~~~~SYYSKUUN SALAISUUDET viikko 12~~~~

Nyt ollaan sitten mekin virallisesti käyty np-ultrassa. Turvotusta oli 1.6 mm ja pikkuinen esitteli sitä oikein mallikkaasti, kuulemma ihan oppikirjojen mukaan sai mitattua. =)

Kaikki siis hyvin. Vuodoista ei näkynyt jälkeäkään. Ei hematoomaa, ei istukkaa kohdunsuulla tms. Kätilö vähän ihmetteli, että mistähän vuoto oli tullut, mutta sanoi myös, että tällaisia selittämättömiä vuotojakin tulee aina silloin tällöin.

Kätilö oli siis aivan ihana. Kertoili paljon vauvasta ja tutkimuksista.

Saatiin hyviä kuvia mukaan. Ihanaa niitä katsella ja ihastella.

La:kin nyt sitten selvisi eli 26.9. Loistavaa! Ei tarvinnut päivien kanssa ruveta tappelemaan. =) Meillä kun kuopus täyttää 28.9 3v, niin tiukille meni.

Kyllä nyt on hyvä olo. Toivottavasti vuodot olisivat nyt lopullisesti ohi.

Samaa toivon myös 3xäippälle. Toivottavasti siellä voidaan hyvin.



Mulla ei kyllä pahoinvointi helpota yhtään. Iltaisin on ihan karmea olo, mutta tyytyväinen olen, sillä sehän kuuluu asiaan.



Pikaista paranemista kaikille, jotka flunssan kourissa kärvistelevät!

Ja leppoisaa viikon alkua kaikille syysmasuille!



mamaj 12+3

meillä np-ultra huomenna ja jännittää kauheesti! aiemmin tuossa jo kyselin että paljo sitä turvotusta saa olla että ei ole mitään hätää. eli jos on alle 2mm niin voi olla huoleti?? tämä on eka raskaus ja taidan olla ihan uuno näissä asioissa! rv 12+5

ja hyvä että sulla oli kaikki ok!!

Rupesi naurattamaan mamaj:n viesti, kun olen itse kohta ihan sekopää näiden hajujen kanssa. Joinakin päivinä tuntuu, että IHAN kaikki haisee.

Samassa toimistossa töitä tekevä, aikuisten oikeesti ihana ihminen haisee nenääni nykyään. En voi asialle mitään, eikä se ei ole muuten yhtään hauskaa! Joten mitäs tässä nauran...

Jääkaapin oven pitäisin mielelläni kiinni kokonaan, saattaa muuten nimittäin yllättää (varsinkin iltaisin) valtava oksennusaalto. Haistan tupakkamiehet ja -naiset jo kaukaa, eivätkä tuoksu kyllä hekään hehkeiltä. Voisin jatkaa hajuista listaa vaikka kuinka pitkälle, mutta yhden maailman ihanimman tuoksun sentään tiedän. Se on vastapuristettu appelsiini. Voi että voi joku asia tuoksuakin hyvälle!

Hyvää tiistaita kaikille! t. massumamma + toukkavauvi 14+6.

Hei,



miun mielestä niskaturvotusta saa olla 3mm ennen kuin on syytä huoleen. Onko muilla tämä tieto?



Pikaisesti työpäivän aluksi (Adalmiinalle lomasta kateellisena),



Arkamamma rv 15+4

eikun adalmiinahan se näistä hajuällötyksistä aloitti...

Täällä sitä töissä mennä porskutellaan....ja maha kasvaa, tai no välillä on ihan kunnon pallo mutta sitten kun muistaa vatsaa vetää sisään,niin pystyy hyvin peittämään sen. Töissä naiset on vähän ruvenneet katselemaan " siihen" malliin,mutta kukaan ei ole vielä mitään kysynyt.

Ehkä joku päivä sitten :-)

Lapset vihdoin suht terveiden kirjoissa,tosin kauhea yskä vaivaa molempia edelleen flunssan jälkimaininkina. Mutta laitoin esikoisen kouluun ja toisen hoitoon tänään,kun kuumetta ei ole. Toivottavasti paranevat silti. Ei oikein enää kotonakaan jaksa olla - tappelevat keskenään nimittäin kun hyeenat...



Mulla on seuraava nla vasta vkolla 16 2.4. eli kahden viikon päästä. Tekisi mieli soittaa neuvolaan ja käydä kuunteluttamassa sydänääniä,mutta en anna paniikille valtaa...ajattelen vaan,että miksei kaikki olisi kunnossa?



