****MARRASMURUJEN LUMINEN JA TUULINEN LAUANTAI****

Täälä ollut eilen illasta kova myrskytuuli ja nyt iloksemme on sitten tullut ensilumikin!

Saa nähdä kauanko pysyy kun tälle päivälle on paikkakunta kohtaisen säätiedon mukaan satamassa enemmänkin lunta ja sitten ainakin perjantaille asti pakkasen puolella pysyttelevää keliä.

Nyt mieskin älyää että voisi olla aiheellista vaihtaa ne talvirenkaat jo tuohon autoon!

Muuten nukuin viime yönä hyvin mitä nyt sitten taas oli 5 vessa reissua ja kääntymiset,mutta uni tuli takaisin kaikkina muina kertoina paitsi nyt klo:5.15 taas aamulla.

Masukki voi hyvin ja möyrii aikalailla välillä.

Mulla kanssa merkattiin neuvola korttiin viime ultrassa rt 2,ennen lukenut pelkkä rt.

Eilen mulla oli neuvolakin ja siellä kaikki ok!

Verenpaine oli 126/74 ,paino oli laskenut 800g ja sydänäänet oli 134.

Pissa myös puhdas...

Nyt sitten pitää omien tuntemusten mukaan mennä viikonloppu ja jos yhtään alkaa epäröimään että pitäisi kuunnella sydänäänet vielä maanantaina niin pääsen ne kuunteluttamaan kunhan soitan.

Mutta jos vauva liikkuu ja tuntuu olevan virkeä niin voin hyvin odotella myös tiistaille kun käynnistelevät!

Nyt taas ensimmäinen kerta varmaan kahteen viikkoon että mulla on aamusta jopa nälkä,joten taidan mennä nyt syömään jotain ennenkuin taas tulee huonompi olo.

Joten kirjoitelkaapa ahkerasti!

Rv 36+5

Täällä etelässä ei lunta vielä ole, ei tosin pakkastakaan. Yö meni ihan pipariksi, ei tosin itsestä johtuvista syistä. Meillä pienimmät on ihan flunssassa ja yö meni sitten sen mukaisesti. Vähän väliä jompi kumpi itki. Kuopus 1v10kk ei edes rauhoittunut kun sylissä ja siihen kuin nukahti, niin siirsin sänkyyn. Toisaalta olen tosi tyytyväinen, että ovat nyt kipeinä, koska aina kun olen ollut synnyttämässä on muu perhe ollut miestä myöten kipeinä. Ja kun olen kotiutunut on koti ollut ihan sekaisin ja olen heti saanut ruveta kaikkia passaamaan. Joten jos tälläkertaa sais tulla siistiin kotiin ja sais itse vähän hemmottelua!? Toiveajattelua kenties :S



Tänään luvassa sisäpäivä siis, ruan laittoa ja leipomista. Sisko on tulossa kylään, jos nyt uskaltaa tulla kuin kuulee kuinka räkäisiä pienet neidit ovat.



Mukavaa lauantaipäivää kaikille!



äitikki rv35+6

Eipähän tuo sade kyllä maahan jää. Toisaalta onneksi, kun ei ole viel noita talvirenkaita, niin on kivempi mennä viemään tytöt luistelukoulun naamiaisiin, kun pysyy tielläkin ;) Tänään oli puhetta, että vaihdetaan renkaat...



Just aamupalaa samalla syön, ja pitäis sit alkaa kasaa nuo vaatteet luistelukoulua varten ja viel neitien naamat maskeerata..Vähän alkaa jo ottaa voimille kahden luistinten sitominen, kun asento ei ole paras mahdollinen, mut pakko kun isäntä tuli tunti sit töistä....



