Mua vituttaa ja masentaa... :(
Pakko vähän purkaa teille tunteita, kun ei ole muitakaan kenelle puhua. :(
Meillä se tilanne, että lapsi on 2 v ja toinen tulossa ja mua ottaa päähän miehen käytös. Kaiken lisäksi kärsin masennuksesta, vaikka luulin sen menneen jo ohi, mutta eipä taidakaan olla vielä mennyt, jos koskaan meneekään. :(
Eli itse olen kotihoidontuella ja laskettu aika kesällä. Mies on työttömänä, mutta töitä on taas ainakin ensi viikolla (on pätkätöissä). Nyt kun hänellä olisi aikaa olla kotona ja meidän kanssa, niin eipä näytä kiinnostavan. Mikä sitä vaivaa? Ja tätä on jatkunut jo kauan.
Aamulla heräsi aiemmin kuin me ja teki omia juttujaan (joi kahvia ja istui koneella pelaamassa ja kävi pesulla ym.) niinkuin yleensä. Sitten kun herättiin lapsen kanssa, mies ilmoitti lähtevänsä kävelylle. Kysyin, milloin tulee takaisin, niin ei osannut vastata. Sanoin sitten, että jos vaikka tulisit viiden aikaan, niin mäkin saisin vuorostani omaa aikaa. Ei kuulemma sovi, koska hänen pitää viedä valkosipulinpuristin (joka on ollut meillä monta viikkoa/kuukautta) siskolleen, joka pääsee vasta viideltä töistä... Just joo... Eikä sitten voinut viedä samalla muita siskonsa tavaroita mukanaan. Varmaan vie yks kerrallaan, jotta pääsee joka päivä eroon meistä. :(
Aina sama juttu... on kävelyllä monta tuntia ja istuu kotona vaan koneella ja juo kaljaa JOKA PÄIVÄ. Sitten valittaa, kun en tee mitään kotitöitä. Mua ei suoraan sanottuna huvita pätkääkään, koska:
-ei mieskään tee mitään
-eikä auta lastenhoidossa
-jos tekee jotain, niin vasta silloin kun häntä huvittaa ja silloin minuakin pitäisi huvittaa...
Ärsyttää, kun mies aina määrää, mitä kukin tekee ja milloin. No, saisinhan mä nytkin tehdä mitä vaan, kun hän on kävelyllä, mutta masentaa tää koko touhu, niin ei saa tehtyä mitään. Lisäksi, kun ei koskaan voi hoitaa lastaan, niin en ikinä pääse mihinkään yksin. :(
Eikä siinä kaikki. Miehen rahankäyttö on ihan holtitonta. Ensinnäkin vituttaa jo se, että hän on töissä ollessaan poissa koko viikon ja mä saan hoitaa kodin ja lapsen yksin. Ja sitten kun saa palkan, niin lähtee matkoille ex tempore ilman meitä tai ostelee uusia kännyköitä/tietokoneita/ihan mitä vaan itselleen ja iso osa rahasta menee jo siihen alkoholiinkin... Me asutaan vielä ilman vuokraa mun sukulaisten talossa, niin luulis sitä rahaa riittävän... mutta nytkin valittaa kun ei ole rahaa. No, ei ainakaan ole mun vika, mä en niitä rahoja ole nähnytkään. Itse saan varmaan 5-10 kertaa vähemmän rahaa kuukaudessa...
Saa nähdä mitä on taas illalla tiedossa, kun suvaitsee tulla kävelyltään... Varmaankin jo arvaatte, että ei huvita ainakaan seksiä harrastaa. Vaikka siinä ei mitään vikaa ole, mutta kun olo on vaan katkera, niin ei siitäkään mitään tule. Ja kaiken lisäksi en osaa enää rentoutua, kun olen aina " valmiustilassa" lapsen kanssa.
Olis kiva vaikka saada välillä lapselle hoitaja ja päästä vaikka hierontaan, mutta ei oo rahaa. Nämäkin mies tietää, mutta ei edes voi hieroa itse. Imetysaikanakin oli niska hemmetin kipeä, niin ei kertaakaan voinut hieroa, vaikka pyysin tuhat kertaa... :(
Mä en ymmärrä, miten siitä on tullut tollanen, kun ennen oli niin ihana. Ja en ymmärrä, miksen pääse tästä masennuksesta irti ja ala vaan tekemään asioita välittämättä pätkääkään siitä, mitä mies sanoo.
Hyvä kun sain vähän purkautua... pitäisköhän taas mennä terapiaan? Saako sinne mennä lapsen kanssa?
