Oletko usein rikkonut sääntöä, että lapsi saa olla erossa vanhemmistaan vain ikävuosiaan vastaavan määrän öitä?

En tiedä onko siasta olemassa tutkimustuloksia. Etsi itse, kun noin kovasti kiinnostaa. Taitaa lastesi kehityksessä olla jotakin ongelmia, joiden voisit kuvitella olevan peräisin tästä syystä, vai ?



Mulle riittää, että tiedän psykologinkin olevan sitä mieltä, että lapsen parhaaksi on syytä olla vain korkeintaan se ikävuotta vastaava määrä öitä poissa äidin tai isän luota.



Jos ja kun sä olet tehnyt toisin, niin selväähän se on, etä yrität lievittää omatuntoasi jankkaamalla jostain tutkimustuloksilla.

Sellaisilla ei edes tee mitää, esim. amerikkalaiset tutkimukset jostain aiheesta saadaan näyttämään juuri sellaiselta kun halutaan.



Mä en usko, että kukaan psykologi puoltaa sun ajatusta, että pienen lapsen on hyvä olla erossa vanhemmistaan. Tai tietenkin tässäkin pitää ajatella vanhempaa, eihän kaikenlaisten äitien ja isien luona olekaan hyvä olla. -ap

hyppäätkö sä kaivoonkin jos joku psykologi sitä sinulle suosittelee?



maalaisjärjellä pärjää hyvinkin pitkälle vaikka ei jokaista " sääntöä" tai suositusta kirjaimellisesti noudatakaan.



3

yötä äidistään tai isästään. -ap

Jos luet vähän tarkemmin kirjoittamiani asioita huomaat, että minä itse olen ollut jo kauan tätä mieltä tästä yöpymisasiasta ja nyt näin vielä psykologinkin olevan samaa mieltä. -ap

Muuten annan sille piut paut!

Omenat putoaa maahan päin. Maa menee auringon ympäri (tai paremminkin molemmat kiertävät yhden pisteen ympäri joka sijoittuu auringon sisään, mutta tää voi olla liian vaikeeta av:lle). Aine muuttuu jäätyessään kovaksi. Ja jos lapsi on erossa vanhemmistaan liian kauan ko. lapsen psykologiaan nähden, niin kyllä se lapsi siitä vahingoittuu.



Se ei siis ole " sääntö jota pitää noudattaa" vaan " laki jonka mukaan se homma nyt vaan menee" . En minäkään voi tehdä meille sääntöä, jonka mukaan omenat putoavat ylöspäin. Tai voin, mutta kyllä se stressaisi kun omenat eivät tottele...

Jos vanhemmat joutuvat viettämään yön sairaalassa (esim joutuneet auto-onnettomuuteen), niin onko vauvalle koituva psyykkinen tuho sama kuin silloin, jos vanhemmat viettävät yön kapakassa tai kavereilla?

Lapset joilla on perusturvallisuus kunnossa eivät mene hunningolle siitä, että viettävät aikaa mummolassa, jossa myöskin on hyvin turvallista ja lapsia hemmotellaan minkä kerkiävät.



Päinvastoin, kotiin tullessaan he ovat intoa täynnä ja kysyvät että milloin saa mennä seuraavan kerran. Hyvät suhteet muihinkin aikuisiin kuin omiin vanhempiin ovat lapsen kehitykselle vain etu.



Kaksplussan psykologi saa ihan vapaasti tulla diagnosoimaan että millä tavalla nämä ipanat nyt ovat vaurioituneet... niin iloisia ja mukavia muksuja jotka rakastavat isovanhempiaan

Mutta pitkän tähtäimen seuraamukset varmaan pienemmät, koska tahattomasti poissa olevat vanhemmat ovat kiinnostuneempia parantamaan lapsensa psyyken pienen särön kuin vähät-välitän-ei-se-hajalle-mee -vanhemmat.



t. 23

vaan sen sinä ja tuo psykologi veditte ihan hatusta eli se on suunnilleen sen arvoinen kuin piponne ovat.

vai siihen epämiellyttävään joukkoon, joka ei anna kenenkään muun hoitaa lapsiaan hetkeäkään, koska tekee sen itse niin paljon paremmin?

riittääkö toinen? olin 4 yötä poissa kun lapseni oli vuoden. Lapsi oli kotona isänsä kanssa. Vahingoittuiko? Ja mieskin on tainut olla työmatkalla pari kertaa...



