~*~*~*HUHTIHIPPUSET viikolla 12*~*~*~

Siis että meitä on paljon siellä listalla! Nyt kaikki hiljaiset taustailijatkin ilmotelkaas tekin itsestänne!! :)



Elisabethin perheelle ONNEA pienestä pojasta!!! Ihania uutisia.. täällä kans itkettää kävi kun luin :) Uskottava kai se on että vääjäämättä tuo kaikkien meidän " aika" lähenee kokoajan.



Minäkin menin tuon mahanympäryksen mittaamaan.. ja se on 115cm!! (40cm siis kasvua " alkuperäiseen" ..) Nyt kyllä huomannutkin että on jo aika ahistavaa tuon mahan kanssa. Kumartua ei meinaa pystyä ja muutenkin liikkumista vaikeuttaa aika paljon jo. Varsinkin kun on vielä niin kamalan korkeallakin.. Mitenhän isoksi tuo vielä kerkeää kasvaa!



Ja pahoittelut täältäkin mettäntytön veljen perheelle,ja teidän perheelle myös tietysti.. kamalia tuollaset uutiset. ja ihan liikaa noita tapahtuu.. :' (



Minulla nyt ei taas ole mitään hajua mitenpäin tuo vauva tuolla majailee. hikka tuntuu milloin ylhäällä ja milloin alhaalla ja liikkeet nyt useimmiten navan tasolla.. huomenna onneksi neuvola,jos terkka osais sanoa ollaanko tuola perätilassa edelleen..



Mutta eipä tässä nyt sen ihmeellisempiä minulla! mukavaa talvista maanantaita kaikille! :) (täällä idässä ainakin talvi tuli taas.. kamalasti lunta)



Viva rv 33+6

Täällä yksi hiljaisempana pysynyt. Olo on ollut ihan kohtalaisen hyvä, mitä nyt joinain päivinä tosi väsy. Tänään energisempi päivä kaikin puolin. Nukuinkin tosi hyvin. Supisteluja ei minulla ole ollut kuin kivuttomia harjoitussuppareita silloin tällöin. Vauva liikkuu hyvin ei ole ollut siitä hermoilemista. Tosin liikkumimen alkaa tehdä jo kipeää. Työntää pyllyä tosta navan sivusta ulos, ei ymmärrä että alaspäin olisi jo aika työntyä. Pää on lisäksi tuolla aika takana ja liikkuessa usein painaa peräsuolta oikein imakasti, mutta ei silti tosiaankaan ole alhaalla.



Yksi vaiva kyllä on ollut ja siitä saa kärsiä lähinnä lapset. Pinna on tosi lyhyt ja ei kestäisi noiden riehumista oikein ollenkaan ja 5 ja 7v saavat tosiaankin aikaan ääntä. Ja väsy vain lisää vaivaa. Lueskelin että onneksi en ole ainut tästä kärsivä.



Mutta onneksi meillä on kaikilla kohta nämä raskausvaivat vain muisto ja hetken ikävöimme mahojamme.



Vipe 37+6

Ei varmaan kauan mene kun alkaa meidänkin pinoon oikein satelemaan noita syntyneitä pikkusia :) kivaa



Ja Vipe,et todellakaan oe ainut lyhytpinnainen.. Mua kanssa oikein harmittaa kun ei pinna oikein kestä mitään! Ei paljon tartte tytön tehdä/kiukutella tms niin johan alkaa huuto.. (siis minun). Ja sitten harmittaa kun tuntuu että kokoajan vaan huudan.. :( Ja aina päätän tehdä parannuksen,mutta en vaan onnistu. Yleensäkään en mikään pitkäpinnanen ole,mutta nyt ei ole sitä vähääkään itsehillintää.



Ja just huomasin että mulla sormet ihan turvoksissa.. ei meinaa kättä saada nyrkkiin :) nytkö salkaa tämäkin vaiva..

Tyttöä odottaes oli turvotus aivan kamala,mutta laskettu aika olikin elokuun lopussa,niin varmasti helteet teki aika paljon..



Viva taas

Elisabeth72:lle hurjan paljon onnea! Hienoa, että kaikki meni hyvin.



Mettäntyttö olen todella pahoillani teidän kaikkien puolesta! On se vaan kurjaa, että tuollaista sattuu.



