~~~~SYYSKUUN SALAISUUDET viikko 12~~~~

Onpa ihan tosi kivaa, että keskustelu täällä käy näin vilkkaana!



Ceciliah: Kyselit oonko kirjotellu ensikoihin aimempin - en ole. Oiskohan ollut joku, jolla samantapainen nimimerkki? Meillä on sun kanssa joka tapauksessa aika samanikäiset esikoiset, meidän poitsu 03/07. =)



Mustaverholle (ja muillekin) ei niin odotuksesta innostuneille tsemppihali multakin. Noi tuntemukset ei oo itselle tuttuja, mutta oon sitä mieltä, että täällä just saa ja pitää tuulettaa kaikenlaisia fiiliksiä. Odotusaika on iso muutosprosessi niin henkisesti kuin fyysisestikin, onkin ihan luonnollista, että ne tuo mukanaan monenlaisia fiiliksiä.



Tohon kropan muuttumiseen sellanenkin näkökulma, että itse koen jotenkin olevani " oikeanlainen" näin odottaessani. Vauvamaha on jotenkin niin selkeä merkki kaikille siitä, mitä on meneillään. Jos muulloin miettiikin jenkkakahvojaan tai muuten omaa kroppaansa, niin nyt on ihan luonnostaan " oikeanlainen" . Ja onnekseni kuulun niihin, joiden iho, hiukset ym. voivat parhaiten juuri odotusaikana. (Vauvan synnyttyä onkin sitten toista kun tukka lähtee ja maitoa valuu joka paikkaan ja vaikka mitä. Mutta siihen ehditään sitten kesälomien jälkeen...)



Tuuteliluulle vielä auto-onnittelut ja Arkamamalle tsemppiä työpöydän ääreen. Lähden itse ulos nauttimaan upeasta auringonpaisteesta ja oikeista lumikinoksista - Lapissa ne näköjään tänä talvena vasta pääsi näkemään.



Adalmiina ja pikku

Kirjoitteluintoa vähän hillitsee se, kun omaan napaan ei varsinaisesti kuulu mitään (seuraava nlakin on vasta 31.3. ja ultra 8.4.).



Mut kuitenkin :) [b] Caramon[/], kiva, että olet sen verran elävien kirjoissa, että jaksat välillä laitella kuulumisia :) Sun esittelyä ei taida vielä olla tuolla syyskuisten listassa? Ei nyt sillä, että se mikään pakollinen kuvio olisikaan :) Tsemppiä ja jaksamista, kaikille! Alkakoon kukoistava keskiraskaus pian ;)



Sitten tästä raskauden " ihanuudesta" . Jaan erityisesti [b]Mustaverhon[/b] tuntemukset. On oikeasti vaikea nähdä raskaudessa mitään muuta hyvää kuin kaksi viivaa raskaustestissä ja sitten loppujen lopuksi vauva sylissä :) Kuten tiedämme, nehän - etenkin viime mainittu - ovat tietysti niin isoja ja hienoja asioita, että niiden takia on valmis vähän " kärsimäänkin" . Eihän tässä muuten oltais neljättä kertaa pappia kyydissä... Vai mitä? Itse raskaudessa inhointa on 1) alkuraskauden loputon väsymys, pahoinvointi, v-tus (kuin loputtomat PMS-oireet) 2) kilot (olen joka ainoa kerta saanut 20kg painoa eikä se todellakaan helpota varsinkaan loppua - onneksi kilot ovat kuitenkin karisseet ennen seuraavaa raskautta kovalla työllä 3) loppua kohden pilviin nouseva verenpaine, jota sitten seurataan äitipolilla ja siihen sitten aina liittyy se nalkutus painon noususta (jep, itse voisin yrittää vähän enemmän, tietysti, mutta kun ei motivaatio riitä). Nyt on toisaalta silleen mukavaa, kun se alkuraskauden pahin vaihe on ohi, niin tästä ei-yökötä -olotilastakin osaa vähän nauttia. Liikkeitä odotan jo innolla.



