että se on ihan hyväksi, niin etsiköön perusteita sille, jos katsoo omien mielipiteidensä olevan sen verran hataria, että tarvitsee todistusta niille. (Voi kyllä olla, että sellaista oikeaa lähdettä ei löydy, joka todistaa oikeaksi viedä lapsen pitkäksi ajaksi yökylään, jos siis se oma kot on tasapainoinen ja hyvä lapselle) -ap

En ole tutustunut Keltikangaan lähteisiin. Minä kun olen niin yksinkertainen, että uskon " kaiken" , mitä hän sanoo.

En ole löytänyt mitään syytä olla uskomatta.



Ja kuten aina tieteessä: " tämän hetkisen tiedon mukaan..." .



104

mummolassa ton säännön mukaan

Jos mummo on erittäin tuttu, niin kyllä se 1 vee voi olla mummon luona kaksikin päivää. Ehkä jopa kolme.

Kyllä mä normaalisti arkipäivisin käyn työssäni kasvattamassa lapsia.

Viikonloppuisin ja iltaisin olen kyllä silloin tällöin täällä. Mutta mitenkäs tämä nyt liittyy siihen, että 1 vuotiaan ei ole sytä olla useampaa yötä pois vanhempiensa luota?



Ja mitä pienempi lapsi, sitä enemmän hän tarvitsee vanhempiaan. Mulla ei ole ihan pientä lasta. Osaavat kyllä (ja tarvitsevat) leikkiä ilman äitiäänkin.



Kyllä mä oikeestaan tiesinkin, että täällä av:llä on juuri niitä äitejä paljon, jotka vievät lapsensa yöksi hoitoon. En ole uksonutkaan, että täällä on jotenkin vaan fiksut ihmiset koolla.



Ja nyt mun on poistuttava koneelta, mutta edelleenki olen samaa mieltä, kun koko ajan olen ollutkin. ja mun omatuntoni on puhdas, koska tiedän, että en ole vaurioittanut lapsiani viemällä heitä viikoiksi mummolaan. -ap

ei se tarkoita, että nyt 1v11kk vaurioituu kahdesta yöstä, mutta 2v1pvä ei, vaan sitä, että pari päivää on maksimi alle kolmevuotiaalle ja viikko liikaa.

T:105

Se on ohjenuora. Että vanhemmat suurin piirtein tietävät, kuinka kauaksi aikaa lapsen voi jättää hoitoon. Ei se nyt hyvänen aika ole yhdestä päivästä kiinni..



110

viis siitä että sitten itse viettää päivän raivoten netissä, niin ehkä se omatunto todella on puhdas ja sädekehä loistaa kristallin lailla.



Itse vienä mielelläni lapset välillä hoitoon ja lataan akkuja, mutta kun olen lasten kanssa kotona illat ja viikonloput, en todelLAkaan riehu netissä muuten kuin lasten päiväuniaikaan (joka on juuri nyt).

sun lapsilla myöhäinen päiväuniaika!!!!

Kuten ap sanoi, niin kyllähän vanhemmat lapset leikkivät ilman äitiäkin.



Ja nyrkkisääntöhän tarkoittaa, että jopa tyypillinen av-mamma tietää jostain kauanko voi pitää lasta erossa äiditään, kun ei näköjään muuten tiedä.

Ja näin myös kyseisen kirjoituksen lehdessä.

Läsnäoleva vanhempi on todella tärkeä asia. Mutta tuossa viikoksi hoitoon viemisessä on se pulma, että lapsi ei ymmärrä, miksi äiti lähti. Hänelle ei voi järjellä sitä selittää, koska pieni lapsi ajattelee tunteella. Hän vain tietää, että äiti lähti ja hylkäsi hänet.



Jos vanhempi on paikalla, mutta poissaoleva, niin vauriot ovat vähän erilaiset kuin tuossa tapauksessa. Fyysisesti läsnäoleva vanhempi ei kuitenkaan ole häntä " hyljännyt" fyysesellä tasolla. Ehkä se pieni lapsi tuntee olevansa arvoton, mutta ei hyljätty.





110

Vierailija:

Ja nyrkkisääntöhän tarkoittaa, että jopa tyypillinen av-mamma tietää jostain kauanko voi pitää lasta erossa äiditään, kun ei näköjään muuten tiedä..