Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten edes pikkuruisia muutoksia tympeään arkirutiiniin?

Vierailija
27.11.2008 |

Niin tärkeitä kuin ne rutiinit lapsille onkin, itse en enää kertakaikkiaan jaksa päivästä toiseen tätä täsmälleen yhtä ja samaa. Tottakai ruoka-ajat, ulkoilut, nukkumiset yms. pitää mennä melkoisen tarkan rutiinin mukaan. Mutta keksiskö joku mitä voisi muuttaa ilman että vaikuttaa lapsiin? Edes jotain ihan pientä? Tiskitkin on joka ikinen päivä lähes samat, kohta varmaan lentää muumilusikka ikkunasta ulos... :(

Kommentit (68)

Vierailija
61/68 |
28.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sait eilen monia hyviä vinkkejä mitä tehdä lasten kanssa.

Joku piristävä touhu joskus saa mielen ylös ja sen jälkeen arkikin maistuu taas paremmalta. En ymmärrä millä muulla tavalla tiskaamisesta tms saa mukavaa tai erilaista, ei tiskiharjan värin vaihto tai muu kauaa jaksa sinua piristää...

Vierailija
62/68 |
28.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ota lapset muutenkin mukaan kaikkeen arkiseen puuhasteluun, siihen menee toki aikaa enemmän etkä voi vain nopsaan hoitaa niitä "aikuisten töinä" mutta toisaalta arkiset rutiinit rikkoutuu aika nopeaan kun pienet laittaa ruokaa ja tiskaa astioita ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/68 |
28.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

jota voit puuhata kotona ollessasi siinä sivussa ja vaikka lasten kanssa. Itselläni se on orkideojen keräily ja hoito. Orkideojen ansiosta pysyn järjissäni tylsinäkin päivinä. Otan jossain välissä minuutin "irtioton arjesta" ja käyn ihailemassa kasvavaa kukkavartta, sumuttelemassa lehtiä, tarkkailemassa lämpötiloja jne... Kun on joku ikioma juttu, elämä tuntuu mielekkäältä, vaikka kaikki muu olisi aina sitä samaa.



En siis kehota varsinaisesti hankkimaan orkideoja, vaan miettimään, mikä itseäsi voisi kiinnostaa. Joku keräily, yksinkertaiset käsityöt tai joku.

Vierailija
64/68 |
28.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja ihanaa näin.



yhtenä päivänä käydään perhekerhossa, yhtenä mummin luona, yhtenä kirpparilla, joku päivä marketissa ruokaostoksilla ja muuta kivaa siinä samassa, leikkipuistossa välillä, nähdään ystäviä jne. koko ajan niin paljon puuhaa ettei mitään meinaa ehtiä. ja aina eri jutut.

Vierailija
65/68 |
28.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen se vasenkäpälä-ihminen. Joskus luin, että ihmisen aivoille tekee hyvää, kun vaikka työpaikalla asetteleekin paperit tms. aivan toiselle puolelle kuin mitä yleensä. Ajattelin, että kotiäidin aivotoimintaa voisi hyvinkin virkistää niinkin "pieni" asia, kuin kahvinkeitto väärällä kädellä ynnä muuta askareet :-)

Vierailija
66/68 |
28.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla "vaan" kaksi pientä lasta, mutta tuntuu että olen tullut tieni päähän tässä lasten kotihoidossa. En jaksa mitään. Hienoja ehdotuksia on tullut arjessa jaksamiseen ja mitä kaikkea voi tehdä lasten kanssa - tiedän hyvin mitä kaikkea voisi tehdä, mutta kun EI JAKSA! Käydään kerhoissa, kylässä jne. mutta tuntuu, että ne vie mehuja vielä enemmän. Johtuu ehkä siitä, että lapseni eivät ole mitään helpoimman luonteen omaavia, ja huono käytös/lasten vahtiminen ulkomaailmassa saa vaan enemmän pääni hajoamaan. Kaiken tämän lisäksi vielä tämä ahdistavan pimeä ja märkä vuodenaika, väsyttää! Voimia ap...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/68 |
28.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uupumuksesta tulee kierre jos et katkaise sitä.

Mitä enemmän lukkiudut kotiin lasten kanssa, sitä vaikeampaa sieltä on lähteä.

Luuletko, että jollain meillä on oikeasti helppoa ja vaivatonta lähteä liikkeelle 2 tai 3 lapsen kanssa? Jokaisella meillä on ihan yhtä työläs homma saada lapset ja itsensä liikkeelle, mutta kun sen saa aikaan, niin se piristää OIKEASTI.

En minäkään monesti jaksaisi tehdä yhtään mitään, en jaksaisi enää yhtään kerhopäivää tai muuta menoa. Mutta kun pakottamalla hoidan aamurutiinit ja saan porukan ulos, niin johan piristyy.

Ja tuosta lasten luonteesta vielä... Lapset eivät opi koskaan käyttäytymäänkään julkisilla paikoilla jos et heitä siihen opeta. Lisäksi kannattaa pyrkiä eroon turhasta itsekritiikistä. Kenenkään lapset eivät käyttäyty kuin enkelit 24/7, joten lakkaa ottamasta stressiä omien lastesi käytöksestä.

Mulla "vaan" kaksi pientä lasta, mutta tuntuu että olen tullut tieni päähän tässä lasten kotihoidossa. En jaksa mitään. Hienoja ehdotuksia on tullut arjessa jaksamiseen ja mitä kaikkea voi tehdä lasten kanssa - tiedän hyvin mitä kaikkea voisi tehdä, mutta kun EI JAKSA! Käydään kerhoissa, kylässä jne. mutta tuntuu, että ne vie mehuja vielä enemmän. Johtuu ehkä siitä, että lapseni eivät ole mitään helpoimman luonteen omaavia, ja huono käytös/lasten vahtiminen ulkomaailmassa saa vaan enemmän pääni hajoamaan. Kaiken tämän lisäksi vielä tämä ahdistavan pimeä ja märkä vuodenaika, väsyttää! Voimia ap...

Vierailija
68/68 |
28.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

laittakaa akvaario! Meillä siitä on iloa ja mielenvirkistystä sekä lapsille että aikuisille. Ei kuitenkaan vaadi niin paljon huolenpitoa ja vaivannäköä kuin esim. koira (tiedän kun meillä on molempia...). Lasten kiukku- ja turhautumishetkiin saa kivan tauon kun käydään ruokkimassa kalat, putsaamassa vähän laseja leväraapalla (pienikin osa käyttää sellaista magneettista), katsotaan onko tullut uusia poikasia tai miten entiset on kasvaneet jne. jne. Veden lorina ja virtaus tuottaa mielenrauhaa ja luonnon seuraaminen on lapsille ilo ja hyöty samassa.



Sen verran kannattaa kuitenkin panostaa, että ottaa asioista vähän selvää (esim. aqua-web), suunnittelee kalaston ja kasvit oikein ja tekee sen aloituksen kunnolla, ettei lopputuloksena ole haiseva levälammikko ja kuviokelluntaa harrastavat kalavainaat. Putsauksiin, vedenvaihtoihin ym. menee ehkä se tunteroinen/viikko, riippuu tietysti altaan koosta. Päivittäisiin toimenpiteisiin kuuluu vain lähinnä ruokinta ja sen tarkkailu, että kalat ja kasvit kunnossa. Matkalle lähtöä ei akvaario estä, kalat pärjää ihan hyvin viikonkin ilman ruokintaa ja pitempiä matkoja varten on ruokinta-automaatteja (tai naapuriapu).

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kaksi yhdeksän