LiikeG: luulin jo viime viikon lopulla parina kolmena päivänä tuntevani hentoja liikkeitä, mutta nyt ei ole moneen päivään tuntunut mitään. Eivätköhän nekin siis olleet jotain ihan muuta. Olen edellisissä raskauksissa alkanut tuntemaan liikkeitä aikaisintaan rv 18, joten olisikin ollut melko aikaista. Istukka ei ole koskaan ollut ihan edessä, joten ehkä mulla on vaan tunnoton maha? Uudessa Kaksplussassa tosin taidettiin sanoa, että ennen rv 16 liikkeitä ei voi tuntea, kun kohtu vielä on lantion luumaljassa tms. En kyllä ole ihan samaa mieltä, on meinaan toi maha jo aika massiivinen (tietysti vähän muistakin syistä kuin raskaudesta, lue edeltä).



Tuntemuksista vielä: tämä raskaus oli yllätys. Ei mitenkään ei-toivottu tai yhtenäkään hetkenä harmiteltu kuitenkaan ja miehenkin mielestä hieno juttu :) Mutta verrattuna edellisiin, joita on tarvinnut vähän yrittääkin, niin fiilis jotenkin puuttuu??? Siis toisaalta olen ollut alkaneesta raskaudesta tosi iloinen, kun olen aina toivonut salaa tällaistakin raskautta (siis " vahinkoa" ), ettei tarvi miettiä ja yrittää kuukaudesta toiseen. Mutta sitten toisaalta tuntui puuttuvan jotain. Ei ole katsokaas kohden koskaan :/ Ja ihan sama, mitä joku muu sanoi, että se tuntui tavallaan niin ansiottomalta, ettei uskalla nauttia ettei vaan houkuttele mitä lienee epäonnen ilmennystä. Kyllä voi ihminen olla pimeä.



Jaahas, kai tämä eukko lähtee ruuanlaittopuuhiin (siinä on velvollisuus, joka aina kyllästyttää yhtä paljon).



Fuulis 15+4

Tänään käytiin np-ultrassa ja kaikki oli hyvin. Ihanaa! :)

Vauvan mitta oli 64 mm ja niskaturvotusta 0,1mm. Koon perusteella 2 päivää vanhempi eli nyt 12+6, eivät kuitenkaan muuta la-aikaa ja taidan itsekin mennä vanhan laskun mukaan.

Mietin vaan sitä, että seinässä odotusaulassa luki, että tämä np-ultra tehdään viikolla 12 ja nyt menen jo viikolla 13 ja uuden arvion mukaan viikolla 14 huomenna. Onko tämä siis luotettava? Oli niin pienikin tuo turvoitus teihin muihin verrattuna...

Kävin vielä siinä verikokeessa ja siinäkin lapussa oli jo " menneet päivät" , olisko ollut 10+0 - 11+6 ( en nyt ihan tarkkaan muista tota väliä), kuitenkin 11+6 oli se viimeinen päivä. Kysyin hoitajalta asiasta, kun olen jo yli tuon ajan, hän vaan sanoi, että älä lue niin tarkkaan! Kai on pakko ajatella, että osaavat asiansa ja kaikki on tosiaankin ok.



Siellä oli muuten ihan uusi laite, joka näytti myös sitä 4D kuvaa. Ihan kivalle näytti, siitä saatiin kaksi kuvaa mukaankin! Eli lääkärin mukaan kaikki näytti hyvälle ja vilkkaasti vauveli liikkui. Kierukkaa ei oiken kunnolla erottanut, epäili sen olevan siellä takaseinämällä. En mene mihinkään erityisseurantaan, itse kyllä luulin joutuvani, kun on tämä kierukka mukana. Kai se ihan hyvä merkki on siitä, että kaikki etenee normaalisti.



Ihanaa, että muillakin on mukavia uutisia kerrottavana!



Lievässä avensis verso kuumeessa minäkin.. ja niin onnellinen (aikakin taas tänään), kunnes paniikki iskee, että onko vauvelilla kaikki hyvin.



Näin sitä mennään täällä



Mami rv 12+4 (ultran mukaan 12+6)

Mamaj: Kiva kuulla et sulla kaikki näyttäs olevan hyvin! Ja kiva, että minua muistat!



Minä kävin eilen neuvolassa kuuntelemassa sydänääniä. Hyvin kuului! Terkkari sanoi kohdun tuntuvan kookkaalle ja mulla onkin joa aikamoinen maha. Viime viikon ultrassa sikiö vastasi kyllä ihan viikkoja. Ruskeaa vuotoa tulee vähän edelleen, mutta koko ajan pelottaa et se muuttuu punaiseksi ja runsaaksi.



