Miehen haluttomuus

parisuhteessa eli jostain kiikasta miehesi puolelta, tiedän että ehdotetaan että mies on vaan sellainen ettei seksiä halua mutta jos ongelmat ovat alkaneet kun lapsia tullut ja nykyisin seksi hoidetaan pornovideon avulla sinun kanssasi niin selväähän se on ettei se ole aitoa halua rakastella rakastamansa ihmisen kanssa pitkään ja nauttien vaan homma hoidetaan alta pois...

Mielestäni kannattaa jotenkin yrittää painostamatta asiasta puhua.. Mistä voisi kiikastaa...

Ei oikein muuta neuvoa ole mutta uskoisin että molemmat siinä kärsii jos parisuhdetta ei ole vaan asutaan vaan samassa taloudessa lapsia hoitaen...Vanhemmilla on mahdollisuus todella tyydyttävään suhteeseen yhdessä huolimatta vanhemmuudesta yhdessä mikä on taas eri juttunsa. Joten koittakaa tehdä jotakin, keskustelua, kirjoita vaikka miehellesi että haaveissasi on intohimoinen suhde mieheesi... ei kannata vieroksua ammatiapuakaan:) netistä löytyy tietoa parisuhde vkonlopuista ym..joista varmasti monella apua... Elämä on liian lyhyt elettäväksi ilman rakkautta

Meillä mies kyllä lähtee mukaan, mutta joskus kerjäämisen jälkeen. Aika lailla saa ilmaista, että nyt olisi pakko ja se ei ole paras aloite. Itsestä tuntuu turhan nöyryyttävältä. Olisi ihanaa pitempään, meillä olisi kyllä aikaa ja mahdollisuuksia, mutta lopputulos on usein vartti ja valmista. Ongelma on se kerjääminen.

Miksi puhutaan vaan naisten velvollisuusseksistä? Meillä mies joutuu siihen itseäni useammin. Näillä haluilla en oikeastaan edes joudu...

Täytyy tästä vaan yrittää jatkaa jotenkin. Tällä hetkellä ei juuri edes puhuta, vain oleellinen. Aamun ja hyvän yön pusutkin ovat poissa, tuntuu sopivan miehelle vallan mainiosti. Ammattiauttajaan ajattelin ottaa yhteyttä, kun en enää yksin jaksa tätä puida.



Jaksamista kohtalotovereille ja muille nauttikaa parisuhteen iloista!

Minulla on aivan sama ongelma, mies ei halua. Seksielämämme oli aluksi upeaa, mutta haluttomuus alkoi kun odotin ainokaistamme, ja aluksi kuvittelin, että kyllä tämä tästä kun lapsi on syntynyt...Olen odottanut epätoivoisena monta vuotta, asiasta on keskusteltu kymmeniä kertoja, mies ei suostu terapiaan. Haluaisin toisen lapsen, ja hänkin haluaisi, mutta eihän se tällä tahdilla onnistu. Tuntuu, että ainoa vaihtoehto on avioero,mutta en millään haluaisi, koska hän on hyvä isä ja muutoin hyvä elämänkumppani. Olen kysynyt millä tavalla hän hoitaa seksuaalisen tarpeensa, mutta ilmeisesti sitä ei ole. Ulkonäössäni ei ole vikaa, sen olen kuullut myös muilta miehiltä, kyse on jostain muusta. Olen umpikujassa.

ja suoraan sanottuna en edes oikein tiedä mikä miehen haluttomuuden poisti, joskus ajattelen että olikohan sillä joku toinen, mutta en jaksa uskoa, ihan käytännön syistä ei olisi voinut vieraissa ravata, no anyway..asiasta keskusteltiin, kerjäsin ja uhkailin, lopulta mieheni sanoi suoraan että niinkauan kun kerjäät tai uhkailet niin ei tipu ja täytyy kyllä myöntää että ymmärrän, rasittavaahan se ennemminkin on kuin kiihottavaa. Mies ei osannut sanoa miksi ei kiinnosta, ei vaan innostu ja kullikaan ei useinkaan edes seissyt kunnolla, joka taas sekin mua vitutti, vaikken sitä tietenkään miehelle koskaan paljastanut, mutta seksi oli vielä vuos sitten syvältä.. En tiedä oisko meidän tapauksessa ollut se apuna että molemmat laihdutettiin, mies pienen pakkinsa pois ja mä vähän enemmänkin, joten energiaa petiinkin riitti kumasti paremmin. Kärsivällisyyttähän se todellakin vaatii, mutten missään nimessä tuomitse vaihtoehtoa rakastaja, kunhan peti on vaan pedattu takuuvarmasti siten ettei satuta ketään viattomia. Mutta ammattiapu ensin lienee parhain. Voimia teille kaikille!

