Äidiltäni löytyi syöpä...
Todella raskas viikonloppu takana, nyt sitten tekisi mieli saada kaikkialta lisätietoa syövästä ja sen hoidosta & ennusteesta. Eli äidiltäni löytyi paksusuolesta perjantaina pahanlaatuinen kookas kasvain. Sädehoidosta ja leikkaushoidosta oli ollut puhetta, joten ne ovat edessä. Hän on periaatteessa melko hyväkuntoinen, mutta välillä vatsakipu oireilee. Itse hän otti tiedon melko tyynesti vastaan, on kai käynyt vaihtoehdot aiemmin jo moneen kertaan mielessään läpi.
Kauhistuttaa ajatella tulevaa kevättä, mitä kaikkea hän joutuukaan kestämään, voidaanko häntä auttaa vai onko elämä jo lähenemässä loppuaan. Hirveää kun nämä asiat tulevat niin täysillä vasten kasvoja.
Se tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että tuollaisia sairauksia ihmisen täytyy kestää.
Olisiko jollain käytännön kokemusta suolistosyövästä ja sen hoidosta, onko tässä toivoa paranemisesta ja elinvuosista vielä.....
Kiitos.
Kommentit (14)
nyt kaikki on vähän kerrassaan paremmin. Mummoni on n.70v. aika syövän löytymisestä 3v.
Jos kasvain on todella iso niin silloin ei ehkä korjausleikkaus ole mahdollinen vaan avanne jää käyttöön
ohut- ja paksusuoleen. Sytostaattihoito tehosi hyvin paksusuoleen, mutta ohutsuolta ei voitu hoitaa ja hänelle kävi huonosti: diagnoosista hautaan 6 kuukaudessa :' (((
Käsittäkseni suolistosyöpien ennuste on periaatteessa aika huono, riippuu varmasti siitä missä vaiheessa diagnoosi tehdään. Voimia sinulle ja koko perheellesi. Olette alkamassa rankan taipaleen ja toivon teille kaikille voimia ja jaksamista!!!
Ja hän on muutenkin sairaalloinen, ja silti tuntuu toipuvan. Eli tsemppiä, ei tilanne välttämättä ole niin paha miltä näyttää.
Paksusuolta poistettiin aika pitkä pätkä, mutta muuta hoitoa ei tarvittu, koska syöpä ei ollut levinnyt. Äidillä oli huono hemoglobiini ja kun sen syytä alettiin selvittää, niin löytyi syöpä. Äiti on n. 70-vuotias ja leikkauksen jälkeen ollut kohtalaisen hyvässä kunnossa, paitsi että mahakipuja on kuulemma enemmän kuin ennen leikkausta. Johtuu varmaan tuosta suolen lyhenemisestä.
Puhukaa, puhukaa niin paljon kuin pystytte, puhukaa peloista avoimesti, mutta muistakaa myös positiivinen asenne! Äitisi tuskin kaipaa voivottelua ja sääliviä katseita, ennemminkin rohkaisua ja tukea. Jos luonteellenne käy, niin olkaa paljon lähekkäin.
Kun isäni sairastui syöpään, niin hän nimenomaan kaipasi rohkaisuaja läheisyyttä. En ensin itsekkään tajunnut, miten paljon toisten asenne voi vaikuttaa. Isälläni oli kovia kipuja joista hän kertoi ja minä totesin, että hän kyllä näyttää paljon paremmalta kuin viikko aikaisemmin. Vaikutus oli todella positiivinen!! Isä tuli niin hyvälle mielelle, että todellakin liikutuin ja tunsin itseni tarpeelliseksi! Myös ymmärrystä tarvitaan läheisiltä, hoidot turhauttaa ja vie voimia ja altistuu kaikille sairauksille herkemmin, silloin ei aina jaksa kovin herttainen olla. Valitettavasti isäni ei selvinnyt.
Minun hyvän ystävän äidillä sama juttu... On kyllä raskasta aikaa :(
Ei ollut kylläkään suolistosyöpä, mutta muistan kyllä vieläkin sen epäuskon, eihän meidän äidille voi mitään syöpää tulla!
Puhu asiasta miehellesi/ystävillesi, se auttaa vähän. Parhaiten autat äitiäsi olemalla apuna kaikissa käytännön aisoissa, käymällä kaupassa, siivoamalla jne. Mun äidillä ainakin sädehoito väsytti ja vei voimia.
Kuuntele myös, mikäli äitisi haluaa puhua asiasta. Häntä todennäköisesti pelottaa ja ahdistaa, vaikka näyttääkin tyyneltä.
Voimia teille molemmille!
Itselläni rintasyöpä ja hoidot käyty läpi viime syksynä.
Älkää turhaan kauhistelko syöpää. Siihen on nykyisin hyvät lääkkeet ja tehokas hoito.
Hoidoistakin selviää hyvien " tukilääkkeiden" voimin kuten pahoinvoinninestolääkkeet sekä kortisoni tietyissä vaiheissa.
En väitä syöpää helpoksi sairaudeksi sillä sellaisia ei ole.
Sairauden kanssa oppii elämään.
Menkää hyvät ihmiset ajoissa lääkäriin jos vähänkään epäilette jotakin ja aina ei kannata luottaa siihen ensimmäiseen!
Mitä aiemmin pääset hoitoon sen paremmat mahdollisuudet.
Taisin olla 8.
Ainakin meidän suvussa on kaikki päätyneet 3-8 kk kuolemaan. Rintasyöpääkin on ollut, mutta siitä kaikki ovat selvinneet. Tosin yhdellä uusiutui ja sen jälkeen meni nopeasti.
Syövästäkin voi selvitä!
Ymmärrän hätäsi ap. Hakekaa vertaistukea ja tietoa syöpäjärjestöjen kautta. Ota yhteyttä oman alueesi syöpäjärjestöön. Käy katsomassa sieltä Cancerin sivuilta lisätietoa. Lisäksi on olemassa muistaakseni Suomen syöpäpotilaat-yhdistys tms.
Älkää roikkuko netissä lukemassa kaikenmaailman soopaa. Sitäkin sieltä-täältä löytyy.
olinkohan 12.
Vierailija:
Ainakin meidän suvussa on kaikki päätyneet 3-8 kk kuolemaan. Rintasyöpääkin on ollut, mutta siitä kaikki ovat selvinneet. Tosin yhdellä uusiutui ja sen jälkeen meni nopeasti.________________________________________________________
Tässä on hyvä esimerkki ihmisen yksinkertaisuuden huipentumasta :(
Samalla lailla minäkin aikinaan kirjoitin tänne palstalle paniikissa kun rakas anoppini sai tuon diagnoosin. Tuntui kurjalta lukea viestejä, joissa kerrottiin käyneen huonosti.
Itse kuitenkin jaksoin uskoa ihan melkein loppuun asti, että sairaudesta selvitään! Se kai onkin tärkeintä.
t. sairaanhoitaja