Älkää valittako vauva-ajan rankkuudesta ennenkuin..

oli niin itkuinen ja työläs, että terveydenhoitajakin sanoi, että hänen hoitamisensa on taatusti raskaampaa kuin tavallisten kaksosten.

koska ette voi tietää kenenkään lähtökohtia, oli lapsia sitten 1, 2, 3, 4, 5 tai kuusi yhtäaikaa tai erikseen.



Ap:lle on just pokaali lähdössä postissa!

isesti!



Miksi katkeroitua moisesta asiasta?

Parilla kaverilla on kaksoset ja paljon enemmän nukkuivat kun minä koliikki vauvojen kanssa.

Ja toiselle rankkaa eri asia kuin toinen. Jos on tottunut nukkumaan yöt kokonaan niin pari heräämistä yöllä voi olla rankkaa. Toiselle se taas on luksusta.

Perkuleen rankkaa oli, mutta mielestäni melko lailla rankempi oli esikoisen vauva-aika. Myöhemmin allerginen lapsi huusi alkuun päivät pitkät koliikkia, kukaan ei ottanut todesta ja minä olin väsymyksestä ja oudosta tilanteesta täysin nääntynyt. Kaksoset sentään nukkuivat järkevän mittaisia päiväunia.

Mä toivon sulle kaikkea hyvää ja jaksamista niiden pienten kanssa. Yritä olla vertaamatta tilannettas muihin, katkeruus ja kateellisuus vaan tekee sun taakastas raskaamman.



Joku muu voi olla tilanteessa, joka ei sinulle tuon kokemuksen jälkeen enää olisi raskas, mutta tälle henkilölle itselleen siinä tilanteessa on. Hänelläkin on oikeus tunteisiinsa ja joskus jopa valittamiseen, mutta hänenkään ei kannata jäädä siihen rypemään.



Iloista pääsiäistä sinulle ja lapsillesi

Etkä sinä voi sitä yhden lapsen äitiä kieltää väsymästä tai valittamasta jos siltä tuntuu.



Mutta voimia sinulle kuitenkin siinä rankimmassa elämässä ikinä.

tuplat ja siihen päälle 1 v, 2v ja 5v. ja lisäksi ne tuplat alkaa yöunille klo 4 aamuyöstä =)

olen miettinyt sitä samaa, että rankkaa on varmasti!!

Joku tuttavani sanoi (joka sai kaksoset) että perheeseen jossa on esikoinen, ei saisi syntyä kaksosia.. on vaan ollut hänellä hirmuisen rankkaa..

Itselläni on nyt kohta 4-vuotias, kohta 2-vuotias ja kuukauden ikäinen vauva.. On aika rankkaa, kun kaikki huutaa yhtä aikaa ja varsinkin kun keskimmäinen on sellainen tuittupää, että mikään ei mene perille!!! Puhe kun ei ole vielä kehittynyt niin saa arvata mitähän tuo nyt tarkoittaa.. No, tässä nyt pärjätään, mutta jos saisin uudestaan valita, odottaisin sen lapsenteon yrittämisen siihen että keskimmäinen osaa puhua ja ei olisi enää vaipoissa...

Vanhin lapsi sairastui vakavasti, saivat juuri diagnoosin ja on sairaalassa letkuissa... eikä äiti edes pääse paikalle kun on pienempien kanssa kotona.



Ei tästä pidä kurjuuskilpailua tehdä, mutta kaikki varmaan tajuaa että aina löytyy joku jolla menee huonommin tai on raskaampaa.

Itsellä erityislapset kaksosina, eli nytkin vielä 8 - vuotiaina vaipoissa yms., isompiakin lapsia on huomioitavana. Ihminen on vaan kumma otus kun kaikenlaiseen voi venyä/tottua, vaikka tosi rankkaa onkin. Lapsiani rakastan tietysti ja hoidamme lapsemme itse.

vaan, ap:lle, että hänen tilanne ei ole mitenkään paha.



Terv.12

Jos niin valituttaa ne lapset, niin antakaa lapset pois, niin ei tarvitse valittaa lapsiperheen rankkuudesta..



Tai muuttakaa vaikka kehitysmaahan, jossa juotte likavettä ja syötte kiviä ja käytte kakalla ilman veskipaprua.



Lehtien tekstaripalstatkin ovat aina valitusta täynnä...



Miksi turhata jokaisen lyhyt pieni elämä valittamalla...



Nauttikaa elämästä, iloitkaa ja olkaa onnellisia pienistäkin asioista..

Muutenhan pitäisi kruunata planeetan kurjin ihmisen elämäntilanne ja kieltää valittaminen kaikilta muilta kuin tältä kurjimmalta. Ap tuskin pääsisi edes välieriin kurjimman elämäntilanteen kisoissa.

musta tää on hirmu hauskaa, ja lapseni ihania!

