Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita peruserakkoluonteisia: en ymmärrä, mitä ihanaa on siinä, että mies asuu saman katon alla?
19.03.2008 |
Juu ja olen perheellinen, mies ja kolme lasta. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 11 vuotta. Ihan tyytyväinen olen elämääni tietysti nyt, mutta jos noita lapsia ei olisi, en kyllä haluaisi asua mieheni (tai kenenkään muunkaan miehen) kanssa samassa asunnossa. Voisin sitten tavata miestä ihan muissa merkeissä kuin kiistelemällä pyykinviikkauksesta ja muusta ihanan arkisesta (ja tappavan tylsästä).
Perhe, jossa on lapsia, on tietysti eri asia, mutta miksi kukaan haluaa asua kenenkään suhdekumppanin kanssa yhdessä? En voi käsittää. Ehkä vaan sitten kaipaan omaa tilaa niin paljon. Olenko ihan ihme friikki?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
että ei tarvitsisi välittää toistensa menoista. Siis toki lasten hoidon yms kannalta pitäisi toisen aina olla saatavilla, mutta jos toisella on iltameno, se ei vaikuttaisi toisen elämään mitenkään. Mua rasittaa se, että kun mies on jossain, odotan häntä kotiin, jos menee myöhään, herään hänen tullessaan ja aamulla saan miettiä, jaksaako tuo tuosta nousta meidän kanssa kauppaan vai ei... Ja jos itse olen jossain, nakutaa takaraivossa koko ajan, että pitäiskö ilmoittaa jos menee myöhempään jne.
Ehkä tämä on asennekysymyskin, voisihan noista olla stressaamatta vaikka yhdessä asutaankin, mutta ei onnistu minulta.
Minä siis haaveilen lähinnä sellaisesta, että meillä olisi perheasunnon lisäksi toinen pikkuasunto, jossa kumpi vaan voisi viettää aikaa, kun kaipaa omaa rauhaa. Kyllä mä ne pyykit ja tiskit hoidan perheasunnossa ihan mielellään, mutta haluaisin joskus päästä yksin siihen pikkukämppään olemaan just niin kuin haluan ja niin kuin sai olla silloin vapaina opiskeluvuosina...