Onko 18-19v yleensäkin jotenkin vaikea ikä?
Pekka-Eric, Mandi, Mia..
Vai onko tuo vaan sattumaa.
Kommentit (9)
Itse olin, kuten myös koko kaveripiiri, aivan innoissani siinä iässä. Kaikista tuntui että on koko mahtava elämä edessä, kaikki olivat riemuissaan kun sai vihdoin viimein olla aikuinen ja tehdä todellisia valintoja elämänsä suunnasta, muuttaa omilleen asumaan jne.
Oikeastaan 18-19 taisivat olla mun tähänastisen elämäni hauskimmat vuodet.
itse sain 19 vuotiaana esikoiseni. En ollut mielestäni silloin mitenkään vaikea tapaus ;)
tuonikäisenä... kavereita meillä ja aina kännissä ja vaikka mitä... Ihmettelen, että äitini pää kesti niinkin hyvin. Onnekseni mä en sitten jaksanut kauhean kauaa rellestää. Rauhoituin kirjoitusten jälkeen... kävin töissä ja opiskelin.
Masennus voi tulla minkä ikäiselle tahansa. Tottakai se aina koskettaa enemmän, kun noin nuori kuolee.
Minulle vaikeinta aikaa oli 16-17 vuotiaana. Mietin itsemurhaa aika usein, mietin kuinka sen tekisin, mutta en kuitenkaan koskaan uskaltanut mennä ajatusta pidemmälle. Kuitenkin sisimmässäni tiesin, ettei se minun elämä ole vielä tässä, ehkä joskus voisi kuitenkin olla onnellinen, vaikkei se nyt ollutkaan mahdollista. Ja miten oikeassa olinkaan :) Oikeasti minulla ei ollut mitään syytä tappaa itseäni tuossa iässä, ei siis mitään konkreettista, mutta oli vain tosi paha olla ja olo tosi onneton.
Jälkeenpäin olen ajatellut, että minuun taisi tupakointi vaikuttaa noin. Aloitin tupakoinnin 15-vuotiaana ja lopetin 18-vuotiaana ja koko sen ajan olin paljon pessimistisempi ja masennuin helpommin. Normaalisti olen aika positiivinen, iloinen ja naurava. En sitten tiedä, onko tuo mahdollista, että tupakointi voi vaikuttaa noin?
ja muistan sen ajan myös itse niin, että tuli pohdittua juuri omaa olemusta melkein kriisiin saakka. Tiedostin kuitenkin, että tämän ikäisenä on identiteettikriisi, joten odottelin vain, että menisi ohi, ja menihän se.
kuulemma lukiolaisilla mielenterveyden kanssa ongelmia. Paineita omasta menestyksestä jne.
On vaikea ikä, kaikki stressaa joka puolelta ja elämä on pelkkää muutosta. Eikö suurin itsemurhariski ole juuri se 17-29v.?
jos ei tosiasiallisesti, niin ainakin symbolisella tasolla (esim. lukio loppuu ja pitäisi suunnitella tulevaisuuden opintoja).