Miten edes pikkuruisia muutoksia tympeään arkirutiiniin?

Kyllä nuo seinät on kaatuneet jo aikoja sitten. Eipä se kesällä näin vaikeaa onneksi ole, mutta nyt jo pelkkiin pukemisiin ja riisumisiin menee melkein tunti kaikkine taisteluineen. ap

Liikkuminen helpottuu kyllä kun vauva ei ole ihan koko ajan tississä kiinni. Ja kannattaa yrittää voittaa se pelko jos aikoo vähänkään kauemmin olla kotona. Seinät nimittäin kirjaimellisesti kaatuvat päälle jos ei koskaan lähde pihaa pidemmälle.

jos on oikeakätinen, niin vaihteeksi askaroikin koko päivän vasemmalla kädellä. Koko perheellä on kivaa, kun äiti tunaroi vasurilla. Vauva-lehtikin saa uusia jutunaiheita hassunhauskan kotiäidin puuhastelusta "vääräkätisenä" ;-)

onko teillä yksösten rattaat? mä teen joskus niin että mun kaksosista toinen istuu pienemmän kanssa ja toinen kävelee. ikää kaksosilla 3,5v ja nuorin on 1,5v.

missä päin asut, me voitais tulla teille kaveriksi ulos? Kaakkois-Suomesta itse ollaan

nyt tuntuu olevan se, että "ei näiden kanssa mihinkään voi lähteä".



Lapsetkin tottuvat, kun vaan lähdet, oikeasti, ja kaikki sujuu sitten paljon helpommin.

Kaikki lapsesi osannevat jo kävelläkin, joten et sinä siellä lähikaupassa tai miksei vähän kaukaisemmassa kaupassa tuplarattaita tarvi, opetat vaan muksut kaupassa kävelemään tiukasti ostoskärryistä kiinni pitäen tai muuten vieressä.

Tämän perheen pelastus on kyllä ollut se, että lapset on opetettu nukkumaan vaunuissa ja rattaissa.



Mutta jos asutte maalla, niin miksette mene sitten retkelle takapihalle? Vedät lapset vaikka pulkissa takapihalle, pienemmille vaikka termarissa velliä tai mehukeittoa tms. Mandariinipalasia voi jakaa.



Sitten piirtäminen. Mä olen joskus tehnyt niin, että olen vetänyt remonttimuovia lattialle, Sitten tapettirullan jämä nurinpäin siihen teipattuna. Lapsille sormivärit tai vauvalle vaikka porkkanasosetta.

Pyydät ehdotuksia vaikka olet jo valmiiksi asennoitunut siihen, että kaikki on liian vaikeaa eikä mikään onnistu.



Miten voit tietää yrittämättä? Et sinä ole ainoa, jolla on pieniä lapsia. Jos vaivautuisit lähtemään vaikka kaupungille, huomaisit, että se on päiväsaikaan täynnä äitejä lapsineen.

Tuolla asenteella mikä sinulla on, seinät kaatuukin päälle ja nopeasti!

ihan mukavia ehdotuksia on tullut! Joulukoristeloota meillä on kyllä ollut kova sana, ja just kaikki kaapit ja laatikot. Tanssimisesta tykkäävät kovasti, saanpa itsekin kuunnella lempimusaani kun pistetään disco pystyyn! Kyllähän tuota puuhastelua on, tuntuu vaan nyt niin synkältä. Leipominen ei onnistu, mulla on niin paha käsi-ihottuma. :(

Jatkanpa tässä puuhastelua vasurina, kiitos! :) ap

isommat lapset saavat leikkiseuraa ja itse voit jutella toisten äitien kanssa.

ota selvää missä on alueesi avoimet.

ja lähtemisestä vielä,se lähteminen on vaikeinta mutta sitten palkitsee kyllä!

reippaasti vain liikkeelle muksujen kanssa!!



terv.kolmen lapsen liikkuva äiti:)

Enkä ole ainoa jolla on pieniä lapsia. Mutta enpä myöskään ole mikään superäiti, vaan olen mikä olen.