Emmis kiitti tuosta turvatyyny tiedosta. Olen mie kyllä pähkäillyt, että on kumma laitos se turvatyyny, jos sitä ei kerran saa pois päältä turvallisesti. Ei autokaan käynnisty ilman avainta..... Mutta sitten on pakko kommentoida tuota selkämenosuuntaan kuljettamista. Ehkä siitä ei tosiaan ole lapselle hirveästi haittaa, että istuvat jalat mutkalla, mutta ei sitä vinkumista ja kitinää kyllä jaksa kukaan kuunnella, mikä siitä aiheutuu. Meillä molemmat pojat ovat vielä keskivertoa pidempiä, joten ei olla mitenkään ylletty suositusikään asti, vaikka oltaisiin kuinka haluttu. Meillä piti molemmat siirtää varsinaisista istuimistakin korokkeisiinkiin jo aika aikaisin, kun yksinkertaisesti lapsi ei sopinut jalkaa liikuttaan autossa lainkaan. Meillä on myös miehen pituuden takia toinen istuin aina ihan ääriasennossa, joten takapenkille jää tosi vähän jalkatilaa muutenkin.



Oon miekin kyllä yleisesti huolissani, noista turvaistuin kiinnityksistä ja järjestelyistä. Aika monesti pari vuotiaitakin istutetaan jo ilman istuinta...miusta ihan hirveetä.



Taitaa pitää täälläkin kokeilla noita burden vauvan kääntötemppuja, kun tähän asti vakaasti raivotilassa ollut vauva päättikin kääntyä ympäri. Välillä tuntuu, että se on poikittain, mutten ole varma. Hikka kuitenkin hävisi tutulta paikaltaan ja tuntuu nyt vatsan yläosassa. Onhan sillä tietty aikaa kääntyä vielä vaikka mitenpäin, mutta oliko pakko näin monen viikon Rt:n jälkeen....voi voi.



Mutta nyt täytyyy lähtä hakemaan lasta eskarista



June 34+1 (hah tarkistin kortista)

Onnittelut Elisabethin perheelle!



Mettäntyttö otan osaa suruunne. Voimahalus täältäkin!



Olin tuossa jokusen päivän uutispimennossa ja heti oli tapahtunut. Aloin lukemaan viime viikon pinoa ja avatessani jo mietin mitä mahtaa olla, kun noin hirmuisen pitkäksi oli venynyt.



Hauskaa lukea kenen vauva milloinkin päättää pyörähtää mihinkin suuntaan. Siis sikäli tiedän epätoivon tunteen niillä joilla viikkoja paljon ja " väärä" asento edelleen. Meillä käväistiin reilu vuorokausi pää alaspäin, niin että neuvola korttiinkin saatiin merkintä, mutta sitten on taas jatkanut poikittain. Torstaina mennään synnytystapaarvioon katsotaan miten silloin kellottaa!



Miten olette saaneet äitiysrahapäätöksiä? Olen tässä itse ihmetellyt, kun ei ole kuulunut vieläkään mitään. Tosin työnantaja maksaa alun, mutta silti viipyy todella pitkään. Täytynee ottaa puhelu Kelaan.



Sain neuvolassa poikkeuksellista kommenttia viime viikolla kun paino oli pudonnut. Tähän asti on aina tullut rutinaa painon noususta, mutta nyt sitten näin päin. Onko kellään muulla lähtenyt paino nyt viimeisillä viikoilla tippumaan? Mitä on arveltu syyksi?



Muhkeaa viikkoa kaikille!



K3ngu 35 +6

Hei!

Tosiaan tossa aamulla kävin neuvolassa, eikä kovin hyvä fiilis kyllä nyt jääny...mulla oli meinaa sokeria virtsassa...ekaa kertaa tosin vasta!Mä joudun huomenna aamulla sokerirasitustestiin vaikka oon jo näin pitkällä...!!:O vähän ahdistaa toi, kun mulla on muutenki huimausta ym niin sielä tulee varmaan tosi huono olo kun ei saa syödä ja joutuu juomaan sen sokerilitkun...Mun äidillä on ollu samoja ongelmia sen raskauksien kanssa ja kaikki lapset oltu aika isoja (4 lasta), mäkin olin 4,5 kg syntyessä, siksi toi terkkari olikin niin huolissaan ja laitto siihen testiin.



Sitten muut arvot:

painoa mulla tullu kahdessa viikossa melkein kilo,yhteensä koko raskaudessa 8,1 kg.

RR 107/79

SF-MITTA huimat 34!

Tarjonta:RT

vauvan sykkeet +140



Sanoi että vauva tulee kaikesta huolimatta olee varmaan aika normaalin kokoinen eli 3,5 kg kunhan ei menis kauheasti yli, ja tosiaa jätän sen sokerin nyt kokonaan ruokavaliosta pois. (nyyh,ei enää herkkui...) mutta pääasia nyt olis että vauvan saa terveenä ulos. Vähän toi kyllä säikäytti ja hirvittää se huominen testi, mutta eiköhän tää tästä kun vaan tarkkailee mitä syö.