Kommentit (51)
Vai ootko sä enemmän halunnut lapsia?
Toi tilanne kuulostaa ihan kauheelta ja tekisi mieli sanoa, että lähde hyvä nainen pois tollasesta suhteesta,kämppäkin sulla ois valmiina.
Mutta asian kääntöpuoli, ehkä perhe-elämän raskaus ja tylsyys on tullut miehellesi yllätyksenä ja hänkin on masentunut?
Miehet harvoin puhuu,mielummin vetäytyvät.
Tuttuni on samanlaisessa tilanteessa ja hänen miehensä joskus sanoi mulle baarissa, että vihaa elämäänsä ja ei ois oikeesti halunnut lapsia vielä...
Jos haluut yrittää vielä, niin puhu miehelles.
Musta tuntuu, että se sitä terapiaa tarvii tai sitten menette pariterapiaan, viet sen sinne eron uhalla!
Tsemppiä:)
kyllä se mies muuttui jo esikoisen vauva-aikana. Ensi alkuun tahtoi perhettä ja hoisi vauvaa, mutta sitten alkoi toi ihme touhu joka pahenee vaan... ja silloin se alkoholiongelmakin alkoi.
Täytyy myöntää, että kyllä mä enemmän tätä toista halusin, mutta mies se oli joka halusi ilman ehkäisyä olla. Sanoin sille, että jos tulen raskaaksi, niin minä haluan sen lapsen pitää. Ehkä olisi pitänyt kieltäytyä, koska nyt kun tätä tilannetta ajattelee, niin se taitaakin olla mies, jolla ei kovin hyvin mene. :(
Mutta minkäs teet kun toinen ei halua apua ja tuskin myöntääkään mitään ongelmia. mä vaan olen sille ongelma muka... :(
Ap
Nyt taidan lähteä kauppaan. Voisin vaikka viipyä kauemminkin, jos se mies nyt on tulossa tänne edes pitkään aikaan...
neuvolasta
kunnalta
seurakunnasta
ja parin vuoden päästä sulla on ihana oma elämä
Mies on miettinyt firman perustamista ja ovat jo tehneetkin jotain sen eteen sen kanssa jonka kanssa meinaa sitä perustaa. Mua vaan ahdistaa, että pitääkö just nyt vielä sellaseenkin ruveta, kun tuntuu että kaikki muu on kesken ja vaikeeta ja raskasta jne. Miten mä pärjään lasten kanssa, jos mies hoitaa firman juttuja? Ja miten se muka jaksaa, kun nytkin sillä on jo raskasta? Sehän ajaa itsensä ihan loppuun... Alkoholismi ja kaikki... ei oo kovin hyvät tulevaisuudennäkymät miehellä. :(
Ap
Oliskin helppo vaan lähteä, jos ei olisi mitään tunteita. Mutta kun on niin palavasti toista rakastanut ja kyllähän sitä vieläkin rakastan, niin on tää vaikeeta. :(
Ap
kun vihdoin olen saanut elämän alkuun. Ahdistaa vaan kun taas elämä meni tällaiseksi. Aiemminkin olin itsekkään alkoholistin kanssa yhdessä, mutta se oli niin ällöttävä tyyppi ja meillä ei ollut yhteisiä lapsiakaan, niin oli paljon helpompaa jättää se.
Ap
Pakko lopettaa ja lähteä sinne kauppaan, kun tulee vaan paha mieli.
vaikka toinen pettäiskin koko ajan onhan se ollut niin rakas
mutta paranisit luultavasti itsekin...mulle kävi niin
ja jos osoittaa miehisyyden merkkejäkään, siis että ottaa vastuun perheestään ja on aidosti pahoillaan käyttäytymisestään, niin sitten paluuta voisit harkita. Valitettavasti minäkin käännyn kannalle että kävelyt on jonkun toisen paneskelua, jos ei käy dogaamassa, mutta senhän huomaisit kylläkin. Voimia ja nyt rupeet ajattelemaan vaan ittees ja lapsias ja hoidat nyt esikoiselle jo valmiiks hoitopaikan synnäriaikaa varten, jottei sun tarvi miestäs silläkään vaivata. Ulostat sen sian nyt koko touhusta!
on masentunut ja stressaantunut ja yrittää löytää jonkun ulospääsyn tilanteesta...
Ehkä sitä helpottaa suunnitella tulevaa ku nykytilanne stressaa?
