APUA, iskee paniikki. Toinen vauva syntyy lyhyellä ikäerolla

ikäero 1 v 2 kk täällä-



kuin 2 vauvaa-



selviät UUPUMATTA, kun hankit lastenhoitoapua ja toivottavasti terve vauva

Mitä pienempi ikäero lasten välillä, sitä vähemmän esikoinen kapinoi! Ei ole vielä niin kauaa tottunut ainokaisena oloon! Ja ainokaisena huomion saantiin! Meillä kyllä lapset olleet tosi helppoja, rauhallisia ja erittäin tyytyväisiä!

Eri asia, jos esim. tasan vuoden ikäero, 1v8kk kuitenkin ei enää ole niiiin hoidettava, osaa kävellä ja syödä ym. tsemppiä!

löytyykö päivän rytmi hyvin?

Selvisi siitä ja vielä noin viidestä muustakin lapsesta. On kyllä terävä nainen vielä 88-vuotiaanakin.

1v10kk ja kaikki mennyt hienosti, ei mustista, nukkuu päikkärit samaan aikaan jne =)

Ja arvaa oliko mulla pieni pakokauhu pari vko ennen synnytystä, teki mieli peruuttaa koko homma=) Mutta siis yllättävän hyvin mennyt, tosin vauva on aika helppo tapaus ja viihtyy paljon sitterissä ja lattialla (melkeimpä paremmin kun sylissä...). Yöt nukkuu hyvin (ainakin toistaiseksi) päivisin nukkuu huonommin mutta ei kyllä kauheasti itkekään *koputtaa puuta*.. Neuvoksi sain ystäviltä ym.: " Unohda kaikki ylimääräinen. Älä tee mitään, mitä ei ole pakko. Lepää kun voit." Etköhän sinäkin pärjää jos minäkin..=)

mutta iskee loppumetrien paniikki, kun la lähestyy..

Meillä kakkosen ja kolmosen ikäero sama 1v8kk. Kuopus tulee kohta vuoden ja täytyy sanoa että turhaan pelkäsin minäkin etukäteen. Onhan niitä päiviä jolloin on todella rankkaa (molemmat lapset ja itse flunssassa samaan aikaan) mutta pääsääntöisesti on jopa melko helppoa. Mustasukkaisuutta ei ollut lainkaan joka saattaa kyllä johtua tuon isoveljen peruskiltistä luonteesta. Ja jo kuopuksen ollessa 6kk alkoi heillä olla " omia juttuja" keskenään. Ruokapöydässä aina hekottelee molemmat joillekin meille muille käsittämättömille vitseilleen :)

Kyllä tuo toisen syntymä oli aikamonen shokki meidän esikoiselle vaikka noin pieni olikin. Ja osasi " hienosti" olla mustis, varsinkin imetyshetkillä... Päiväunetkin esikoinen jätti pois kokonaan, kun vauva oli 2kk. No, kyllä siitä kunnilla selvittiin vaikka vauva sairasteli paljon ja päätimme jopa sitten hankkia kolmannen lähes heti perään.



Eli vauva- aika voi olla rankka (varsinkin, kun vauva on 2kk-8kk), mutta loppujen lopuksi, lyhythän se vauva-aika on!!



Tsemppiä!

jos olisit sanonut, että vauva syntyy 11 kk:n ikäerolla, niin sitten minäkin olisin sanonut apua.

Rankkaa oli, mutta kyllä siitä selviää! Tsemppiä!

ellei ole lastenhoitoapua saatavilla

Hyvin ollaan selvitty, lapset ovat olleet ns. helppoja tapauksia, ei ole ollut koliikkia eikä muitakaan itkuja. Välillä väsyttää, mutta nyt alkaa helpottaa kun pienempikin jo yli vuoden.



Päivät on paljolti samaa rumbaa: syöttää, juottaa, pesee kakkaa, laittaa nukkumaan - paljon muuta ei sitten ehdikään, kun päivä on jo pulkassa =)

Tietty riippuu lapsistakin, mutta sanoisin että mielummin pienellä ku isolla ikäerolla.

ainakin meillä oli tosi rankkaa välillä, väsyttävää... mut se lapsi on kuitenkin niin tärkeä ja rakas, että siit selvii hengissä.. :)

Meillä sama. Kun kuopus syntyi, elettiin normaalisti esikoisen rytmissä. Kuopus sulautui siihen luontevasti. Esikoinen oli pieni, ei ollut mustasukkaisuutta kauheasti eikä uhmaikääkään. Kuitenkin söi itse, puhui jo jotain ja alkoi oppia erilaisia asioita. Kummatkin nukkui päiväunia samaan aikaan - äidillä tauko joka päivä! Pystyt muokkaamaan lasten rytmiä jos haluat ja teet sen niin, että arki ei ole liian rankkaa. Juuri tuo nukkumisasia. Lapset saa nukkumaan samaan aikaan jos haluaa. Jo vastasyntynyttä voi yrittää rytmittää. Edellytyksenä tietysti että on terve lapsi (ei koliikkia, allergiaa tms.)



Alkuun oli tosin vaikeeta se, että esikoista piti nukuttaa päiväunille ja vauva oli vielä silloin valveilla. Meni jotain 3kk niin ei ollut enää sitäkään ongelmaa. Nyt lapset 3v ja 1.5v ja tappelevat, mutta myös leikkivät yhdessä :) Ihanaa katsoa, kun heistä on toisilleen seuraa ja tavallaan arki sujuu paremmin kun on kaksi. Kolmatta en haluaisi tähän samaan syssyyn, mutta kahden ensimmäisen ikäeron voisin valita samoin jos saisi.

Meillä kahden vanhimman muksun välissä 1v2kk ja sumuiset muistot joiltain sen elämän aikajaksoilta.



Tärkeitä ohjeita onkin jo tullut, että unohda kaikki ylimääräinen,tee vaan pakolliset kotihommat,nuku aina kun voit jne..Ja hanki hoitoapua! Mummo,kummi tai joku muu luotettava hoitaja,että saatte huilata miehen kans ja saatte sitä tärkeetä kahdenkeskistä aikaa. Pitäkää parisuhdetta ehdottomasti yllä!!



Minulla oli ekat puoli vuotta rankkaa,kun vauva oli vatsavaivainen. Mutta sit helpotti ja lapset alkoi syödä ja nukkua samassa rytmissä. Sen jälkeen ollaan selvitty aikas hyvin:)



Nyt ovat 7 ja 8 vuotiaat tappelupukarit ja vaikka silloin kun he olivat pieniä vannoin etten koskaan hanki enää lapsia lisää, niin leikeissä mukana menee 2v kuopuskin.



Jaksamista ja tsemppiä teille!