Meillä np turvotusta oli 0,6 eikä seerumiseulasta ole mitään kuulunut. Eli ilmeisesti kaikki ok. Minkä kokoisia teillä muuten toukat olleet np ultrassa?



Mami + masukki 14+1

Heippa j huomenta kaikille vanhoille ja uusille!



En ole okein jaksanut kirjoitella pitkään aikaan kun olen ollut niin väsynyt ja nyt viikonloppuna olin aivan kaameassa oksennustaudissa ja ripulissa, en ole oikein vieläkään toipunut taudista kun mikään ruoka ei vielä maistu. Kaiken lisäksi eilen esikko tuli oksennustautiin, mutta onneksi se ei kestänyt kauaan, oksensi 16-20 ja nukkuin yön hyvin.



Ja nyt sitten ultra kuulumisia. Ultrassa kaikki oli hyvin, pikkuinen asettui heti näytille oikeaoppisesti, ajatteli ilmeisesti säästellä huonovointista äitiään. Niskaturvotus oli normaali, en muista sanoiko kätilö mitan mut nyt ei ainakaan tule mieleen muuta kuin että se oli normaali. Päätäkin mittailtiin ja se oli normaalin kokoinen. Kuvassa näkyi myös munuiset ja virtsarakko. Jalkojaan ja käsiään pikkuinen kanssa ojenteli näytiksi että ne toimivat. Oli ihana nähdä että kaikki on kunnossa vaikka itse olen aika heikkossa kunnossa tällä hetkellä kun en ole muuta syönnyt kolmeen päivään kuin mustikkasoppaa... Laskettua aikaa ei muutettukkaan kun mittauksissa pikkuinen oli neljä päivää pienempi eli voi olla että menee hieman yli lasketun ajan ennen kuin tämä tulee maailmaan, esikko oli täsmällinen ja tuli yhden päivän yli lasketun ajan...



Nyt tuli niin paljon omaa napaa että seuraavalla kerralla on pakko kommentoida muitakin kun saisi vaan nupin taas toimimaan kunnolla niin tulisi järkeviä kommentteja...



pirpana1984 yrittää toipua ja pimpula sinnittelee matkassa mukana (rv 13+3)

Minulla on myös harmaana muistikuvana tuo arkamammankin mainitsema 3 mm.

adalmiina: olitkos sinä ensikoiden listassa mukana viimeksi? jotenkin nimimerkki tuttu ja itse seurasin pinoa, vaikka tammikuisiin -07 kirjoittelin :)



meillä np turvotus oli jotain 1,3 ja rv oli 12. kokoa en muista enkä nyt jaksa lähteä papereita katsomaan..



eilen soitin 4D ajan ja on 14.4 :) eli vajaan kuukauden päästä! silloin on menossa rv20. päädyttiin, että kysytään sukupuoli brunolta samalla. emme ole sellaisia, että maltettaisiin odottaa syntymään kun kerran on mahdollisuus tietää. ehkä sitten viimonen vauveli saa olla ylläri siltä osin :)



on se kyllä niin epäreilua, että meidän kunta ei vielä tarjoa np- ja rakenneuä kuten jo aika monessa on :( vasta sitten varmaan 2v päästä jolloin se siirtymäaika on ohitse. hitsi että on pihiä, vaikka kerran ne rahat on hankittava näihin asioihin! olen kyllä niin täynnä tätä paikkakuntaa muutenkin, että voisin muuttaa samantien vaikka asuinpaikkaa. :)



(.) eilen en löytänyt ääniä (?) mutta luotan ja uskon hänen siellä olevan ja voivan hyvin :) hällä on siellä niin kovasti vielä tilaa olla piilosilla.

olen kyllä niin umpirakastunut jo tähän uuteen tulokkaaseen! esikoisesta en vielä osannut ajatella näin syvästi odotusaikana.. toki häntäkin rakastin jo odotusaikana, mutten tiennyt mitä on edessä! :)



vielä pystyy nukkumaan kevyesti massullaan. tytöstä muistelen, ettei enää näillä viikoilla tuntunut hyvältä.



eilen tuntui muuten sellaista jännää paineen tunnetta (supsitelua?) kun työntelin rattaita ylämäkeen :/ siellä siis reenaillaan jo..