Masukki myllää ihan kivasti. Liitokset vain tahtoo olla aivan älyttömän kipeät, varsinkin ennen liikkeelle lähtöä aamuisin. Taitaa vähän helpottaa tuo, kun " lämpiävät" .... Miusta on tulossa oikea syöppö - ruoka maistuu ihan kivasti - ne herkutkin ;) No, kunhan masusta pääsee, niin liikunta on jokapäiväistä - kyl siin lähtee ne kilotkin sit huomaamattaan... Molemmista aiemmista kertyi tasan saman verran, 18,5kg ja silloin varmistin viel kilojen lähdön noudattamalla painareitten ohjeita. Olinkin ennen tätä raskautta hoikimmillani sitten murrosiän, eli ei jää kilot roikkumaan..... Nytkin se ensi syksyn tavoite antaa kyl aihetta uskoa, et kilot ei jää.... Ei kyl neuvolasta ole tullu minkäänlaista kommenttia, vaikka viimeeksikin oli tullu 700g viikossa. Turvotuksia ei ole - sormukset menee sujuvasti sormiin, eli ruoan maistuminen näkyy...



Mut nyt varmaan etsimään päivävaatteet neideille ja hahmottelemaan noita naamoja ;)



--Mirpa ja masukki--

MUN ON IHAN PAKKO PÄÄSTÄ HETI PIAN SYNNYTTÄMÄÄN!!!!!

Nimittäin vauvan painoarvio eilisellä polikäynnillä 3,9 - 4,2kg!!! Miten paljo se vielä ehtiikään kasvaa, seuraava käynti laskettunapäivänä ja sillon harkitaan käynnistystä, huom harkitaan pirhana!

Hyvä uutinen oli se et vauva oli pyörähtänyt itestään pää alaspäin, mut oleilee niin ylhäällä et voi pyörähdellä vielä vaikka kuinka....miten ihmees se mahtuukin! Hengittäminen on aika vaikeeta ja maha valtava ku kaikki vauva tossa tissien alla suurinpiirtein. Jos tää lähtee syntyyn itestään ennen tota aikaa nii se on ihan sit tuurista kii onko alatie synnytys vai sektio, perätilassa jos on nii heti sektioon kun noin iso vauva tulossa. Nyt on pysynyt koko eilisen päivän ja vieläkin on pääalaspäin, et josko se siitä. Paikat ei ollut kypsyneet, muutakun pehmenneet entisestään, mut ei auki, ja kanavaa täys mitta jäljellä.

Vitsit mua hermostuttaa toi koko, millä mä sen saan mahtumaan ulos??!! Ärsyttää kun aikakin meni niin pitkälle, olis ny ensviikolla ollu saamari. Mut ei auta ku ootella ja toivoo et se ite lähtis, mitä epäilen kyl suuresti kun yli on mennyt aikasemmatkin.



Sitte sellane kysymys, et onko muilla semmosta paineen tunnetta ja kipua tuola alapäässä? Mistäs se niinku johtuu? Ihan hirvee olotila sen suhteen, hyvä ku liikkuun pääsee :(



Sori kun tuli näin omaa napaa vaan, palailen myöhemmin taasen.



Tuuli rv 38+4

Täällä lumi on jäänyt jo yön satelujen jälkeen maahan ja lisää tulee koko ajan. Taitaa kuitenkin lämpötila olla hitusen plussan puolella, joten tosi märkä keli siellä on... ja kaamee myrsky.



Mietin tuossa yöllä kaikenlaista... vaikka sain kyllä nukuttua ihan hyvin. Synnytys pyöri tosi paljon mielessä ja mietinpä vielä näitä viime hetken puuhastelujakin. Oli tarkoitus käydä perheen kanssa vielä ravintolassa, mutta kun en mä sitä suolaa viittis kauheesti syödä... täytynee tyytyä kahvilareissuun.



Tuuli, mulla kans tuntuu sitä paineen tunnetta aika ajoin. Torstai-iltana oli tosi voimakasta ja oli hankala kävellä... koko alaosasto takalisto mukaanlukien oli tämän paineen tunteen alla. Mä kyllä luulen, että se liittyy tohon vauvan asettautumiseen.



Sarafan rv 37+2

Sarafan: Me mennään viikoissa liki main samoissa päivissä. Minulla on tänään tasan 37+0 koossa. Synnytys pyörii minullakin mielessä ihan ympäri vuorokauden.



