~*~*~*HUHTIHIPPUSET viikolla 12*~*~*~

Heippa! Ihan ensimmäiseksi Elisabetille kovasti onnea pienokaisen johdosta! Ja Mettäntytölle voimia ja jaksamista ikävien uutisten johdosta.



On jäänyt kirjoittelu aika vähälle viime aikoina, en ole jaksanut netissä pahemmin roikkua ja välillä tuntuu että kaukaisempien kavereittenkaan meileihin ei jaksaisi millään vastailla.. Jotenkin ollut vähän sellainen sisäänpäinkääntynyt olo, kotia olen laittanut vauvalle kuntoon ja läheisten kanssa olen höpissyt vauvajuttuja, siinäpä aika mennyt. Olin tosin ihan hirvittävässä flunssassa 3 viikkoa ja astmani paheni niin vaikeaksi että jouduin tosi vahvalle kortisonikuurille näin loppumetreillä. Keuhkot krohisivat kuin kuolevalla vanhuksella ja yskiminen oli jotain järkyttävää. Edelleen kyljet ja nivustaipeet yskästä tosi kipeät, toivottavasti olo paranee ennen h-hetkeä.



Muuten kaikki on mennyt tosi hyvin, ei ole ollut kipuja eikä pahoja kremppoja, vähän jomottaa selkää ja lonkkia, ja yöt ovat vähän vaivalloisia. Kaikki arvot ovat olleet oikein kunnossa, ja vauva on ollut jo monta viikkoa kiltisti raivotarjonnnassa. Pää ei ole vielä kiinnittynyt, ainakin eilen neuvolassa liikkui vielä. Huomenna on lekuri, saa nähdä mikä tilanne alapäässä... Viime viikolla synnytystapa-arviossa kohdunsuu oli vielä ihan kiinteä ja kiinni mutta ulkoreuna hieman avautunut, kohdunkaulan pituus oli 2cm. Tutkimuksen jälkeen tuli vaan ihan hirveästi verta, säikähdin aika lailla kun tutkimuspöydältä nousin, pöytä oli veressä ja reisillekin valui verta... Vuotoa jatkui kaksi päivää, eli kyllä alapäässä muutoksia on tapahtunut, jos sormella kokeilu saa tuollaisen vuodon aikaan. Lääkärin mukaan kuulemma ihan normaalia. Eipä ole sen jälkeen paljoa huvittanut sekstailla, kun vuotaminen lähtee kerran noin helposti ja runsaasti liikkeelle.



LA:han tasan 3 viikkoa aikaa, alkaa jo jännittää... Synnytyskassia en ole vielä pakannut, pitäisi varmaan pikkuhiljaa sekin hoitaa.. Kaikki muu onkin ollut jo pitkään kunnossa, tavarat hankittuna ja vaatteet pestyinä. Yhden suursiivouksen ajattelin vielä tehdä, esim. huomenna.



Monilla on synnytysunia ja muutenkin vilkkaita unikuvia. Mäkin näen paljon unia, niin omasta vauvasta kuin pikkulapsista ylipäätään, ja aikuisista, satuolennoista, eläimistä, oudoista tapahtumista... Mut synnytysunta en ole nähnyt vielä kertaakaan, aloin jo miettiä että onkohan mussa jotain vikaa kun alitajunta ei prosessoi sitä lainkaan nukkuessa??? Synnytys on kyllä tosi paljon mielessä, ja ensisynnyttäjänä etsin mielelläni siitä tietoa ja kuuntelen ystävien ja tuttujen synnytyskertomuksia.



Kaikille kovasti tsemppiä viimeisille viikoille, kohta kaikkien odotus palkitaan!



Marinelle 37 tasan

[color=plum4] Tervetuloa ex-taustailijoille munki puolesta! :)



[color=darkviolet] Emmikselle [/color] tsemppiä appivanhempien kanssa. :) Toivottavasti sopu säilyy reissun ajan. Musta olis aika kauheeta jos miehen vanhemmat olis meillä viikon! :O Mut se on tietty eri asia, kun te asutte eri maassa jne...



[color=darkviolet] Ufan [/color] Viiville pikasta paranemista! Ja toivottavasti et ite tuu kipeeks.





[color=darkviolet] VadelmaMamalle [/color] jaksuja koulun ja neuvolakäyntien kanssa! Äkkiä ne sun koulupäivät on vähentyny, kun sillon ku sait sen kouluaamukamman, ni niitähän oli vaikka kuinka paljon! :)





[color=darkviolet] Mariliina: [/color] Mulla on ollu jo pidempään kohdunkaula 3cm (mulla ihan normaali mitta) + kohdunsuu 1:lle sormelle auki. Mä oon jättäny noi alapään mitat omaan arvoonsa, kun ei niistä paljoo pysty ennustaa. Heidistä oli kaikki paikat epäkypsät ja niin vaan yht´äkkiä meni vedet ja neiti synty 38+5. Nyt on ollu toi ed.mainittu tilanne (mikä ihan norm. uudelleen synnyttäjillä) ja en usko, että ihan heti syntyy. =)



Noinkohan [color=darkviolet] Eveliinukka [/color] on seuraavana vauvanhakureissulla?! :) Kun kerran oli jo ollu " tilanne päällä" ja sairaalassaki käyny?? ;)



Täällä on ollu puhetta [color=darkviolet] uudelleen synnyttäjien synnytysajatuksista... [/color] Mulla pyörii usein synnytys mielessä, niinku varmaan kaikilla tässä vaiheessa, mut lähinnä siinä mielessä, että koskakohan se alkaa. Ja sit just, että mitä mä teen sit jos vaikka vedet lorahtaa kun oon kaupassa tai bussissa jne.. :) Välillä saattaa poiketa mielessä, että eroaakohan tää synnytys kuinka paljon Heidin synnytyksestä?





