Miksi ette opiskele kunnon tutkintoa itsellenne?

Itse varmaan rakastaisin sitä työtä :D Itsekin olen työssä missä tarvitaan asiakaspalvelutaitoja (nimenomaan niitä) ja ne minä hallitsen, mahtavaa :) Palkkani ei ole kummoinen mutta minulle työssä tärkeintä on taas mukavuus ja mielenkiintoisuus, raha ei merkkaa mitään.



Mutta siis jos joku haluaa mennä suoraan yläasteelta presidentiksi niin tervemenoa vaan, hyvä että löysi paikkansa ;)



t:2

Sitten täällä itketään kuin ei ole rahaa mihinkään ym. Eikä mielestäni voi määritellä että perhe, lapset, harrastukset menevät koulutuksen ohi. Sillä eihän kunnon tutkintoon montaa vuotta mene ja sekin voi tehdä vaikka iltasella tai vko:n loppuisin, sen jälkeen paljon paremmat mahdollisuudet saada hyvä työ ja parempi palkka, että on sitten oikeasti varaa elättää ne lapset ja harrastukset, matkustella yms, mitä tykkääkin tehdä, mutta ne joilla ei ole ammattia tuskin pystyy toteuttaa oikeasti niintä asioita mitä haluaa, paitsi ne lapset, joita myös meillä hyvin koulutetuilla sattuu olemaan 4kpl.



Itse olen ainakin tyytyväinen valintaani kun perusammatin opiskkelleena suoritin myös AMK tutkinnon, sitä kesti oikein 2 vuotta, iltaisin, sain muutakin ajateltavaa kun lapset, se oli suoranainen henkireikä tähän perhe-elämään, tottakai se vaatii myös mieheltä paljon, muttei se mitään anna jos ei otakkaan. 2 vuoden takia, pääsin hyvään ammattiin ja hyvään palkkaan, olemme reissanneet perheenä ja on varaa maksaa lasten harrastuksia. EN ole tiukkis, enkä hienostelija vaan osasin ymmärtää koko PERHEEN PARASTA. Nyt olen jäämässä taas kotiin hoitamaan tulevaa vauvaa ja varmasti raha on taas tiukassa, mutta ainkain on työ mihin palata ja täten myös lasten tulevaisuus turvattu. (no ainahan voi käydä kuinka vain).



Perusammateissa ei mielestäni siis ole mitään vikaa, mutta niin sanotusti helpommallakin voi siis elämässä päästä kun raataa siivoojana tai kaupankassalla, minulla ei aianakaan energiaan niiden jälkeen riittäisi mihinkään. Siinä kuitenkin kuluu sama aika kun ns. paremmassakin ammatissa ja liksa huono, joten kyllä minä ainakin mielellään valitsen paremman palkan, pienemmällä työllä.

Ei sitä rahaa nytkään ole, mutta ahdistaa kun ei pysty elättämään perhettään. Äiti kasvatti kuitenkin niin, että naisen pitää pystyä yksin elättämään perheensä ja sellainen ammatti pitäisi hankkia, että sen voi tehdä. Minä tanopää en sitä uskonut aikoinaan ja haihattelin vaikka minkä perään. Nyt sitten olen tilateessa jossa minun pitäisi elättää perheeni työhalutonta miestäni myöten.

että kirjoitin ylioppilaaksi -90-luvun lopulla ja sain melko pian sen jälkeen esikoiseni ja nyt minulla onkin jo neljä lasta. Lapset sain ennen " uraa" ja senkin aika toivoakseni veilä tulee, vaikken mikään uraihminen varmaan pohjimmiltani olekaan. siitä kertonee sekin, että sain tosiaan ne lapset nuorena ja kouluttamattomana. Olen vieläkin alta 30-vuotias.

vaikka minulla on vaan perusmerkonomin paprut.



Siis ap todellakin vertaa jotain pelkästään peruskoulun käynyttä nahjusta johonkin joka on kuitenkin jonkun koulun käynyt.



