Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mua vituttaa ja masentaa... :(
14.03.2008 |
Pakko vähän purkaa teille tunteita, kun ei ole muitakaan kenelle puhua. :(
Meillä se tilanne, että lapsi on 2 v ja toinen tulossa ja mua ottaa päähän miehen käytös. Kaiken lisäksi kärsin masennuksesta, vaikka luulin sen menneen jo ohi, mutta eipä taidakaan olla vielä mennyt, jos koskaan meneekään. :(
Eli itse olen kotihoidontuella ja laskettu aika kesällä. Mies on työttömänä, mutta töitä on taas ainakin ensi viikolla (on pätkätöissä). Nyt kun hänellä olisi aikaa olla kotona ja meidän kanssa, niin eipä näytä kiinnostavan. Mikä sitä vaivaa? Ja tätä on jatkunut jo kauan.
Aamulla heräsi aiemmin kuin me ja teki omia juttujaan (joi kahvia ja istui koneella pelaamassa ja kävi pesulla ym.) niinkuin yleensä. Sitten kun herättiin lapsen kanssa, mies ilmoitti lähtevänsä kävelylle. Kysyin, milloin tulee takaisin, niin ei osannut vastata. Sanoin sitten, että jos vaikka tulisit viiden aikaan, niin mäkin saisin vuorostani omaa aikaa. Ei kuulemma sovi, koska hänen pitää viedä valkosipulinpuristin (joka on ollut meillä monta viikkoa/kuukautta) siskolleen, joka pääsee vasta viideltä töistä... Just joo... Eikä sitten voinut viedä samalla muita siskonsa tavaroita mukanaan. Varmaan vie yks kerrallaan, jotta pääsee joka päivä eroon meistä. :(
Aina sama juttu... on kävelyllä monta tuntia ja istuu kotona vaan koneella ja juo kaljaa JOKA PÄIVÄ. Sitten valittaa, kun en tee mitään kotitöitä. Mua ei suoraan sanottuna huvita pätkääkään, koska:
-ei mieskään tee mitään
-eikä auta lastenhoidossa
-jos tekee jotain, niin vasta silloin kun häntä huvittaa ja silloin minuakin pitäisi huvittaa...
Ärsyttää, kun mies aina määrää, mitä kukin tekee ja milloin. No, saisinhan mä nytkin tehdä mitä vaan, kun hän on kävelyllä, mutta masentaa tää koko touhu, niin ei saa tehtyä mitään. Lisäksi, kun ei koskaan voi hoitaa lastaan, niin en ikinä pääse mihinkään yksin. :(
Eikä siinä kaikki. Miehen rahankäyttö on ihan holtitonta. Ensinnäkin vituttaa jo se, että hän on töissä ollessaan poissa koko viikon ja mä saan hoitaa kodin ja lapsen yksin. Ja sitten kun saa palkan, niin lähtee matkoille ex tempore ilman meitä tai ostelee uusia kännyköitä/tietokoneita/ihan mitä vaan itselleen ja iso osa rahasta menee jo siihen alkoholiinkin... Me asutaan vielä ilman vuokraa mun sukulaisten talossa, niin luulis sitä rahaa riittävän... mutta nytkin valittaa kun ei ole rahaa. No, ei ainakaan ole mun vika, mä en niitä rahoja ole nähnytkään. Itse saan varmaan 5-10 kertaa vähemmän rahaa kuukaudessa...
Saa nähdä mitä on taas illalla tiedossa, kun suvaitsee tulla kävelyltään... Varmaankin jo arvaatte, että ei huvita ainakaan seksiä harrastaa. Vaikka siinä ei mitään vikaa ole, mutta kun olo on vaan katkera, niin ei siitäkään mitään tule. Ja kaiken lisäksi en osaa enää rentoutua, kun olen aina " valmiustilassa" lapsen kanssa.