Koskeeko tämä sääntö vain äitejä? Luulen että monen pienen lapsen isät tekevät aika paljon työmatkoja.

Ei sitä ole hatusta vedetty. Kyllä se perustuu siihen, miten kauan lapsi kykenee säilyttämään mielessään " äidin tunnun" eli ylipäätään muistaa, että hänellä on äiti, ja miltä se äiti näyttää, tuntuu, haisee jne.



Sori vaan kaikki lomailijat, mutta 1-vuotias alkaa unohtaa teidät toisena aamuna, 2-vuotias kolmantena, 3-vuotias neljäntenä etc. Siis ALKAA.



Eikä kai kukaan ole väittänytkään sen menevän niin, että lapsi joko ei ole koskaan mennyt särölle TAI sitten menee suoraan " hunningolle" , aste-eroja on tässäkin. Sama kuin väittäisi, että haava sormessa on sama kuin jalka poikki on sama kuin aivot pihalla.

Ihan höpönhöpöä, kun kerran muistavat paljon kaukaisempiakin ihmisiä vaikka eivät ole vuoteen nähneet.

Eli pienen lapsen paikka on omien vanhempiensa lähellä. Vauvan ei ole syytä olla yhtään yötä erossa äidistään/isästään.

Lapsen kehitykselle on haitallista olla erossa vanhemmistaan, lapsi luulee, että hänet hyljätään. 1 vuotias kestää jotenkuten yhden yön eron, mutta ei kykene käsittelemään pitempää aikaa.



Mutta jos äiti ja isä joutuvat sairaalaa, eihän ole mahdollista pitää vauvaa silloin lähellä. Pakko sanelee muutoksen tähän. Voi lohduttautua ajatuksella, että lapsi varmaankin kestää eron tutun hoitajan suojissa.



Eli lapselle on haitallista olla erossa vanhemmistaan pitkiä aikoja, mutta joskus ei voi toimia ihanteen mukaan.

Ja jutun pääpointti oli, että lomamatkat tai kapakkareissut eivät ole pakotavia syitä.

Joko ymmärrät mitä tarkoitan? -ap

soittaa lapselle puhelimella vaikka monta kertaa päivässä. Ja jos ne, joiden huostassa lapsi on, puhelevat lapselle äidistä, näyttävät vaikka valokuvaa, niin ei lapsi äitiään mihinkään unohda viikossa eikä kahdessakaan. Taidatte olla aika uusavuttomia te, jotka niin luulette!

Ai että tosiaan 3-vuotiaankaan toinen vanhempi ei voisi olla neljää päivää työmatkalla ilman, että lapsi alkaa " unohtaa" ... Heehee.

Kolmevuotias unohtaa vanhempansa neljäntenä päivänä?



No miten on sitten mahdollista, että hän vieläkin muistaa isovanhempansa, vaikka ei ole kolmeen kuukauteen nähnyt? Miten hän voi muistaa isovanhempien naapurissa asuneen tytön, jonka näki viimeksi vuosi sitten?



Keksi jotain vähän parempaa.

" Sori vaan kaikki lomailijat, mutta 1-vuotias alkaa unohtaa teidät toisena aamuna, 2-vuotias kolmantena, 3-vuotias neljäntenä etc. Siis ALKAA. "



Tuo oli kyllä päivän paras veto!! Et kai voi olla tosissasi!!

Vierailija:

Voi lohduttautua ajatuksella, että lapsi varmaankin kestää eron tutun hoitajan suojissa.