Tiedän, miten epätoivoinen tilanne on, kun mies ei halua. Sitä etsii itsestään vikoja, ja yrittää kaikkensa. Itse odotin monta vuotta, itsetuntoni oli maassa, elämänhalu kadoksissa. Sitten tapasin työkuvioissa miehen, jonka kanssa ajauduimme suhteeseen. En olisi tätä tilannetta halunnut itselleni mistään hinnasta, mutta katkeruus elämää kohtaan oli jo niin suurta, että ajattelin, että mitä väliä. Tuntui upealta herätä eloon, olen taas nainen, jota mies himoitsee ja haluaa. Olen elossa! Eihän tämä tietenkään mitään ratkaise, mutta ehkä saan ainakin itsetuntoni koottua. Voihan olla, että tilanne kotona paranee, kun en enää kerjää seksiä. Kovin suuria odotuksia ei kyllä ole, mutta edellinen kirjoitus antoi vähän toivoa.

Itselle oli yllätys, miten paljon vaikuttaa, ettei saa, mitä haluaa. Ja miten paljon saa tehdä töitä, että edes joskus sitten lopulta saa. Edellinen kirjoitti hyvin, miten kaikkeen vaikuttaa tahaton selibaatti. onpas tämä ketju kasvamassa. Ei hyvä.

Toisaalta lohduttavaa, että on kohtalotovereita, vaikka en kenellekään (naiselle tai miehelle) tällaista toivokaan. Kyllä tämä syö ihmistä kokonaisvaltaisesti! Onneksi on edes yksi esimerkki siitä, että kyseessä voi olla ohimenevä vaihe. Toisaalta en jaksa tällä hetkellä edes toivoa, että tämä tilanne tästä paranisi. Yritän vaan keksiä, miten selvitä tässä tilanteessa ja avioliitossa, koska ero ei nyt todellakaan ole mielessä. Mieheni on todella hyvä isä ja muutenkin hyvä mies, itse asiassa elämäni rakkaus. Ehkä juuri siksi tämä tuntuu ihan älyttömän pahalta.



Tänään sain juuri kuulla mieheltäni olevani epänormaali, eli ihmekös tuo, ettei kiinnosta. Olen kuulemma kaikki nämä vuodet ollut todella v-mäinen ja siinä syy, ettei kiinnosta. N. vuosi sitten syy oli se, että miehellä on niin isämoodi päällä, ettei vaimon kanssa mikään kiinnosta. Sitä ennen taas oli syynä (kun olin raskaana), ettei halua satuttaa vauvaa. Ihme, että edes ollaan saatu kaksi lasta aikaiseksi tällä menolla! Ja totta h-ssä osaan ja olenkin aika-ajoin v-mäinen, kun saa elää ainaisessa puutteessa! Samperi...

Omalla miehelläni on ollut täsmälleen samat argumentoinnit ja vielä aivan samoissa elämänvaiheissa! Luulen (lukiopsykologian pohjalta ja terapiakirjoja lukeneena ainoastaan), että kyseessä on Oidipus -kompleksi ja siis vaikeudet omassa äitisuhteessa. Normaali irroittautuminen murrosiässä äidistä on jäänyt jostain syystä keskeneräiseksi. Mies ei pysty seksiin naisen kanssa, josta on tullut äiti. Tuskinpa ongelma ratkeaa ellei mies suostu terapiaan. Meillä mies sai hepulin kun vain mainitsinkin tästä mahdollisuudesta.

Oletteko kokeilleet laihduttamista?

Olemme hoikkia molemmat, ja muutenkin ok näköisiä, joten siitä tässä ei ole kysymys.

Kyllä miehenä sanoisin, että jonkinlaisesta sairaudesta tai häiriöstä lienee kysymys, joko psyykkisestä tai fyysisestä. Stressiä, ylipainoa, mielenterveysongelmaa, muu sairaus tms.



Faktahan on nimittäin se, että normaali terve mies tuntee tarvetta laukeamiseen, siis seksiin, tietyin väliajoin. Joillain väli on pidempi joillain lyhyempi, mutta tarve tulee aina jossain vaiheessa. Ja pitkäkään väli ei ole missään nimessä viikkoja.



En tainnut lukea noita viestejä tarpeeksi tarkkaan, tai sitten niissä ei mainittu asiaa, mutta en huomannut sitä, että miten usein puutteesta kärsivien naisten kohdalla harrastetaan seksiä? Eli miten pitkästä ajasta puhutaan, kun ollaan ilman?

