Oletko usein rikkonut sääntöä, että lapsi saa olla erossa vanhemmistaan vain ikävuosiaan vastaavan määrän öitä?

Ihmeellistä jankkausta tämä keskustelu.

Kaikki uskovat, että voivat heti sanoa että ero lapsiin teki vain hyvää...



Sitten loput ketjut ovat täynnä aikuisten tunnepuolelta nousevia ongelmia, isompia ja pienempiä. Mistä ne johtuvat, kun kaikilla on aina niin täydellinen lapsuus ja suhde vanhempiin? Kuten 110 kirjoitti, ihminen on niin monimutkainen kokonaisuus, geenien perimää ja ulkoisia vaikutuksia.

Ihan näin vahvasti en välttämättä omaa kantaani toisi esiin. Mutta siis en voi ymmärtää miksi pitää koko ajan uskotella, että on ihan ok, jos lapset ovat mummolassa. Eihän se ole. Ja aika henkilökohtaisesti aapeetä on arvosteltu. Samaa kaavaa vaan käytin. Kyllähän sitä keksii huomautettavaa toisen kirjoituksista, vaikka se ei edes liity oikeaan asiaan. -124

että oletko vaurioittanut pientä lastasi viemällä hänet viikoiksi hoitoon?

minä olenkin käyttäytymistieteilijä...

t. 110

lapset ovat innoissaan joka kerta menossa mummolaan ja kyselevät, milloin sinne pääsee, ja aina kun lasten ollessa mummolaan soitetaan, heillä on kuulemma ollut ihan hurjan hauskaa, ja valtava riemu on myös joka kerta, kun isovanhemmat tulevat käymään meillä. Keskinäinen rakkaus ja hyvä mieli huokuu.



Jos te näitä lapsia ja isovanhempia katsoisitte yhdessä niin voisitteko rehellisesti olla mitään muuta mieltä, kuin sitä, että lapsille on ollut etuoikeus saada viettää aikaa heidän kanssaan?

Lue uudestaan kirjoitukseni nro 110.



Vastaukseni siis on, että sinä et voi sitä tietääkään.



110

Kyllä se ensimmäinen hylkäys on voinut tuntua pahallekin. Kyllähän lapsen pystyy totuttamaan mihin vaan.



Uskon, että esim. käyttäytymisongelmat vaikka koulussa voivat johtua osittain tästä. Siis että ei kunnioiteta opea, haistatellaan ja muuta. Ihminen on sen verran moninainen kokonaisuus, että monien asioiden summasta kasvaa jotain. Ei tee kenenkään itsetunnolle hyvää jos äiti hylkää lapsen . Niinhän se lapsi asian yksi- ja kaksivuotiaana kokee. -124

Minä väitän, että epämääräiset negatiiviset tunteet kuuluvat jossain määrin normaaliin elämään luonnollisena asiana. Niille voi olla miljoona syytä, ja on asioiden rankkaa yksinkertaistamista laittaa kaikki sen syyksi, että lapsi on ollut neljävuotiaana viisi yötä mummolla ja nauttinut täysin siemauksin jokaikisestä hetkestä. Jos lapsi ahdistuisi mummolassa kokemastaan hylkäämisestä niin tuskin hän sinne kinuaisi hetikohta uudestaan.

Omien menojen vuoksi en.

Joopa joo ja hyvää päivää.

Vielä en ole suuresti tätä upeaa " sääntöä" rikkonut, 1-vuotias on tainnut olla 2-yötä yökylässä joten taisi se jo piloille mennä :)



mutta ensi tammikussa asiaa todella testataan. Lähdemme viikoksi miehenni kanssa häämatkalle ja lapset 1v ja 3v jäävät koko viikoksi hoitoon. Varmaan vaurioituvat aivan piloille ja eivät enää tunne meitä kun tulemme kotiin :) :) :)



No mutta vakavasti puhuen, ei ole kiva jättää 1-vuotiasta viikoksi, mutta sen nyt kuitenkin olemme päättäneet tehdä, sillä eihän se mikään häämatka ole lasten kanssa. Joku kirjoitti siitä, että lapsi ei ymmärrä minne vanhemmat katoavat. Uskon, että 3 vuotias ymmärtää jo sen verran puhetta, että hänelle voi jokainen päivä selittää missä äiti ja isä ovat ja puhua tämän kanssa puhelimessa. !-vuotias on vähän hankalampi...tämä saattaa todellakin ihmetellä, että missä ihmeessä äiti ja isä ovat. Mutta jos lasta vie " säännöllisesti" hoitoon ja yökylään esimerkiksi isovanhemmille ja aina yhtä säännöllisesti hakee tämän pois sieltä, niin kyllähän lapsi siinä oppii luottamaan siihen, että hänet aina haetaan. En usko 1-vuotiaalla olevan ajantajua joten hän ei tiedä onko ollut hoidossa 2-päivää vai jo 5-päivää. Jos päivät ovat mukavia ja hoitaja läheinen ja lapsi ennen kaikkea voi luottaa siihen, että äiti ja isä tulee hakemaan, niin ei siitä lapsi voi millään tavalla vaurioitua. Tämä on minun mielipiteeni ja tätäkin varmasti joku psykologi tukee!

Alkaa mennä vähän liian pitkälle tämä jankutus siitä, että vaurioituneita ja hylätyksi itsensätuntevia he nyt ovat, vaikka näyttävätkin isovanhempiaan yli kaiken rakastavilta onnellisilta pikkutenavilta. Mutta pakkohan niin on olla, koska Liisa Keltikangas on niin sanonut.

Eihän se nyt huviksen av-mammojen kiusaksi sellaisia sano. -124

Myös muualla maailmassa kasvatuspsykologit ovat yhtä mieltä.

Olen rikkonut, meillä vajaa 1v on ollut yön hoidossa.

Mutta onko se sitten muka pahempi että 2-vuotias on kerran vuodessa 3yötä poissa kuin se että on joka toinen viikonloppu kaksi yötä?? Kaksi yötähän on sallittua kun lapsi on kaksi vuotta??



Onpa huvittavaa tulla av:lle kirjoittelemaan, kuinka puhdas on omatunto kun ei ole lapsi ollut hoidossa viikkoa mummolassa. Ei ole minunkaan ja lapsi on neljä ja pisin hoitoaika on ollut kaksi yötä. En silti tunne tarvetta tulla sitä tänne hehkuttamaan jokaisessa viestissäni.. :)