[color=darkviolet] Oma napa: [/color] Mä kävin eilen siellä neuvolassa ja siellä oli kaikki ihan hyvin. Joku ihmetyyppi siellä oli vakiterkan sijaisena ja mittas sf-mitanki päin mäntyy... Muutenki vaikutti vähän epäpätevältä, et toivottavasti ens kerralla on vakiterkka tai joku vakisijaisista.

RR: 120/74

Turvotus: -

Syke: 130

Sf-mitta: 31,5cm (ei varmasti pidä paikkaansa)

Paino nyt 60,6kg (yht. tullu n. 6,3kg?)

Pissa: ok (terkan piti soittaa tänään siitä Saga+:sta, mut eipä oo soittanu)



Mä luin eilen illalla Harry Potterin loppuun... En pystyny lopettaa sitä ja kun olin valmis, ni kello oliki jo 15 vaille 3!! Jepu jee.. Jäi siis yöunet vähän lyhyiks, mutta onneks sain sit nukuttuu kun neiti oli päikkäreillä.



Mun vointi on ollu ihan ok. Mitä ny välilllä vähän liitoskipuja jne.. Pikku neiti on kuumeessa -> sai rokotuksen n. viikko sitten eli johtuu siitä.



Eipä kai ny muuta. Heidi tuli tohon vinkumaan ku haluis mun viereen istuu... Pitää siis lopettaa. =)



Burde & viltsu 37+3 (+ heidi 1v6kk)

Hei hippusten oottelijat :)!

Onneksi masussa tosiaan elämää tuntuu olevan ja varsinki laulaminen saa meän vauvelin tanssimaan. Tuo meän 2v on kova laulelemaan kanssa, niin kyllä on vauvalla sitten heiluminen pitkin päivää :).

Urheaa mieltä kaikille turpeille ja paineisille, päänsärkyjen ja supistustenpiinaamille!!! Ja tietenki niille, jotka ovat peloissaan synnytyksen tai jonku muun suhteen! Toivottavasti kuitenki saamma kaikki luottavaista mieltä siihen, että kaikki menee hyvin, keskimäärinhän kaikki menee hyvin, niistä hyvistä uutisista vaan kuulee harvemmin ko nuista rankoista. Tervetuloa minunki puolesta hippusten matkaan aiemmin taustailleen!

En oo tainnu vastailla makkarigalluppiin, vaikka mielesson ollu useemmanki kerran. Meillon melko vaisua, vaisumpaa ku normaalisti ja esikoista ootellessa, joten oiskohan se niin, että nuo tyttäret laittaa hormoonit äiteissä hyrräämään, niinku joku heitti?!? Tosin aivan hetkittäin mie oon saanu kummallisia innostuksenpuuskia, jotka mies raukka on ottanu riemulla vastaan :), ettei sentään aivan lamassa ole oltu.

Ärmäilygalluppiin semmosta, että totta tosiaan, täällä ärmäillään, TAAS! Se alkuraskauen ärmäkausi tulee vähän mieleen, vaikkei tämä ehkä aivan niin paha oo, mutta pillastumpa huutamaan surullisen helposti. Sara jo eilenillalla ehotteli, että äiti menis vähän jäähylle, ku vastailin niin vihasesti isin ja tyttären kysymyksiin... Ois vissiin syytä! Tämä suru ja aiemmin sen johosta valvotut yöt ei tietenkään ole mitenkään helpottaneet ärmäilyä, vaikka toki, en mie kaikkea aikaa ärmäile, oon kyllä tosi herkkiski ja itkuaki on riittäny. Noh, ylipäätään siis kaikki tunteet taitaa olla kovin pinnassa -ja se tuntuu pinnassa :(!

Onnellista on se, että me saimma liput yöjunaan, joten päästään matkaan serkkuvauvan hautajaisiin ensvkolla, jos Luoja suo, ja ei satuta huonolla tuurilla olemaan sillon synnyttämässä. Yöjuna nyt on oikeastaan ainoa mahollinen järkevä vaihtoehto tuommoseen matkaan (HKI-Rovaniemi) näillä vkoilla, ku siinä se matka menee (toivottavasti) vähänku huomaamatta. Meän pikkuneiti jo oottaa onnessaan jännittävää matkaa yöjunassa. Hirvittävää, ku tuli valiteltua pohjosenikäväänsä tässä ystäville, ku perinteisesti ollaan aina oltu pääsiäinen pohjosessa, mutta nyt ei sitten ole ees aateltu lähteä ku on tuo synnytys niin lähellä ja nyt mie sitten pääsen pohjoseen... Eihän sitä tietenkään tämmöstä reissua ajatellu valitellessaan, me siis ollaan perillä hautajaispvän aamuna ja lähetään illalla jo yöjunaan, että mies tarttee töistä vaan yhen vapaapvän. Käsittämättömän kallista tuo junailu Valtion rautateilla on, köyhymmä lipuista yli 450¿! Tosin raha nyt on sivuseikka, mie siunailin kiitollisena vaan sitä, että olen just saanu ekat rahat työnantajalta kotihoidontuella elämisen jälkeen, ku äippäloma alko, niin että onneksi sitten sattuu löytymään tämmönen summa yhtäkkiä matkustukseen, että sinne päästään, kotihoidontuesta semmosta ois ollu mahotonta repasta. Joten kiitollisella mielin olen kyllä täällä tästä asiasta.

Huomenna on lääkärineuvola ja mielenkiinnolla ootan mikä tilanne tuolla alakerrassa on. Lauantaina nimittäin mietin, että oisko voinu olla limatulpantapasta vessapaprussa.... no toivon nyt eniten tuon hautajaisreissun takia, ettei kuiten ihan vielä, että sinne vielä päästäis, eikä synnyteltäis välillä jossain sairaalassa taikka Rovaniemellä, vaan päästäs tänne takas asti. Noh, tosin hoituuhan tuo varmasti aivan hyvin muuallaki, mutta niin sitä aina jaksaa toivoa, että hommat menis suunnitelmien mukaan.

