Vankilassa olevan miehen avovaimo vastailee kysymyksiin

riski että isä retkahtaa koska tahansa.

enkä ole sen kummemmin järkyttynyt.

Ja siis varmasti vanhempieni elämässä on kummallisempiakin salaisuuksia, mitä sitten?

Kuten sanottu, me varmaan kerrotaan lapsillemme sitten kun heillä on edes kykyä ymmärtää näitä asioita, siis riippuvuuksia jne. Mutta kun asia ei tällä hetkellä ja tuskin tulevaisuudessakaan vaikuta millään tavalla elämäämme, miksi ihmeessä sitä pitäisi jotenkin erityisesti revitellä ja pitää väkisin perheemme arjessa mukana.

Vierailija:

No minä kerron, se ei tunnu hyvältä. Pohja romahtaa pois kaikelta mihin on kuvitellut uskovansa.

ja hän oli isän vapautuessa 1-v 3kk vanha.

T: Se, joka on tässä ketjussa aktiivisesti keskustellut.

Vierailija:

he voivat käydä tapaamassa isäänsä vankilassa niin kyllä sen nyt jumalauta pitäisi riittää siihenkin että lapsille kerrotaan että isä on vankilassa.

Useimmiten se on kyllä mukana repussa loppuiän.



Ehkä miehesi on poikkeus säännöstä tai sitten osaatte kieltää asioita itseltännekin.

Se on ihanaa, että tiedät millaista teeskentelyä meillä on ja kuinka hirveä riski miehelläni on retkahtaa.

Ehkä se johtuu vain siitä, että teillä ei kyetä edes teeskentelemään, ja sun miehesi on jo retkahtanut johonkin vähän älykkäämpään ja mukavampaan naiseen.

Vierailija:

riski että isä retkahtaa koska tahansa.

ja olet myös kuvaillut perheenne käsityksiä avoimuudesta ja rehellisyydestä: salataan lapsilta kaikki vähänkin epämiellyttävä ja teeskennellään puhtaita valkeita lakanoita.

Jos nyt olisikin joku, joka on elänyt jo 10 vuotta kunniallista elämää ja todistanut pystyvänsä siihen, mutta ei sellainen joka on vielä siinä maailmassa kiinni ja istuu linnassa.

Kyllä se varmasti se riippuvuus on jossain mukana aina, mutta mä en kyllä keksi miten se tällä hetkellä meidän elämään vaikuttaisi. Kyllähän siinä pitkään meni, että mies totaalisesti rämpi kuiville, mutta nyt kun on ollut jo vuosikausia kuvilla, niin asiaa ei tule edes ajateltua kuin tosi harvoin.

Aina aika ajoin me jutellaan miehen kanssa siitä, että missä hän menee tässä asiassa, mutta aika pitkälle tämä on ollut sellainen juttu, jonka on itse hoitanut. Mä olen ollut se normaali siinä rinnalla ja tukenut sitä puolta.

Myös se, että mies on lähtöisin oikeasti hyvästä perheestä ja siinä vaiheessa kun irtautui vanhoista kuvioista, ne jäivät kokonaan. Ei siis pidä mitään yhteyttä sinne päin, eikä hänen toisaalta tarvinnut aloittaa elämänsä rakentamista tyhjästä, vaan kaikki perusteet olivat jo olemassa ja kunnossa.

Mä myös aikanaan olisin halunnut mennä asian tiimoilta perheterapiaan jne. mutta kun ei sellaista ollut tarjolla näihin asioihin liittyen missään, niin se jäi. En mä tiedä olisiko siitä enään tässä vaiheessa mitään hyötyä, kun kuitenkin meidän elämä on jo vuosia ollut aivan normaalia.

Paitsi tietysti että me ainakin tuon yhden mukaan vaan teeskennellään ja petetään lapsiamme jne. Mutta sen lisäksi meillä on oikein harmoonista ja onnellista ja rauhallista.

Vierailija:

Useimmiten se on kyllä mukana repussa loppuiän.