Toinen mikä alkoi ärsyttää oli se,että kun puhuttii noista mun sydämen tykytyksistä joita on ollu jo pitkään ja joka tekee aika huonon olon, niin kysyin että mites ne sitten synnytyksessä. No sehän sanoi että se pitää vaan muistaa sanoo kun menee synnyttää että siihen on lääkkeitä sitten jos tulee tosi huono olo. Mutta tosiaan se kysyi että eikö lääkäri oo määränny mulle sitten siihen jotain tiettyy lääkettä (en muista nimee)? sanoin että " ei" . No kiva juttu joo kun tähän asti ne on koko ajan sanonu että sille ei voi tehdä mitään muuta kuin levätä, ja nyt siihen oliski ollu jotain lääkettä!että voihan prkl...kiva tässä vaiheessa kertoa, turha sitä nyt enää aloittaa...



että näin...



Unet on aina vaan kummempia, viime yönä näin ekan synnytysunen, jouduin synnyttää yhdessä jonkun toisen naisen kanssa. mulla ei ollu kipuja mutta siinä unessa synnytyksen alun merkki oli pahoinvointi. ne lääkärit alkoi sit auttaa sitä toista naista ensin joka ärsytti niin että sanoin että mullakin huono olo, siinä sit molemmat äidit oksennettii ja se sai eka vauvan. ne lääkärit vaan nauro mulle, että siitäs sait ym. no mun oma vauva syntyi sitten yöllä varttia yli 12 laskettuna päivänä.:D että friikkiäkö???:D mä luulen että toi pahoinvointi unessa johtui mun yöllisistä närästyksistä kun ruoka nousee kurkkuu muutenki ym.



Mutta outoja tosiaa noi unet!tässä unessa en sentää ollu espanjassa niin kuin melkein kaikissa muissa (vissii vähän ikävä sinne kun asuin sielä vuosi sitten muutaman kuukauden ja tapasin sielä tän lapsen isän)



No olipa taas niin minäminäminä ja valivali-tekstiä:D no tässä vaiheessa ei täällä pääkopassa juuri muu pyörikään kuin vauva ja oma vointi...



ehkä ensi kerralla vähän positiivisempaa tekstiä, nyt lähden tapaa kaveria.



-Henna ja Hipsu- rv 36+2

kannattaa ehdottomasti soittaa kelaan jos tiedot viipyy. mä laitoin paperit sinne jo aikoja sitten ja aloin muutaman viikon jälkee ihmettelee että mikä kestää...soitin kelaan niin nehä sanoi että meidän työpaikan palkanlaskijat ei ollu ilmoittanu sinne kaikkia tarpeellisia tietoja,niin sen käsittely ei ollu edenny mihinkää. ja nehän ei kelasta soittele että täältä muuten puuttuu tietoja...no sit ilmoitin palkkoihin ja ne laitto loput tiedot. siitäkin meni viel muutama viikko kun käsittelivät kelassa paperit. nyt oon jo saanu ne.



Mutta siis kannattaa ehdottomasti soittaa ettei oo jotain tietoja jääny matkanvarrelle.



-Henna-

Elisabethille jättisuuret onnitteluhalit ja pienelle pojan viikarille kanssa =)))



Hannelle ja koko perheelle ja veljen perheelle erityisesti haleja ja voimia tuleville viikoille! Itsekin olen ollut viime viikkoina mietteliäänä ja hiukan alamaissakin, kun ystävän vauva menehtyi. Paljon kuitenkin oloa helpotti, kun kävin kylässä heillä ja voitiin jutella asiasta. Ystäväni sanoi, että heillekin eniten apua on läsnäolosta... Sopivia sanoja kun on vaikea löytää...



Vivalle täältä täältä lähettelen kääntymis" lykkyä" . On toi meidän keskussairaala aika hanakka yrittämään näitä alakautta synnytyksiä ja varsinkin lääkärien erimielisyys kyseisissä tilanteissa ihmetyttää. Olen kyllä itse aikonut " pitää puoleni" jos jotain ilmenee...



Kengu ihmetteli Kelan vitkuttelua. Sain itse viime to:na päätökset päivärahoista, vaikka työnantaja maksaa alun ja äippäloma alkaa virallisesti 25.3. Hermoja koetteli tuo odotus, näyttää nytkin siltä, että pitää vielä muutama asia tarkistaa, ovatko siis huomioineet päätöstä tehdessään. En oikein saanut tolkkua siitä itse paperista (yllätys, yllätys).



itselläni vkonlopun koulureissu Hkiin vei kyllä mehut. en taida enää harkita mitään shoppailureissuja, ainakaan useamman tunnin. Jalat oli la-iltana aivan tohjona. Takamuksen pelasti kovista penkeistä peffan alle taiteltu pyyhe. Oli ihan loistava pehmuste....



Lauantaina ajellaan sitten Ouluun hakemaan tytöt pääsiäislomalta, kauhistuttaa jo nyt tuo reilu 7 tunnin istuminen...



