onko terapiasta oikeesti apua masennuksen hoidossa?

siis todellakin siitä on apua, jos olet sentyyppinen ihminen, että uskallat puhua ja ruotia omia asioitasi ensin vieraan, sitten tutumman ihmisen kanssa. Ajan kanssa terapeutista tulee tärkeä... mutta jos alusta asti motivaatio on itseltä täysin kadoksissa, ei varmaan kannata edes yrittää.



Itse näen kyllä asian niin, että terapia voi olla ainoa tie eroon kroonisesta masennuksesta. Lääkkeet tuovat tilapäisen avun.

lääkkeetkin auttaa, mutta lääkityksen loputtua voi alkaa vaivaamaan uudelleen jos asioita ei ole käsitelty

voihan se tapahtua vertaistukiryhmässä, yksin kirjoittamalla tai mietiskelemällä, lukemalla jne.

Onko sinulla jotain muuta keinoa purkaa pahoja kokemuksiasi ja omia reaktioitasi asioihin? (kirjoittaminen, taide, musiikki tms? )

Lääkkeet olivat siinä tukena ja muutama osastojakso, mutta kyllä se suurin pelastus oli terapia ja loistava terapeutti!

ja täällä ei sh:ta voisi vähempää kiinnostaa mun tilanne, vaikka on aika vaikeaakin. Hän vain vähättelee vaivojani eikä ole pätkääkään kiinnostunut mistään. Joten ei, täällä ei apua ole - mutta vanhassa paikassa oli. Puhumattakaan psyk. sairaalan hoitojakson keskusteluista, ne kyllä auttoivat paljon eteenpäin! Minustakin tuntui ennen terapian aloittamista että mitä apua mistään puhumisesta on, ei ne poista tapahtuneita asioita eikä edessä olevia väistämättömyyksiä - mutta on siitä apua kun saa purkaa ajatuksiaan ihmiselle, joka oikeasti kuuntelee. Nyt haussa psykoterapeutti... On muuten hankala etsintä!

Esim. interpersoonallinen terapia on todistettu tehokkaaksi

www. mielenterveysseura. fi/verkkokauppa/tuote. php?pid=9&id=34



t. 9/10