Nyt ekaa kertaa tuon kauhean ajatukseni julki:

miten äitisi sinua kohteli, kun olit hänen ikäisensä, ettei vaan samoin?

ja joutunut ison siskon rooliin jo pienenä. Jotenkin tuntuu että onko hän saanut tarvitsemaansa huomiota mutta rakas on. t. 24

puhut! Ennen kuin pilaat tyttäresi elämän. Oletko ajatellut monien ärsyttävien juttujen olevan juuri tyttäresi huomion hakemista kun ei sinulta tunnu sitä saavan ja lapsihan hakee huomionsa niin kuin sen saa ja sinulta sitä ei taida saada kuin tuolla käytöksellä. Tekstistäsi heijastuu oikein viha lastasi kohtaan.. Kamalaa! Hanki apua ja koita selvittää mistä tunteesi johtuvat!!



Itse rakastan tyttöäni ja poikaani MOLEMPIA YHTÄ PALJON enkä voisi muuta kuvitellakkaan!

juuri TARVITSEE tyttären. Mikään ei pakota katsomaan itseään peilistä niin paljon kuin oma tytär.

Mun tyttö leikkii sujuvasti dinosauruksilla, autoilla, nukeilla ja poneilla ja yleensä ihan arkipäiväsiä juttuja " tää menee nyt kauppaan ja tää korjaa auton" . Vaatteita on kaikissa sateenkaaren väreissä, sininen on yksi tytön suosikkiväreistä. Isänsä kanssa tekee mielellään korjaushommia ja minun kanssa siivoilee ja kokkailee. (Niin ja ihan tiedoksi tällä mammalla pysyy kädessä myös muurauslasta, hih)



Ja tuohon marisemiseen: luin yhden jutun eräästä tutkimuksesta, joka käsitteli vanhempien suhtautumista lapsiinsa. Tyttöjen annetaan marista ja itkeä enemmän, pojilta moinen käytös kitketään pois alkuunsa. Osittain koko homma on kait tiedostamatonta, tulee olemassa olevista malleista " tytöt itkee ja vinkuu, pojat ovat reippaita" .



Mitäs mekään tällä foorumillaa juur muuta tehdään ko maristaan ja rutistaan ;)

Tyttö on neitimäinen prinsessa ja juuri kuvaillun kaltainen haluaja-kitisijä.

Poika taas on puolta helpompi. Ja sata asiaa, miksi kaikki MUUT ihailevat juuri poikaani, ja tyttö märisee kohta kahta kauheammin kun häntä kukaan ei ihaile ja huomioi. Ikävää huomata tämäkin.



Ja nin juuri, miksei tytönkin kanssa voisi peuhata ja leikkiä jotain pallopelejä ja kiipeilyä, metsäretkiä ja " poikamaista" . Ehkä hän ei lähde niin helpolla mukaan touhuun, eikä sillä luontaisella palolla kuin joku toinen lapsi, mutta vaihtelu virkistää. Leikkiipä tuo mudassa kylpijä-poikanikin välillä antaumuksella isosiskonsa mekoilla ja nukeilla, niin kyllä se isosiskokin välillä heittäytyy pojan mallista sinne mutalammikkoon rypemään. Ja antaa mennä vaan! :)

Tyttöä varmasti harmittaa kun on huomannut, että pidät enemmän hänen veljistään. Ja " harmittaa" on varmastikin lievästi ilmaistu. Mitä jos kohtelisit lapsiasi tasa-arvoisesti, menisit itseesi, antaisit rakkautta tytöllesikin.

Jotkut ärsyttää ja toiset ei.



Minulla on ' vain' poikia ja hyvä niin, koska olen aina inhonnut syvästi röyhelömekkoja ja hienostelua, barbeja, hempeitä pastellivärejä, nukkeleikkejä yleensäkin ja sitä älytöntä mankumista ja kikattelua.



Ehken sitten ole oikea tosinainen, mutta sama se.

Vierailija:

Itselläni on poika ja en malta odottaa kun pääsen hänen kanssaan potkimaan palloa, luistelemaan ja pelaamaan jääkiekkoa tai ihan mitä tahansa. Näistä asioista innostun mutta nukkeleikit ja prinsessatouhut, mekot ja tanssi ei innosta pätkääkään.