Kokonaan toinen juttu on nimittäin tietty se, että jos seksuaaliset tarpeet eivät vain kohtaa - mies haluaa kerran viikossa ja nainen joka toinen päivä. Tämä on mieheltäkin vielä ihan normaalia. Normaalia ei mielestäni ole se, ettei mies halua esim. kertaakaan vaikkapa kahdessa-kolmessa viikossa ja tätä tapahtuu jatkuvasti, ei jotenkin ohimenevästi. Nämä asiat on hyvä erottaa, mutta oletin, että kyseessä oli tässä ketjussa noista pidemmistä ajoista.



T. Mies, jolla se tavallisin tarina, eli puutteessa ja avioliitossa ollaan.

(en siis ole kirjoittanut yhtään noista aiemmista viesteistä) olen jatkuvasti pohtinut mikä minussa on vikana. Olen 168cm, 52kg, pitkähiuksinen ja suht pienirintainen B75, mutta myös aika liikunnallinen nainen. Molemmilla meillä on vaativat ja ajoittain hyvinkin stressaavat työt, mutta minulta se stressi ei kyllä haluja poista vaan enemmänkin lisää esim. hellyyden tarvetta.



Nyt työkuvioissa olen tavannut kaksi miestä jotka kirjottelevat ja soittelevat minulle viikottain ja onpa sitä tullut käytyä baarissakin (mm. tanssittu ja pussailtu) ja kyllähän tämä tietysti piristää mieltä että vielä jollekin kelpaisin. Sitä ratkaisevaa askelta en ole vielä ottanut, mutta eipä sekään varmaan kaukana, kunhan tästä hieman rohkaistun vielä. Mutta ei tämä seksitön elämä ole ihmistä varten!!



N35

Tosta laihduttamisesta..niinkuin sanoin en tiedä mikä mieheni halut toi takaisin ja meillä siis elo oli täysin seksitön, sain säälimunaa n. 2xkk, senkin mies koki varmaan pakotettuna tehtäväksi, hyvä ettei ase ohimolla, varmaan pitääkseen arjen pyörityksessä. Mulle riittää 1-2xvkossa, haluisin enemmän, vaikka joka toinen pvä, mutten voi toiselta kuitenkaan mahdottomasti vaatia, olen tyytyväinen tähän.

Siis en usko että vaimon ulkonäkö ois se ainoa syy, jos haluttomuus ilmenee yhtäkkiä, eihän vaimon ulkonäkökään muutu yhtäkkiä. Paljon on vaihtoehtoja..kyllästyminen, tavannut jonkun (vaikkei seksisuhdetta vielä olisikaan), tykkää vedellä käteen, riitelyt..

Ja vielä pikku niksi, en tiedä miten suhtaudutte pornoon, mutta jos hyväksytte, niin suosittelen jotain molemmille mieluista leffaa ennen esileikkiä, näin mä ainakin saan seksiä just silloin kun haluan nykyään ja toimiihan ne joskus opetusvideoinakin ;)

mutta suostuu seksiin ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Otin vähän aikaa sitten " ratkaisevan askeleen" ja rakastajan haluissa ei kyllä ole valittamista. Haluaisin vaan mielummin oman mieheni, mutta jos ei, niin sitten ei. Seksitöntä elämää kesti niin monta vuotta, että en enää jaksanut. Kukaan ulkopuolinen ei kyllä ikinä uskoisi, kulissit ovat kunnossa.

En missään tapauksessa usko, että miehen haluttomuus johtuisi naisen ulkonäöstä, ei. Kyllä kyseessä on jotain psyykkistä tai fyysistä " epänormaaliutta" kuten sairautta.



Keskustelusta ette juuri kukaan ole mitään maininneet. Avoin keskustelu asian tiimoilta voi olla saa**nan vaikeaa, mutta sanoisin sen olevan tärkeää. Niin on tietty liitossa muutenkin, mutta erityisesti seksiasioissa. Me suomalaiset miehet ei toki olla tuossa suhteessa usein kovin hyviä, mutta silloin kun puhutaan näinkin totaalista haluttomuudesta ja siten isosta ongelmasta suhteelle, niin puhumisen vain on kyettävä. Joko ammattiauttajan kanssa tai ilman.



Mielestäni kumppanin tarpeiden tyydyttämisen yrittäminen kuuluu avioliiton velvollisuuksiin. Jos ei rakastelu kiinnosta riittävän usein, niin sitten jotain muuta kumppanin hyvinvoinnin edistämiseksi. Toki tämä " jokin muu" ei korvaa rakastelua, mutta auttaisi varmasti. Enkä tarkoita mitään orjallista kumppanin toiveiden mukaan pomppimista, vaan sitä, että edes silloin tällöin tekisi asioita täysin sen toisen eteen, kun tietää miten tärkeää se on toiselle. Ja puhuminen auttaa siinä, että toinen tietää, siis tietää varmasti eikä luule tietävänsä.