Mustaverhoko se kirjoittelit siitä ei niin ihanasta raskausajasta. Mä voisin yhtyä ajatuksiin joissain määrin. Vauvan yritys oli harkittu ja toivon kovasti että kaikki menisi hyvin. Mutta...Mäkään en ehkä osannut odottaa et heti eka kierrosta olen raskaana. Ihana et tulin, mut kun en tykkää tästä raskausajasta yhtään. Tuntuu et nyt neljättä odottaessa useat vaivat ovat jo tulleet; suonenveto, jalkojen puutuminen, ilmavaivat niin et koko mahaan koskee, väsymys ja tuntuu kuin maha painaisi jo tuonne alaskin epämukavasti. Ehkä ne vaivat lisääntyvät mitä useampaa odottaa, mulla ainakin. Jos ja kun kaikki hyvin menee niin luulen että raskaudet ovat sitten tässä. On tämä niin rankkaa. Ja lisää rankkuutta tietysti lisää nuo vuodot ja jatkuva epävarmuus. Tuntuu välillä et pää on ihan hajalla ja et voiko tästä selvitä täysissä järissä. Päivät vaihtelevat niin kovasti.



No tulipa nyt valitettua. Mut se on niin et ku joku aloittaa ni siihen on helppo yhtyä ;) . Ai niin no siitä vielä, ku ihmiset huomaavat mahaani ja onnittelevat vauvasta (eivät siis enää edes kysy). Ni seuraava kysymyshän kuuluu et miten on mennyt. Sit ku kerron totuuden ni ihmiset ihan häkeltyy. Kaikki jotenkin ajattelevat että raskausajan täytyy olla niin ihanaa ilman mitään ongelmia.



Tervetuloa uusille! Mukaan mahtuu!



Onko muilla muuten ollut sellaista, ku mä oon huomannu et aina aikein antaumuksellisen oksentelun jälkeen mun naama on täynnä piniä punaisia pisteitä. Vissiin pinta verisuonet räjähtelevät tai jotain...tosi kurjan näköistä ku sit oon pari päivää ku mikäkin teini finninaama, vaik ei ne pisteet kyl kohoumia oo ees.



Voidaan hyvin! 3_x_äippä 12+5

Auto-onnittelut Tuuteliluulle! Uusi auto on aina kiva juttu!



Mäkin olin tänään ultrassa. Kaikki oli hyvin, kokonaismitta vauvalla oli n. 7cm, niskaturvotus 1,4. Kätilö meinasi että vastaisi kahta päivää pienempää sikiötä, mutta laskettua aikaa ei muutettu.



Hermo meinasi mennä neuvolan tädin kanssa, kun oli unohtanut antaa mulle lapun, jolla pääsee siihen seerumiseulaan (siis siihen verikokeeseen) ja kun kätilö soitti sille ja pyysi faksaamaan sen pikaisesti ja ihmetteli, miksei ollut antanut paperia mulle neuvolassa käydessä, neuvolan th oli vastannut, että kun niin moni äiti sitten tuleekin siihen päätökseen, ettei haluakaan että verikoetta otetaan, niin ei antanut mukaan! Siis täh! Mä olen koko ajan sanonut haluavani siihen seerumiseulaan ja vaikka olisinkin mieleni muuttanut, olisin voinut ihan itse heittää paperin menemään, ja nyt kun sitä tarvittiin, se oli ihan väärässä paikassa! No kaikki hyvin, lopulta päästiin sitten siihen verikokeeseenkin!



Mulla on samantyyppisiä ajatuksia kuin mustaverholla, en osaa nauttia raskaanaolosta täysillä, aina huolehdin jostakin, ja oma keho tuntuu luonnottomalta ja ärsyttää kun kaikilla tuntuu olevan oikeus kosketella mua (en siis kauheasti tykkää siitä että tullaan liian lähelle ja halaillaan, läheisten kanssa kyllä joo, mutta esim. työkaverit tai muut, niin tuntuu vaan mun reviirille tunkemiselta ja ahdistaa). Mutta haluan lapsen ja se päämäärä mielessä tässä mennään! Raskausaika on kuitenkin onneksi aika lyhyt aika loppupeleissä, joten kyllä mä tästä selviän! (Kunhan mä saan sen lapsen... :))



Töissä ei vielä tiedetä mun olotilasta, ja jotenkin toivon, että ei vielä pariin viikkoon kukaan tietäisikään, sit mä oon toisten omaisuutta....Kääk!



