Muita, jotka eivät laittaisi paljon alle 3v hoitoon??

sinä teet oman ratkaisun. minä oman. mulla poika 1v3kk hoidossa, kankeasta alusta huolimatta alkaa viihtyy. ongelmiakin on ollut, tulee varmasti olemaan. MUTTA tää on mun ratkaisu, ei sun. elä ymmärrä. mulle se iha sama. :)

Mutta ei ole, syksyllä palattava töihin ja kuopus silloin vasta 1.5v. Poliisin palkalla ei elätä kuusihenkistä perhettä, kun on asuntolaina päällä. Vanhan omakotitalomme olemme halunneet ostaa jo tässä vaiheessa, kun lapset pieniä, jotta saavat nauttia sen suomista iloista ja eduista.

" En millään vaan voisi kuvitella että olisin laittanut kumpaakaan lasta joskus 1v iässä hoitoon, ja rehellisesti puhuen, en voi ymmärtää äitejä jotka laittavat alle 2v hoitoon. "



Masennus+ kasa kivoja mt-sairauksia, jotka puhkesivat vaikean raskauden ja traumaattisen sektion jälkeen. Good enough? Ryömi takaisin sinne Westediin, josta miehesi löysit...

jos arvostelemaan ryhdytään, niin minä puolestani en veisi (eskaria lukuunottamatta) isompaa sisarusta päivähoitoon, jos itse olisin pienemmän kanssa kotona.

Enkä muuten laita tuota juuri 3v täyttänyttäkään, niin kauan kuin olen kotona nuorimman kanssa. Eli menee hoitoon varmaankin 4½ vuotiaana, kun kuopus täyttää 3v. Esikoinen käy tällä hetkellä eskaria.

vois kuvitellakkaan laittavani omiani hoitoon kovin pieninä, nyt poika 2v 4kk ja aivan liian pieni sinne. mutta toisille taas käy toisin päin, enkä voi sanoa, etten heitä ymmärtäis..

En asu Westendissä enkä edes Espoossa ;o) Mieheni on ihan tavallinen keskipalkkainen työläinen, mutta hänen palkallaan olemme perheemme elättäneet lapsemme täyttäessä kohta kaksi vuotta. Toinen on tulossa, joten kotona oleminen tulee jatkumaan edelleen ja pitkään.

Työskentelen päiväkodissa lastentarhanopettajana ja olen kyllikseni nähnyt niitä pieniä lapsia, joita tuodaan valitettavan pieninä päiväkotiin. Vanhemmille pyritään antamaan positiivinen kuva tyyliin " kivasti on päivä mennyt" , lapsen itkua ja ikävää vähätellään, jotta vanhemman olisi helpompi lapsensa päiväksi jättää.

Pointtini oli se, että perheessämme tingitään mieluummin sitten jostain muusta. Asuntolaina on meilläkin niskassamme, mutta lyhennykset on mitoitettu nyt sen mukaan, että niistä selvitään. Jos tulee tiukka paikka, voin tehdä jotain " keikkahommia" , iltasiivousta tms., miehen työajan ulkopuolella. Varhaislapsuus on aikaa, jota ei saa takaisin ja mikäpä olisi lapselle parempi paikka kasvaa kuin oma koti.

Vierailija:

Ryömi takaisin sinne Westediin, josta miehesi löysit...

Miehelläni vielä opiskelut kesken, halusimme kuitenkin lapsia kun ikääkin on jo lähes 30v. Jonkun on elätettävä tämä perhe, meillä se olen minä. Sinuna en moralisoisi ihmisten ratkaisuja noin yksioikoisesti, enkä oikein usko että kukaan lastentarhanopettaja niin tekisikään. Ihan hyvin olemme näin pärjänneet ja lapsemme saaneet hoidetuksi, vaikka molemmat alle 2v asti hoidossa olleet. Minulla ei ollut mahdollisuutta jäädä kotiin pitemmäksi aikaa.

muiden ratkaisua, niin on kyllä minullakin oikeus moralisoida hänen mokiaan.