Ehkä miehesi on poikkeus säännöstä tai sitten osaatte kieltää asioita itseltännekin.

Meillä tosiaan toimitaan juuri noin. Välillä tietysti tuo teeskentely käy raskaaksi, mutta kyllä me just ja just siitäkin selvitään.

Vierailija:

ja olet myös kuvaillut perheenne käsityksiä avoimuudesta ja rehellisyydestä: salataan lapsilta kaikki vähänkin epämiellyttävä ja teeskennellään puhtaita valkeita lakanoita.

en ole vinoon kasvanut, eikä kyllä kukaan meistä. Yksi meistä sisaruksista on erittäin menestyvässä työssä, yksi opiskelee vielä ja minä olen tällä hetkellä palaamassa takas töihin äitiyslomalta.



Ei meitä kukaan mitenkään kieroon katsonut, eikä meitä hyljeksitty eikä sorrettu. Eikä me oltu mitenkään eriasemassa. Isämme käsistä näkee tatuoinnit kauas, eli linnakundin merkki. Omaa typeryyttään hän on kerran ollut maksamassa tehtyään väärin. Sen jälkeen on elänyt elämänsä kuten kuka muukin perheen isä.

Tulee niin paljon parempaa jälkeä kuin lainkuuliaisten ihmisten jälkikasvusta.

ja esikoisen raskaus ei ollut suunniteltu. Nyt varmasti mammat repeää liitoksistaan. Pahintahan tässä kaikessa tosiaan on se, että meidän elämä on mennyt pelkästään ylämäkeä noista ajoista, joista siis on jo sen kohta 8 vuotta aikaa (kuutisen vuotta siitä kun mies pääsi linnasta, mutta se syy miksi sinne joutui, tapahtui siitä yli vuotta aiemmin).

Ymmärrän että se ahdistaa kovastikin, että ihmiset voivat oikesti muuttua, eikä heitä ehkä pystykään tunnistamaan siellä leikkipuistoissa tai työpaikoilla, vaikka kuinka tekisi mieli tuomita. Minäkin saatan olla sun juttukaverisi puistoissa ja mun mies sun miehesi työkaveri. Vaikka me ollaan oltu niin kovin pahoja ihmisiä (anteeksi, ollaan vieläkin, kunhan vaan teeskennellään muuta).

Vierailija:

Jos nyt olisikin joku, joka on elänyt jo 10 vuotta kunniallista elämää ja todistanut pystyvänsä siihen, mutta ei sellainen joka on vielä siinä maailmassa kiinni ja istuu linnassa.

ei ole lasten tehtävä kärsiä isänsä tekemistä virheistä.



t. linnakundin tytär

mutta jos pitäisi alkaa lisääntyä keskiverto av-mamman kanssa, niin kävisin kyllä laittamassa piuhat poikki.

jos joutuu linnaan lasten syntymän jälkeen??

onko omakohtaista kokemusta, jos ei niin kannattaa harkita tarkkaan mitä sanot. Et voi tietää mistä puhut.

Lapset kärsivät vuorenvarmasti aina, kun vanhemmat tarpeeksi möhläilevät.

vai kuulunko minä eri kastiin kun isäni on vain kerran ollut istumassa??

Ja pystyykö sitä muuten vuorenvarmasti ennustamaan, ettei tule möhlimään sitten, kun niitä lapsia jo on?

Vierailija:

Lapset kärsivät vuorenvarmasti aina, kun vanhemmat tarpeeksi möhläilevät.

mutta tietysti on mahdollista, että joku ei kärsi, jos ero ei ole pitkä tai jos vanhempi josta lapsi tempaistaan väkipakolla eroon ei ole niin kovin rakastava ja huolehtiva ollut muutenkaan. Enpä usko että nämä taparikolliset joilla on elämänhallinta hukassa ovat mitä esimerkillisimpiä siinä suhteessa. Sinun isääsi en tunne enkä tiedä.