9 vuotta naimisissa. Nyt haluan ottaa OMAN SUKUNIMENI TAKAISIN. Mitä ajattelet?

Kaikki puolitutut olettaisivat sinun eronneet ja läheisemmät miettivät onko teille tulossa ero kun alat irtautumaan perheestä.

Vierailija:

Oma nimeni on siis aivan tavallinen nen-nimi. Mietin vaihtamista, koska en koe oikeasti olevani tämän niminen kuin nyt olen. Vaikea selittää tai muutenkaan, on siis tunne asia. Alusta asti vaivannut ja kun vaivaa edelleenkin, niin miksi en vaihtaisi.

vaan voisin yhteyden selventämiseksi ottaa yhdysnimen, vaikka tulisi juuri tuollainen typerä nen-nen-nimi, mutta enpä käytännössä varmaan käyttäisi kuitenkaan kuin omaa nimeäni (esim. esitellessäni itseni uusille ihmisille).

Olen ollut 30 vuotta tällä nimellä, ja todellakin se on niin suuri osa identiteettiäni, etten osaisi olla minkään muun niminen.

Vierailija:

yksi tuttuni, joka on ollut kymmeniä vuosia lasten ja nuorten kanssa tekemisissä töikseen sanoo aina, että pahinta mitä nainen voi tehdä lapsilleen on olla eri sukuniminen. olen samaa mieltä. yhteinen nimi--> yhteiset tavoitteet ja suunnitelmat, ei mitään peruutusmahdollisuuksia

Perheellä sama nimi että olisi perhe... eikös jokainen kuitenkin ole oma yksilönsä? Pitäisikö perheet kloonata että olisivat tarpeeksi yhtenäinen paketti??? Apua, keskiajalta päivää.

Tai miksi lapset lähes automaattisesti saavat isänsä sukunimen, vaikka vanhemmat olisivat erinimisiä. Näin siitä huolimatta, että äidin sukunimi olisi paljon harvinaisempi tms...

Vierailija:

Tai miksi lapset lähes automaattisesti saavat isänsä sukunimen, vaikka vanhemmat olisivat erinimisiä. Näin siitä huolimatta, että äidin sukunimi olisi paljon harvinaisempi tms...

Tunnetusti se joka omaa oksaa sahaa, putoaa.

Minä en 8 vuotta sitten naimisiin mennessäni osannut päättää, että minkä nimen ottaisin... No sit kun oli pakko päättää, päätin ottaa miehen nimen. Aamulla kirkossa vihkipappi kysyi, että mikä nimi laitetaan. Sanoin miehen nimen. Siihen pappi tokaisi, että et kai nyt tätä ihanaa tyttönimeäsi hylkää =/ No, siinä hätäpäissäni sanoin että otetaan sit yhdysnimi. Huh, viikon käytin yhdysnimeä (kaksi pitkää nimeä) ja sain tarpeekseni, vaihdoin pelkästään miehen nimeen. Nyt 8 vuoden jälkeen haluaisin oman tyttönimeni takaisin. Inhoan anoppia ja appiukkoa, ja yököttää olla samanniminen niiden kanssa, en halua " kuulua" miehen sukuun (vaikka miestä rakastankin ja miehen haluan pitää). En ole sanut aikaiseksi vaihtaa vielä (jos meille ero tulisi, niin vaihtaisin salamana!!), mutta enköhän vielä jossain vaiheessa sen tee. Jotenkin se tyttönimi on se mun OIKEA nimi, tää miehen nimi ei ole ikinä tuntu nut omalta. Tsemppiä ap:lle, tee se mikä hyvältä tuntuu!!

vaihda, koska olen kaikissa työyhteyksissä käyttänyt tänä nykyistä nimeä, joten vois hankaloittaa jos nimi vaihtuisi. Varmaan jos menisin nyt vasta naimisiin, en ottaisi miehen nimeä samasta syystä.

että ensimmäinen ajatus, joka minulle tulee mieleen on se, että mies on kohdellut kaltoin tai pettänyt ja nyt nainen haluaa kostaa/ osoittaa näennäistä riippumattomuuttaan vaihtamalla tyttönimensä takaisin noin monen yhteisen vuoden jälkeen.



Mielestäni eriasia, jos alkujaankin on halunnut pitää tyttönimensä. Avioliiton aikana nimen vaihtoa en oikein ymmärrä. Kai tuo on sitten jokin henkilökohtainen kriisi.