Tuuli: voin hyvin kuvitella kauhusi tuosta koosta. Itse varmaan pillahdan itkuun, jos maanantain kokoarviossa selviää, että vauva on viisikiloinen jättiläinen, eikä halukkuutta käynnistykseen löydy. Varmaan on iso vauva tulossa kun vatsa tuntuu olevan ihan täynnä vauvaa ja sen liikkeetkin ovat niin voimakkaita.



Eilen saunassa ollessani huomasin, että molemmat nilkkani olivat aivan turvoksissa. Olisi niin mukavaa, jos joskus vielä raskautuu, ettei tulisi joka kerta sitä 20 kiloa painoa. Jos maanantaina nyt käy niin, että vauva osoittautuu isoksi, on pakko oikeasti alkaa syömään loppuaika kevyemmin ja suolattomammin. Helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin kun suklaanhimo on jatkuvasti ihan äärimmillään.



Viime yönä heräsinkin sitten taas vessaan ja aamulla tuntui taas kuin en olisi koko yönä vessassa käynytkään. Yötä vasten en edes juonut paljon. Yhden huikan otin Obsidanin kanssa vettä. Nyt näyttäisi siltä, että tuo yöksi Obsidanin ottaminen ainakin jonkin verran imeyttää lääkkeen, vaikka melkoisen paljon sitä jää imeytymättäkin.



Nyt lopettelen ja menen pitkäkseni. Kahvinjuominen laukaisi lievää supistelua tuonne alaosastoon.



Kanelisokeri 37+0

Täällä yks taka-alalla pysytellyt kirjoittelee. Kovasti olen kyllä melkein joka päivä pinoa lueskellut, mutta aina tuo kirjoittaminen jostain kumman syystä jää vähäiseksi.



Mulla oli viimeinen lääkärineuvola pari päivää sitten, kohdunkaulaa 1,5 cm jäljellä ja pehmennyt, mutta suu tiukasti kiinni. Vauva oli raivotarjonnassa ja jonkin verran laskeutunut (minkä huomaa selkeesti, ku maha on tipahtanunut alaspäin..) mutta ei ollut vielä kiinnittynyt. Painoarviota ei katsonut, koska menen ensi viikolla äippäpolille kokoarvioon sokereiden takia. Olen ollut sokruseurannassa, koska rasituksessa kaksi arvoa oli koholla. Ja nytkin on ollut melkein joka mittauspäivänä ainakin yksi arvo kohollaan. Voisko joku joka näistä sokereista tietää, niin kertoa että seuraako siitä jotain toimenpiteitä? Kun neuvolasta ne ei ole millään tavalla kysellyt tai puuttunut asiaan. Pissassa ei ole koskaan ollut mitään.



Mulla on painoa kertynyt melkein 20 kg jo, joten mitä olen lukenut niin taidan johtaa tilastoa.. ikävä kyllä. Mutta puolustuksekseni pakko sanoa että ainakin 3 kg siitä on turvotusta, joka on siis hyökännyt 2 viime viikon aikana salakavalasti kimppuun. Nilkat on ihan pallot ja varmaat ja sormet on tosi turvonneet, mitään toivoa mistään sormuksista..

Onko kellään muulla murulla ranteet kipeät? Siis mulla on molempien käsien ranteet niin kipeät, ettei ne kestä rasitusta laisinkaan, kaikenlainen taivuttaminen sattuu. Sängystä en voi nousta käsiin tukemalla, koska kädet pettää alta, kyllä on vatsalihakset kovilla. Luulen sen johtuvan tosta turvotuksesta, ja tosiaan toivon että katoaa synnytykseen, koska enhän uskalla vauvaa ottaa syliin, jos ranteet pettää :(

Mulla on myös lonkat ja selkä tohjona, eli elämäni on melko lailla tuskaa tällä hetkellä. Ja sitten se lekurin pirulainen vielä sanoi että tuskin vauva syntyy ennen laskettua aikaa (mihin on 3 viikkoa). Mä en jaksa kohta, kroppa pettää.. niisk.



Sori vuodatus, toivottavasti joku jaksoi ees lukea.



