Kysymys Mormoni uskosta

Kiitos taas vastauksistasi! Kiva kun kerroit laajemmalti sukusi historiaa uskonnon suhteen. Sitä oli kiinnostava lukea! Ja kiitos muutenkin kovasti kun olet käyttänyt aikaasi minulle vastailemiseen, tiedän pienten lasten äitinä myös että se aika on kortilla. :)

Minulla on toki vieläkin kovasti kysymyksiä, mutta ehkä on parempi keskustella ihan kasvotusten näitten lähetyssaarnaajien kanssa että voi katsoa Raamatusta näitä asioita.

Kuulostaa ihanalta tuo teidän perheen yhteinen toiminta. Voi kun itsekin saisi mieheni innostumaan. Tämä on vähän vaikeakin juttu meillä kun puhuin tuolla aiemmin sukulaisesta joka on eronnut mormonikirkosta ja mieheni on juuri tuo sukulainen. Hän on käynyt kovin nuorena kasteella ja ei oikeastaan ole uskovainen ollenkaan. Ei siis tiedä tai muista mormonien opetuksista juuri mitään kun olen kysellyt. Toisaalta hän ei ole kyllä tätä minun kiinnostustani yrittänyt rajoittaa ollenkaan, tarjoutui jopa tilaamaan tämän Mormonien kirjan minulle.

Tässä on nyt paljon luettavaa ja mietiskeltävää minulle, mutta tosiaan jotenkin tämä kovasti vetää puoleensa. Outoa kyllä kun Mormoneja niin kovasti oudoksutaan ja muut ns uskovaiset pitävät teitä ihan vääräoppisina. Minä taas näen kovastikin järkeä näissä opetuksissa. Vaatiihan tämä tietysti vielä kovasti tutkimista ja tutustumista että saa tietää kaiken.

Dreana vielä linjoilla? :)



Laitan nyt tänne vielä yhden kysymyksen uskostanne.

Eli miten teidän kirkkonne selittää sen että miksi ihmisiä kuolee? Tarkoitan nyt oikeastaan sitä miksi pieniä lapsia kuolee? Tuntuu niin epäoikeuden mukaiselta ja julmalta vastaukselta (jonka olen kuullut) että jumala haluaisi ottaa lapsen/vauvan vanhemmiltaa pois luokseen?



Kiitos jos jaksat vielä vastata.

Vastaus on " ei tiedetä" ---



Osa vastauksesta on ehkä aiemmassa vastauksessa miksi tapahtuu kaikenlaisia pahoja asioita - eli esim. biologiset seikat vaan toimii tietyllä tavalla, jonka johdosta lapsia kuolee eri elämänvaiheissa, tai toiset ihmiset tekee asioita, jotka johtaa lapsen kuolemaan, eikä Jumala estä niitä asioita - paitsi - monilla, niin meidän kirkossa kuin varmasti monilla muillakin uskovilla on kokemuksia siitä, että esim. " kuolemansairas" lapsi parantuu, kun hänen puolestaan on kovasti rukoiltu - mutta aina näin ei käy. Miksi joskus Jumala sallii jonkun jäädä eloon ja toisen ei, siihen ei varmasti kukaan muu voi vastata kuin Jumala itse, ja tuntuu, että ne henkilöt, jotka ovat lapsen kuoleman kohdanneet, ovat asiaa pohtineet ja rukoilleet ja tuntuu, että usein monien kohdalla " selitys" on erilainen... Mutta yleensä sellainen, joka on antanut heille jonkinlaisen rauhan asian suhteen.



Siis siihen uskotaan, että lapset, jotka kuolee, pääsevät Jumalan luo, ja puheissa liikkuu ajatus, että jotkut ovat niin " hyviä" , etteivät tarvinneet tämän elämän kokemuksia muuta kuin sen verran, että saivat fyysisen ruumiin, mutta se ei selitä, miksi jotkut kuolee lapsena ja toiset ei. Ei kuitenkaan varsinaisesti nähdä, että lapsen kuoleman syynä olisi, että Jumala haluaisi ottaa hänet luokseen, vaan todella enemmänkin niin, että asioita tapahtuu ja Jumala sallii niiden tapahtua.



Eli enpä osannut oikein vastata :-)

taas vastauksesta! Meillä on nyt tämä asia ajankohtainen kun meillä tapahtui pienen vauvan kuolema suvussamme. mutta täytyy sanoa että kuitenkin jotenkin lohduttava tuo ajatuksesi että " asioita tapahtuu" kun aiemmin olen kuullun jonkun uskonnon edustajalta vastauksen että jumala ottaa lapsia luokseen. Se tuntuu kovin epäreilulta ja julmalta. Tällä mormoni sukulaisellanikin tuntui olevan vahvana tuo käsitys ja siksi hyvin synkällä mielellä. Ehkä saan nyt sinun avullasi antaa jonkinlaista lohdutusta hänelle. Hassua kun minä, ei mormonina saan kannustaa häntä kirkkoon ja rukoilemaan. Mutta varmasti näin kauheassa tilanteessa on usko koetuksella kenellä vaan. Toisaalta taas minulla tämäkin tapahtuma on herättänyt tätä kiinnostusta kirkkoon. (siis mormonikirkkoon)

10% tuloistasi?



Halpaa hommaa se ei ole

EmmaSofi, otan osaa sukulaisesi suruun. On aina vaikea olla se lohduttava osapuoli, kun jokainen ihminen käy läpi surua niin eri tavoin, eri vaiheissa... Tukea tarvitaan, ja vaikka se saattaa joskus tuntua nuorallataiteilulta yrittäessä sitä antaa, niin se varmasti on tarpeen ja otetaan kiitollisena vastaan - ainakin jossain vaiheessa elämää, jos ei juuri tällä hetkellä.



Vaikka kuinka uskoo ja muuta, niin suruprosessi on kuitenkin mentävä läpi ja se saattaa kestää pitkään - varsinkin voisin kuvitella, kun kyseessä on oma lapsi. Oma äitini kuoli ollessani vähän päälle parikymppinen, ja kyllä sitä prosessia varmasti tavallaan käy vieläkin, läpi koko elämän, vaikka siihen ei mitään " draamaa" tai pelkoa tai katkeruutta tai muuta sellaista liitykään.



Voimia sinulle ja voimia hänelle - ja kaikille muille, joita asia koskettaa.