Nimittäin kun meidän esikoinen syntyi ja oli vähän kiree tunnelma, miehellä opinnäytetyö kesken, rahat väissä jne. niin mun mies alkoi suunnittelemaan oikein intensiivisesti tulevan talomme leffahuonetta:) Vaikka mitään taloa ei olla vuosiin rakentamassakaan...Se oli hänen tapansa helpottaa oloaan, vaikka mua se vitutti yli kaiken!
Enkä nyt puolustele miestäsi, vastuuntunnoton paskahan se on, mutta yritän auttaa sua ymmärtämään, että ehkä hänelläkin on vitun paha olla...
Toistat elämässäsi tiettyä kaavaa: yksi alkoholisti, nyt toinen jne.
koitappa ihan rauhallisesti miehelle kertoa miltä SINUSTA tuntuu. Elä syyllistä, kerro omista tunteista! Kokeile, en kyllä tiedä kuunteleeko ukkos mitää mut suu kannattaa avata ennen ku mitää isompaa ratkasua teet. JA sitten elä salli huonoa kohtelua.
Sano miehelles myös että perheen eteen molemmilla on vastuu!!
Ja tuosta alkoholista, miehes pitäs hakea siihen apua, minusta miehesi pitäisi valita alkoholi tai perhe. Ei sitä oikee voi naimisisa olla molempien kanssa yhtä aikaa.
Oikeen paljon voimia ja Jumalan siunausta sun elämään!
Mies otti ja lähti viikon lomalle yksin, kun oli suuttunut mun mäkätyksestä. Varsinainen kakara. :( Keskusteltiin kyllä ennen sen lähtöä, mutta ei oikeen edistytty.
Sellainen mahdollisuus tässä olisi, mitä molemmat on miettineet, että muutettaisiin erilleen, mutta oltaisiin vielä yhdessä. Vois ehkä toimiakin. Saisin tehdä mitä huvittaa ja samoin mies. Eikä tartteis katsella sen juomista ja molemmilla olis oma talous, niin ei olisi siitäkään huolta.
Kun häntä ahdistaa tämä tilanne, ei ole tyytyväinen siihen, että asutaan Suomessa ja mä taas haluan asua täällä. Häntä ärsyttää, kun olen niin epäsiisti ja mua taas se jatkuva valitus.
Mutta jos hän muuttaa haluamaansa maahan, niin ei varmaan nähdä kovin usein. Tosin eihän me nytkään nähdä usein, vaikka olevinaan asuu täällä...
Anteeksi vaan ap, mutta alkaa haiskahtaa provolle.
kun ei niitä ole. Hänellä on siis pätkätöitä ja työmaista ei oikeen tarkalleen osaa sanoa etukäteen milloin sinne pääsee hommiin.
Joo, munkin mielestä se on kyllä mies, joka on enemmän masentunut. Ehdotin hänelle terapiaa, mutta ei oikeen sanonut mitään (eli tuskin kiinnostaa mennä).
Ap
Eli itse olen kotihoidontuella ja laskettu aika kesällä. Mies on työttömänä, mutta töitä on taas ainakin ensi viikolla (on pätkätöissä). Nyt kun hänellä olisi aikaa olla kotona ja meidän kanssa, niin eipä näytä kiinnostavan. Mikä sitä vaivaa? Ja tätä on jatkunut jo kauan.
Miehesi on alkoholisti, joka yhtäkkiä häipyy viikoksi, puhuu muutosta ulkomaille jne. Kuulostaa todella sekavalta.
Suosittelen vahvasti erilleen muuttamista.
piti mennä töihin maanantaina, mutta ei menekään. Senkin sain tietää vasta tänään, vaikka itse tiesi sen jo eilen. Oli varannut matkankin jo eilen, mutta kertoi vasta tänään lähtevänsä ja nyt sitten lähti. :( Kyllä taas vituttaa.
Ja sinne meni hänen viimeiset rahansa (hänellä oli osakkeita). Ens kerralla sitten varmaan lainarahalla. Mä en kyllä millään muotoa halua osallistua tuohon rahahommaan... jos on ruoatta, niin omahan on vikansa.
Muutenkin ärsyttää, kun hän ei halua jakaa mitään kanssani. Ei voi esim. kertoa kuinka paljon hänellä on rahaa, edes suurin piirtein. Nytkin piti olla lähes persaukinen, niin silti taas löytyi rahaa baariin ja matkusteluun...
Ap
Siellä voi käydä myös yksin, jos mies ei suostu tulemaan. Lapsen voi ottaa mukaan tai lapselle järjestetään hoito (ainakin kunnan puolesta neillä päin).
Tsemppiä!