Susa-Juulia ja Viuhti 36+6

Illalla kun nukkumaan oltiin menossa oli masu hellänä ja tuntui kovaa painetta alamasussa. Vaaka-asennossa alkoi sitten tulla supistuksia jotka välillä voimistu ja otti kunnolla alaselkään. Vähä meinasin jo säikähtää. Otin panadolin ja valvoin kuunnellen myrskyä. Meillä koira pelkäs myrskyä niin että se piti ottaa mun ja miehen väliin nukkumaan. Sain sitten unen tunnin-kahden valvomisen jälkeen ja nukuin aamuun sikeästi. Olipas helpottunut olo aamulla kun ei suppareista tietoakaan :) Mulla siis näin päin. Mä pidän jalat ristissä vielä 11päivää! Tuskimpa nuo supparit kamalia tekee kun mulla oli paikat kiinni viel synnytystapa-arviossa tiistaina..



Mites Swehinalla? Sullakin suunniteltu sektio edessä.. huolestuttaako supparit sua? Milloin sulla oli se sektio päivä?



Tänään olis siivouspäivä. Koko perheen yhteisvoimin pistetään talous kuntoon :)

Ihanaa kun on lunta maassa ja lisää sataa! Talvirenkaiden vaihto on meilläkin tänään edessä..

V&V 37+3 (11päivää sektioon)

Oliko niin etä sinäkin olet KOKS:iin menossa vauvaa hakemaan?

Meillä kun on ihan sama la ja viimeksi sanoivat, että jos vauva on ensi viikolla perätilassa, niin sektio viikkoa enne laskettua aikaa.

Että voipi olla, että maataan sitten samaanaikaan vatsa viilleltynä parin viikon päästä =o)



Myrsky oli aika inhottava viime yönä ja säkötkin taas poikki useampaan kertaan. Mies jo soitti sähkölaitokselle, kun hermostui. On jo siis toinen kerta viikon sisällä, kun sähköt katkeilee, ja mikä hauskinta, koko muussa kylässä kyllä katuvalotkin palaa, mutta tämä meidän tien mutka on aina pimeänä, mur!!



Talvirenkaat on nyt alla molemmissa autoissa ja kohta pitäis lähteä kauppareissulle. Meinattii mennä katsomaan lastentarvikkeelta sitä hienoa vaipparoskista, kun on kuulemma nyt tarjouksessa.

Saas nähdä muuttaako sellainen meille tänään. =o)

Tuuli, kuinka sulla arvioitiin, tai siis oliko tuo 3,9-4,2kg ultran ja " käsikopelon" yhteistulos vai mitä? Mulla silloin rv 38+2 lääkäri arvioi käsillä, että " yli neljän kilon on jo" ja ultra antoi lukeman 4390g. Ja tosiaan, heti olisin saanut jäädä käynnistykseen... Kyllä kuule tiedän sun tunteen tosi tarkkaan, kyllä multa pääsi itku siinä ultrassa ollessa kun kuulin sen ultra-arvion!!! Ja päässäni äkkiä laskin, että hitto se on 5kg laskettuna aikana! Mutta mulla onneksi tuo epätoivon hetki jäi niin lyhyeksi, kun lääkärin seuraavat sanat oli: " Ei tätä enää tarvi kasvattaa yhtään, tää on kuitenkin jo täysiaikainen. Puhkaistaanko heti kalvot vai tuutko loppuviikosta?"



Toisaalta tiesin kyllä, että mä sen 5kg vauvankin punkaan ulos, mutta oman alapääni vastaisen kunnon varalta toki mieluusti vähän pienemmän ;) Minkä kokoiset sun muut lapset on olleet syntyessään? Olisko tämä tulokas nyt isompi kuin he?



Tsemppiä!!! Kyseltiinkö sulta yhtään omia tunteita ja toiveita? Mulla oli kyllä niin upea lääkäri siellä arviossa, hän heti kyseli (ennen arvion tekemistä) että pelottaako mua vauvan koko ja luulenko sen olevan yhtä iso kuin eka ja että mikä mun toive on tän arvion jälkeen, jos isolta näyttää. Kyllä mun mielestä on ihan oikein kysellä myös äidin tuntemuksia ja pelkoja kun iso vauva kyseessä ja kuitenkin täysillä viikoilla jo! Mutta kuten sanottu, eri sairaaloissa erilaiset käytännöt.