..kuten aiemmin kirjoitin, jos tahti on tuota, niin kyseessä on jokin muu kuin normaali halujen erilaisuus. Valitettavasti.



Puhumisesta vielä: Pystyttekö puhumaan seksistä miehen kanssa? Kiinnostaako miestä edes puhuminen? Useinhan näissä tapauksissa liitto on muutenkin kuralla, joten seksistä ei varsinkaan osata puhua avoimesti kun muuallakin mättää. Ja kun tätä jatkuu tarpeeksi pitkään, niin syrjähypyn teko on niin helppoa.

Itse en siihen ainakaan vielä pysty, kiltti moralisti kun olen, mutta valitettavasti tuntuu, ettei se päivä välttämättä ole monen vuoden päässä, jos emme saa tilannetta korjatuksi vaimon kanssa.

Olen yrittänyt puhua seksiongelmista kymmeniä kertoja, mutta mies ei halua. Hänen mielestään vika ei ole hänessä, vaan minä olen syypää, joten mitään ongelmaa ei oikeastaan olekaan. Terapeutit ovat huijareita, joiden luokse järkevät ihmiset eivät mene suin surminkaan. Muuten liitto on kunnossa, puhumme kaikesta ja teemme asioita paljon yhdessä. Molemmilla on mielenkiintoiset, haastavat työt. Lapsi on ihana, olemme molemmat hänestä tosi ylpeitä. Meillä on talousasiat kunnossa, ystäviä ja sukulaisia sopivasti, joten kaikki onnistumisen edellytykset olisi muutoin...Oma itsetuntoni naisena on riekaleina vuosien torjunnan jälkeen. Miehellä ei kuulema ole toista naista, ja huorissakaan ei käy, joten en ymmärrä. Seksielämä ennen lapsen odotusta oli loistavaa, ja yksi niistä syistä joiden takia häneen alunperin hullaannuin. Eihän tätä kukaan edes usko.



t. Uskollinen nainen puutteessa

tosin ei ookkaan mikään avautuja ollutkaan. Aplle vielä että meillä oli keskustelut aika samaa luokkaa, mies syytti mua seksiaddiktiksi, nymfoksi yms. Ja nyt suhtautuminen on aivan toinen. Kyllä mä vaan jaksan edelleen syyttää ettei vika ollut mussa, tosin se kinuaminen ja uhkailu oli typerää, mutten muutakaan siinä tilanteessa voinut. t. 6

...ilman muuta. Ensin yritin varovasti kysellä, mitä mieltä seksittömyydestä ja siitä sitten enemmän itse asiaan. Mutta syiksi siis on tullut tuota vauvan satuttamista, isämoodia yms. Meillä on ollut seksiä n. kerran 8:ssa KUUKAUDESSA!!!!! Mies on itse halunnut seksiä viimeisen parin vuoden aikana yhden ainoan kerran, viime kesänä. Muuten kaikki aloitteet ovat tulleet minulta, suoraan tai epäsuoraan. Miksi en sitten itse ole ollut aktiivisempi? Kun on kaksi pientä lasta ja imettää kolme vuotta yhteen putkeen, mies on erittäin paljon työn puolesta pois ja sukulaiset kaukana, niin pari vuotta on mennyt aika sumussa. Siltikin - jos mies olisi ikinä halunnut, olisin ehdottomasti ollut toiminnassa mukana, koska pidän seksielämää äärettömän tärkeänä asiana, parisuhteeseen aivan oleellisesti kuuluvana. Nautin kosketuksesta ja hellyydestä ja jos ei yhdyntä nappaa, niin on sitä muutakin tekemistä olemassa!



Viimeisin yritys oli kirjoittaa miehelleni kirje ja purkaa kaikki tuntoni siihen. Kommentteja ei siitä juuri tullut, anteeksipyyntö omista pahoista sanoista, mutta ei mitään muuta. Kuten kirjoitin kirjeessänikin, nyt vain yritän keksiä, miten elää tämän asian kanssa, koska toivo läheisyyden suhteen on kyllä täysin mennyttä. Niin, meillä ei muuten myöskään ole ylipaino-ongelmaa, ollaan ihan normaaleja kummatkin, mies kyllä tupakoinut yli 20 vuotta ja ehkäpä rupeaa vaikutukset jo sitten tuntumaan. Surullista.