Vierailija:

Meillä 3.5v nyt pari päivää/vk päiväkodissa (tosi toimintaa kaipaava tapaus ja viihtyy siellä hyvin ja saa olla ikäistensä kanssa), itse olen vielä 1v8kk ikäisen kanssa kotona ja aion olla siihen asti kun hän on vähintään 2.5v, silloin EHKÄ haen hänelle myös tuollaista 8-10pv/kk paikka että saa totutella rauhassa päiväkotiin. Ja kun täyttää 3v niin pakko itse alkaa töitä hakea. Omasta mielestäni tällä hetkellä hyvä ratkaisu, esikoinen viihtyy hoidossa ja kuopus saa pari päivää viikossa (5.5 tuntia) erityishuomiota ja minä vähän lepoa (kumpikin lapsista tosi vilkkaita ja vaativia tapauksia). Esikoisen hoidossaoloa sitten kompensoin käymällä hänen kanssaan viikonloppuisin kahdestaan jossain, ostoksilla, kirpparilla tms.)

En millään vaan voisi kuvitella että olisin laittanut kumpaakaan lasta joskus 1v iässä hoitoon, ja rehellisesti puhuen, en voi ymmärtää äitejä jotka laittavat alle 2v hoitoon. Taloudellista tilannetta kannattaisi miettiä siinä vaiheessa kun päättää lapsia hankkia, että onko varaa hoitaa heidät kotona edes 2v asti. Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta en vain voi hyväksyä että 1v (tai jopa alle!!) laitetan hoitoon sen takia, että on asuntolainat ym.

LTO:na valitettavasti näen läheltä myös sen " raadollisen" puolen eli ei se lapsen päivä aina niin ruusuisesti ole mennyt kuin teille uskotellaan. Valitettavasti.

On niin monenlaisia elämäntilanteita ja perheita. Se mikä sopii toiselle, ei sovikaan toiselle. Tietenkin lapsi kaipaa vanhempaansa hoitopäivän aikana ja samalla tavalla vanhempi lastaan. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö lapsi voisi saada vanhemmiltaan päivähoidosta huolimatta riittävästi rakkautta ja turvaa. Mieheni on opiskeluistaan huolimatta hyvä isä, osallistuu lastenhoitoon ja tekee kotitöitäkin paljon. En nähnyt syytä, miksi olisin vielä siirtänyt lasten hankkimista myöhemmälle iälle vain siitä syystä, etten voi viettää kolmea vuotta kotona. Jota en viettäisi kotona mistään muustakaan syystä.

kohtuuttomia elämänmuutoksia en rupea tekemään sen eteen että yli 2v vielä voisi olla kotihoidossa. Täällä ei saa edes kotihoidontuen kuntalisää joten tiukilla on moni. En myisi taloa tai muuttaisi pienempään vuokra-asuntoon, en pistäisi miestäni tekemään kahta työtä. Kyllä noin 1,5v alkaen voisin lapsen pistää päivähoitoon jos tilanne sitä todella vaatisi. Pientä säästöä (vaatteet, ei lomamatkoja, ei herkkuja, ei mitään ylimääräistä, ei kampaajakäyntejä jne) olen todellakin valmis tekemään sinne saakka kunnes nuorin on 3v. Mutta jos vaikka mieheni työtilanteessa tapahtuisi jotain sellaista että tulot romahtaisivat (mikäänhän ei ole varmaa) tms niin kyllä olisin valmis 1,5-3v:n pistämään päivähoitoon jotta ei tarvitsisi asuntoa myydä alta.



Alle 1,5v:n kohdalla yrittäisin viimeiseen asti mitä tahansa jotta voisin vielä kotihoitaa lasta. Mies voisi sen ajan tehdä vaikka sitä kahta-kolmea työtä, itse kävisin töissä viikonloppuisin jos mies olisi kotona, myisin irtaimistoa, tinkisin rajusti ruoan ja vaatteiden tasosta, ottaisin alivuokralaisen.