Toivotaan, että lähtee itsekseen syntymään vaikka heti ja pysyisi pää alaspäin!



Marrastoive myrskyn keskeltä

Mulle oli sovittu sektio tuonne ensi viikon perjantaille (3.11) ja supistukset ovat tosiaan olleet ajoittain aika rankkoja, niitä koetaan päivittäin. Mutta enemmän mua huolettaa nuo alapään tuntemukset, pistämiset (kovat) yms. kun jollain tavalla tiedän että juuri nuo tuntemukset aiheuttaa sen että loputkin kohdunkaulasta (viimeksi 1cm jäljellä) ovat saattaneet kadota ja ehkä avata tuota kohdunsuutakin lisää. Mutta se että tämä vauva ehtisi syntyä ennen sovittua sektiota niin (ainakin nyt) tuntuu kovin epätodennäköiseltä.

Toisaalta, vesimäistä vuotoa on ollut nyt torstai-perjantai välisestä yöstä lähtien mutta sitä ilmaantuu vain vessakäyntien yhteydessä ponnistuksen tms. aikana niin en ole ottanut sitä vielä minään...



Swehina rv 37+6

Noita erilaisia suhtautumisia on täälä ihan samassa sairaalassa lääkärien välillä, mulle ikävä kyllä sattu just semmone lääkäri jonka kans ei oo pahemmin jutut yhteen menny :( edellises raskaudes se oli mulla monesti vastassa ja itku kurkussa joutu sen vastaanotolta lähtee, tän raskauden aikana eilinen oli eka kohtaaminen sen kaa...pakkoko sen oli JUST eilen töissä siihen aikaan olla!!

Niin toi arvio oli siltä käsikopelolla ja ultraten tehty, lähinnä ultraten, käsin kokeili eka vaa asentoa.

Mulla on esikoinen ollut 4300g ja toinen 3730g esikoinen synty 40+4 ja toinen 41+4, eka on poika, toka tyttö ja tää poika

Se vaa kysy et mitä mieltä oot perätilavauvan synnyttämisestä, et hyvinhän sulla ton kokone ekaki tuli ulos, sanoin et ei kiitos täähän on jo vaik kuinka iso, sit se sano et no katotaan ja peru puheensa, on joo iso ei perätilasynnytystä sulle. Sit mä kysyin et no annetaanko tän mennä yli ku kuulin koon, nii se vaa sano et katotaan uudestaan laskettunapäivänä ja piste. Mä olin niin järkyttyny ja jotenki sekasin ja ku se oli just se akka et olin vaa joo joo ja lähin pois ja ihan turhaa sille olis jankata, oon sen koklannu ja sillä palo pinna totaalisesti ja sit se vasta inhottava oliki...toi on siis juttuja edellisestä raskaudesta.



Kyllä itku tuli autoon ku pääsin ja oon täs miettiny et jos maanantaina soittas ja koittas saada aikasempaa aikaa, mulla kun tasan kaksviikkoo aikasemmin vauvan painoarvio oli sen 3,2- 3,4 kg Voiko kahes viikos vauva kasvaa noin paljo? Pitäskö mun lopettaa syömine, auttasko se :)

Ehkä mä soittelen tosiaan maanantaina sinne ja vaadin aikasempaa aikaa, täytyy toivoo et noi kivut ja paineen tunne avais ees vähä paikkoja, viimeks alettiin käynnistään vaik sentin auki, vai yhelle sormelle ja kyl se siit lähti.

Toivottavasti ei tullu liian sekavaa tekstiä, mut tää aihe saa mut ihan sekoamispisteeseen ku aattelenki :)



Tuuli

Jep! KOKSissa on sektio 9.11 rv 39+1, ja jos sulle tulee sektio niin eiköhän me olla siellä samaan aikaan! :)

Oletko käynyt tutustumassa sinne osastoon minne leikkauksen jälkeen meidän kärrätään? Onko siellä sektioäideille oma huone? Ois aika ylellistä :) Mulla ei ole Koksista kokemusta, kun aiemmat sektiot on tehty Oulussa ja Kuusankoskella.



