Luonnonmukainen synnytys?
Ollaan miehen kanssa tuumittu mahdollisuutta synnyttää heinäkuussa mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman luonnollisesti sairaalassa, eli jos suinkin tilanne vaan sen sallii ja kaikki menee hyvin, mieluusti vesialtaassa tai muita vaihtoehtoisia systeemejä käyttäen. Tässä vaiheessa tämä on tietysti vain suunnitelma, voipi olla että todellisuus on sitten tosipaikassa ihan muuta, kuten olen muutamilta tutuilta kuullut... Onko muilla samanlaisia ajatuksia ja mitä vaihtoehtoja olette miettineet?
Olen tutustunut monenlaiseen kirjallisuuteen asiasta, ja ainakin yksi tosi mielenkiintoinen dvd on osittain katsottu, " birth as we know it" jossa puhutaan paljon äidin kehon omista voimista ja vauvan pehmeästä maailmaan tulosta, suosittelen traileria netissä tuolla hakusanalla jos jotakuta kiinnostaa. Siinä on jopa näytetty miten Venäjällä yksi suuntaus kannattaa vauvojen synnyttämistä meressä, mikä kyllä tuntuu aika hurjalta... Muuten video sopii vaikka myös synnytyspelkoisille, avaa jotenkin uuden ulottuvuuden siitä mistä synnytyksessä on myös kysymys pelkän kivun sijaan. Ajatuksia herättää myös vaihtoehto, jossa vauvan napanuora leikataan vasta kun syke siinä lakkaa, jolloin vauvalla on mahdollisuus totutella keuhkojen käyttöön jos istukka edelleen toimii, tuntuu vauvan kannalta tosi hyvältä sen sijaan että katkaistaan heti ja pakotetaan vauva reväyttämään keuhkot auki pakolla...
Millaisia ajatuksia ja toteutuneita luonnonmukaisia synnytyksiä sairaalassa muilla on ja on ollut?
Kommentit (26)
maaria_78:
" Joten tulokkaan aion synnyttää polikliinisesti ja vaikka asianajajalta selvitän sen, että he eivät voi minua siellä väkisin pitää tai edes sellaisella uhkailla, etten vauvaa saisi mukaani. "Aikuista täysijärkistä ihmistä ei voi pitää sairaalassa väkisin, sieltä saa lähteä ihan milloin vain. Lapsi taas ei synnyttyään ole vanhemman omaisuutta ja laki takaa lapsen oikeutta välttämättömään terveydenhuoltoon vanhemman mielipiteistä huolimatta. Eli jos lapsi on vaarassa pahimmassa tapauksessa menehtyä sen seurauksena, että vanhempi aikoo viedä lapsen sairaalasta, niin lapsi jää sairaalaan ja äärimmäisenä keinona otetaan pikaisesti huostaan. Eli lasta voidaan pitää väkisin sairaalassa, sinua ei.
Niin, mutta ei lapsi myöskään sairaalaan omaisuutta. Ja kyseessä hyvin mennyt synnytys, terve ja täysiaikainen vauva joten mistään hengenvaarasta lapsella ei todellakaan ollut kyse. Kyseinen hoitaja oli muutenkin tosi veemäinen minulle. Senpä olisin halunnut nähdä, että olisivat huostaanoton saaneet aikaan :D
Ensi kerralla pidän puoleni.
mutta terveydenhuollon ammattihenkilöiden virkavelvollisuuksiin kuuluu lasten etujen perään katsominen. Vastasyntyneen kohdalla on aika olennaista, että lastenlääkäri tarkastaa lapsen ja kuuntelee lapsen sydämen, antaa kotiutusluvan kun kokee sen olevan lapselle turvallista ja organisoi tarvittaessa kontrollin parin päivän sisään (esim. polikliininen synnytys). Äidin mielestä terveen oloisella lapsella kun voi olla esim. tappava sydänvika, joka tulee esille vasta siinä päivän-parin kohdalla kun sikiöaikaiset verisuoniyhteydet umpeutuvat. Sen takia vastasyntyneen kaappaus sairaalasta ilman tarkastuksia voi saada hyvinkin ikävät seuraukset ja sairaalan henkilökunnan velvollisuuksiin kuuluu ihan lain mukaan pyrkiä estämään tämä lapsen edun nimissä, vaikka äiti ei tätä sillä hetkellä ymmärtäisi. Ei maallikolla ole mahdollisuutta suorittaa lastenlääkäritasoinen vauvan tarkastus.
Ei kukaan ilkeyttä tai kiusallaan pidä lasta sairaalassa, jokainen hoitovuorokausi maksaa vähintään satoja euroja ja kyllä sitä painetta on päinvastoin koko ajan lyhentää hoitojaksoja kuin ilman lääketieteellistä perustetta pidentää niitä. Lisäksi vauvan kotiutumisesta ei ikinä päätä kätilö tai hoitaja, vaan lastenlääkäri, äidin kotiutumisesta taas osaston lääkäri (gynekologi).
en aluksi edes uskonut että jossain voisi saada erilaisia vaihtoehtoisia kivunlievityksiä kuin aina hehkutetaan tammisaaresta tai haikaranpesästä. Synnytin 3. lapseni lohjalla joka oli minulle ihan uusi paikka, enkä ollut ehtinyt tutustumaan paikkaan ollenkaan. Mutta heti mentyäni sinne kätilö esitteli eri kivunlievitysvaihtoehtoja:menin sitten ammeeseen akupunktioneulat korvissa!!! kertoivat että antavat myös vyöhyketerapiaa mutta sitä tekee vain joku kätilö. Tuntui aivan uskomattomalta koska en ollut asiaa koskaan edes ajatellut. Neulat tuntuivat auttavan pahimaan kipuun ja amme oli iso ja ihana. Vauvan synnyttyä sain vauvani imemään rintaa 1h synnytyssalissa, ja pesulle ei ollut kiire. Imetystä tuettiin ihan eri lailla kuin kaverini kertoman mukaan vielä 6v sitten. Nyt käskettiin heittämään kellot roskiin ja menemään vauvantahtisesti. Oli aivan ihanaa, suosittelen.