Vierailija:

LTO:na valitettavasti näen läheltä myös sen " raadollisen" puolen eli ei se lapsen päivä aina niin ruusuisesti ole mennyt kuin teille uskotellaan. Valitettavasti.

Kyllä minä olen miettinyt asioita ja pohtinut erittäin pitkäänkin ennen ratkaisujeni tekemistä, joten seison niiden takana täysin rinnoin kuten aikuinen kypsä nainen tekeekin. Ei kolahtanut. Totta kai säälin itsekin omia lapsiani, rakastan heitä yli kaiken ja päivisin keskustelemme päiväkodin tapahtumista ja usein lapset itsekin kertovat kuinka siellä oli hurjaa. Uskon sinua, olen ajatellut tätä ennen kuin valintani tein. Katsos kun meissäkin on ajattelevia vanhempia, vaikka kaikki eivät olekaan samaa mieltä kuin sinä? ;)

ET vaikuta kovin ammattitaitoiselta

Enkä aio siis omiani laittaa ainakaan paljoa ennen kolmea vuotta päiväkotiin. En nyt ala toisin tekeviä kritisoimaan, ehkä hieman kohotan oikeaa kulmakarvaa, mutta omalla kohdalla en kyllä voisi kuvitella vuoden ikäisen tarhaan laittamista. En todellakaan. Mutta elämäntilanteita ja vanhempia on monenlaisia.

Elämään kuuluu osana tietty raadollisuus. On kurjaa, että kaikki päivät eivät voi olla mukavia, vietettiin ne sitten hoidossa tai kotona. Eiväthän kaikki kotona vietetyt päivätkään aina ole kivoja. Päiväkoti on hurja paikka pienille lapsilleni, joista toinen alle kaksi vuotta ja toinen neljä.

Totuus joskus satuttaa. Tämän asian ääneen sanomisella ei ole mitään tekemistä ammattitaitoni kanssa.



t. LTO

siellä keskimäärin kahtena päivänä viikossa. Nauttii valtavasti olostaan. Nauraa, tanssii, juttelee ihan niin kuin kotonakin. On suuren sisarusparven kuopus, joten on tottunut muihin ihmisiin, menoon ja meininkiin. Joskus vaan on tehtävä ne ratkaisut ja otettava lusikka kauniiseen käteensä ja mietittävä elämäänsä. Meillä oli ratkaisun paikka muutama vuosi sitten kun mietimme muuttoa. Haluaisimmeko asua betonilähiössä kolmiossa vai maalla tarpeeksi isossa omakotitalossa, jossa myös iso piha. Vastausta ei tarvinnut kauaa miettiä. Onko oikein isommille lapsille kasvattaa heidät mielestämme väärin ja riistää heiltä onnellisempi ja antoisampi lapsuus, vain sen takia, ettei lasta saa viedä alle kolme vuotiaana hoitoon?



Lapsetkin ovat yksilöitä. Esikoistani en olisi missään tapauksessa vienyt hoitoon noin pienenä kuin kuopusta nyt. Kuopus taas on aivan eri maata. Syö ja juo itse, puhuu ja on todella sosiaalinen. Enpä usko että parina päivänä viikossa, muutama tunti kerrallaan tekee hänelle hirveästi pahaa.



Ja sille joka sanoi, että näitä talousasioita kannattaisi miettiä silloin kun alkaa lapsia tekemään. Mitäs sitten kun kahdelle umpirakastuneelle opiskelijalle sattuu vahinko? Tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Esikoiselle piti saada kaveri pian, sillä olinhan lukenut, että ainoat lapset kasvavat yksinäisinä ja onnettomina. Ja sitten kun oli vauhtiin päästy tuli vielä kolme lasta lisää ;-) Elämme aivan ihanaa elämää, nautimme ympäristöstä ja rakastamme toisiamme kovasti. Emme stressaa ylimääräisistä. Lasten silmät loistavat paljon kirkkaammin kuin siellä betonilähiössä. Olisimmeko olleet valmiita luopumaan siitä vain sen vuoksi, että kuopus saisi olla kotona vielä pari vuotta? Emme.

.