Montako päivää sairaalassa ollaan sektion jälkeen? Mulla on mennyt aiemmin noin 6päivää, kun vauvalla ollut keltaisuutta. Ajattelen vain kun 12.11 olisi ISÄNPÄIVÄ, mut on kai turha edes haaveilla että silloin jo pääsisi kotiin..



G: Kertokaa muut kokemuksia kuinka monta päivää teillä on menny sektion jälkeen osastolla?



Kai me pidetään isänpäivä sitten kun kotiudutaan..



Swehina, onneks sulla ei enää ole pitkä aikaa sektioon! Toivotaan että vauva pysyis sinne asti masussa :)

t.V&V

Eilen oli lämmintä ja sateista ja tänään todella kylmä, vaihtelevaa siis.



Supistukset jatkuvat,yöllä ei sentään mitään. Sain eilen ' kivan' peräpukaman kun ramppasin vessassa koko päivän. Perhana, sitä on niin hankala saada paikoilleen eikä viitsis kaivella pyllyä koko ajan :( Nehän pitää työntää takaisin,huoh.



Eilen ostin pari baby Semperiä mukaan sairaalaan, ne peptidi-maidot ovat kamalia enkä halua kiusata pientä niillä.Muutenkin kassi on pakattuna,viimehetken hiustarvikkeita lukuunottamatta.



Pääsispä pian hommiin :)



Jas ja pikkuneiti 38+1

Itsellä esikoinen siis syntyi kiireellisellä sektiolla, kun ei edistynyt synnytys mihinkään. Tiistaina leikattiin aamulla ja kotiin pääsin perjantaina, eli ei kauan joutunut siellä olemaan.



Viimeeksi vietettiin isänpäivä sairaalassa - kuopus syntyi lauantaina ja sunnuntaina olikin isänpäivä. Pappa sanoi jo ennen kuin edes alkoi supistella, et papalle isänpäivälahjaksi tulee ;) lauantaiaamuna mentiin laitokselle ja esikoista hoitoon vietäessä sanoi, ettei tarvi sinne asti odotella... Syntyi illalla puol kympin aikaan, eli melkein lahjaksi tuli ;)



Nyt jos menis vaik kattoon telkkua ja köllöttään, tuli taas se reissu jäähallille tehtyä. Lähdetään vissiin koko perheen voimin kattoon peliä tänään, joten vois kerätä voimia, et jaksaa seistä pelissä...



--Mirpa ja masukki--

Laitoin miehen sitten tänään imuroimaan itkun kera, kun ei ole kahteen viikkoon imuroinut ja itse en enää pysty. Kyllä ottaa hermon päälle kun toista saa sen imuroinnin aikana koko ajan neuvoa mistä kaikkialta sitä nyt pitikään imuroida. Meillä on esim. seinien listat sellaisia pölynkerääjiä että ne on pakko käydä kaikki läpi, samoin jääkaapin alusesta tykkään että sekin on pölytön ja hellan alta ja sohvan takaa ja lasten huoneen lelujen alta (eli siis että kaikki lattialla olevat laatikot siirretään toisaalle jotta niidenkin alta voidaan imuroida). Samoiten pitää muistuttaa myös siitä että ovet pitää avata jotta saadaan kynnyksistäkin hiekat pois. Saatan olla liian tarkka mutta en muuten viihdy jos tiedän jossain olevan kakkaa ja muutenkin vauva tulee kohta taloon, pitää olla puhtaampaa kuin normaalisti :D Kaksi kertaa viikossa olen itse viikkosiivouksia tehnyt ja nyt kun mies tekee viikkosiivouksen kerran kahdessa viikossa niin hermothan siinä palaa. Aina luvataan mutta sitten mitään ei tapahdu. Tykkään että pölytkin pyyhitään ja lattiatkin luututaan kerran viikkoon ainakin mutta miestä ei kyllä yhtään ne häiritse, sama juttu ruoan murusten kanssa pöydällä...