Kaakonkulmalaiset! Laittakaas niitä tapaamisehdotuksia! Jos ehdittäis ennen kuin aletaan " poksahdella" . Se mun sposti on siis anpoh@opettaja.fi



Pahnu ja 33+2, ehkä???

Tuntuu juuri nyt massussa..koko aaamun olen poikien kanssa touhunnut ja nyt kun istuin alas niin jopas pisti pikkuinen jumpaksi. Ja tuntuu tosi inhottavana vihlaisuna alapäähän..pojat kääntyvät kesken leikkien äitiä kattomaan kun ähistän ja voihkasen..siinä sitten selitellä että vaavi se jumppaa ja äitin masuun sattuu.



Otan osaa sukulaistenne ja teidän suureen suruun mettäntyttö!!! Sitä ei aina ymmärrä miksi elämä koettelee toisia niin julmasti...



Melkoinen mahan ympärysmitta Vivas:llä..WAU!!! Mä en saanut kuin 105cm ja siis kolmatta odotan. Ja maha on kyllä joka odotuksessa kasvanut entistä isommaksi. On niin kömpelö olo tosiaan kun ei taivu ja kenkiä laittaessa hyvä että jalan pystyy nostaan toisen jalan päälle ja jotenkin sivusta sujauttamalla kiskaista kengän jalkaan. Nauhakengät ei ole juuri nyt suosiossa ;) mutta jotenkin vaan kiskaisin eilen monot jalkaan ja kävin kuin kävinkin joen jäällä hiihtämässä. Teki hyvää, kun täällä muuten niin liukasta että sipsuttaa saa niin suksilla pysty liikkumaan tosi hyvin. Vauhti ei ole päätä huimaavaa, eikä luistelutyyli tule kyseeseen, mutta perinteistä sivakoiden...kunhan mies tulee niin jospa ottaisi sukset kainaloon ja lähtisi taas pikkulenkille rentoutumaan. Tuntui ihanalle nimenomaan hartioissa, kun olleet jumissa ja käsivarsiin saa voimaa niin jaksaa taas vaavia kannella..Miestä vähän pelotti, mutta vakuutin että kyllähän vanha kilpahiihtäjä suksilla pysyy!!!!



Sitten suppari-asiaa

Mä muistan kahden käynnistyksen kokeneena supistukset aivan järkyttäviksi, kun ne alkoi niin ei taukoa ennenkuin lapsi ulkona..oikein sellaisiksi puukon viilloiksi mahan seudulla..niin ettei henkeä saanut, niin nyt kun tulee " kait" vain harjoitussupistuksia..pikkasen epäilen kun aina kuitenkin liittyy rasitukseen ( kävelyllä, portaiden kiipeämisen yhteydessä, poikia pukiessa, kun kyykkii..), ja useampi peräjälkeen ja kestoa kumminkin lähes minuutin että olisko siis oikeita supistuksia.Ei ne siis pitkään sarjana jatku että nyt kellottamaan alkaisi. Mutta jatkoa ajatellen, kun laskettu aika siintää ( ja yli aikaisuus ), että voiko supistukset tuntua " vain" näin iiseiltä???? Kumminkin joutuu pysähtymään,koska liike/asennon vaihto tuntuu pahalta ja vähän hengitystä nopeuttaan...

Kuinka pitkäkestoisia teidän harjoitussupistukset ovat? Ja tulevatko milloin vaan? Erityisesti makuullaan ja kyllä siis pystyssäkin ollessa tuntuu tulevan vain näitä " harjoitussupistuksia" kun eivät muuta kuin kovettavat kohdun ja menevät nopeasti ohi..Tietysti kaikilla niin yksilöllistä..mutta jotain suuntaa antavaa palautetta jos saisi..



Nyt täytyy lähteä rakon tyhjennykselle kun pienoinen potkii yhä niin että vahinko pääsee kohta kun maalitauluna on virstarakko...



-klematis rv 35+6

Ensiksikin kiitos Burdelle, kun jaksoit jakaa ajatuksiasi tuosta pt-synnytyksestä!