Kaikella sitä pitää kilpaillakin - että kellä on rankinta. Jollekin se elämän rankin sisältö voi olla se, että juhlakengät, jotka pitäisi vappujuhliin laittaa jalkaan, puristaa ja jollekin toiselle taas se, että joutuu näkemään kun rakkaasta henki hiipuu pois... Ja jollekin se, että joutuu hoitamaan pieniä lapsia... ja jollekin jatkuva rahapula... ja jollekin se, että mielenterveys murenee.



Kukaan ulkopuolinen ei minusta voi sanoa, että mikä on ja kellekin miten rankkaa. Jotkut kestää enemmän kuin toiset ja joidenkin on kestettävä enemmän kuin toinen. Omaa sädekehää sillä tuskin kiillotettua saa, mitä enemmän on kärsinyt, varsinkaan jos kärsimyksistä ei mitään opiksi ota.



Ihaillen katselen edelleen naapurin rouvaa, jolla on 4 vammaista lasta - nuorimmaiset kaksoset. Alkuperäinen voisi varmaan muutaman sanan hänen kanssaan vaihtaa ja ehkä se oma elämä tuntuisi sen jälkeen varsin siedettävältä. Vedet silmissä mietin, että miten hienosti äiti jaksaa esim. toisiksi vanhimman kanssa puuhata (hän vaikuttaisi vähiten vammaiselta), vaikka taatusti erittäin vaikeasti vammainen vanhin ja nuoret kaksoset häneltä voimia vievät!



Voimia kaikille rankkojen aikojen keskelle. Joillain vaikeat ajat saattavat vielä mennä ohi, joillakin jäädä vielä päällekin. Päivä kerrallaan ja kiitollisena siitä, että mitä on. Ja vähemmän kannattaa laittaa painoa sille, mitä ei ole, niin elämän jaksaa paljon paremmin. Kaikki ei valitettavasti jaksa siltikään.

älä valita ennen kuin olet hoitanut koliikkia, ja siihen päälle tullut raskaaks kun vauva oli 2kk.



JA vielä siihen useampi isompi lapsi. Joo älä valita ennen kuin olet kokenut tuon..



Huoh.



Miten lapsellinen tuo ap.



Toisella voi elämä olla rankkaa ja väsyttävää ilman niitä lapsiakin.



Kyllä se elämä opettaa.



Täältäkin lähtee yksi pokaali ap:lle.

Itselläni kaksoset ja tosi rankkaa koska apuja ei ollut ja mies alituisesti pois kotoa töiden vuoksi. Hampaiden tulo ja infektiokierteet ja kaksi pientä avutonta käärylettä...ihan kauheeta! Yöt eivät sujuneet kuin vasta n. 3v ikäisenä. Ei voi verrata siihen, että on lapsia eri ikäerolla, sillä kaksi samassa kehitysvaiheessa ja ihan pientä vaativaa vauvaa on täysin eri asia kuin taapero ja vaikka koliikkivauvakin. Pahinta oli se riittämättömyyden tunne kun ei pysty hoitamaan kuin yhtä vauvaa kerrallaan.



Ymmärrän toki että rankkaa varmasti on yhdenkin kanssa ja varsinkin esikoinen on aina iso pamaus jos vielä koliikkia. Mutta kun vauva rauhoittuu niin on hiljaista, eikä ala toisen huuto heriperään! Tai pahimmassa tapauksessa kaksi vauvaa ja äiti itkee kilpaa.



Meidän vauva-aikamme meni siinä että itkimme kaikki kolme kun mies tuli kotiin. Lapset mitä milloinkin ja minä silkkaa väsymystä. Lasten ollessa 2v sairastuin masennukseen uupumuksesta.



Ettei se ap ihan tyhjästä narise.

Olen itse samassa tilanteessa. Minä olen myös monta kertaa toivonut, että nämä lapset olisivat tulleet meille yksi kerrallaan. Ja se, että jos tänne ei saa valittaa pahaa oloaan, niin minne sitten? Ei ap varmastikaan halunnut korostaa kärsimystään tai väheksyä muitten ongelmia, hänestä vain tällä hetkellä tuntuu tuolta. Tsemppiä kaikille ja jaksetaan.

Vauva-ajat on olleet niitä helpoimpia aikoja, sitten kun ovat ruvenneet kävelemään/uhmaamaan/tappelemaan keskenään ja hajaantumaan kaikki eri suuntiin niin on tuntunut pikkuisen rankalta...

Itse asiassa mun mielestä kaksosten vauva-aika oli jossain mielessä jopa paljon helpompaa kuin esikoisen kanssa ennen sitä: esikoisen kanssa oli välillä ihan hukassa kun ei ollut aikaisempaa kokemusta. Kun kaksoset syntyivät, ei ehtinyt edes miettiä että mitä se vauva nyt tarkoittaa tuolla itkullaan, kun piti vaan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Tietysti mies oli siinä mukana auttamassa ja esikoinenkin oli jo niin iso että oli omalla tavallaan apuna. Koliikkiakin oli vain yhdellä kaksosista, joten ei musta mikään paha juttu, ei sitä ehtinyt kauheasti surra tai murehtia, kun piti olla koko ajan jotakin puuhaamassa.

Joten ei se aina ole rankkaa, jos syntyy kaksi vauvaa kerrallaan.