Painoa on muuten tullu nyt se 20kg, ainaki......en ole jaksanu nyt tavallistakaan vertaa kaihtaa herkkuja, kun tuntuu, että sitä hakee lohtusta kaikilla mahollisilla tavoilla, eikä jaksa siitä otta paineita. Saapi nähä tuleeko huomenna neuvolassa rutinoita... Joten, taiampa mennä syömään :)! Päiväkahvia kyllä haluttas niin kovasti, mutta en tiiä viittiikö sitä keittää, ku tuppaa vähän närästämään moinen herkku.

Ihanassa lasten pääsiäiskirkossa oltiin muuten Saran kanssa eilenaamulla tuossa aivan lähellä olevassa pikkukirkossa! Kyllä oli taas tippa linssissä tällä mammalla ja laulu takelteli. ku pitkäperjantaita käytiin läpi. Se tuo veljen perhe eleli sitä pitkääperjantaita jo etukäteen ku viimevkolla synnyttivät ja kovin on mietteen surkeita. Tosin tuohan tuo pääsiäisen sanoma toivoa ja iloa pimeyenki keskelle.

Oikein sulosta ja lämmintä pääsiäisaikaa kaikille hippusten oottelijoille ja rakkaillenne, jos en tänne ennen pääsiäistä kirjottele!!!

Voikaa hyvin ja paksusti ja kertokaa ihmeessä kuka seuraavaksi saa vauvantuhinaa sylissään kuunnella :)!

Hymyterkuin Hanna, masuasukki 26+2 ja päikkärineiti 2v

Meille tupsahti pieni poika viime viikolla, rv 37+2. Synnytys oli odotettavissa, koska minulla oli ollut päivittäisiä supistuksia jo muutaman viikon. Otin kyllä loppuajan lääkärin kehotuksesta rauhallisesti, mutta poju päätti tulla maailmaan jo nyt. Kaikki on kuitenkin kunnossa: painoa vauvelilla oli syntyessä yli 2600 g ja olemme jo kotona.



Synnytys sujui todella helposti - parin tunnin säännöllisten supistusten jälkeen lähdimme sairaalaan, jossa olin jo 7 cm auki ja pääsin suoraan saliin. Kipu yltyi samantien hirveäksi enkä ehtinyt saada mitään kivunlievitystä, mutta avautumisen loppuvaihe meni niin nopeasti, etten oikein edes ehtinyt tajuta tilannetta... Luonto hoiti homman kotiin! Ponnistus kesti vain 5 minuuttia ja koko touhu reilut 3 tuntia.



Imetyksen kanssa on ollut vähän alkuhankaluuksia. Poju ei millään meinaa saada oikeaa otetta tissistä, ei jaksa imeä, nännit ovat melkein verillä... :/ rintakumin kanssa sujuu jotenkuten, mutta aika stressaavaa tämä on. Esikoisen kanssa imetys sujui paljon helpommin!



Muutenkin oloni on synnytyksen jälkeen ollut jotenkin alakuloinen ja itkuinen. Ei vain tunnu yhtään onnelliselta ja vahvalla vaistolla varustetulta " superäidiltä" ;( No, toivotaan että fiilikset tästä kohenevat.



Mrs_Starlight, pikku poika ja tyttö -05

Voi, Onnea koko perheelle! Kyllä se imuote sieltä varmaan löytyy, on nuo miehet siihen luotuja ;) *hih*



Itsellä oli ultra taas tänään. Olin käyrillä siinä odotellessa ja sain aikaan yhden supistuksenkin (luksusta - aiemmin ei ole supistellut lainkaan ennen varsinaista synnytystä). Kaikki oli ennallaan, eli munuaisallas laajempi kuin toinen, mut muutoin kaikki ok - kasvaa normisti, vettä normaalisti jne. Ja liikkuu todella hyvin - potki lääkäriäkin, kun alkoi ottaa reisiluun mittaa ;) Vauvelin mitat vastasi viikkoja (joita on 36+6) paitsi reisiluu näytti viikkoa 38, joten katsotaan tuleeko noihin siskoihin syntymämitoissa... (52m, 53 ja 56 senttiset olleet syntyessään)



Tänään kävin hakemassa autotallista loput pienet kestovaipat, kun näytin niitä ystävälleni - nyt siis enää puuttuis oikeastaan tuo oma sairaalakassi, jos sais sen vaikka huomenna väsättyä..... Jos aiemmat synnytykset huomioi, niin kiirettä ei ole - voi laittaa siinä vaiheessa kun alkaa joskus jotain tuntumaan ;) Mut käsityö pitää etsiä jostain (kanavatyö, joka on edelleen kesken- seinälläkin olis jo paikka sille)



Mut nyt kuopus haluu evästä, joten keittiöön pitää suunnistaa...



Palaillen, Mirpa kera masun--

Heti alkuun ISOT ONNITTELUT Mrs_Starlight:lle ja perheelle pojan syntymästä! Kylläpä oli sinulla kaikki hoitunut nopsasti =)



Pitää ihan kysymäni, että oletteko te kaikki saaneet noita kohdunsuun avautumis yms. tietoja neuvolalääkärikäynnillä? Vai äitipolilla? Mulla oli viimenen neuvolalääkäri maaliskuun alussa ja se teki ihan normaalisti sisätutkimuksen. Sanoi, että pehmeältä tuntuu, mutta ettei halunnut turhaan ruveta sörkkimään tarkistaakseen onko kohdunsuu jo ruvennut avautumaan. Ei puhunut myöskään mitään kohdunkaulasta. Ensimmäistä odottavana en sitten osannut noita asioita kyselläkään.. Yritin myös kysellä vauvalle kokoarviota, mutta lääkäri sanoi ettei hänellä ole kokemusta arvioiden teosta. Tarvitsisi kuulemma olla jatkuvasti synnytystilanteissa mukana, jotta osaisi antaa arvioita.. Noin se kai on, mutta jäi vähän kummallinen olo noista kommenteista..