Seuraava neuvola on luojankiitos vasta 16.4, eli ei tarvitse nlan tätiä ennen sitä nähdä...



Positiivisia ajatuksia kaikille!



t. Sanelma

fluulatuula: täyykin lukea tuo kaksplus, koska jos kohtu vastaa kooltaan rv14 greippiä monen alan kirjallisuuden mukaan, miten se voi piiloutua yhä luumaljaan?? aika iso lantio saapi olla :D



rv20 kohdun yläreunama on navan korkeudella, joten meillä rv16 menevillä se sitten lienee jo puolivälissä? ainakin kuulen äänet dopplerilla ylempää kuin aiemmin :)



mustaverho: kyllä kaikenlaiset tuntemukset ja ajatukset kuuluvat odotukseen! hyvä, että uskalsit avautua asiasta meille :) moni ei niinkään kerrokaan niistä huonoista ajatuksistaan raskautta kohtaan, vaikka ihan luonnollista sekin on. minä mietin ennen tytön syntymistä, että entäs jos äidinvaistot ei herääkään enkä halua koko vauvaa mukaan kotiin :(



mitäköhän muuta piti kommentoida.. niin 3xäippä ne pisteet on tosiaankin pieniä hiusuonia, mitkä on katkeillut :) toivottavasti pahoinvointisi helpottaa pian!



nyt salkkareita katsomaan



cec 15+3

ultra takana ja kaikki oli hyvin! turvotusta oli 1.7mm,verikokeista ei oo vielä kuulunu mtn,vaikka ne otettiin jo ajat sitte. papu yritti kaikkensa pakoilla kuvia,tuntu hiukka ärtsyltä kun lääkäri paineli mahaa ja pyöritteli sauvaa...onnistu lopulta! papu oli 2,4cm ja vastas viikkoja 12+6. eli kaikki kohillaan. seuraavan kerran pääsen häntä katselemaan toukokuuussa kun on rakenneuä. ei millään malttas oottaa!

mies on istunu vessassa illan kun jännitys kuulema sai mahan sekasi! :)

onko teillä muilla ollu miehet mukana nuissa alakautta tehtävissä ultrissa? minä en ottanu mukaan,jätin orpona istumaan odotushuoneeseen! :) seuraavan kerran saa tulla,sehän tehdään jo vatsan päältä,eikös?? etten turhia lupaillu...

aurinkoisia kevätpäiviä!

rupesin nyt miettimään tota papun kokoa ja eihän se voi pitää paikkaansa..katoin väärin! se on 8.5cm. se lääkäri ei merkannu sitä tohon äippäkorttiin ollenkaan,kuvasta pitää ehtiä mitat!