Kasvattaisin varmaan omasta tytöstäni pojan kun en muuta osaa.

Meillä tytöt pelaa jalkapalloo, jääkiekkoa, luistelee, juoksevat, laskettelevat, ja ihan tyttöjä ovat. Omia persoonia. Mikä ihme siinä on että kuvitellaan et tytöt tanssii balettia, laulaa somasti ja vetää vaaleenpunaisen unelman päälle. Meiltä löytyy prinsesa mekkoja, ja ihan muitakin vaatteita. JOs tyttöä huvittaa jalkapallon pelaaminen niin sit se pelaa sitä. Ottakaa ne laspet yksilöinä huomioon eikä mittää tiukkoja sukupuolieroja!

Kyllä se on ap enempi luonteesta kiinni kuin siitä että lapsi on tyttö. Usko pois vaan.

t. äiti jolla monta tyttöä ja jokainen on erilainen, oma yksilö, ei yhtää samalaista lasta meillä oo vaikka SAMAA SUKUPUOLTA nyt sattuvat olemaan. Yks on aina aurinkoinen kun toinen taas on enemmän valittaja

Vierailija:

Itselläni on poika ja en malta odottaa kun pääsen hänen kanssaan potkimaan palloa, luistelemaan ja pelaamaan jääkiekkoa tai ihan mitä tahansa. Näistä asioista innostun mutta nukkeleikit ja prinsessatouhut, mekot ja tanssi ei innosta pätkääkään.

Kasvattaisin varmaan omasta tytöstäni pojan kun en muuta osaa.

entäs jos se poikasi haluaakin leikkiä nukeilla ja harrastaa balettia?

Onko äidinrakkautesi edellytys että pääset lapsen kanssa pelaamaan jääkiekkoa?

Äiti rakastaa poikiaan, tytär yrittää kerjätä huomiota siinä sivussa, mutta äiti kokee hänet vain ärsyttäväksi haitaksi. Ou jee, terveitä naisia kasvamassa... Tulevaisuuden tekstiviestikohut tulevatkin ehkä sitten siitä, että nuoret tytöt sotkeutuvat naispuolisten vallanpitäjien kanssa seksiskandaaleihin, koska oma äiti ei osoittanut hyväksyntää.



Te ette ole yhtään parempia kuin ne, jotka abortoivat tyttösikiöitä pois kehitysmaissa. Itse asiassa olette pahempia, koska annatte tytärtenne kärsiä välinpitämättömyydestänne ja inhostanne.

Lisäksi poika-lapsi vähentää äidin ikää vuodella, tyttö-lapsi lisää vuodella.

Meillä on myös kaksoset, tyttö ja poika. Lapset ovat erilaisia. Tyttö kestää paremmin epäonnistumista kuin poika. Poika itkeskelee herkemmin ja hakee huomiota toista kiusaamalla. Tunnustan, että tulen tytön kanssa paremmin toimeen, ja poika jää välillä huomiotta. Tästä varmaan on seurauksena kaikenlainen jäynän teko. Tarhapäivän jälkeen myös väsymys iskee, ja lapset kiukuttelevat. Tällöin itsekään ei aina ole parhaimmillaan, ja lasten ongelmien ratkaisu ei onnistu tasapuolisesti. Mutta teillä varmaan pojat railakkaampina vetävät kaiken huomion, ja tyttö jää ehkä sivummalle. Miten, onnistuisiko joskus naisten aamu- tai iltapäivän vietto, jolloin vain te kaksi tekisitte jotain yhdessä esim. ostoksia? Meillä pojan kanssa on huomattavasti rauhallisempaa kahdestaan, kun tyttö ei ole kilpailemassa huomiosta. Valitettavasti tälläisiin kahden keskisiin juttuihin ei vain tunnu olevan useinkaan mahdollisuutta, kun kyse on alle kouluikäisistä kaksosista.