Tänään oli normaali th-käynti neuvolassa ja kaikki näytti taas ihan hyvältä:

RR: 128/84

Turvotus: -

Syke: 140

Sf-mitta: 32,0 cm

Paino: +467 (kokonaisuudessaan tullu n. 10 kg)

Pissa: ok

Neuvolatäti oli joku ihan uusi (taitaa olla sijainen) ja sen otteet oli vähän hakusessa.. Kun olen tottunut, että mun vakkari th painelee masua ihan kunnolla tarkistaakseen vauvan asentoa, kosketteli tämä th masua ihan tajuttoman kevyesti. Tunsi kuulemma kuitenkin selvästi, että vauva on edelleen rt-tilassa... Sydänääniä kuunnellessa se levitti sitä geeliä pitkin mahaa ja meni sen doplerin kanssa mahan laidasta laitaan, löytämättä ääniä. Mä kuitenkin kuulin sykkeen moneen kertaan siitä yhdestä tietystä kohdasta ja melko voimakkaastikin, mutta en sitten tiedä mitä kummaa tämä th oikeen kuunteli..



Äsken suihkussa käydessäni tuli sellanen hassu kysymys mieleen, että (saa nauraa jos kuulostaa hassulta) mitä jos sattuu olemaan suihkussa juuri sillon kun vedet menee? Tunteeko sen tulvahduksena juoksevasta vedestä huolimatta? Tässä siis kyse siitä että synnytys alkaisi tuolla vesien menolla. Mietiskelin tätä, kun itse tykkään kovasti lotrata suihkussa, joten siellä tulee vietettyä aikaa ehkä normaalia pidempään.



Terkuin,

Heidi ja pikkunen masumies (rv 37+4)

[color=steelblue] Mrs_Starlight:lle hirmusen paljon ONNEA!!! =)

Toivottavasti imetys lähtee sujumaan paremmin! Imetystukilista.net sivuilla on paljon kaikkee infoo ja niillä on se auttava puhelinkin, jos yhtään tuntuu siltä että kaipaat lisäapua ja/tai -tsemppiä!!!!

Rinnanpäihin auttaa ainakin sitruunamehu, ilmakylvyt ja lansinoh/bepanthen. Toivottavasti niistä olis sulle apua.

Ja toivottavasti sun mieliala alkaa kohenee.. Alkuunhan on ihan normaalia, että voi olla alakulonen ja itkunen olo, mutta jos se jatkuu ni ota ihmeeks puheeks neuvolassa. Jos et sieltä saa apua/vastakaikua niin rohkeesti vaan uudelleen muualta apua pyytämään! Tsemppiä! Kyllä se mieliala varmasti siitä pikku hiljaa alkaa kohenee ja tulee sitä varmuutta äitinä olemiseen juuri tälle uudelle pienokaisellekin! :)



[color=limegreen] Kukas se kysy siitä vesien menosta suihkussa? Jos ne menee kunnolla laakista, ni sen huomaa aivan varmasti suihkussakin. ;) On se sen verran eri lämpöstä varmasti kun suihkun vesi ja kyllä sen tunteekin.. Mut jos alkaa tihuttaa, ni en tiä huomaako sitä välttämättä ennen ku on tullu suihkusta pois. =)



Mä meen päivittää tota meidän esittelypinoa.. Moimoi.



Burde ja vilhami 37+3

Tässäpä linkki esittelypinoon..

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=82&m=12721192&p=1&tmo…



Mrs_starlightia en kyllä löytäny esittelypinosta, mutta lisäsin kyllä synnyttäneisiin.



burde (ed. 37+3)

burde:

Tässäpä linkki esittelypinoon..

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=82&m=12721192&p=1&tmo…

Mrs_starlightia en kyllä löytäny esittelypinosta, mutta lisäsin kyllä synnyttäneisiin.

burde (ed. 37+3)

Olen kirjoitellut hyvin harvakseltaan, joten en ole ollut listoilla. Tarkemmat tiedot tuohon on syntymäpäivä 14.3. ja mitat 2610 g, 46 cm.

aluksi, ONNEA MRS_STARLIGHT!!



eli tänään oli äippäpoliaika:

pissa puhdas

paineet 160/108 ja 150/98

paino -1000g/vko, kerrankin...

rt

syke käyrällä vaihteli 120-155



paineet nousussa ja meinasin joutua jäämään osastolle. sovittiin et jään vähän lepäilemään osastolle päiväksi pariksi, mutta sitten ajateltiin että käyn vielä labrassa kokeissa ennen sitä. kokeet puhtaat joten lääkäri päättikin että saan lähteä kotiin, mutta verenpainelääkkeet määräsi mukaan...



kotia sain myös tikut jotta saan tikuttaa aamusin pissan ja jos kahelle plussalle menee niin samantien lähtö sairaalaan. ja jos alapaine alkaa oleen yli saan niin soitto äp:lle.



käyrällä olessa piirty mukava supistuskin paprulle=)jos se pikku hiljaa alkais vuokrasopimusta irtisanomaan,heh. mut eipä ollu tapahtunut muutosta alakerras sitten toissa vkon,joten turha kai toivoakkaan..



sanoivat että jos lapsivesi menee niin piipaa-autolla laitokselle. ei ollu vaavi kiinnittynyt mutta alhaalla oli..



tiistaina taas uus aika polille ja saa nähdä mitä sitten sanovat..



mutta nyt lepäileen, anteeks etten jaksa toisten kuulumisia kommentoida.



sase-86- rv 37+2

Ihan aluksi onnittelut Pikku-prinssilstä Mrs_starlightille ja koko perheelle!=))))))))))) Ompas noi huhtikuun mienet miehet hätäisiä kun eivät jaksa loppuun asti odotella=))



Täällä olo on ollu niin hyvä kuin vaan olla voi, liikkeet vaan käy välillä tosi kipeetä, sekä tonne alas, että ylös kun mahanahka venyy!!=((



Kävin maanantaina labrassa otattamassa kontrolli näytteen kun oli sillon ä.polikäynnillä leukosyytit koholla ja laskussa ovat nyt eli mitään onkelmaa ei pitäis olla. Ens viikolla olis sitten tiistaina viimeinen neuvolakäynti ennen leikkausta!!!



