Mua vituttaa ja masentaa... :(

Pakko vähän purkaa teille tunteita, kun ei ole muitakaan kenelle puhua. :(



Meillä se tilanne, että lapsi on 2 v ja toinen tulossa ja mua ottaa päähän miehen käytös. Kaiken lisäksi kärsin masennuksesta, vaikka luulin sen menneen jo ohi, mutta eipä taidakaan olla vielä mennyt, jos koskaan meneekään. :(



Eli itse olen kotihoidontuella ja laskettu aika kesällä. Mies on työttömänä, mutta töitä on taas ainakin ensi viikolla (on pätkätöissä). Nyt kun hänellä olisi aikaa olla kotona ja meidän kanssa, niin eipä näytä kiinnostavan. Mikä sitä vaivaa? Ja tätä on jatkunut jo kauan.



Aamulla heräsi aiemmin kuin me ja teki omia juttujaan (joi kahvia ja istui koneella pelaamassa ja kävi pesulla ym.) niinkuin yleensä. Sitten kun herättiin lapsen kanssa, mies ilmoitti lähtevänsä kävelylle. Kysyin, milloin tulee takaisin, niin ei osannut vastata. Sanoin sitten, että jos vaikka tulisit viiden aikaan, niin mäkin saisin vuorostani omaa aikaa. Ei kuulemma sovi, koska hänen pitää viedä valkosipulinpuristin (joka on ollut meillä monta viikkoa/kuukautta) siskolleen, joka pääsee vasta viideltä töistä... Just joo... Eikä sitten voinut viedä samalla muita siskonsa tavaroita mukanaan. Varmaan vie yks kerrallaan, jotta pääsee joka päivä eroon meistä. :(



Aina sama juttu... on kävelyllä monta tuntia ja istuu kotona vaan koneella ja juo kaljaa JOKA PÄIVÄ. Sitten valittaa, kun en tee mitään kotitöitä. Mua ei suoraan sanottuna huvita pätkääkään, koska:

-ei mieskään tee mitään

-eikä auta lastenhoidossa

-jos tekee jotain, niin vasta silloin kun häntä huvittaa ja silloin minuakin pitäisi huvittaa...



Ärsyttää, kun mies aina määrää, mitä kukin tekee ja milloin. No, saisinhan mä nytkin tehdä mitä vaan, kun hän on kävelyllä, mutta masentaa tää koko touhu, niin ei saa tehtyä mitään. Lisäksi, kun ei koskaan voi hoitaa lastaan, niin en ikinä pääse mihinkään yksin. :(





Eikä siinä kaikki. Miehen rahankäyttö on ihan holtitonta. Ensinnäkin vituttaa jo se, että hän on töissä ollessaan poissa koko viikon ja mä saan hoitaa kodin ja lapsen yksin. Ja sitten kun saa palkan, niin lähtee matkoille ex tempore ilman meitä tai ostelee uusia kännyköitä/tietokoneita/ihan mitä vaan itselleen ja iso osa rahasta menee jo siihen alkoholiinkin... Me asutaan vielä ilman vuokraa mun sukulaisten talossa, niin luulis sitä rahaa riittävän... mutta nytkin valittaa kun ei ole rahaa. No, ei ainakaan ole mun vika, mä en niitä rahoja ole nähnytkään. Itse saan varmaan 5-10 kertaa vähemmän rahaa kuukaudessa...



Saa nähdä mitä on taas illalla tiedossa, kun suvaitsee tulla kävelyltään... Varmaankin jo arvaatte, että ei huvita ainakaan seksiä harrastaa. Vaikka siinä ei mitään vikaa ole, mutta kun olo on vaan katkera, niin ei siitäkään mitään tule. Ja kaiken lisäksi en osaa enää rentoutua, kun olen aina " valmiustilassa" lapsen kanssa.



Olis kiva vaikka saada välillä lapselle hoitaja ja päästä vaikka hierontaan, mutta ei oo rahaa. Nämäkin mies tietää, mutta ei edes voi hieroa itse. Imetysaikanakin oli niska hemmetin kipeä, niin ei kertaakaan voinut hieroa, vaikka pyysin tuhat kertaa... :(



Mä en ymmärrä, miten siitä on tullut tollanen, kun ennen oli niin ihana. Ja en ymmärrä, miksen pääse tästä masennuksesta irti ja ala vaan tekemään asioita välittämättä pätkääkään siitä, mitä mies sanoo.



Hyvä kun sain vähän purkautua... pitäisköhän taas mennä terapiaan? Saako sinne mennä lapsen kanssa?