Ja niin kauan kuin meillä nukutaan päiväunet, meillä ei ole missään välissä tarpeeksi aikaa lähteä "merta edemmäs". Aamupäivällä ehditään ulos joskus 10 jälkeen. Siinä on noin puolitoista tuntia aikaa. Lähdempä siis huomenna kaupungille lasten kanssa, helppoa kuin mikä! Keksispä vielä mitä heidän kanssaan siellä teen, shoppailen vai? ap

Pyydät ehdotuksia vaikka olet jo valmiiksi asennoitunut siihen, että kaikki on liian vaikeaa eikä mikään onnistu.

Miten voit tietää yrittämättä? Et sinä ole ainoa, jolla on pieniä lapsia. Jos vaivautuisit lähtemään vaikka kaupungille, huomaisit, että se on päiväsaikaan täynnä äitejä lapsineen.

Tuolla asenteella mikä sinulla on, seinät kaatuukin päälle ja nopeasti!

Ei siihen oikeasti tarvita mitään etuliitettä voidakseen liikkua kolmen lapsen kanssa ihmisten ilmoilla tai käydäkseen lasten kanssa kaupassa jne. Samalla on vallan oiva tilaisuus opettaa lapsille miten kaupoissa ja muissa tilaisuuksissa käyttäydytään, miten bussissa ollaan jne. Eikä ne päiväunet enää 1,5 vuotiaalla niin minuutin päälle ole. Oikeasti, sinulla tuntuu olevan hyvin negatiivinen asenne lasten kanssa liikkumiseen.

Olet ihan kuin minä :)). Mulla on 4 lasta enkä lähden niiden kanssa juuri pihaani pidemmälle kuin äärimmäisessä hädässä..aina on jollain ruoka, uni tms. ja varsinkin nuo unet haittaa koska meiläkin kaikki nukkuu vain sisällä. Ulkona ei voi kun naapuri niguttaa mopoaan päivät pitkät kait piruuttaan, pah!



Seinät kaatuu monesti päälle..odotan vain että lapset kasvaa! Etenkin nuo 2 pienintä.



Jos yritämme leipoa mulla menee hermot lpuksi sen sotkun kanssa, kerran annoin lapsille sormivärit ja annoin heidän maalata sielun kyllyydestä kylpyhuoneessa pikkuhoususillaan, viihtyivät tosi pitkään mutta se värien pois pesu...joo, asia erikseen. Mies oli mielissään kun kaakelien saumat oli aivan täynnä värejä.



Mutta ehkä jos paperilla vuoraisi kylppärin seinät?



Tuo nuorin 11kk rajoittaa kovasti vielä kaikkea, se kun syö kaiken käsiinsä saavan, ja sotkee kaiken mitä isommille antais jne.



En ole ikinä ymmärtänyt miten muut selviävät?

Oikeasti, sinulla tuntuu olevan hyvin negatiivinen asenne lasten kanssa liikkumiseen.

vaan kunhan vain kirjoittavat vähän sinne päin... olettaen tietävänsä mitä ap on vailla.



Jos luette sen aloituksen huolella, niin eikös siinä ihan vain kysytä jotain pikkujuttuja, mitä voisi tehdä muuttaakseen arkirutiineja edes himpun vwerran, ilman että lasten elämä suuremmin muuttuu.



Ap ei selvästikään tarvitse besserwisser-neuvoja siitä, miten lähteä kolmen lapsen kanssa shoppailemaan... Itsekin kolmen (jo isomman) lapsen äitinä en osaa käsittää mikä siinä lasten kanssa keskustaan lähtemisessä edes on niin ihanaa tai hienoa että moni sitä täällä mainostaa. Ja me sentään asumme vartin bussimatkan päässä Helsngin keskustasta - emmekä siellä kovin usein viitsi lasten kera käydä. Taikka noissa kehällä sijaitsevissa kauppahelveteissä liioin.