Mua ainakin tuleva leikkaus pelottaa aika lailla. Toimiiko puudutukset ja sellaista=( Viimeinen päivä meen osastolle ja otetaan kaikki tarvittavat kokeet leikkausta varten ja kuulema pääsen yöksi kotiin!! Se on tosi positiivista. Vauvan syntymän jälkeinen aikakin jännittää, tiedän nimittäin, mulle iskee aivan kauhea koti-ikävä ja leikkauksen jälkeen joutuu sit oleen siellä muutaman päivän! Ekat päiväthän sitä on niin kipiä ettei voi vauvaakaan itse hoitaa=(



Vaan tässäpä näitä, viikon jatkoja kaikille!!!!!!!!



Tuija + mynkyäjä rv 37+5 ( tai 1+6)

Olipas kamalasti kirjotusvirheitä, sorry!!!

Alkaa se haikara siis vierailla jo ihan tosissaan meidän keskuudessa!!!



Oli puhetta synnytyskokemuksista ja tuntemuksista ennen synnytystä. Olikin tuossa viime syksynä jo jossain vaiheessa pinossa juttua, kun meistä aika usealla uudelleensynnyttäjällä oli jotenkin huolestunut olo niin vauvan kunnosta kuin synnytyksestä. Ehkä se vain on niin, että tieto lisää tuskaa ja ne onnistuneet kokemukset epävarmuutta siitä, että voiko todellakin vielä kaikki mennä niin " hyvin" . Tottakai sitä huolehtii ja miettii näitä juttuja (ainakin mie niin teen), kun ei sitä loppuviimeksi varmasti voi oikein mitenkään ennakkoon tietää miten kaikki sujuu. Olen itse yrittänyt ajatella positiivisesti, varsinkin kun itselläni on noita aika hyviä kokemuksia jo kaksi kappaletta. Siitä huolimatta sitä ei oikein osaa tavallaan liian luottavainen olla. Sen olen kuitenkin päättänyt, että omat toiveeni tuon kyllä julki ja haluan, että minua kuunnellaan, mutta aion kuitenkin jossain määrin antautua " virran viemäksi" , sillä juuri rentoutuminen ja keskittyminen siihen omaan napaan on aikaisemmin osoittautuneet hyväksi keinoksi synnytyksen etenemisen kannalta. Tää mun ajatuksenjuoksu on vähän sekavaa, mutta kun noita tunteita on niin hanakala selittää...



Voimia tosiaan kaikille hippusille viimeisille viikoille, oli sitten kremppoja tai ei! Jos ei muuta niin ainakin odottavan aika tuntuu pitkältä, ja täytyy myöntää, että hiukan kade olen sulle Winku, kun jaksat noin tehokas olla =o).



Itse tässä asennoidun pikkuhiljaa vkonlopun autossaistumisurakkaan, todellista penkkiurheilua, tosin sanan eri merkityksessä. Toivottavasti Mettäntyttö sulla ja koko perheellä matka Rovaniemelle menee hyvin. Meillä sentään päätepiste matkalle on Oulussa (tai oikeastaan siitä hiukan pohjoiseen).



Kaakonkulmalaiset ohoi! Kiva, että osa teistä on jo laittanut miulle viestiä. Jos se vaan useimmille kävis, niin voitais treffata meillä, Ruokolahdella siis. Ihan vointien mukaan. Ja viestiä voitte laittaa, vaikkei tänne asti tuleminen onnistuiskaan. Voisin koota spostiosoitteet yhteen, niin voidaan kokeilla toista tapaamista sitten kesällä kääröjen kanssa. Nyt kuitenkin, jos vaan teille sopii, niin ens vkolla tiistaina (eli 25.3)mulle kävis ihan mikä aika vaan päivästä tai sitten torstaina (27.3)päiväsaikaan. Jos haluatte " keskemmälle" tapaamispaikan, niin ehdotelkaa. Ja kimppakyydeistä vois kans laittaa viestiä, jos siis jollakulla on esim. Lpr:n päässä auto käytössä ja kyytiin mahtuis. Laittelen mieluummin sitten tuolta spostin kautta tarkempia tietoja....



Terkuin Pahnu

Alkuun onnittelut Mrs Starlightille prinssistä!! Voi että kun on niiiiin ihanaa kun meitä alkaa jo olla joilla vauva kainalossa, konkretisoituu tämä omakin odotus taas potenssiin sata :)



Mä en siis edelleenkään ole kovin ajatellut asiaa että synnytys on taas edessä jne. Esikosta kaikki meni niin oppikirjan mukaisesti että ei jäänyt mitään hampaankoloon. Eli hyvin avoimin mielin olen synnärille menossa, ensi neuvolakäynnillä onkin sellainen keskustelu että saa kirjata omat toiveet synnärille (kätilö kirjoittaa suoraan koneelle josta tiedot menee suoraan synnärille). Mulla ei oo muita toiveita kuin että EN halua ilokaasua tai aquarakkuloita!