Klematis kyselit noista supistustuntemuksista. Olen ymmärtänyt, että ne on tosi yksilöllisiä kaikilla. kuitenkin olen lähes poikkeuksetta kuullut, että käynnistettyjen synnytysten supistukset ovat kipeämpia, kuin itsekseen alkavat; johtuisiko siitä, että hormoonitoiminta ja näin kehon oma kivunlievitys ei ihan ehdi hommaan mukaan. Asiaan kai vaikuttaa myös se, onko vedet menneet; vesihän pehmentää tosi paljon tota kohdun supisteklun tuntemusta. Omassa synnytyksessäni ainakin aloin tuntea kivun sietämättömänä vasta siinä vaiheessa kun olin n. 8cm auki ja vedet meni. edelleen varmaan ihan yksilöllistä. Selvä ero on kuitenkin mielestäni harjoitussupistusten ja niiden oikeiden. Kohtu supistuu ylhäältä alaspäin ja kipu on kuukautiskipua korotettuna useaan potenssiin. Ei se tosiaan välttämättä puukoniskuilta tunnu, mutta... no, tosi kipeältä. Joku sanoi, että sitten kun tekee mieli purra ovenkahvaa, on tosi kyseessä=)



Nyt täytyy lähteä kaupungille tapaamaan ystäviä. Oikein mukavaa viikonalkua kaikille. tulen keskiviikkona kertomaan miltä ultrassa näytti ja mihin päädyttiin tuon synnytystavan suhteen.



-Bea ja pienet, rv 35+4-



p.s eihän tää mun kaksosvatsa niin valtava olekaan, kuin ajattelin. pääsin mittanauhalla tasan metriin. On se tietysti kasvanut aika julmetusti siitä mitä oli...

No..otsikko kertoo fiiliksistä, mitä täällä (onneksi) muillakin tuntuu olevan. Vauva tuntuu roikkuvan sukkahousujen varassa ja epäilen vahvasti, että se vilkuttelee välillä tuolta piilopaikastaan ulkoilmaan. Tätä siis voi " hyvällä" tuurilla jatkua yli viisi viikkoa (pelkkä ajatuskin puistattaa..). Nukkuminen on hankalaa liitoskipujen vuoksi ja aamulla ylösnouseminen varsinainen taitolaji.



Supistuksista sen verran, että minä olen myös ymmärtänyt, että käynnistetyt synnytykset on usein kivuliaampia. Mulla takana sektio (perätilan ja supistelujen takia) -02 ja käynnistetty synnytys -05 ja toivoisin voivani kokea spontaanisti kännistyneen synnytyksen tällä kertaa. Supisteluja mulla siis on ollut koko ajan, mutta olen ajatellut että jos ne sitten olis pois sieltä itse syntymistapahtumasta..



Lilleropallero ja Hippunen rv 34+2

Jospa minäkin taas parin kuukauden hiljaiselon jälkeen vähän kirjottelisin. Kovasti olen taustalla vaikuttanut, mutten ole saanut aikaseksi kirjottaa.



Isot onnittelut Elisabethille pienestä pojasta!!



Ja suruvalittelut Mettäntytölle ja veljesi perheelle. Itketti kovasti lukea tapahtumista, ja tajusin viimeistään silloin, ettei sitä koskaan voi tietää mitä tapahtuu. Voimia ja jaksamista sinne!



Mammista on nyt takana jo melkeen 3 viikkoa ja vihdoin alkaa tuntua luonnolliselta olla kotona =) Mulla kun tää raskausaika on ollu tosi helppoa, niin oli vähän hassua jäädä kotiin, kun ihan loistavasti olisin töissäkin voinu olla. Etenki kun ensimmäinen mammispäivä oli torstai, niin olisin ihan hyvin voinu olla töissä ainaki sen viikon loppuun asti. Mutta kun mammis alko, niin pakkohan sitä oli luovuttaa =)



" Raskausoireita" mulla ei siis ole ollut muita kuin peräpukamat ja hiivatulehdus kertaalleen. Ei kuitenkaan onneks samaan aikaan, mutta perätysten. Mutta nämä kuulemma olevat periytyvää sorttia, äiti on meinaan kokenut kummankin raskautensa aikana samat vaivat.



Meillä on ensimmäinen lapsi tulossa ja mun mies vähän aikaa sitten kerto mulle, että ei aio pitää vauvaa sylissään ennenkuin se pystyy pitämään päätään itse pystyssä. Toiveajattelua, sanon minä! =) Kiva oli kuitenkin viikonloppuna huomata, kun se jutusteli kaverinsa kanssa (joka on 1,5v pojan isä) ja kyseli siltä esim. vauvan ensimmäisestä kylvetyksestä ja vaippojen vaihdosta. Onneksi on tulevalla isukilla nyt mieli muuttunut kun synnytysajankohta lähenee. =)



Uskomattoman nopeesti on kyllä tämä koko odotusaika mennyt! Ihan äskettäin tuntu olleen hetki jollon tunsi ensimmäiset vaimeat liikkeet masussa, ja nyt vauva ja potkii kylkiluita ihan antaumuksella. Ja sen jokainen pieni liike näkyy masun päällä tai tuntuu. Vähän päälle 2 viikkoa jäljellä, ja sillon on jo LA.. Uskomatonta!