liikeG: ihan pientä hipsutusta olen ollut tuntevinani aina kun on hiljaa paikoillaan ja makuuasennossa. eilenkin kun katsoin epätoivoisia naisia tuntui sellaista :) en malta odottaa kun saan taputettua vatsan päältä vauvan peppua tai siliteltyä jalkapohjaa ;) esikoinen mylläsi aina iltaisin klo20-20 välillä hurjasti! seuraava jumppatuokio olikin sitten klo 3-4 välillä yöllä 8( syntymän jälkeen meno jatkuikin sitten hetken aikaan samoilla kellon ajoilla..



onkos teillä poika- vai tyttötunnetta? minulla on tunne, että tämä olisi pippelillä varustettu ;) tosin tytöstäkin oli poikatunne.. ja kaikki sanoi oireiden ja masun muodosta että poika olisi. on kyllä ihan sama kumpi sieltä tulee, kunhan tulee ;) toinen tyttö olisi ihanaa, mutta niin olisi kyllä se pojankin saaminen.



hyvää viikkoa kaikille!



cec poikatunteella rv15+3

Kiva kuulla hyviä uutisia ultrasta :) Itse joudun odottelemaan ens kuun 23.päivää :/ Viis pitkää viikkoa. Onneksi huomenna on neuvola, niin ehkäpä kuulen sydänääniä.



Nyt on vaihtunut joku turbovaihde päälle. Kolme kuukautta tuli nukuttua/nuokuttua ja nyt menee vaikka ilman unta. Aamulla olen hereillä ennen kelloa (soi 4.20) ja nousen sitte töihin, kun ei muutakaan viitsi :) Eikä väsytä pätkääkään. Viimeksi ollut näin paljon energiaa varmaan 12-vuotiaana.



Tätä mahaa ei tosiaan enää piilotella. Mitkään normaalit vaatteet eivät mahdu. Navettahaalaritkin joutui nakkaamaan nurkkaan ja vetämään äitiysfarkut tilalle. Selkä meinaa reistailla, mutta onneksi jumppa autaa; ainakin toistaiseksi. Melkein pelottaa minkä kokoinen taistelunorsu olenkaan muutaman kuukauden päästä :o



Iloista päivänjatkoa kaikille! :)



Norah81 ja tuplat 14+5

Hei!



Täällä olisi uusi syyskuun salaisuuksiin liittyvä. Nyt on menossa rv 14+0 ja laskettu aika on siis syyskuun puolessa välissä.



Mulla on takana varhaisultra (8+3), np-ultra (12+2) sekä neuvolassa sydänäänten kuuntelu (13). Nyt on seuraavaan neuvolaan aikaa reilu kolme viikkoa ja aina välillä jännittää, että onko vaavilla tuolla masussa kaikki hyvin. Mun oireet (paha olo) on kaikonnut aikalailla kokonaan, väsymystä tosin on edelleen (nukkumaan illalla aikaisin) ja mahakin on hieman kasvanut..ei se kyllä vielä vauvamahaa muistuta, ennemminkin turvonnutta pötsiä.



Pystyttekö nauttimaan täysillä odotuksesta vai tuleeko muille noita pelkoja mieleen? Jotenkin vielä on niin epätodellista, kun ei vauvan liikkeitä tunne ja sitten on oma olokin kohentunut.

ihan harmittaa tämä mitä kohta aion kirjoittaa :(



Valitettavasti mun vaan on tuotava tämä esille...mä en ole innostunut tästä odotuksesta ollenkaan. Olen aina inhonnut raskaana oloa ja nyt huomaan suorastaan vihaavani tätä.

On aikoja jolloin kaikki tämä tuntuu ihan kivalta ja ihmisten onnittelut mukavilta, mutta totuus kuitenkin on, ettei mua innosta kovinkaan usein.



Tietenkin asia on eri, kun vauva syntyy, ei epäilystäkään ettenkö häntä sitten rakastaisi, mutta nyt... ja siihen on vielä niin paljon aikaa.



Tämä raskaus oli enemmän mieheni " projekti" , hän halusi lisää lapsiakovastikin ja minä myönnyin. Kuitenkin kaikki kävi hirmuisen nopeasti, ajattelin, että kestäisi ennen kuin tulen raskaaksi, ajattelin, että kun olen jo 35, niin ei se onnistu enää heti kuten aiemmilla kerroilla ja sillä välin ehdin tottua ajatukseen, mutta tärppäsikin heti ja kun testin tein, en tosiaan kuvitellutkaan sen näyttävän positiivista.

Toisin kävi ja en ehtinyt sulatella ja tottua asiaan.