Burdelle kiitokset anoppimyötätunnosta, en minäkään haluais niiden kanssa asustella vaikka eri maissa asutaankin... Suomessa välttelen niin paljon kun mahdollista (siis kesäisin kun siellä ollaan) mutta miehen mukaan tänä kesänä on PAKKO olla siellä enemmän öitä *valitettavasti* No, he itse ovat oman tilanteensa aiheuttaneet, perheessä on viisi lasta ja KAIKKIEN puolisot karttelee heitä (ja lapsensakin oikeestaan) joten tämä ei siis ole vain minusta lähtöisin...



Se mikä on positiivista tässä vierailussa on mun oman ajan lisääntyminen. Eli pääsen nyt käymään missä tahansa milloin vaan kun anoppi hoitaa poikaa mielellään. Ja parin kunnon läksytyksen kautta on oppinut myös pojan allergiat (aikaisemmin antoi ei-sopivia " kun poika niin tykkää näistä marjoista" *kiesus*) ja kunnioittaa nyt meidän sääntöjä.



Mä lähden ihan kohta tuonne kuntoutusvesijumppaan, sieltä sitten kaupungin kautta kun ei kerran kiirettä kotiin ole ;) Illalla ollaan menossa esikoisen synnytysvalmennusryhmän kokoontujaisiin, ollaan siis paljon tekemisissä edelleen mikä on tosi kivaa.



Tsemppiä kaikille loppusuoralaisille, omaa saa todennäköisesti vielä muutaman viikon odottaa :D



Emmis 34+4



Ps. Mun mahabakteeriepisodi on nyt tältä erää ohi, ei anneta mitään käsittelyä jos ei vielä ripuli iske. Jos iskee niin heti synnärille yhteys, ilmeisesti ab sitten suoraan suoneen tms mutta todennäköisesti parantuu nyt ilman käsittelyä, jes!!

Mrs Starlightille hirmuissesti onnea vauvelista. Ihana lukea näitä uutisia.



Täällä kaakossa paistaa aurinko täydeltä terältä. Ihanan keväiinen olo. Ajattelin tänään yrittää leipoa rahkapiirakkaa ja väkertää voileipäkakkua, jos vain olo sallii. Anoppi tulee miehensä kanssa vierailulle pääsiäisen ajaksi. Tulin taas miettineeksi tuota ihana/kamala anoppi -asiaa, kun siitä niin usein kuulee puhuttavan. Täytyy kyllä ihan kehua, kun mulla on aivan ihana anoppi. En keksimälläkään löydä hänestä juuri " valittamista" . Meillä on tosi hyvät välit. Uuden miehen löytämisen jälkeen tosin hän on vähän " höyrähtänyt" ja tullut huolimattomaksi muutamissa asioissa, mutta ei liene syytä valittaa :).



Eilen oli taas täällä suunnalla aika kamala päivä. Aamusta asti supisteli kivuliaasti. Mies oli vielä työmatkalla ja lapset sairaana kotona. Ei ollu kiva ei. Jouduin hälyyttämään miehen työmatkalta ennenaikojaan kotiin, kun tuntui vaan siltä, että kohta tulee lähtö :(. No onneksi tilanne illalla rauhoittui ja pystyin olemaan pystyssäkin eilen varmaan yhteensä tunnin verran kaikkiaan :). Aikamoinen saavutus...



Ensi viikolla olisi neuvola taas. Äitipolilla tekivät maanantaina painoarvion, joka oli 2400g. Keskikäyrillä mennään siis... En tiedä miten minua päivä päivältä enemmän mietityttää tuo tuleva maratooni. Kaikki mahdolliset pelot ja kauhukuvat tulee mieleen. Tunteetkin kun on vielä niin herkässä, että voi ihmettä. Eilen luin vanhasta 2+:sta erään synnytyskertomuksen ja itkeä nyyhkytin liikutuksesta nenäliinaan, kun lapset olivat vieressä. Ihmettelevät useastikin äitin reaktioita :D.



Eipä tänne ihmeempää. Voi olla ettei pääsiäisen aikaan tule paljon luettua ja kirjoiteltua tänne. Saa nähdä pääseekö joku pääsiäisenä synnyttämään. Iloa, valoa ja toivoa kaikille pääsiäiseen!



Eveliinukka 34+6

Ja täältäkin alkuun PALJON ONNEA mrs_Starligtille ja perheelle pienestä pojasta!!! :)

Miten ihmeessä tää aika onkin mennyt näin nopeaan,justhan aloin odottaa ja nyt ei enää montaa viikkoa.. Totta siis taitaa olla että toisen odotus menee nopeammin kun on esikoisen kanssa puuhaa ym. Kun tytön odotus taas tuntui kestävän ehkä 3X9kuukautta :D



Mulla taas olo jo parempi.. en tajua edes miten noin vahvasti aina reagoin noihin " huonoihin uutísiin" nykyjään.. Koko päivä menee itkeskellessä ja masennuksen vallassa. outoa.

Mutta ehkäpä nyt uskon vaan teidän vakuuttelua,että eivät voi perätila-vauvaa millään pakottaa mua synnyttämään. :) Toisaalata osittain johtui nuo olot myös siitä kun en sektiota millään haluaisi. Pelottaa kaikki mitä siinä voi mennä vikaan ja se pitkä toipuminen.. Miten ihmeessä pärjään yksin 2 lapsen kanssa jos ei 6viikkoon saa nostaa mitään vauvaa painavampaa yms.. :/

Noh,toivottavasti jostainpäin sais apua sitten. Mutta edelleen toivossa elelen että tää poitsu nyt ottais ja kääntyis oikeinpäin.. :)



Onkos täällä muilla ollut sellasta oloa niin kuin olis menkat alkamassa..? Juilii alamahaa ihan lähes jatkuvasti,tosi inhottavaa. Ja nyt ruvennut supistelemaankin aika herkästi. Kipeitäkin tulee päivittäin.