Mutta takas ap:n peruskysymykseen: jotain pieniä juttuja kotona tehtäväksi, että arkirutiinit kaikessa puuduttavuudessaan ei olis ihan NIIIIN puuduttavia.



1) ehdotan että keksittä hauskoja teemoja lounaille, esim matkaa maailman ympäri. Lapsille sopivasti, ei liian eksoottisesti, eineksiäkin hyödyntäen. Samalla voi kotona tutkia karttakirjaa ja googlettaa kuvia niistä maista ja sen maan ihmisistä, jonka ruokia maistelette sinä päivänä



2) aarteenetsintää kotona (polttaa, kylmää jne), palkintona vaikka muumipipari



3) meillä lasten kanssa on revitty tuhannen riemua mittanauhan kanssa: kotona on mitattu ihan vaikka jos mitä. ja omassa kehossa riittää myös huisisti mittaamista.



4) satsaa kunnolliseen askasrtelutarvikekaappiin, jonne keräät myös kaikkia pahvirullia tms "roskia" joista lapset loputtomassa luovuudessaan väkertävät vaikka mitä. meillä lapset noin 2-5v rakastivat leikellä kuvia irti kaikista mainoslehtisistä, niitähän tippuu postista nyt joulun alla joka päivä



tällaisia rutiininrikkojia näin äkkiseltään tuli mieleen.

eivätkä voi ymmärtää että kaikki eivät ole heidän kaltaisiaan. Minä EN lähde kolmen pienen uhmailijan kanssa yksinäni esim. kaupungille tms, miksi ihmeessä lähtisinkään? Tai kauppaan, kun voimme käydä siellä koko perhe, mies yksin tai minä yksin. ap

En ole ikinä ymmärtänyt miten muut selviävät?

Sekä ideoista että ennenkaikkea siitä että ymmärsit ja vieläpä väänsit rautalangasta muillekin. Vaikka ihan hyviä ehdotuksia olivat kaikki, osa vaan ei ole toteutettavissa vielä vähään aikaan. Kunhan nuo lapset tuosta kasvavat, niin ihan varmasti menen heidän kanssaan vaikka minne! :) ap

Itsekin ehdotin sitä lähtemistä, välillä pois kotoa. Enka tosiaan tarkoita mitään shoppailua, vaan joskus on kiva lähteä esim. eri leikkipuistoon kuin yleensä ja tosiaan vaikka kahvilaan tai ravintolaan.

mennyt kahviloihin, ravintoloihin, kauppoihin, pankkiin, junaan, bussiin, matkoille jne. Ei se kyllä aina helppoa ollut, mutta nyt mulla on lapset jotka osaavat toimia julkisissa liikennevälineissä, ravintoloissa ja ostoksilla eikä ole mitään järjestyshäitiöitä ollut :)

Asutko millä suunnalla? Jos haluat kirjoitella tms. niin voitaisiin vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia? Mun lapset on 3,5 v. , 2,5 v. ja 1 v 2 kk. Niin tutun kuuloista tuo sinun "ahistumisesi"!



t. äiti Etelä-Suomesta

jos on oikeakätinen, niin vaihteeksi askaroikin koko päivän vasemmalla kädellä. Koko perheellä on kivaa, kun äiti tunaroi vasurilla. Vauva-lehtikin saa uusia jutunaiheita hassunhauskan kotiäidin puuhastelusta "vääräkätisenä" ;-)

Ap:lle vielä, hyviä vinkkejä onkin jo tullut muutamia, mutta meillä ainakin on kivaa (joskin raskasta) vaihtelua, kun muut pikkulasten äidit käyvät kylässä, laitetaan yhdessä ruuat yms. ja sitten kaikki omiin koteihin päikkäreille.

Omat lapset 1v, 3v, 5v ja 6v (liikumme kyllä paljon joka paikassa, mutta tuo kyläily ei vaatisi sitä sinun lähtemistä)