Yhdelle ystävälle asiasta ja tunteistani kerrooin ja hän sanoi ettei voi ymmärtää, koska raskaus on elämän ihaninta ikaa ja olen outo.

Nyt tuntuukin oudolta, koska eihän näin " saisi" tuntea.

Minun " kuuluisi" olla onneni kukkuloilla tästä raskaudesta.



Juttelin mieheni kanssa ja onneksi hän ymmärsi, tuntui hyvältä puhua asiasta hänen kanssaan ja kertoa, että anteeksi, mutten osaa olla niin iloinen kuin sinä olet.



Mustaverho 14+4

Voi kun ihanaa että kaikki on saanut hyviä uutisia np-ultrasta!

Joku kyseli minkä kokoinen vauva on ollut np-ultrassa ja meidän toukka oli 7,2cm pitkä ja niskaturvotusta oli 0.8mm.

En muista taas kenenkään nimimerkkejä mut joku laittoi että pystykö nauttimaan jo raskaudesta ilman pelkoa pahimmasta niin itse en ainakaan pysty...np-uötran jälkeen oli viikon tois onnellinen että ihanaa kyllä tämä vauva varmasti synty täysaikasena ja terveenä mutta nyt taas olen ihan hullu kun mietin vain koko ajan että onko kaikki varmasti hyvin vauvalla.Välillä ahdistun niin että se haittaa jo elämää koska jos esim.yöllä herään niin ensimmäiseksi tulee mieleen että onkohan kaikki hyvin....toivon vaan niin että liikkeet alkaisi jo tuntumaan.Seuraava neuvola 2.4 ja rakenne ultra 9.4.

Ja sukupuolesta vielä....olen ihan varma että vauva on poika.Käytin ovistestejä ja pupuiltiin juuri ovis päivänä mutta toki myös muina päivinä....jotenkin sitä vaan ajattelee kun esikoinen on tyttö niin pakkohan tämän on olla poika.Aioimme myös kysyä sukupuolta rakenneultrassa jos meille sen suostuvat kertomaan.Esikoisesta ei tiedetty nyt olisi ihan kiva tietää....

Ja mahan kasvusta...pari ystävää on sanonut että kyllä sun maha on pyöristynyt vähän vaikka isestä tuntuu että on vielä kovin pieni vaikka mamma housuja jo käytänkin...

no olisiko siinä tarpeeksi omaa napaa yritän kommentoida muiden tekstejä ensi kerralla:)

Nyt vähän lepämään kun tyttökin nukkuu....



Terv:Sweety rv 16+2

taistelunorsu..hih saas nähdä minustakin:)

Piti tulla hehkuttaan kun tuli postista mammafarkut! Mulla ei oo kyllä ikinä ollu näin hyviä äitiyshuousuja, siis jotka on jo nyt hyvät jalassa. edelliset jouduin palauttaan kun oli ihan sairaan isot. Nää siis sellaset jotka jää mahan alle,tuntuu venyvän vieläpä ihan mukavasti...toivottavasti mahtuu sit loppuun asti:)!



Ja tänään illalla uutta autoa hakemaan...iik oon ihan täpinöissäni, ihan pentu kun ei malttais odottaa että mies tulee töistä niin lähdetään ;)



Masu alkaa jo hieman tuntua,kai se pikkuinen möyrii siellä omassa lämpimässä pesässään, vielä on niin kovasti tilaa heittää kuperkeikkaa! Ceciliah:Mullakin oli eilen masussa sellanen pinkeän/paineen tuntuinen olo koko illan. Kävin kaksosten rattaita pukkimassa neuvolassa... oisko mullaki johtunu siitä. Kävi supistelutkin mielessä, mutta kun se tuntui niin pitkään ja niin tasaisen pinkeänä, ettei kai se silti sitä ollut...mitälie?



Joku kyseli np-ultrasta vauvan kokoa,mulla koko oli viikolla 13+1, 11,1mm ja vastasi viikkoja! siis käsitin että tuo mitta oli koko pienimasukki.. siis ei vaan pää-perämitta? onko viisaampia liikenteessä?



Hajut tosiaan on kammottavia,jäi illalla tiskit laittamatta...niin en oo saattanu vieläkään mennä laittaan niitä koneeseen...(ÄRSYTTÄÄkyllä) ja aamulla mies joutuu kyllä ehdottomasti pesemään pienimmäisen kakat...kun vaan on vielä siihen aikaan kotona!



