Mitä ajattelet, kun näet kauniin, hoikan, pitkähiuksisen blondin työntämässä lastenvaunuja? ev
Kommentit (33)
jos nyt oletettavasti jokainen meistä laittaa vaatteet päälleen ulos lähtiessään, miksei sitten saman tien laita niitä kauniita vaatteita? ei niiden pukeminen ole sen työläämpää kuin rumien vaatteidenkaan-.
minä mielestäni näytän yleensä ihan nätiltä, vaikka en meikkaa ja vaikka mulla olis pelkkä ponnari päässä. vaatteisiin ei paljon rahaa mene kun ostan ne käytettynä, eli valinnan paikka taas: kun ostat vaatteita, osta niitä nättejä, älä rumia.
siivotkaa ne maripairat kokonaan pois siltä hyllyltä, josta puetaan nättejä vaatteita niin ei tuu laitettua niitä päälle. ne ei ketään varmasti pue! mutta ovat tietty ehkä just ja just arkikäyttöön ihan perusteltuja joten säilytettäköön niitä siellä kotivaatehyllyssä...
vai miten te hyllytätte vaatteet? ;)
Sama nää äiskät jotka menee leikkarille niin että lapsi on puettu hienoihin ja kylmiin kuteisiin ja itse lenksottelee perässä korkkarit hiekkaan uponneena ja täysissä tällingeissä... Ei ole mitään pahaa pukeutua kauniisti ja pitää itsestään huolta, se vaan näyttää jotenkin oudolta että esim. leikkarille ei voida pukeutua sen mukaisesti että siellä leikitään.
Naapurissa asui moinen komistus, oli muuten tyhmä kuin kana. Oikeasti. Tykkäsi olla ilman paitaa kotonaan, valot päällä keikisteli ikkunoissa. Koko kylä oli sen kropan nähnyt jo puolialasti, ketään ei enää kiinnostanut.
Kun minä lähden ulos lapsieni kanssa niin ei voisi vähempää kiinnostaa katsella tai miettiä minkä näköisinä siellä muut mamma astelee. Puen lapset sään mukaan ja aina ihan kauniisiin vaatteisiin, itse vedän jalkaani ihan ne vaatteet mitkä tuntuvat hyviltä. Tukan kyllä kampaan ja peiliin katson ennenkun ulos astelen, mutta mitä hiton väliä sillä muulla on! Siis sillä että olenko meikattu vai en, ketään en ole menossa iskemään vaan leikkimään lasteni kanssa.
Harmi jos jotain ärsyttää se etten meikkaa tai pistä minihametta puistoon, saati sitten korkokenkiä. Sitten voi meikata kun menee kaupungille kavereitten tai miehen kanssa. Mielestäni lasten kanssa ulkoilu ei ole mikään kauneuskilpailu?
Jos se muistuttaa venäläistä, platinablondauksineen ja naamamaaleineen, todennäköisesti hymähtelen hiukan huvittuneena, jos taas nainen on luonnollisen tyylikäs ja huoliteltu, olen kateellinen.
Mutta tässä eräänä päivänä olin puistossa lasten kanssa ja sinne saapui äiti kahden lapsen kanssa. Äidillä oli touhusta punaiset posket, iloinen mieli, hän oli TODELLA kaunis! Jotkut ihmiset vaan säteilevät tiettyä kauneutta!
Eikä ole leikannut hiuksia lyhyeksi ja vaihtanut asukokonaisuuttaan verkkareihin ja maripaitaan.
Minä olen äiti, joka kulkee vanhoissa vaatteissa ja tukka piilossa pipon alla.
Minä vaan harvoin pääsen yhden lapsen kanssa liikenteeseen.
Onneksi täältä löytyy normaaliakin suhtautumista. Jotenkin aika monesti kaupungilla ihmisten ilmeistä voi päätellä, että ajattelevat kuten vastaaja 3. Ihan niin kuin olisin matkalla vamppaamaan heidän miehensä... -ap
Vaikka käyn edelleen säännöllisesti kampaajalla, manikyyrissä, teen meikin joka aamu ja muutenkin pidän itsestäni huolta, en ole yhtä huoliteltu kuin ennen kotiäitiaikojani. Tietyistä asioista siis tingin, en esimerkiksi usein lähde korkeakorkoisilla kengillä liikenteeseen, vaan valitsen tennarit. Muutkin vaatteet saattavat olla eri tyyliä kuin ennen, eikä ulkoasu muutenkaan (hiukset, meikki) ole - kuten sanottu - niin huoliteltu kuin ennen.
Olen siis kaunis ja huoliteltu monella kriteerillä, mutta kauniimpia ja huolitellumpiakin riittää. Näitä ihmisiä katson kyllä ihaillen ja sitten välillä se katkera av-mamma minussa nostaa päätään ja sanoo, että " niin siinäkin on taas tällätty koko aamu, eikä ole lapsesta huolehdittu yhtään" .
Olen siis aivan varma, että myös nämä maripaitaiset rupsahtaneet kotiäidit tuntevat kateuden piston, kun näkevät upeita naisia. Tietysti väittävät täällä, että ei voisi vähempää kiinnostaa kenenkään ulkonäkö, on kyllä parempaakin tekemistä jne. Totuus taitaa olla se, että nämä upeat naiset aina saavat pistoksen aikaan mariäitien omassatunnossa, kun on juuri itselleen saanut uskoteltua, että eihän minun tarvitse pitää huolta ulkonäöstäni, olenhan nyt äiti ja äitiys on maailman tärkeintä työtä.
Se tuntemani blondi on oikeasti oikea kylähuora eli nimittelyni ei suinkaan johdu hänen ulkonäöstään vaan tavoistaan.
3