No ap varmasti kuuluu tähän kastiin jotka toivovat lapsiensa leikkivän vain akateemisten perheiden lasten kanssa.

Siis suoritko sen ammattitutkinnon vai ammattikorkeakoulututkinnon 2 vuodessa?

ap että kuka sinä olet tuomitsemaan muiden valinnat?onko itselläsi elämässäsi kaikki ok?? Mä olen just sellanen merkonomi kaupan kassa ja tyytyväinen elämääni. piste. pakkohan meitä on joka alalle olla työntekijöitä...mitä jos kaikilla olisi kauhea kunnian himo? kuka tekisi siivoustyötä, olisi kaupan kassa??

niistä OIKEISTA ammateista.

MUTTA, lopettakaa nyt helvetissä se itku ja rutina rahan puutteesta ja kehnoista työmahdollisuuksista te, jotka olette vapaaehtoisesti sen valinnan tehneet, että ette ole jaksaneet/viitsineet opiskella itsellenne jotain mielekkäämpää ja paremmat ansiot mahdollistavaa ammattia!



Pistää vihaksi aina kun kuulee perusterveiden ja suhtellisen nuorten aikuisten valitusta em. asioista! Olisitte nyt vaan käyneet ne koulut kunnialla loppuun ja hakeutuneet opiskelemaan, Suomessa se sentään on täysin ilmaista ja siihen on jokaisella tasapuolinen mahdollisuus.



t. Juristi

Ap, määrittele mikä on kunnon tutkinto.



t: akateeminen

en nyt sanoisi että opiskelu on ihan ilmaista. Kyllä kirjat ja kämppä maksaa,minulla oli niin köyhät vanhemmat että jouduin itse töihin 15 vuotiaana. Sitten ei enää koulu kinnostanutkaan kun sain palkkaa nuorena..

piiloviittaus siihe, että " miksi ette hanki itsellenne AKATEEMISTA tutkintoa?" Vai niin, että SIITÄ tässä olikin kyse.

Isä työtön, juoppo ja äiti yh joka ei koskaan saanut isältäni penniäkään elareita, koska isällä ei ollut mistä antaa.



Kävin töissä lukioaikoina iltaisin ja viikonloppuisin, lukion jälkeen olin 2 v. täyspäiväisesti töissä ja säästin rahaa pystyäkseni pyrkimään sisään yliopistoon. Opiskelun ohella olin koko opiskeluajan töissä.



Nyt saan hyvää palkkaa ja teen työtä jota rakastan. Mutta ei se minulle ilmaiseksi tullut...



t. 20

Yritän nyt päästä kouluun vielä, kun en todellakaan ole tyytyväinen alani tarjoamiin työmahdollisuuksiin, saati palkkoihin. En voi kuvitella, että loppuelämäni kitkuttelen korkeintaan 1600 euron palkalla kun mahdollisuuksia on muuhunkin.

Mutta, olen kyllä monta työkaveria tavannut ja osa heistä on unelmatyössään ja se palkka on heille vain mukava lisä, vaikkei sitä hirveästi tulekaan, että siinä mielessä jos tekee unelmatyötään niin mitä sitä suotta kouluttautumaan.

Itsellä nyt edessä se, että asutaan ahtaasti ja eletään kitkutellen seuraavat 4 vuotta, mutta toivottavasti siten aukenee paremmat mahdollisuudet parempien töiden kautta.

Eli, jokainen tekee omat valintansa, tärkeintä on olla tyytyväinen. Jos kuitenkin jatkuvasti pitää valittaa huonoista työoloista tai palkasta, niin silloin kyllä alanvaihto on paikallaan.

Ihana lukea selviytymistarinoita! Itse jäin kassan taakse,mutta olen tyytyväinen elämääni. Lapset ovat pieniä ja olen itsekin nuori. Ehkä joskus innostun opiskelemaan.