Tervetuloa taas uusille! -tokihan tässä huolehtii että onko asiat hyvin...ehkä pahin on mennyt jo ohi,kun hieman alkaa masu tuntumaan ja ne liikeet, niin tiettää että elämää on! (kirjoitinkin täällä joskus että en oo aiemmin näin kovasti ollu huolissaan masukista..että lisääntyykö se huolenmäärä mitä useammpi raskaus...



Mustaverholle halit ja tsempit!...en oo tuollaista kokenut, mutta ymmärrän, kun et ollut arvannut niin pian tulevasi raskaaksi. Tosi ihana että miehesi ymmärtää sinua, sehän on kaikista tärkein tuki nyt sulle!!!

Toivottavasti saat vielä nauttiakkin raskaudesta!



Ite nautin todella...varsinkin kun hormoonit hyrrää niin ettei tahdo pystyä pitämään näppejä miehestä erossa...ja onhan seki mielissään ;) Ja toinen asiakun alkaa pyöristymään..tulee paremmat muodot:D (jota ei vielä oo tapahtunu oikeestaan)...niin minusta on ihan kiva kulkea pömppö mahasena...tuntee itsensä vähän erilaiseksi kun muut. Onhan siellä masussa sentään maailman suloisin asia:)





kohtaonnellinenversonomistaja;)

tuuteliluu jee tasan 14rv

Hei,



Mustaverho: olet usein ajatuksissani. Olen huomannut viesteistäsi, että vaikutat välillä vähän alakuloiselta. Miun mielestä on tosi hyvä että kerroit avoimesti tuntemuksistasi! Kaikki tunteet on totta ja sallittuja. Kiva kun kerroit taustoja, syitä alakulollesi. Yhdessä me tää jaksetaan..!



Miunkin mielestä raskaus on rankkaa, siihen kyyllästyy, ei jaksa tätä huolta ja pelkoa koko ajan! Olo vaihtelee, miulla on tällä hetkellä niin paljon kasvu- ja liitoskipuja etten jaksa olla missään asennossa. Väsyttää ja koko ajan on nälkä!! Voisin syödä hevosen tältä istumalta. Ja sekös tekee äkäiseksi... Varasin iltapäivävälipalaksi appelsiinin ja se olikin aivan huono ja nyt pitäisi jaksaa 16 saakka kraanavedellä. Nälkä!!



En myöskään jaksa onnitteluita (ne tuntuu jostain syystä v*ttuilulta), en ymmärrä sitä kun ihmiset on sitä mieltä että meille tulee vauva (miehän oon vasta raskaana), en aio ostaa ensimmäistäkään asiaa ennen kuin tullaan osastolta (jos ikinä niin pitkälle päästään). Ja mistä muusta ihmiset haluavatkaan puhua kuin tulevasta vauvasta, ja siitä miten onnellisia meidän nyt täytyy olla ja mitä kaikkea olen jo hankkinut. Plaah!



Täällä palstalla on kuitenkin kiva käydä, kun täältä saa niitä positiivisia näkökulmia, sitä odottamisen jännitystä ja saa jakaa huolia ja murheita. Tänään tuli sitten vähän huolia... ehkä huomenna jaksetaan taas paremmin?



Kävin äsken siskon työpaikalla kuuntelemassa sydänäänet pikaisesti kesken työpäivän. Teki hyvää! Mie kyllä suosittelen kaikille niille, joita asia vähänkin mietityttää: käykää kuuntelemassa niitä ääniä. Se tuntuu kuitenkin niin kivalta.



Yhdessä jaksetaan,



t. Arkamamma ja suolakurkkunen rv 15+4

Voi Mustaverho, tiedän täysin mitä sinusta tuntuu! Odotan kolmatta ja oloni on jotenkin täysin välinpitämätön koko raskautta kohtaan. En tiedä onko syynä alun karmea pahoinvointi, väsymys ja huonotuulisuus, jotka olin edellisistä raskauksista jo onnellisesti unohtanut? Jotenkin se onnellisuuden hehkutus ja toiveet tyyliin ¿kasvaisipa tuo masu äkkiä että kaikki huomaisivat¿ ovat tyystin poissa.



Nyt ei saa ymmärtää väärin: vauva on toivottu rakkauden hedelmä ja hänet on ollut ihana nähdä ultrissa. Liikkeet tuntiessani ilostun ja toki huolestun jos kovin nippailee tai jotain.. Mutta silti tämä on jotain aivan erilaista, johon syytä en tosiaan tiedä. Ihanaa Mustaverho että olet puhunut miehesi kanssa asiasta. Minä olen saanut tukea ystävältäni, miehen kanssa en ole vielä raaskinut ottaa asiaa esille..