Ultrassa käytiin tänään. Oli kiva käydä kun viikonloppuna oltiin koko perhe oksennustaudissa, niin tuli vähän huoli pikkuisesta. Siellä se kölli, ja potkiskeli. Viikot menivät nyt sitten takaisin eteenpäin. Nyt mennäänkin sitten jo vikkoilla 13+6 kun vielä aamulla olin viikoilla 11+6 :) Niskaturvotusta oli 1mm. Ja vauva oli muistaakseni 6,8 cm ¿pitkä¿. Rakenne ultra on sitten 29.4



Pirpana1984: Täälläkin tosiaan oksenneltiin ja ripuloitiin sitten koko perhe koko viikonlopun, ei mitenkään kiva, varsinkin kun kuopus on niin pieni että oksensi ihan missä sattui vain olemaan, joten pyykkivuori on nyt ihan valtava. Olin niin poikki etten jaksanut edes käydä netissä lukemassa näitä juttuja. (täytyy siis olla täysin rätti-poikki-väsynyt)



Ceciliah kirjoitteli vissiin vauvan sukupuolen kysymisestä, kahdesta ensimmäisestä kysyimme sukupuolen, mutta tästä kolmannesta emme aio kysyä, saa tulla yllärinä. Meille kun tämä taitaa olla viimeinen, ainakin näillä näkymin :) Mulla myös poikatunne, niinkuin kahdesta ensimmäisestä tytöstäkin :)



Mustaverho: Et varmasti ole yksin tunteittesi kanssa. Eivät kaikki ihmiset rakasta raskaana oloa. Meillä vauva oli kyllä suunitelmissa, mutta vasta myöhemmin kun kuopuskin syntyi vasta viime huhtikuussa. Tammikuun alussa pois jääneet kuukautiset ja sitä seurannut positiivinen raskaustesti siis yllätti. Oikeasti kun katsoin niitä kahta viivaa niin tuntui kuin joku olisi nyrkillä mahaan lyönyt, ja ensimmäisenä mieleen tuli epätoivo, että miten oikein jaksan. Ensimmäiset viikot oli hirveän raskaita, ja minunkin oli tosi vaikea iloita raskaudesta, sitten podin huonoa omaatuntoa siitä. Nyt on alkanut tuntumaan pikkuhiljaa paremmalta, vaikka vieläkin oma jaksaminen mietityttää. Raskaana olohan on oikeasti raskasta. Kyllähän se sitten iloksi muuttuu kun vauva tosiaan syntyy, vaikka siihen tuntuukin olevan aikaa, niin kesä menee aina liian nopeaan ohitse, ehkä se nopeuttaa tätä odotusta. :)



Sanelma: Minä myöski inhoan sitä että kaikki tuntuu ajattelevan että saa koskea ja paijailla masua, varskinkin nyt kun se on kuitenkin niin pieni. Ahdistaa...



Nyt pitääkin jo mennä syömään jotain...



Nyla ja Peanut 13+6

Oma raskauteni on nyt siis kuudes, vaikkakin kaksi lasta olen saanut elävänä maailmaan. Tämä raskaus on ollut todella vaikea jatkuvine oksenteluineen ja myös kauheine pelkoineen. Luulin kyllä käsitelleeni kolme keskenmenoani, mutta kappas kun pää se ei anna vaan unohtaa... Eilisilta meni itkiessä, kun aivan vahingossa satuin tv:n ääreen ja juutuin katsomaan Ilona Rauhalaa. Keskustelu koski kohtukuolemaa. Jos joku muu sattui katsomaan ohjelman, niin tiedätte mistä puhun. Olin tosi typerä, kun katsoin jutun loppuun. En vain yksinkertaisesti pystynyt liikahtamaan sohvalta. Noh. Itkin lopulta itseni uneen, onneksi uni ja oman rakkaan syli auttoivat. Nyt on jo suht´normi olo (paitsi tietenkin voisin vaikka oksentaa taas, perhana). Ei ole helppoa raskaus ei. Ihanaa kuitenkin tietää, että en ole ajatuksieni kanssa yksin. Kiitos teille kaikille hyvien ja niiden vähän huonompien raskauspäivien jakajille!

t. massumamma + (oisko tyttömerkkinen)toukkavauvi 15+0 (jes, 16. raskausviikko!!!)

Hei,



minäkin katselin Ilona Rauhalan ohjelman, olenhan itsekin kokenut kohtukuoleman. Itkin tietenkin koko ajan, mutta suolakurkkunen halusi piristää minua ja näpsäytteli alamahaan monta kertaa piristääkseen minua. Ihana pikkuinen!



Ohjelma oli onneksi ihan asiallinen. Alkuvuodesta Käpy.ry:n keskustelupalstalla oltiin huolissaan, että miten Ilona selviää vaikeasta aiheesta ja yhdessä mietittiin kuka menisi edustamaan " meitä" . Tää Kati on siellä palstallakin hirmu " jalat maassa" -tyyppi ja oon hirmu kiitollinen että hän antoi tälle vaikealle asialle kasvot ja äänen. Miun mielestä on ihan hyvä ottaa huomioon se mahdollisuus, että jotain menee pieleen. (Voihan joku rottwailer tappaa lapsen sitten kun se on 10v. jne.)



Miun mielestä elämä on hitsin rankkaa eikä muuta pidä luulla. MUTTA! Ihan kamalistakin asioista pääsee eteenpäin. Elämä jatkuu. Se on ihmeellistä. Meidän pikku suolakurkkunen on siitä ihmeellinen esimerkki. Ja yhteisen menetyksen kokeminen puolison kanssa antaa sellaisen sitoutumisen, että meitä riko enää mikään. Elämä jatkuu.. Aivan varmasti.