Olis kiva vaikka saada välillä lapselle hoitaja ja päästä vaikka hierontaan, mutta ei oo rahaa. Nämäkin mies tietää, mutta ei edes voi hieroa itse. Imetysaikanakin oli niska hemmetin kipeä, niin ei kertaakaan voinut hieroa, vaikka pyysin tuhat kertaa... :(
Mä en ymmärrä, miten siitä on tullut tollanen, kun ennen oli niin ihana. Ja en ymmärrä, miksen pääse tästä masennuksesta irti ja ala vaan tekemään asioita välittämättä pätkääkään siitä, mitä mies sanoo.
Hyvä kun sain vähän purkautua... pitäisköhän taas mennä terapiaan? Saako sinne mennä lapsen kanssa?
Kommentit (51)
Miksi sä alistut tommoseen? Otat omaa aikaasi ja jätät miehesi lapsen kanssa ja viet samalla kaljat pois. Opeta, ei se muuten opi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja toivoisin, että häpeilemättä etsisitte itsenne ja lastenne vuoksi apua. Lähtekää kahdestaan käymään jossain, ottakaa hetki yhteistä aikaa. Voin kokemuksesta sanoa, että lapsen synnyttyä tilanne ei ainakaan helpota, jos ette saa asioita selvitettyä.
Kävelylle? Ei oo rahaakaan mihinkään. Mieluummin olisin kotona, mutta en voi koska sitten lapsenhoito jää mun vastuulle.
Ap
Olet saanut tässä ketjussa paljon toteuttamiskelpoisia neuvoja. Ymmärrän, että väsyneenä ja masentuneena on vaikea tarttua mihinkään, mutta yritä edes. Paitsi sinä myös lapsesi ja se tuleva pikkuinen ansaitsette parampaa.
Jumaliste, et anna sen ukon määrittää sun elämääsi. Susta tulee helvetin katkera myöhemmin jos et nyt älyä tehdä jotain. Ensinnäkin rupeat tekemään samalla mitalla miehelle juttuja joita se nyt tekee sulle. Eli todellakin häivyt jonnekin ja jätät miehen hoitamaan lasta.
Jos mies ei tiukkojen puhuttelujen ja sun irrottautumisyritysten jälkeenkään ota onkeensa mitään, heität sen pellolle. Oikeasti!!!!
Elämä voi olla ihanaa yksinkin. Monesti paljon paljon ihanampaa kuin noiden paskamiesten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun on esim baarissa. Ongelmana taitaa vaan olla, ettei halua nähdä mua.
Ap
Kyllähän se on aina tykännyt kävelyllä käydä, mutta kun siihen menee koko päivä eikä voi edes ottaa mukaan mua kun en jaksa niin pitkää matkaa/en kävele yhtä nopeasti.
Enkä tajua miksi ei voi ikinä ottaa lasta mukaan. Se on muka niin vaivalloista. Joo, on mullakin vaivalloista kun ei saa ikinä tehdä mitään ilman lasta, perkele!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä olet löytänyt tuollaisen miehen? Eihän tuo ole mitään ihmisten elämää!! Muka " kävelemässä" , juupa juu. Kukaan jaksa kävellä koko päivää. Lorvii jossain tai käy paneskelemassa jotain. heitä pihalle tuommoinen hampuusi ja älä ainakaan yhtään enempää lapsia tee hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanot sille ukolles miten asiat oikeasti on!!! sanot ettet enää jaksa, olet ihan lopussa. Mitä sitten jos sairastut ja kohta miehelläsi on kaksi pientä lasta yksin hoidettavana!
Ei kukaan käy yksin kävelyllä montaa tuntia päivässä! jotain muuta se puuhailee, ei välttämättä petä, mutta jotain on meneillään.
Istuta se mies alas ja sanot sille että nyt kuuntelet!
Itse lähtisin tuollaisesta parisuhteesta, jos muutosta ei tule!! Ihan oikeasti!