~* Heidi ja masun pikkupoju (rv 37+2)*~

Lupasin tulla manailemaaan tuskiani tämän päivän äpkl- käynnin jälkeen ja tässähän sitä olisi eli kremppaa löytyy jos jonkinmoista kun ilmeisesti orastava raskausmyrkytys ja tämän kaverina minulle tuttuakin tutumpi raskaushepatoosi. Eli verenpaineissa ollut lievää häikkää jonkin aikaa ja tänään olivat tunnin levonkin jälkeen 149/90, pissassa proteiinia +/- eli vähän ja lisäksi päänsäryt ja turvotukset 1,5kg/vko, asat ja afos arvot nousussa sappi-vastaus tulee vasta huomenna ja sitten saan vasta jatkot. Vauveli on laskeutunut ja lääkärin mielestä oli erittäin matalalla, kohdunkaulakanavaa jäljellä 1cm ja pehmeät on paikat, mutta vielä nipin napin kiinni eli milloin vain voi olla synnärille lähdön hetki. Vauva voi kuitenkin vielä hyvin ja lapsivettä on normaalisti ym.



Meidän hippusesta ei arvioiden mukaan ole jättiläistä tulossa painoarvio on nyt 2,5kg ja jos syntyisi laskettuna olisi kuulemma n. 3,3kg mutta eipä nuo kaksi tytteliäkään ole jättiläisiä olleet eka (3090g 48cm synt. rv 39+0) ja toka (3080g ja 48cm synt. rv 38+0) saas nähdä saisikos tämän kanssa lähteä spontaanisti synnyttämään kun edelliset on käynnistettyjä.



Alkaapas jännittämään pikkuhiljaa että kohtahan sitä oikeasti onkin jo tämäkin raskaus ohitse ja minä kun kokoajan ajattelen että aikaahan on vielä vaikka kuinka.



Vaivainen Bzz 36+0 ja tytöt 03/04 ja 08/05

Meillä tänään aamulla NKL käynti jäi varsin lyhyeksi sillä muksu on kuin onkin ruvennut viihtymään päää alaspäin. Tosin hän jumppasi koko yön enkä todellakaan nukkunut juuri ollenkaan. Hyvin mahtuu kelloviisarina pyörimään vielä. Kokoarvio tuli nyt ekaa kertaa ja pienihän hän on, kätilö veikkasi että 2700-3000 välille jäisi.



Piti minunkin käydä masu mittaamassa ja 111cm oli lukemat. Semmonen +30cm lähtötilanteesta siis.



Ja oma napa jatkuu. Ihan uusi raskausvaiva alkoi eilen. Rustojen pehmentyminen on mennyt niin pitkälle että lonkatkin jo oireilevat. Olo on kuin nivelrikkosella mummolla! Hyvin nyt ymärrän heitä jotka nivelenvaihtoleikkausta toivovat, todella kurjan tuntuista tämä. Gramman panadolilla kipu lieveni sen verran että sain 2 h nukuttua. No, kyllä tämän kestää vielä sen neljä viikkoa, mutta jos menee sinne yliajalle niin voi olla että pääkin pehmenee luiden mukana...



Montakohan hippusta ehtii maailmaan tällä viikolla?



pumpulipingu 36+3

Ihan ensimmäisenä, hurjan paljon onnea Elisabethille pikkuisesta pojasta!



Mettäntytölle ja koko perheelle osaanottoni, ihan kamalaa, että tuollaista tapahtuu. Jaksamisia teille kaikille!



Pumpulipingu ja Burde, kiva lukea, että masukit ovat vihdoin kääntyneet pää alaspäin. Toivotaan, että VivaS:in vauvelikin pian kääntyisi oikein päin!



Miekii mittasin äsken tuon mahanympäryksen, kun siitä on ollut täällä juttua ja niinpä vaan se näyttää huikeat 106cm!!! Aika järkkyä :D!!!



Miulla oli tosiaan tänään neuvola ja kaikki taas mallillaan. Viikonlopun aikana tuli limatulppaa kahteen otteeseen ja viime yönä heräilin supistuksiin vähän väliä ja nyt olikin sitten sf-mittakin tipahtanut sentillä alaspäin, näinköhän täällä olisi seuraava hippunen ulos tulossa... Toivossa on hyvä elää, sanotaan. Niin mie valvoin ennen tuon meidän neitosen syntymää kaksi viikkoa joka yö kuuntelemassa suppareita, mitkä aina aamulla loppuivat ja kaksi päivää meni yli LA:n!!! Ihan innoissani oon kuitenkii joka supistuksesta, joita tuleekin ihan useampi päivässä. Ei vielä niitä synnytyssupistuksia kuitenkaan, mutta toivottavasti edistäisivät tilannetta tuolla alhaalla.



Jahas, meille tuleekin vieraita, palataan taas!



Niina ja nirppu rv 37+5

Oon lähinnä lueskellu silloin tälllöin teidän muiden turinoita. Se on mielenkiintosta, koska samassa " veneessähän" tässä ollaan...