Meillä on siis jo kaksi ihanaa lasta, jotka on ns. tekemällä tehty. Tämä kolmas taas sai alkunsa kerta laakista heti kun annettiin tilaisuus tulla. Ehkä se on osasyynä siihen miksi negatiivisuus nostaa niin kovasti päätään: takana on yksi raskaus, joka päättyi keskenmenoon rv 13+3. Silloin vauva sai alkunsa heti ekasta kierrosta. Kai jotenkin pelkään että tämä(kään) ei voi päättyä hyvin?! Lisäksi huolena on oma jaksamiseni ja hermojen kestävyys. Näiden kahden kanssa tuntuu olevan välillä liiankin kovilla, miten ihmeessä sitten pärjään kun lapsia on kolme?



Anteeksi tämä negatiivinen, omanapainen vuodatus, ja pyydän anteeksi jos se loukkasi jotakuta!



Caramon rv 16+2 (la siirtyi ultrassa 2.9. => 31.8.)



PS. Kirjoittelin silloin aivan aivan alussa syyskuisiin, jotkut (FuulaTsuula, Ceciliah, arkamamma) saattavat minut ehkä muistaakin? Olo on ollut tosi huono ja olenkin keskittynyt pelkkään taustailuun¿ Jospa nyt tsemppaisin, jos vain minut vielä joukkoonne huolitte?



C

Ultraääni on takana ja kaikki hyvin, eli meidän esikoinen syntyy suunnilleen 12.9.



Terv. Sandels & vaavi, rv 14+4

siis tuo vauvan koko oli 11.1cm,eikä mitään millejä enää! Ja kun hehkutin raskaudesta, niin kyllä sitte lopuillaan olevana on hehkutukset kaukana... närästykset ja kaikkimuut hankalat ja tukalat olotilat...niin pitää nyt yrittää muistaa nauttiakkin tästä:)



Hyviä vointeja kaikillle!

Nyt ollaan mekin käyty ultrassa ja koko vastasi viikkoja täsmälleen eli nyt on 13+6 ja la 17.9. Vauva oli ihan coolisti siellä. Köllötteli ja liikkui kun siltä tuntui. Niskapoimua oli 1,3mm ja ite tapaus kai kaikkinensa pian 9cm sanoi hoitsu. Rakenneultra onkin 5.5 josta olin ihan ihmeissään ei ekaa ultrattu kuin tämä np vain. Edistystä tampereellakin!



Arkamamma minua niin nauratti tuo sinun eminem uni:D



Mustaverholle sympatiaa täältäkin. Se on se tärkein ja hieno juttu jos koet jo nyt että varmasti rakastat sitten vauvaa kun se on syntynyt.



Mulla tuo alun pahoinvointi vei kyllä kaiken ilon odotuksesta. Mua oksetti kaikki vauvoihin liittyvä. Äiti osti mulle vauva lehden enkä saattanut sitäkään lukea. Ajattelin että se on sitä keskenmenon pelkoa mutta en tiiä. Vieläkään ei tunnu siltä että haluaisin tutkia tai hypistellä vauvatavaroita... Musta tuntuu että mulla tää liittyy tähän oman kehon " menetykseen" . Kiloja jäi edellisesti ja nyt ei saisi tulla paljoa. Joudun automaattisesti siihen sokerirasitukseenkin. Jo nyt on olo kömpelö ja tosi lihava ja epämiellyttävä. Kun tätä " tehtiin" niin ajattelin kokoajan että ei haittaa vaikka ei heti tärppäis että ehdin laihtua vähän. Eipä se laihtuminen sitten niin helposti käynytkään. Kuitenkaan en halunnut tätä toppuutellakaan kun oli se keskenmeno syksyllä... No jokatapuksessa nämä ei ole niin simppeleitä asioita kun voisi ajatella. Ihmisen mieli ja sydän on kummallisia ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Minäkin tiedän rakastavani tätä mutta en tunne sitä vielä. Samat tunteet oli esikoisen syntymisen jälkeen. Lähinnä pelkäsin sitä vauvaa tiesin että rakastan mutta en tuntenut sitä heti.



Tsemppiä kaikille ja kiitos Mustaverho vaikean aiheen sille ottamisesta!