Vankilassa olevan miehen avovaimo vastailee kysymyksiin

täällä kun suurin osa luulee että vankilat on ku alcatraz tai paon vankila.....

Ja kyllä ne on yleensä ihan tietyntyyppiset ihmiset joille tulee näitä tappeluita kännissä ja sitten he ovat ihan syyttömiä ja minä en tehnyt mitään, se kaveri ärsytti, ja joo, kyllähän minä potkin sitä naamaan ja kaverilta meni näkö, mutta se oli ansainnut sen enkä minä ollut juonut paljoa, seisoin vain siinä ja pidin huolta omista asioistani ja se vaan tuli ihan yhtäkkiä lyömään mua ja pitihän mun kostaa sille ja oikeesti mikä vitun runkkari se on, ihan oikein että siltä meni näkö ja tuli aivovammakin...

pienille lapsillemme, että hei, isä on muuten sitten aikanaan ollut linnassa?



Kerrotteko te lapsille siitä, kuinka isä on aikanaan juontu teinikännejä tai käynyt vieraissa? Mitähän erityistä hyötyä siitä olisi?



Ei me lapsille mitään valehdella =sepitetä jotain mikä ei olisi totta. Ja varmaan tullaan tuosta asiasta kertomaan sittne kun lapset edes ylipäätään voi käsittää mitä on huumeet.

minulle, mutta omani siis ei ole tehnyt mitään väkivaltarikoksia koskaan. Jäi koukkuun huumeisiin 16-vuotiaana klassisesti yhdestä kerrasta. Ja sen jälkeen eli sitä elämää sen 10 vuotta.

Ei hän tai minä ollenkaan kuvittele, että hän olisi tuolloin joku puhtoinen jokaäidin unelmavävy ollut.

Mutta mennyt on mennyttä. Hän on istunut linnassa ja maksanut kasan vahingonkorvauksia. Mitä vielä pitäisi tehdä? Siis kun usein tuntuu, että ihmiset odottavat jotain ikuista katumusta, niin miten sitä pitäisi osoittaa? Eikö ihminen saa tehdä parannusta?

Vierailija:

Ja kyllä ne on yleensä ihan tietyntyyppiset ihmiset joille tulee näitä tappeluita kännissä ja sitten he ovat ihan syyttömiä ja minä en tehnyt mitään, se kaveri ärsytti, ja joo, kyllähän minä potkin sitä naamaan ja kaverilta meni näkö, mutta se oli ansainnut sen enkä minä ollut juonut paljoa, seisoin vain siinä ja pidin huolta omista asioistani ja se vaan tuli ihan yhtäkkiä lyömään mua ja pitihän mun kostaa sille ja oikeesti mikä vitun runkkari se on, ihan oikein että siltä meni näkö ja tuli aivovammakin...

Kerrotko kun olet oksentanut kännissä jossian bussipysäkillä, tai harrastanut irtosuhteita? Tai kun sulla on ollut sukupuolitauti?



Ennen kaikkea, MIKSI kertoisit tuollaista pienille lapsille, jotka eivät tuollaisia asioita ymmärrä?



Missähän vaiheessa sun mielestä meidän olisi ollut syytä aloittaa lapsille kertominen? Isompi on nyt ekalla, pitäisikö se istuttaa ruokapöydän ääreen, ja alkaa avautua siitä, kuinka isä oli huumekoukussa aikanaan?



Eiköhän oikeampi aika ole se, kun lapsi ihan oikeasti kasvaa sen ikäiseksi, että nämä asiat alkavat koskettaa häntäkin, siinä teini-iässä.



Ja ei, mua ei hävetä asia ollenkaan, mutta en mä lapsilleni kerro siitä, että vaari on ollut väkivaltainen äitiä kohtaan, kun äiti oli lapsi, ennen kuin siihen on ihan oiekasti syytä ja lapsi on sen ikäinen että voi asian ymmärtää.

Tarvitseeko jatkossakaan kuin yhden kerran ennen kuin kymmenen vuoden helvetti on irti.

Kaikkien kanssa ne naiset lapsia tekee, kunhan vain joku äijä löytyy!

Sellaisen voisin hyväksyä että joskus vahingossa vaikka toinen kuollut tai muuta mjutta ainahan ihminen voi muuttua.

ja niidenkin koirakin paskoo mihin sattuu ja niin edespäin.

Meidän lapset sitten varmaan tulee ymmärtämään elämää ja ihmisyyttä vähän syvällisemmin.

Ja siis ei noi mitään luurankoja kaapissa ole, kyllä niistä tietää kaikki lähisukulaiset ja hyvät ystävät.

Vierailija:

mitään pahaa saati pienen lapsen mielelle sopimatonta ei ole tapahtunut? Olethan itse nyt täysin varma, että olet lapsillesi kertonut kaikki pahat ajatuksesikin?

Asiat jotka on urakalla salattu lapsilta vuosikausia tulevat tuntumaan heistä vanhempien suurelta petokselta, kun he saavat tietää kun joku näistä asioista hyvin perillä olevista tutuista lipsauttaa jotain, mutta ehkä teillä on niin poikkeuksellisen fiksut lapset kun kerta isäkin on vankilassa valaistunut etteivät ota tästä asiasta nokkiinsa.