Mies pyytää opettamaan ja sitten kun opetan niin eihän se mitään kuuntele saati mitään muista enää seuraavalla viikolla.

Voisin antaa miehen siivota miten parhaiten katsoo (muutaman kerran annoinkin tehdä niin) mutta kun oli miehen mielestä valmista niin musta silti tuntui ettei kämpässä ole tapahtunut yhtään mitään. Meille kuitenkin sopii se tapa että minä tiedän mitä pitää siivota ja mies sitten mukisematta (ainakin joskus) siivoaa ne paikat mitkä on tarvis minun mielestäni siivota. Vessanpönttöihin mies ei esim. koskisi ikinä oma-aloitteisesti. Tulipa sepustus...

Ja kuten sanottu...Mies laittoi nyt sitten imurin jo pois mutta ei voinut siivota sitten meidän makkaria ollenkaan! Voi samperi...

Meni sitten tupakalle ja ottaa imurin uudestaan esiin.

Koska ei kahteen viikkoon ole mitään tehnyt, saa kyllä luvan luututa lattiatkin vielä tänään. Olen sitten orjapiiskuri mutta heti kun tämä vatsa lähtee ja sektiosta ollaan toivuttu kaikki on auttamatta vain taas mun vastuulla, yksin mulle. Mutta jotenkin tuntuu siltä että ei muuten haittaa sillon enää yhtään, se minkä mä teen tunnissa, mies tekee sen kolmeen tunnissa. Ja jotta ei näyttäisi siltä etten itse tekisi mitään niin väärin luultu, kotitöitä on tehty mutta ei mitään liian rankkaa :D mutta sellaista kuitenkin joka selkeästi näkyy ja jopa tuoksuu. Sillä siisti-ohjelmaa tykkään seurata mutta ... hassu juttu ... Mies ei ikinä istu seurana :D Helpottaa kun saa purnata jonnekin...

Mies ei ymmärrä mitään, kiristää vain mun hermoja...

Hmm...

Miten teillä siivoukset hoidetaan näin raskauden loppuaikoina?

Entä raskauden jälkeen?

Harmittaa ihan kun itse olen niin rikki nyt lopussa, esikoisen aikaan pystyin siivoilemaan loppuun asti ja kevyesti. Mutta nyt...

Hyvä kun pystyn kaatuneen kirjan nostamaan ilman supistusta.



Swehina

siivomista on täälläkin! mies oli yön töissä ja heräsi kun kaivoin imurin esiin. meillä siivous on ennen ollut molempien juttu, tai se kumpi ehtii. viime syksystä kevääseen kun tein baarihommia en ehtinyt siivoomaan ja mies hoiti sen silloin. nyt kun oon ollut kesän kotona niin mä oon hoitanut kaiken.



akvaarion siivouksessa meni ihanat puolitoista tuntia!!! myisin ton heti mut perhe on antanut " hävityskiellon" akvaariolle. eli se joka sen on ottanut pitää sitä kunnes taas seuraava jaksaa. noin 1-2 vuoden nakki yleensä ollut.

imuroinnin hoidan vaikka mikä ois! kyllä toi ukko osaa siivota mut parempi tehdä ite kaiken uhalla ku sit kärsiä tai tehdä itse perässä.

ja tiskaus!!! voi elämä! en voi käsittää miksi tiskatessa pitää kiroilla ihan kokoajan ja tehdä se oikeen mahdollisimman vaikeaksi. oon koittanut sanoa että haarukat jne laitetaan purkkiin terät ylös päin ettei tarvii arvailla lusikkaa ottaessa monennella yrittämällä se tulee. mut ei!

täälläkin listat on aina pölyssä jossei itse niitä oikeen vannottamalla vannota et ne on imuroitava! tosin silln ku muutettiin tähän asuntoon niin ei siivottu oikeen mitenkään kunnolla. sanoinki että ku pääsen mahasta eroon ni otan oikeen projektin noista lattioista ja nurkista. rätin kaa nuohoo ne niin ainakin on puhtaat!