Oon siis vähän toista viikkoo ollu virallisesti äitiyslomalla. Sitä ennen olin 2 viikkoo saikulla, lääkäri määräs lepään (ei mitään rasittavaa saa tehä esim imuroida =)). Mulla oli kipeitä supistuksia jotka tuli jos jotain vähänki raskaanpaa teki ja esim työpäivän loppupuolella tuntu kans supistuksia enemmän. Auennu olinki 1,5 cm (ei tosin mitenkään harvinaista uudelleensynnyttäjällle...) Nyt on olo ollu kaikin puolin hyvä kun on ottanu lunkisti ja ihan omaan tahtiin tehny kevyitä kotitöitä. Luulen, että vauva saattaa masussa pysyäkin vielä vaikka viikkoja...



Viime perjantaina kävin neuvolassa. Vauva on jo pitkään ollu pää alaspäin ja nyt oli vähän pää laskeutunu, ei kiinnittyny. Irtopää =) Painoo mulle on ny tullu 13 kiloo, kuulemma 16 kilooki voi ihan hyvin tulla, kun lähtöpaino ei ollu sen suurempi. Ja mitähän sitte vaik tulis vieläki enemmän, ei stressiä tollasista epäolennaisuuksista jos kaikki muuten on vauvalla hyvin!



Turvotusta ei oo, sormukset ei kiristä =) Mut turvonnu olo kyllä on, ei oikein taivu varsi suuntaan eikä toiseen, huh huh. Liekö venymisestä aiheutuvaa, mut mulla on ylävatsanahka ihan hirmusen herkkä ja kipee! Saattaa jomotella ihan jatkuvasti. Oon sitä rasvaillu, ei kai muutaka voi...

Hauska ku vauva on ny ihan viikon sisään ruvennu vähän väliä hikotteleen. Nytki tuntuu rytmikäs nykiminen masussa ja jalkovälissä... ;o) Ihan totta.



Sellasta. Mukavaa pääsiäisen aikaa ja toivottavasti sitä munukkaakin saamme edes jossain muodossa...



T. lumivuokko 36+1

Kiva saada taustailijoitakin innostumaan krjoittamisesta loppua kohden..Lumivuokko ainakin tuossa äsken oli jutustellut!!!! Jäi niin mieleen tuo " munukkaakin edes jossain muodossa" ....kun minä olen hormonipöllyissä ainakin niin voimakkaasti että piti eilen korkata taas pääsiäismunaa, enkä puhu suklaisesta**** ;)) ..toki sitäkin pitänyt maistella..Tuli niin viime vuosi ( kevät ) mieleen kun alettiin suunnittelemaan pikku kolmosen alulle panoa ja taidettiin viettää melko " munaisaa" pääsiäistä...ja nyt pian korjataan saldoa, tosin ei tärpännyt tämä " yllätys" pääsiäiseltä...no tulipas taas sellasta asiaa. Ottakaa huumori mielellä!!!!

klematis höpäjäääää....

Kyllä huomaa pinon koosta että pitkällä aletaan jo olemaan. Jotkut oli jo ehtinyt täysiaikaisiksi asti eli yli 37 viikon! Hui! Kukahan saa seuraavaksi vauvansa syliin?!



Klematis; voihan muna ;) sua, kuulostaa niin tutulta.. Mullakin nämä ihanat hormonit vaikuttaa samalla lailla¿ Tuntuu että joka päivä odottelen vaan että mies tulis töistä kotiin..:D .



Olihan täällä sitten aika montakin yli metrin ympärysmittaista! Mittailin jo tänään uudestaan useampaan kertaankin ja nyt sain joka kerta 113 cm kun eilen se oli 109 cm. Että on tainnu pikkunen vaihtaa asentoa tai sit mittasin eilen väärin. SF-mitta oli viime viikolla neuvolassa 35 cm. Mullakaan maha ei näy takaapäin ja on tosi ylhäällä vielä, sillain terhakasti pystyssä, että ehkä sen takia noin ison mittainen ja oloinen ( ja näköinen) (ja olo myös sen tuntuinen) .



K3ngu: Mä sain kelasta äitiysrahapäätöksen viime torstaina 13.3. eli kans tosi myöhään kun äitiysloma alkoi kuitenkin jo 4.3. Olisin kans jo soitellu sinne jos ei olis kuulunu. Mullakin työnantaja maksaa alun. Eli kyllä sullakin varmaan pian tulee¿ja soita ja kysy jos ei pian kuulu.



Hendu84:lla hassu synnytysuni. Täälläkin unet on vilkkaita. En mielestäni jännitä synnytystä juuri ollenkaan, mutta unia siitä näen kyllä joka yö! Eli luulisin sen olevan alitajuista jännitystä ja valmistautumista koitokseen.