Miettikää miltä heistä tuntuu, kun kuulevat että kaikki kumminkaimankaverit ovat tienneet, mutta heitä on petetty koko elämänsä ajan uskomaan, että vanhemmat on eläneet puhtoista lainkuuliaista elämää.

naapurin koiran paskomiset ja linnareissut rikosten vuoksi...



todella paljonpuhuva kommentti.



ehkä tämä keskustelu kannattaa lopettaa nyt tähän, koska selvästikin elelemme jossain ihan eri maailmoissa...

Ja se koukkuun jääminen meni siis niin, että olivat kaveriporukalla kamaa kokeilleet, ja heillä oli ollut kivempaa kuin ikinä. Eihän siitä tietenkään heti mitään fyysistä riippuvuutta syntynyt, mutta se fiilis jäi kaihertamaan, että kun oli NIIN kivaa...

Sehän huumevalistuksessakin on mun mielestä niin vaarallista: selitetään, kuinka pahoja ne on, ja käytetään jotain rupunarkkeja esimerkkeinä... kuitenkin se ensimmäinen kokemus on usein tosi positiivinen, on vain kivaa, on sitä rahaa ostaa ne huumeet, ja seuraavana päivänä on ihan normaali olo. Siitä helposti ajattelee, että mikäs tässä muka vaarallista on?

Jos mun mies muuten ihan oikeasti jäisi uudestaan koukkuun jostain syystä, niin ihan selvää on, että en mä sen kanssa saman katon alla eläisi, en sellaiselle meiningille lapsiamme altistaisi.

Vierailija:

Tarvitseeko jatkossakaan kuin yhden kerran ennen kuin kymmenen vuoden helvetti on irti.

En koskaan ikinä olisi luullut kokevani tällaista päivää mutta enhän voi lapselleni selkää kääntää.

Tekee kipeää ja pelottaa vieläkö selviää elämään.

Mekö ihan urakalla salataan tuota asiaa? No sovitaan sitten niin., jos se sua helpottaa. ONneksi molemmat ollaan nykyään niin hyväpalkkaisissa töissä, että saadaan sitten aikanaan lastemme terapiat maksettua, kun ne niin tulee järkyttymään.

Vierailija:

Asiat jotka on urakalla salattu lapsilta vuosikausia tulevat tuntumaan heistä vanhempien suurelta petokselta, kun he saavat tietää kun joku näistä asioista hyvin perillä olevista tutuista lipsauttaa jotain, mutta ehkä teillä on niin poikkeuksellisen fiksut lapset kun kerta isäkin on vankilassa valaistunut etteivät ota tästä asiasta nokkiinsa.

No minä kerron, se ei tunnu hyvältä. Pohja romahtaa pois kaikelta mihin on kuvitellut uskovansa.

meidän kotona ei jatkuvasti kytätä ja arvostella muita. Mutta lopetetaan vaan, koska todellakin elämme, jos sun mielestäs olisi jotenkin äärimmäisen tärkeää kertoa pienille lapsille asioita, joihin heidän ymmärryksensä ei vielä riitä.

Vierailija:

naapurin koiran paskomiset ja linnareissut rikosten vuoksi...

todella paljonpuhuva kommentti.

ehkä tämä keskustelu kannattaa lopettaa nyt tähän, koska selvästikin elelemme jossain ihan eri maailmoissa...

he voivat käydä tapaamassa isäänsä vankilassa niin kyllä sen nyt jumalauta pitäisi riittää siihenkin että lapsille kerrotaan että isä on vankilassa.

meidän ystävät myös tietävät siitä, että äidillä on ollut aiemmin poikaystäviä ennen isää, tietävät, että äiti on aina välillä kännissä kun lapset ovat poissa jne. Kyllä niitä nyt odottaa järkytysten sarja, koska mehän ollaan petetty niitä jatkuvasti, kun ei olla kaikkia näitä asioita heille selitetty, vaikka kaikki meidän kumminkaimakaverit tietää nämä asiat.

Mä en oikeasti tajua mikä sua vaivaa? ymmärrätkö että nuo asiat joista mies on lusinut, ovat tapahtuneet jo kauan ennen kuin esikoisemme no edes syntynyt? Pitäisikö meidän oikeasti silloin kun vaikka ajetaan perheen kanssa autolla selittää lapsille, että vaikka iskä nyt ajaa autolla selvin päin niin joskus 10 vuotta sitten iskä on ajanut autoa huumepäissään, ettei teille nyt vaan tule sitten väärää kuvaa iskästä...

Vierailija:

Miettikää miltä heistä tuntuu, kun kuulevat että kaikki kumminkaimankaverit ovat tienneet, mutta heitä on petetty koko elämänsä ajan uskomaan, että vanhemmat on eläneet puhtoista lainkuuliaista elämää.

Onko sun suvussasi? Ettet vaan olisi altistanut lapsiasi itse tuollaiselle perimälle.