Mutta eikai ne näillä viikoilla enää kovin vaarallisia ole..? :)



Täällä oltiin puhuttu mietteistä synnytystä kohtaan,ja niitähän riittää täällä ihan liikaakin. Tuntuu että muuta ei päähän mahdukkaan. Varsinkin kun tämä epävarmuus koko synnytystavasta jatkuu..

Edellinen synnytys oli siis kamala. Ja toivoin että saisin nyt synnyttää alakautta ja saisin sellaisen suht ok synnytyskokemuksen. Mutta voikai tuo leikkauskin olla ihan ok jos kaikki menee hyvin.

Tietääkö kukaan saako vauvaa heräämöön mukaan..? Jotenkin se ahdistaa leikkaus-ajatuksessa eniten että vauvaa näkis vaan hetken ja sitten monen tunnin ero.. :/ Ja tuo maidonnousu tietenkin.. imetyksen onnistuminen kun olis mulle enemmän kun tärkeetä! Että jos jollain näistä kokemuksia niin kertokaa ihmeessä!



Mitähän muuta? Emmiksen bakteeri-asia selvis,tosi hieno homma! :) Toivottavasti nyt ei enää tulis mitään vaivaa siitä.



Ja meitä turvonneita tais olla paljon.. täällä kans jalat,kädet ja välillä naamakin aika turvonneen näkönen. Ja painoa senkun tulee kamalaa tahtia,en millään usko että olis mahdollista lihoa tällästä viikko-vauhtia :D

Tytön synnytyksen jälkeen oli aika masentava kokemus,kun pari päivää synnytyksestä menin vaa´alle ja paino oli tippunut 3,5kg!! (vaikka siis vauvakin jo painoi 4,5kg..) Kyllä meinas silloin käydä masentamaan ja pahasti! Mulla iski vielä siis joku " synnytyksen jälkeinen turvotuskin" . Onneksi se siitä sitten alkoi laskemaan :)



Täällä kaakossa todellakin ihana ilma!! Outoa oli herätä 7ltä kirkkaaseen auringonpaisteeseen! Ihanaa :)

Mutta eipä tässä sen ihmeempiä minulla.. aika romaanin jo taisinkin kirjoittaa.

Mukavaa pääsiäistä kaikille!!



Viva ja poitsu rv 34+2

Mrs Starlightille lämpimät onnittelut pienen pojan syntymän johdosta! Ja kaikille aktivoituneille taustailijoille tervetuloa remmiin.



Kävin neuvolassa ja lääkäritädillä oli positiivisia uutisia. Kohdusuu oli ihan pehmeä ja kahdelle sormelle auki, pituutta 1,5 cm. Viimeksi oli vielä kiinteä ja kiinni, pituus 2,5 cm eli edistytty on. Kuulemma pystyi rapsuttelemaan päätä sormillaan, joten tukevasti on raivotarjonnassa ja jonniin verran laskeutunut. Ei kyllä muuten edes kokeillut, että onko pää kunnolla kiinnittynyt... Kaikkiaan oli sitä mieltä, että voipi hyvinkin tulla ennen laskettua, mutta sanoi toisaalta, ettei nuo pehmeämiset/aukeamiset uudelleensynnyttäjällä välttämättä mitään merkkaa. Mutta senhän mä jo tiesin.



Pissa oli edelleen puhdas, Hb noussut 115 -> 127 *jee!*, sf nyt 32 cm, paineet 129/86 ja paino -140 g/vko (yhteensä 12 kg alusta). Tuo painoasia tulee kyllä ihan siitä, että näin kotona ollessa syön paljon järkevämmin, kun voi tankata parin tunnin välein jotain pientä. Ja nyt ehtii paremmin treenaamaan ja samoin olen tehnyt fyysisesti rasittavia hommia, kun mun työ taas on sitä persiillään istumista koneen ääressä. Terkkariharjoittelija kävi kyllä jo tuosta minimaalisesta tiputuksesta murmattamaan, mutta tokeni, kun selitin mistä johtuu. En mä nyt laihduttamaan rupea tässä vaiheessa!!! :-o Kohdunsuun tilanteen lisäksi toinen positiivinen asia oli se, ettei mun tarvi mennä ensi viikolla neuvolaan, vaan saan mennä " vasta" ma 31.03. Ehtii tuolla ravata ihan riittämiin, joten olin kovin ilahtunut.



Synnytystä en ole miettinyt sen kummemmin, koska eka oli niin helppo. En ala etukäteen edes pohtimaan vaikeamman synnytyksen mahdollisuutta, koska se murehtiminen olisi ihan turhaa. Menen vaan avoimin mielin, kuten viimeksi sillä erotuksella, että nyt menen heti, kun tajuan olevan " sitä itseään" .



Tulipa taasen omanapainen viesti, mutta en ole juuri ehtinyt teitin viestejä kuin läpi lukaisemaan. Tää remonttihomma vie hyvin ajan ja sen takia en edes toivo vauvan vielä syntyvän, jotta kerkiän maalaamaan ensi viikolla ja laittamaan seinään & takkaan koristekivet ja uuden pinnoitteen paikoilleen. Tosin jos nyt sattuisi syntymään, niin eipä tuo mitään haittais. Olisipa ainakin esikoiselle hoitaja valmiina himassa! ;-)



Aurinkoista Kiirastorstaita kaikille! Jään mielenkiinnolla kuulostelemaan, käykö joku hakemassa pääsiäistipun kotiin.