Mie sain kanssa esikoiselle ebiduraalin, ja synnytys tuntui menevän jotekin " ohi." Kätilö vaan lateli ohjeita, ja mie toimin niitten mukaan, miten parhaiten taisin, eikä kipua tuntunut missään. Olihan se tavallaan " helppo" synnytys. Nyt pikku kolmonen syntyi pari viikkoa sitten ihan luomusti, pari kertaa kerkesin vetästä ilokaasua, mutta en huomannut sen auttavan ollenkaan. Sitten kätilö sanoikin, että voin laittaa maskin pois, vauva syntyy nyt. Olin vähän ällikällä lyöty, luulin että nimenomaan nyt tartteisin lievitystä, mutta tein niinkun käskettiin. Ponnistusvaihe kesti 5minsaa, kahden supistuksen ajan, ja tyttö syntyi vähän niinku " vahingossa." Ei minuun sietämättömän kovin koskenut ollenkaan, muistan vaan kun hoitsut koko ajan hoki, että hienosti osaan rentoutua supistusten tullessa. Se varmaan on juuri se juju, miten saa annettua supistusten " mennä kropan läpi" ilman, että ite jännittää lihaksia ja haraa vastaan.
pari sanaa vain. Itselläni on useampi tuttava, jotka ovat polikliinisesti synnyttäneet ja se on ihan mahdollista, jos raskaus ja synnytys on normaali eikä äidin terveydessä ole mitään " vikaa" JA vauva on terve. TYKSissä esimerkiksi äitiä ja vauvaa tarkkaillaan kuusi tuntia ennen kotiutusta ja seuraavina päivinä vauvaa käytetään lääkärintarkastuksissa sopimuksen mukaan. TYKSissä polikliinisen synnytyksen esteitä ovat automaattisesti ainakin äidin A- veriryhmä (kohonnut keltaisuusriski) sekä raskausdiabetes (verensokeriseuranta). Mikäli synnytyksessä tulee komplikaatioita tms niin silloinkin äiti ja vauva jäävät sairaalaan mikä nyt lienee ihan selviö itsekullekin.
Kannattaa ottaa asian tiimoilta yhteyttä sairaalaan jo etukäteen ja kysyä heidän reunaehdoistaan jne. ettei sitten h-hetkellä tarvitse vääntää kättä asiasta. Muutenkin jos on erityisiä toiveita niin niitä kannattaa tuoda esiin ajoissa etteivät jää sitten itse tilanteessa tapahtumien jalkoihin. Toissynnyttäjien kohdalla jotkut sairaalat jo suosivatkin nopeaa kotiutusta. Ensisynnyttäjiä heillä on tapana mieluusti pitää " pidempään" , jotta varmistuvat molempien hyvinvoinnista.
Olen kyllä itsekin törmännyt toisen lapseni kanssa ihan suoranaiseen valehteluun henkilökunnan taholta, jotta minut saatiin pysymään osastolla. Toisaalta ymmärrän, mutta toisaalta en. Onpa tullut mieleeni sekin, että ko. kätilö saattoi kyllä esittää väitteensä luullen sen olevan totta. Ei se silloin kivalta tuntunut ja paljon pidemmälle olisi varmasti päästy jos kätilö olisi suostunut keskustelemaan asioista ja selvittämään niitä uhkailun sijaan. Uhkailu on tietty helpompaa ja nopsempaa. Äitiä se ei säästä.
Emilyn, onneksi muuten synnytyksesi oli ollut ihana kokemus. :) Itse olin myös nuori ensisynnyttäjä esikoisen kanssa (18v.) Onneksi kohdalleni ei osunut tuollaista jälkikohtelua. Toivottavasti ei itsellesikään enää tällä kerralla! Onhan kuitenkin jo toinen synnytys takana. Jos kaikki menee hyvin, kannattaa etukäteen selvittää ja toivoa polikliinistä synnytystä. Itse tällä kolmannellakin kerralla mieluusti olen osastolla sen Haikaranpesän vaatimat 2 vrk.
Koin myös hieman vastaavaa " syrjintää" ikäni vuoksi esikoisen kohdalla aluksi, kun tulin sairaalaan. Olin myös ollut viimeiseen asti kotona, mutta sairaalaan saapuessani kätilö vilkaisi vain ikääni, ja pyysi minua odottelemaan ja vaihtamaan vaatteita synnyttäjien vastaanotossa. Tuli takaisin vasta reilun tunnin kuluttua, ja totesi, että nuoret synnyttäjät tulevat usein aivan liian aikaisin, ja siksi hänkään ei viitsisi kiirehtiä kotiin lähettämään... Kun vihdoin 1½ tunnin kuluttua saapumisestani vaivautui tekemään sisätutkimuksen, totesi kohdunsuun olevan jo 7cm auki ja lähetti nopeasti synnytysosaston kätilön minua hakemaan oikeaan kerrokseen. Onneksi synnytyssalin kätilö oli aivan ihana, samoin lapsivuodeosaston vastaavat ja kokonaisuudessaan jäi ensisynnytyksestäkin todella positiiviset muistot. :)