Vauvanhuudattaja julmuriäiti vastaa

Kirjoitin yhteen ketjun tällaiseen vastineen tähän aiheuttamaani kohuun. Laitan sen vielä erikseen tähän:



6 kk vanhana vauvaa alettiin unikouluttaa niin, että jätettiin toinen yösyöttö pois. Menimme yhdellä yösyötöllä kolmisen viikkoa, jonka jälkeen jätettiin toinenkin yösyöttö pois. Tämä ainoakin yösyöttö oli sitä, että vauva saatuaan rinnan suuhunsa imi muutaman imaisun ja nukahti. 6 kk:n iässä vauva alkoi saamaan ilta- ja aamupuuron, jota on syönyt aina hyvällä ruokahalulla. Nykyään siis menee aikuisen annos ilta- ja aamupuuroa, soseateriat päälle. Rintamaitoa saa lapsentahtisesti päivällä ja joka aterian yhteydessä.



Unikoulutus on hoidettu niin, että lapsen alkaessa vikistä tai heräillä sängyssään, isä on taputellut vauvan uneen. Tämä on kestänyt muutaman minuutin. Mikäli joskus ääni on muuttunut itkuksi, isä on nostanut lapsen syliin ja keinutellut unen rajamaille. Tämän jälkeen vauva on nukkunut tyytyväisenä sängyssään. Kuukauden verran vauva on nukkunut yöt läpensä, ainoastaan noin kerran neljässä yössä hieman äännähtelee ja mies on rauhoitellut takaisin uneen.



Viime öinen tilanne oli sellainen, että lapsen isä ei ollut kotona ja lapsi heräsi vaikeroimaan sängyssään. Yritin tyynnytellä lasta ja nostin hänet yhteensä viisi kertaa syliin. Ensimmäisillä kerroilla yritti hamuilla rintaa ja mussutteli minun kasvojani, kaulaani ja käsivarsiani. Maidontuoksu oli varmasti voimakas. Sylissä pidettäessä aina lopulta rauhoittui ja nukahti. Mutta alkoi itkemään kun laskin takaisin sänkyyn. Viidennen kerran jälkeen en enää jaksanut nostaa ylös ja myönnän, että olin väsynyt. Otin sängyn viereen tuolin, jossa istuin ja paijailin, silittelin, taputtelin ja lopulta pidin kämmentä vauvan vatsan päällä. Itkuisena vauva tietenkin kiemurteli ja liikuskeli. Olin kuitenkin koko ajan hänen vierellään sämgyn vieressä ja vauva tiesi minun olevan läsnä tuntien käteni painon päällään.



Yhteensä tähän koko episodiin meni 1,5 tuntia. Siis siitä kun vauva heräsi ja nukahti lopulta omaan nyyhkytykseensä.



Aamulla olin väsynyt ja hieman järkyttynytkin yöstä, koska vauva on ollut todella tyytyväinen ja helppo. Tällaisia yöitkuja ei ole ollut. Kun aloitimme unikoulun, eli jätimme toisen syötön pois, meni kolme yötä levottomasti ja vauva heräili. Mutta ei silloinkaan itkenyt niin kovasti kuin viime yönä.



Mies nukkui aamulla ja halusin purkaa pahaa oloani, koska koin tehneeni väärin kun en enää jaksanut nostaa itkevää vauvaa syliin, vaan koitin rauhoitella häntä muilla tavoin. Sen vuoksi kirjoitin aamulla tilityksen ja jos minut on leimattu tämän vuoksi sairaaksi ja julmaksi äidiksi, niin olkoon sitten niin. Meillä on tyytyväinen ja iloinen vauva ja kotimme on välittävä ja rakastava. Lapsi on esikoisemme ja saatu pitkien lapsettomuushoitojen seurauksena.



Tiedän etten aina voi olla superäiti ja teen virheitä, joten myönnän että olisin voinut tietenkin ottaa vaunut ja heijata lapsen uneen. Tai pitää häntä sylissä niin kauan, että hän olisi nukahtanut syvään uneen ja ottaa hänet vaikka viereeni nukkumaan. Mutta väsyneenä hämärän rajamailla ei aina osaa ajatella oikein.



Tässä syntini.