kolmen tytön äiti vastaa kysymyksiinne hetken ajan..

" Että vieläkö poikaa yritätte?"

Ja noita poika-kysymyksiä tulee... myös kommentti " missäs ne pojat ovat?" on kuultu. Aika loukkaavaa.. ihmiset aivät ajattele loppuun asti. Lapset kuitenkin tuossa ovat mukana aina, etteivät saa sellaista käsitystä että ovat sukupuolensa takia " huonoja" ... Sillä näin emme me ainakaan ajattele!!

Ajattelitko esikoisen synnyttyä että haluat jatkossakin vain tyttöjä? Entäs kun odotit esikoista, toivoitko jompaa kumpaa enemmän?

Pahalta varmasti tuntuu, jos siis poikaa on tehty....Kaikkea ei voi saada.

Nyt kun nuo tytöt ovat tuossa, en vaihtaisi miljoonaankaan poikaan! Mutta sitä se äidinrakkaus teettää.. :)

Se mikä jännä juttu, mulle on jokaisessa raskaudessa vihjaistu, että on niin hyvät ja terhakat potkut ja suuri maha, että taitaa olla poika tulossa! Taisin sitten liikaa orientoitua siihen että poika olisi tulossa. Esikoisen jälkeen tuli tunne, että näitä lapsia lisää vaan.. :) sukupuolella ei väliä. Toisen jälkeen mietin että hyvä kun tuli tyttö, kaveri esikoiselle..

Kolmas oli lievä shokki, siis sekä yllärisektion takia että siksi, että jotenkin ulkopuoliset ihmiset odotti poikaa.. Mulla on onneksi niin ihana mies, että hänelle kelpaa tytötkin!! :) (koska olen kuullut päinvastaistakin joillakin muilla)

ap

teimme kolmannen LAPSEN.. :)

Olen aina halunnut kolme. Tässä ne nyt on.

ap

kolme paljon enemmän kuin kaksi? Tosin sinulla vasta lyhyt kokemus kolmen äitinä olemisesta

mutta toisaalta helpompaa kuin silloin kun oli kaksi, koska leikkivät niin paljon vanhemmat keskenään ettei tarvitse keksiä viihdykettä... (tosin myös tappelevatkin..)

ap

ev

jan puuttumisen taivastelu. Tai ei nyt enää kun nuorinkin täyttää jo viisi. Silloin kun odotin häntä sain kuulla, että me ollaan yritetty " sitä poikaa" . Ja kun kolmaskin oli tyttö sanottiin, että " no, on tyttökin kiva" .



Mua noi jutut lähinnä huvittaa. Mä en ole koskaan poikaa kaivannut, ja miehellekin tuntuu olevan sama (vaikkei tätä kukaan uskokaan).



Kolme on _todellakin_ enemmän kuin kaksi. Pari kolme vuotta sitten oltiin molemmat aika lopussa, kun ei meillä mitään tukiverkostoja ole. Lapset ovat onneksi suht terveitä olleet.



Nyt on selvästi helpottanut ja kolmen lapsen äitinä olo on ihanaa. Yllättävää on ollut se, että mulle ollaan kateellisia:-O