Toivottavasti osaan niitä lohduttaa, jotka pelkää että miten siitä selviää jos kaikki meneekin pieleen. Niin voi käydä, mutta luultavasti ei. 40 000 syntyy ihan OK vuosittain kuitenkin!!



T. Arkis

Ihanaa että kaikilla on masuasukit kunnossa pienistä vastoinkäymisistä huolimatta.



Me saatiin eilen Angelsound-dobbleri ja kiiruhdettiin kullan kanssa suoraan postista kotiin testaamaan laitetta. Ja hyvinhän se toimi, siellä pikkuinen sydän pomppaili aikalailla. Itse en uskaltanut kuunnella ensimmäisenä joten annoin kunnian kullalle... oi tätä iloa!



Minä olen päästänyt avokin kaikkiin kolmeen ala-kautta tehtävään ultraan, koska itse on halunnut ja minullemyös tärkeää että on mukana näkemässä pikkuisen. Ultria kolme, koska käytiin alkuraskauden ultrassa ja paniikki ultrassa yksityisellä ja sitten olikin np-ultra.



Ihanaa, vielä kaksi viikkoa ja lähdetään lomailemaan Saksaan viikoksi avokin vanhempien luokse ja on meillä yhdet häätkin minne pitää mennä näyttäytymään.



Hyvää päivän jatkoa kaikille, tämä mamma lähtee siivoamaan ja töihin.



Skap1983 ja 14+1

Mäkin olen saanut/ottanut miehen mukaan ultraan vaikka on tehty alakautta. Ajattelin että ei se nää mitään sellaista tilanteessa, mitä ei olisi jo aiemmin nähnyt... :) Ja olihan tuo mukana kakkosen syntymässäkin, ja selvisi siitäkin, joten hyvin kesti tuonkin! Nyt olikin eka kerta kun on ollut mukana, kahden ekan raskauden aikana on ollut aina töissä eikä ole päässyt.



Tuli tuolleen yllättäen mieleen ja toivottavasti joku teistä osaa auttaa, kun neuvolan täti ei kommentoinut asiaa mitenkään, eli: Kun en syö punaista lihaa enkä kalaa lainkaan, niin tarvitseekohan mun ottaa purkista jotakin täydentäviä vitamiineja? Etenkin tota kalajuttua mietin, kun sitä kuitenkin suositellaan kaksi kertaa viikossa syömään... Ja jos täytyy, niin mikähän olisi se oikea tuote? Apteekissa kattelin, mutta hylly oli kilometrin mittainen ja kaikkea mahdollista oli tarjolla, joten onko väliä mitä popsii? (Luulisin, mutta en ole lainkaan koskaan ollut näistä asioista kiinnostunut ja siten aivan pihalla... Kiitos jos joku osaa auttaa!)



Mä en nähnyt sitä kohtukuolema-ohjelmaa, mutta jotenkin tuntuu hyvältä, että tästäkin asiasta uskalletaan puhua, niin vaikea asia kuin se onkin. Tiedän kaksi tapausta jossa näin on käynyt ja etenkin ensimmäisestä kuullessani olin aivan järkyttynyt, että näinkin voi käydä, kun en ollut koskaan kuullutkaan moisesta! Varsinkin, kun lapsesta ei löytynyt mitään kuoleman selittävää syytä. No, ei tuollaiseen kyllä varmasti ole helpottavia sanoja tai selityksiä, menetys on aina silti suuri. Raskaana ollessa vielä miettii tavallista enemmänkin kaikkea mahdollista mitä voi tapahtua ja on hyvä että voi saada niistä tietoa ilman seiska päivää- lehden mässäilyä!



Jep. Ei mulla nyt tähän hätään muuta, kun että koko päivän on taas väsyttänyt ihan kauheesti ja oksennus kurkussa ollaan koko ajan. Ei auttanut edes ulkoilu.