Winku ja Veera, 36+3

Tuli otettua tunnin unet äsken - en kyl ole ihan varma sekoittiko enemmän vai piristi, mut jos se tästä ;)



Vivalle - EKKS:ssä ei saa vauvaa heräämöön, mut heti sieltä pääsee osastolle, kun puudutus laskenut. Itselläni ei kauan puudutuksen laskemiseen mennyt, kun esikoinen leikattiin - tunsin kaksi viimeistä ihotikkiä, mut en valittanu, kun ajattelin pääseväni vain aiemmin vauvan luo :) Itse toivuin tuolloin leikkauksesta hyvin, eikä kunnon kipulääkkeitä yhtä kertaa lukuunottamatta tarvittu. Ja olen sitä mieltä, että meidät äidit on " kasvatettu" sopeutumaan ja selviämään tilanteessa kuin tilanteessa - eli varmasti pärjäät vaikka leikattaisiinkin... Toivottavasti kuitenkin tulokas vielä päättäisi heittää kuperkeikan :)



Nyt vähän juomaan kahvetta ja hakemaan isommat neidot leikkikerhosta....



--Mirpa ja masumyllääjä--

Ajattelin itsekin kirjoitella kuulumisistani vaikka tähän mennessä vain lueskellut muiden juttuja. Ensin onnittelut jo vauvansa synnyttäneille!



Maksa arvot olleet koholla nyt pari viikkoa ja äitiyspolilla olen sen takia käynyt kaksi kertaa. Keskiviikkona otettiin taas verikokeet ja tulokset saan vasta tiistaina kun tuo pääsiäinen välissä. Uskoisin että arvot laskeneet kun kutinat ovat hellittäneet ainakin väliaikaisesti. Viikko sitten perjantaina kun kävin oli kohdunsuu vielä täysin kiinni, mutta nyt keskiviikkona kahdelle sormelle auki! Antaa toivoa että ymmärtää joskus uloskin tulla.

Tällä kertaa oli mukava lääkäri joka kertoi että tyttö olisi todennäköisesti tulossa ja painoarvionkin antoi tällä hetkellä n.3200g (jos pitää paikkansa).Ensimmäinen lapsista on ollut syntyessään 3400g ja toinen 4400g. Sukupuolesta vielä sen verran että alusta asti ollut sellainen olo että tyttö on tulossa.



Pidemmän aikaa ollut jo jos jonkinmoista vaivaa ja kolotusta. Kaikissa raskauksissa issias vaivannut ja tässä uutena myös selkäkivut sekä nyt pari viikkoa kipu nivusissa ja alavatsalla kun vauveli niin alhaalla. Yöllä ei meinaa saada itseään käännetyksi kyljeltä toiselle ja sängystä ylös nousu vaikeaa ja kivuliasta.



Mies harkitsi pitkään haluaako enää lapsia lisää vai olisiko nuo kaksi riittänyt, mutta suostuipahan kuitenkin ja nyt ei enää pitkää aikaa ole laskettuun päivään. Onko muita joilla oli/on ollut sama tilanne? Minä olen yllättynyt että miten kovasti mies odottaa jo vauvelia syntyväksi. Joka päivä silittelee massua ja on paljon innokkaampi kuin kahden edellisen raskauden aikaan. No taisi vaikuttaa tuo siskon lapsen syntymä (4kk ikäinen) aika paljon kun pitää kovasti aina sylissä kun ovat kylässä.



Nyt lähden salkkareita katsomaan kun kerrankin saa rauhassa katsoa (mies meni lasten kanssa siskonsa luo kyläilemään). Hyvää pääsiäistä kaikille ja eiköhän joku pääsiäisen pyhinä synnyttämään lähde!



äiti030508 rv 37+4

Hirmusti onnea Mrs_Starlitelle ja koko perheelle! Muista antaa itsellesi aikaa sopeutua - ja pikku miehelle aikaa oppia imemistekniikka. Itse tarvitsin esikoisen kanssa aluksi apukäsiä, jotta imemisote saatiin löytymään, kun vauvan kieli meinasi olla aina edessä... Toivotaan parasta!



Joku mietiskeli muitten painoarvioita ja muita ja täällä ihmetellään ylipäätään tuota tiedon määrää, minkä kaikki tuntuvat saavan. Mulla on ollut tässä raskaudessa lääkärineuvola varmaan tammikuussa viimeksi ja silloin tämä lääkäri totesi, että eipä sitten nähdäkään, jos kaikki menee hyvin! No, neuvolantäti on tuota tarjontaa aina tarkistellut ja tosiaan eilen kävimmekin sitten ylimääräisessä ultrassa. Diagnoosi oli perätila! Oikeastaan vauva on edelleen melkolailla poikittain, pää mun oikeassa kyljessä, selkä mahan alareunalla ja pylly lähinnä yksiön ovea. Blääh! No, esikoisella diagnoosi samaisessa ylimääräisessä ultrassa oli jalka-perätila, joten toiveita paremmasta on... Ens keskiviikkoon ois sitten tällä pikkukakkosella aikaa kääntyä itse, mallia vaan fiksusta esikoisesta ;-) Väkisin sitä taas miettii tuota perätilasynnytyksen mahdollisuutta... Tällä hetkellä on sellainen olo, että sektio, kiitos. Kaaduin nimittäin kotona portaikossa viime viikolla ja häntäluun alue on melko kipeä vieläkin - jos vielä perätilassa olevaa vauvaa pitäisi nyt alkaa ponnistaan, niin... Plus että useampi ystävä on viimeisen vuoden aikana aloittanut synnytyksen alakautta ja kuitenkin joutunut sektioon, että perätilan kohdalla itse juurin nyt olisin taipuvainen suoraan sektioon... Paitsi, että ois kivaa, että synnytys alkais luonnollisesti. No, kaikki paikat ristissä tuon luonnollisen kääntymisen puolesta.



Mitähän muuta piti kommentoida? Pää on melko hatara, joten olkoon...



Hyvää pääsiäistä kaikille ja mielenkiinnolla tosiaan katsotaan, montako hippusta sen aikana syntyy...



=) rv 36+6 ja esikoinen huomenna 1v 6kk (neuvola ja piikki tänään, joten kuume odotettavissa viikon päästä??)