Eräänä aamuna nouset itse ylös aikaisin, juot kahvit, lähdet päiväksi kävelylle, tulet kotiin sitten kun huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kun koko pienen ikäni olen vaan potenut masennusta ja huonoa itsetuntoa ja nyt vielä tollanen mies... kun saisin itseni vakuutettua että pärjään ilman sitä... mutta kun ei. Mua pelottaa että sitten vasta yksin olenkin. Mitä kun synnytys alkaa? Entä jos ei olla yhdessä enää, niin kuka vahtii esikoista? Kehtaako viedä jollekin kaverille keskellä yötä ja ehtiikö edes?
Ap, tyhmine ajatuksineen ja masentavine elämineen... :(
Pärjäät hyvin ilman moista luuseria varsinkin, kun asutte sun sukulaisten tykönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
terapiaan voi mennä vauvan ja lapsen kanssa, meillä pikkunen käyny äitin kans masennuksen ym. takia ja nyt vielä pariterapiassa
tuo sun masennukses voi johtua tuosta suhteesta vaikka sitä on vaikea myöntää, ota seurakuntaan yhteyttä, pariterapiaan jos saisitte joitain asioita selväks
Toivottavasti saatte välinne paremmiksi ja pystytte kommunikoimaan paremmin, varsinkin kun toinen lapsi tulossa. Muuten sä oot pian kahden lapsen yh, jos miehes ei osallistu perhe-elämään mitenkään. Koita myös jaksaa hoitaa masennusta ennen vauvan syntymää, koska sitten sitä omaa aikaa on vielä vähempi. Toivottavasti sun mies herää elämään!
tee se selväksi miehelleski. Tosissaan nousi niskakarvat pystyyn puolestasi,, ei ihme jos masentaa ja vituttaa! Eli jos miehes ei ole töissä niin kaikki jutut puoliksi tai yhdessä. Koskee myös kävelyjä. Eli kuulostaa tosiaan tekosyyltä jollekin, jos ei edes mukaan ota teitä. Yritä sopia, että yhdessä menette jonki aikaa ja jos ei kiinnosta niin laita menemään sitte koko ukko. Toisaalta lapsen syntymänki jälkeen asiat voivat muuttua. Meillä mies osallistuu nyt enemmän lastenhoitoon, kun on itestäänselvää että yksin en pärjää tai ainakaan kauaa jaksa. Tätä autto kyllä se ku mies hoiti jonku aika lapsia yksin.. Vaihtakaa rooleja ja kule sie :) No, jokatapauksessa voimia sulle ja tsemppiä raskauden kanssa.
Kun ensinnäkin mies on niin itsekäs, että puhuu vain silloin kun sitä huvittaa ja toiseksi me molemmat vaan ärsytetään toisiamme, vaikka ei edes tarkoiteta. :( Ja pariterapiaan ei lähde, kun ei halua asioitaan tuntemattomille (tai tutuillekaan) levitellä. Tästäkin suuttuisi jos tietäisi, että olen täällä avautunut...
Kai tässä vois lähteä itsekin " kävelylle" lapsen kanssa... sais mies sitten ihmetellä missä ollaan vuorostaan. Oisko ideoita mihin mentäis?
Ap
Lapsi kotihoidossa ja ihan helvetillisessä uhmaiässä. Eikä suostu nukkumaan päiväunia ja herää jo aamuseitsemältä. Päivät on ihan saakelin pitkiä! Mulla on ihan hirveä raskauspahoinvointi ja väsymys ja tää kotona riiviön kanssa oleminen tekee mut hulluksi!!!! Ja mies ei ymmärrä yhtään ja viihtyi töissä ihan liian hyvin. Ymmärrän, ettei jaksa mua naama norsunperseellä täällä himassakaan katella, mutta kyllä tää vitutus tähän kotiorjuuteen on tällä hetkellä melkoinen. Toivottavasti huomenna olis parempi päivä... Joskus vaan tuntuu, että mä en oikeesti jaksa tätä omaa elämääni.
Alue: Aihe vapaa
vituttaa edelleen. Mies on nyt sitten baarissa... Siskon ja sen miehen kanssa.