Ai niin, lapsille kerrottiin eilen tulokkaasta ja esikoinen oli ihan innoissaan ja taputteli mahaa, mutta kakkonen ei ensin kommentoinut mitään ja vasta illalla juuri ennen nukkumaanmenoa tuli kysymään, että " onko se nyt varma, että se syntyy?" Hän otti (niinkuin koko perhe) raskaasti viime syksyn tuulimunaraskauden paljastumisen. Juteltiin sitten jonkun aikaa asiasta ja lopulta hänkin sanoi, että kiva juttu. Meillä on nuo tytöt jo monta vuotta toivoneet saavansa vielä sisaruksen, eli meillä voi todella sanoa että koko perhe on nyt raskaana!!!



t. Sanelma

Mulle tämä raskaus on yhdeksäs, neljä lasta ja neljä keskenmenoa, joista yksi oli kaksosraskaus ja aika vaikea keskenmeno sikäli, koska toinen sikiöistä tuli ulos vasta kuukauden toista myöhemmin.



Mutta kolme noista keskenmenoista oli n kymmenen vuotta sitten ja yksi ennen tätä raskautta ja alkumetreillä, rv6, eli tämä nyt sitten on yhdeksäsä raskauteni josta toivottavasti tulee viides lapseni.



Itse olen kuitenkinkeskenmenojenkin jälkeen sen verran naivi, että ajattelen tämän sujuvan hyvin ja saavani syksyllä vauvan syliini terveenä.

En vain osaa ajatella muutoin.



Ihanaa oli lukea miten ymmärsitte tunteitani ja juuri sitä, ettei raskaus aina ole (eikä ehkä pidäkään olla) ihanaa hehkutusta.

Aluksi oli viikolle 13 saakka järkyttävää väsymystä ja oksentelua ja nyt kun siitä on päästy, niin alkoi flunssa kuumeineen päivineen.

Mulla ei oo itse asiassa vielä käyny mielessäkään et mies tulis mukaan. Jotenkin oon kai tottunu siihen, et kun meidän on tosi tosi vaikea saada lapsienvahtia ni ei se onnistus kuitenkaan. Ajattelin kyl et sit rakenneultrassa vois koko perhe käydä vaavia ihastelemassa.Ja synnytykseen haluisin miehen mukaan(on ollu kaikilta kolmelta), mut sekään ei välttämättä onnistu lapsien vahti ongelmien takia :( , mut siihen viel aikaa. En murehdi sitä vielä.



3_X_äippä 12+6

minä syön kalaöljykapseleita, kun en myöskään kalaa syö :) enkä siis ihan punaista lihaakaan todellakaan! tuskin sitä nyt tarvitaan, kun on vain proteiinia ja sitä saa muualtakin.



hehheh! meillä on alakauttaultrauksien aikana ollu sekä mies, että tuo 1v. tyttönenkin mukana :) eipä se mitään vielä ymmärrä siitä. mies ollut aina mukana, kun on jo muutenkin nähnyt " tavaran" ;) katsoi aitiopaikalla esikoisen syntymänkin eikä kyllä meidän seksielämä siitä kärsinyt yhtään. meinaako kysyjä sysätä ukkonsa ulos salista kun on aika levitellä jalkoja?? :D



onneksi en tavannut tv:stä sitä ohjelmaa, eilinen meni muutenkin itkiessä niiden ruotsalaisten pikkulasten vuoksi..



cec rv15+4

Huh ku maha pömpöttää:) kotona sitä ei näköjään ite huomaa ja oon luullu että pidän tämän piilossa vielä20viikolle asti, mutta kun hälyytettiin tänään töihin...ja vetasin mustat ykköset päälle...niin ihan valtava pömppö!! ...nooh ei kukaan kommentoinu, mut ei tuollaisessa tilaisuudessa muutenkaan kukaan ois kyselly kun ei juuri tuttuja ollut! Hiukkasen alkoi ahdistaa... Ja pää tuli kipeeksi istumisesta...ei auta panadoli ei...



Oioi siis pääsiäisenä mennään miehen kotiin johon tulee" koko" suku...niin että luultavasti paljastuu meidän salaisuus..iik.



Nyt sitä ajellaan uudella autolla :)..yöllä tultiin auton haku reissulta,voi tuo pääkipu johtua vähän nukutusta yöstäkin.