ei mua ennen oo siivous kiinnostanut mut nykyään sitä siivois kokoaika.



millonha tää vauva tulis. ei oo mitään supisteluja ollut eikä mitään pitkään aikaan. ei ees siivous aiheuta mitään. mulla taitaa olla hiiva tai pissatien tulehdun käynnissä. tuntuu nii ilkeeltä ja inhottavalta.. kuuma suihku on kahesti päivässä ollut pakko nyt muutaman päivän ajan.



tiskit ois vielä odottamassa.. käly tulossa iltasella käymään...



hyvät lauantai päivän jatkot muruille!!



ootellaan 39+1

Ruoka maistuu tosissaankin aivan liian hyvin, jotenkin nyt tullut sellainen luovutusfiilis, että olkoot - napaan vain kaikki herkut. Saunassa kans katselin miehen kans illalla mun nilkkoja ja pohkeita, ja kysyinkin, että eihän nämä normaalisti ole noin valtavat - ei kuulemma.



Lumi on maassa täällä ja lisää satelee, ihanaa! Vaavi möyrii mahassa nyt sillä lailla, että kädet ja jalat vispaa yhtäaikaa, ja se tuntuu tosi ahtaalle! Tiistaina siis neuvola aika jälleen, olispa tapahtunut jo edistystä. Lähdenpä koiran kanssa lenkkeilemään ennen saunaa, kun lapsetkin vahtaavat rauhassa telkkaa..



travel 36 tasan

Esikoisen kohdalla olin 5 vrk, toisen 4 vrk ja tämän kolmannen kohdalla vaan ilmoitan, että olen 3 vrk (jos siis kaikki mennyt hyvin. En aio kauempaa jäädä sairaalaan kökkimään.... Ja seinäjoella olen synnyttänyt. Mun sektio-päivä on siis ti 7.11 ja pe aion olla kotona (lapsetkin vielä silloin hoidossa).



Siivouksesta; tällä viikolla olen laittanut miehen siivoamaan kun mulla selkä heti jämähtää. Ja sen kyllä huomaa, olisi kyllä paljon siistimpää jos minä imurin ja luutun varressa (tilee useammin itse siivottua)....



Lumen keskeltä kaikille hyviä vointeja toivottaa



Vilma rv tasan 38

Mulla viikkoja nyt 37+5. Läheiset kyselee jo ahkerasti, milloin aion synnyttää ja joko on supistanut jne. Ja mulla ei yhtään ole sellainen olo! Tuntuu ihan kiusalliselta, että mitä ne VIELÄ kyselee... siihenhän on niin pitkä aika vielä. Vaikka voishan se periaatteessa kohta jo syntyäkin. En tiedä mistä tää johtuu.



Osittain voi johtua siitä, että olean aina ajtellut synnyttäväni marraskuussa, eikä vielä ole kuu vaihtunut.



Toiseksi mua vaivaa sellainen, että pelkään ajatella vauvaa liikaa, kun pelkään aika kovasti ettei sillä ole kaikki kunnossa. Onko muilla tällaisia ajatuksia? Tuntuu, etten usko, ennenkun näen omin silmin että siinä se on elävä ja huutava ja punanahkainen vauva. Meillä on kolme tervettä ja ihanaa lasta ennestää, ja jotenkin tuntuu ihan että neljäs terve lapsi samassa perheessä olisi jo mahdottomuus. Tämä ajatus on kun harmaa pilvi pääni päällä, vaikken ole masentunut. Enemmänkin varon iloitsemasta liian aikasin.



Muuten menee mukavasti. Perätila käännettiin oikeinpäin ja vauva on tainnut pysyäkin siinä asennossa. Vauva liikkuu ja joskus supistaa, muttei koskaan vielä edes kahta peräkkäin. Edellisiltä lapsilta olen tuntenut pallon jalkojen välissä, kun lapsi on laskeutunut. Tämä ei tunnu vielä missään. Jospa synnytänkin vasta joulukuussa ;)



Saaga 37 ja risat