esikoinen on tyttö ja toivoin kovasti poikaa. nyt olen kuitenkin ymmärtänyt, aivan kuin joku olisi tarkoituksella tämän tytön minulle antanut, miten arvokas hän on, tavallaan omana peilinäni. rakastan häntä mielettömästi juuri niistä syistä mistä muut arvostelevat.. hän on epäsosiaalisempi kuin poikamme, paljon vaikeammin lähestyttävissä, kikkailee ja kiukuttelee eikä räjähdä sillä tavalla poikamaisen selkeästi... hänestä on minulle vastusta ja vaivaa, mutta koen, että se kasvattaa minua henkisesti ja saa miettimään juuri sitä, kuinka saisin hänet kasvamaan tavallaan vapaana stereotypioista ja kuinka rohkaista häntä ja rakastaa häntä...



poika on suoraviivaisempi ja sosiaalisempi, muitten on häntä helpompi lähestyä ja kiintyä häneen. ja siinä on syitä miksi hän on minullekin niin hirvittävän rakas ja arvokas...



on todella rikkaus kun on kaksi niin erilaista lasta ja saan molempien kanssa oppia uutta.



toivottavasti esim perheterapia voisi auttaa sinua ajatuksissasi koska ne ovat tuhoisia tyttärellesi.

Vierailija:

Itselläni on poika ja en malta odottaa kun pääsen hänen kanssaan potkimaan palloa, luistelemaan ja pelaamaan jääkiekkoa tai ihan mitä tahansa. Näistä asioista innostun mutta nukkeleikit ja prinsessatouhut, mekot ja tanssi ei innosta pätkääkään.

Kasvattaisin varmaan omasta tytöstäni pojan kun en muuta osaa.

miksi et voisi potkia palloa, luistella ja pelata jääkiekkoa tytön kanssa? Terv. tyttö, joka vietti päivänsä metsässä rymyten, yleisurheillen, luistellen, hiihtäen, majoja rakennellen, puihin kiipeillen ja pelaten futista nössön poikaserkkunsa kanssa, joka pillahti itkuun aina jos meni vähänkin turvalleen tai pallosta naamaansa. Ikinä en leikkimyt yhdelläkään nukella, leikkinyt prinsessaa, pukeutunut vapaaehtoisesti mekkoon tai tanssinut.

Ettekö nuijat tajua että eivät ne tyttölapset luonnostaan ja automaattisesti ole manipuloivia ja vinkuvia pikkunarttuja, itse te ne likat siihen kasvatatte.

Ja tuohon marisemiseen: luin yhden jutun eräästä tutkimuksesta, joka käsitteli vanhempien suhtautumista lapsiinsa. Tyttöjen annetaan marista ja itkeä enemmän, pojilta moinen käytös kitketään pois alkuunsa. Osittain koko homma on kait tiedostamatonta, tulee olemassa olevista malleista " tytöt itkee ja vinkuu, pojat ovat reippaita" .

Mitäs mekään tällä foorumillaa juur muuta tehdään ko maristaan ja rutistaan ;)

Ainoastaan ihminen joka ei ole kasvattanut yhtään tyttöä voi väittää että että työistä kasvatetaan vinkuvia prinsessoja.

Lukaisin kirjoituksesi tästä ketjusta ja tuli niistä mieleen, että taidat vaatia lapsiltasi eriasioita, kasvattaa heitä eritavoin ja vielä et ehkä anna äitinä tyttärellesi sitä mitä hän kaipaa? Ehkä tyttö huomaa, että pojat on parempia?

alettiin kutsua " jannuksi" . Eli mua ihan tietoisesti rankaistiin siitä, että en ollut tyttömäinen.

Vierailija:

Ainoastaan ihminen joka ei ole kasvattanut yhtään tyttöä voi väittää että että työistä kasvatetaan vinkuvia prinsessoja.

Se pienempi vain herättää enemmän helliä tunteita, ja isompi on oikea märinäeinari. Kohta syntyy kolmas, poika sekin, katsotaan miten tilanteet ja asetelmat sitten muuttuu.



Muutenkin meidän pojat on varsin herkkiä, pienempi on kova hoivaamaan ja isompi motorisesti tosi arka, hienomotorisesti puolestaan varsin taitava. Eivät todellakaan ole mitään rymyäjiä, itse olen ollut lapsena paljon raisumpi. Ihmettelenkin, mistä ovat luontonsa perineet.