Mulle np-ultra tehtiin mahan päältä...onko muille tehty? Mies oli mukana, mut ois se saanu olla mukana vaik alakauttaki ois tehty...niin paremmin kai se tuntee tuon mun alapään kohta ko ite....:D Ja en vois kuvitellakkaan synnyttäväni ilman omaa miestä, kyllä ne lapset aina saapi vaikka naapuriin...onneksi on vielä tosiaan aikaa sitäkin järkkäillä!



Hieman ihmettelen tuota mittaa joka on np-utran kuvissa, siis vauvasta että se ois ollu jo11,1cm kun muilla 6-8cm? mitä tuumaatte?mullatuo mitta siis viikolla 13.



Oksennustautisille kovasti paranemisia!!! Ja mustaverholle toipumisia flunssan kourista!!!



taas mahassa sellanen pinkeä olo...

tuuteliluu 14+1

kirjoittelin tuolla lokakuisissa mutta tänään np-ultrassa laskettuaika aikaistui kuukaudella eli on nyt 9.9!!!!Ihana ylläri.



Kerron vähän itsestäni: tämä on mun neljäs raskaus, aikaisemmat lapset -00, -02, -07.Itse olen 30 v.



tämä neljäs raskaus tuli vähän yllärinä (toki toivottu) ja jatkaa ylläreitä vieläkin...tuntuu kivalta kun viikot vierii niin hitaasti muutenkin niin nyt tämä kuukaudella eteenpäin meno tuntuu ihan loistavalta:)



mietin et kuinkakohan tarkka np-uä oli kun viikkoja ei ollutkaan 11+6 mitä luultiin, kätilö kyllä sanoi et jos olisi ollut voimakasta niskaturvotusta niin se olisi luultavasti näkynyt näilläkin viikoilla?



mango

Teistä useimmat taitaa olla siinä onnellisessa asemassa, että teillä on puoliso mukana odotuksessa, vaikka raskaana oleminen ei mitään herkkua noin muuten olisikaan. Tai no, en minäkään tästä olosta suuresti nauti; huono olo vaivaa tämän tästä, koko ajan väsyttää ja ihan ihme hajut saa ällötyksen tunteen aikaan alta nanosekunnin. Sitten on vielä tämä, että koko ajan on nälkä, mutta kun alat syömään, niin mikään ei maistukaan hyvältä. Turhauttavaa.



Meillä siis on tilanne se, että tämän tulevan lapsen isä on kyllä kuvioissa mukana, mutta me emme ole parisuhteessa. Hän haluaa tulla mukaan neuvolaan jne ja toisinaan hänen on vaikea ymmärtää, että on asioita, jotka haluan pitää itselläni (kuten nyt vaikkapa jotain omaan vartalooni tai sen toimintaan liittyviä asioita, joista neuvolassa jutellaan). Np-ultraan hän tuli mukaan, eikä se haitannut vaikka alakautta ultrattiin. Siinä osasin jotenkin suhtautua asiaan.

Tämä on minulle neljäs odotus ja hänelle ensimmäinen. Olettaisin, että jos tämä menee puihin, niin uutta mahdollisuutta tuskin enää saan.

Siitä syystä pelkään kovasti sitä, että jos tämä ei menekään hyvin. Tosin ainoa huolenaihe on ollut alavatsakivut, mutta kun vuotoa ei ole ollut ja pieni näyttää voivan ultran perusteella hyvin, niin huolikin on vähän helpottanut.



Toivon kaikille hyvää vointia. Toivottavasti joukkoon mahtuu yksi myös vähän erilaisessa elämäntilanteessa oleva äiti.



t: tittamarianne + papu rv 13+0

Kivaa, meitähän alkaa olla melkoinen liuta :)

Ehdottomasti Tittamarianne myös otetaan joukkoon! Täällä on niin hyvä käydä läpi asioita tähän tilanteeseen liittyen, Saa tukea ja turvaa kanssasisarilta;) Niin... ja huomaan ettei kaikki oo aina niin itsestään selvää. Anteeksi jos oomme niin kovasti hehkuttaneet miesten merkityksestä...varmaan silti ymmärrät.. Ihanaa raskautta sullekin kaikesta huolimatta!

Mangollahan kiva ylläri, oliko valemenkat...vai miten se niin meni ,ois kiva tietää miten tuollasta tapahtuu...:)



tuutski-taas