VivaSille tsemppiä turvotuksen kanssa toiselta turvonneelta. Mullakaan ei oo kädet menny nyrkkiin enää pariin viikkoon.. Ananasta vaan ja paljon, se auttaa! (tosin sisältää paljon hedelmän omaa sokeria). Meillä mies kyllästy raahaan niitä ananaspurkkeja kaupasta kun mä vedin niitä 2-4/päivässä. Niinpä se sitten yks päivä tuli kotiin semmonen 2 kg ananaspurkki kainalossa! Oli aika huvittavaa, mutta ompas se nyt riittänytkin ihan hyvin jo useamman päivän. Eikä oo nilkat ihan niin pallot kuin loppuviikosta, vaikka paksut onkin. Mulla siis turvotusta tullu 2kg/viikko joten nyt oon ihan syystäkin tolla ananas-kuurilla.



vanilja ja maha 36+4

Pitihän sitä tietenkin ruveta mittailemaan, kun te muutkin sitä harrastatte ;o)



Vyötärö nyt 103 ja viime vkon neuvolakäynnillä sf oli 31, joten taitaa mullakin aika hulppeat mitat olla kunhan pääsen samoille viikoille kuin enemmistö meistä! Tämä masuneitonen selvästi yrittää punkea itseään alas ja eteenpäin, masu on kuin jalkapallo tuossa edessä =o))



täällä tuo masukin hikottelu on tuntunut jo useamman viikon, samoin kahdella edelliselläkin raskauskerralla. En tiedä onko mitään yhteyttä, mutta kovia ovat tytöt sitten olleet pulauttelemaankin.



Taisi olla puhetta noista hormonien aiheuttamista sivuvaikutuksista. Vivalle terkkuja - täällä naapurissakin on välillä vierailulla äkäinen äiti, vaikka yleensä olen kyllä aika rauhallinen... väsymys teettää vaikka mitä selityksen makua, mutta minkäs teet. Pääsiäisjutuista ;o) puheenollen, viime vkolla joku kyselikin niistä sänkypuuhista. Meillä tuo ukkokulta on odotellut kohta jo täydet kuukaudet, että milloin mulle iskisi ne aikaisemmissa raskauksissa olleet " sellaiset" kaudet. Eipä ole näkynyt, ei. Itseäkin hiukan harmittaa. Lisäksi on jouduttu käyttämään kondomia, kun äityy muuten supistelemaan... Eli se siitä munarikkaudesta meillä (mies kyllä olis valmis tarjoilemaan =)). Olen tyytynyt enemmissä määrin tuohon aitoon suklaaseen.



On se hyvä, että jollakin muullakin on aivan ikioma leffateatteri kotona. Tarkoitan siis noita unia. Mulla edellisessä raskaudessa oli aivan kauheeta, kun näin todella järkyttäviä unia (en voinut niistä edes ääneen puhua) ja kärsin lisäksi unettomuudesta. Nytkin huomaa, että levoton nukkuminen aiheuttaa levottomia ja todella todentuntuisia unia, vaikka varsinaista unettomuutta ei ole ollutkaan. Joskus ei kyllä seuraavana päivänä aina heti tiedä oliko uni unta vai totta, kun on niin todellisen tuntuisia ja jollain tavalla arkisista aiheista.



Voi että, Rantsukin on jo vaikka millä viikolla! Ja moni muukin. Täytyy vain sanoa, että perästä kuuluu!



Ja Rantsu, oletko Tytikästä mitään kuullut? En ole huomannut viestejä ainakaan?



Pahnu

hei vaan!



ihan ekana pahoittelut Mettäntytölle ja koko perheelle. todella surullista. :(



täällä taas yks koulupäivä vähemmän, 13 jäljellä. tai 12 oikeestaan, en ollu huomannu että vika viikon pe onkin vapaa! :) tai no, joudun kyllä varmaan käymään sillon koululla, mutta opetusta ei siis ole. on se sekin jotain... ;) väsyttää kyllä aika lailla jo, en panis lomaa pahitteeks. no, täytyy vaan yrittää ajatella päivä kerrallaan eteenpäin. eikähän toi 12 päivää nyt oikeesti NIIN paljon enää ole! ja kaikki se on sitte pois ens keväältä.



mäkin mittasin uteliaisuuttani mahani, 107 cm! aika hurjaa. :D



on jotenkin niin väsyny olo nyt, etten oikeen jaksa kirjotella enempää. huomena on lääkäri-nla, palailen sit kertoilemaan uutisia. hyviä vointeja! t.VadelmaMama, rv 35+6 (ihanaa, 36 täynnä huomenna! jostain syystä sekin on näitä jotenkin merkityksellisiä viikkoja mulle. enkä ees tiiä miks!)