Mitäs mieltä minun tämänpäiväisestä tekosestani?

kyseessä on provo. Varmasti tällaisia tilanteita kuitenkin todella tapahtuu.

Aika paljon olen nimittäin jo lukenut, samoin kuin kasvatustiedettä.



Oikeasti, haluaisin kyllä nähdä, kun tulet johdattelemaan tilannetta tuon lapsen kanssa. :) Siihen kovaan kalloon ei kyllä mene mitään, kun lapsi niin päättää. Joko huutaa raivosta tai sitten mököttää. Kummassakaan tapauksessa ei ota vastaan mitään, mitä sanotaan. Samanlainen jästipää on kuin isoveljensäkin, joka oli aiemmin minulla hoidossa. Mutta silti niin rakas minulle, on ollut melkein vauvasta asti minulla hoidossa.



ap

Olisi kyllä ihan kiva, jos olisi, oli sen verran kiukuntäytteinen päivä tänään. Minä siis en kiukunnut, mutta minulle kiukuteltiin. Mieluummin olisin saanut tänään aikaan jotain, mutta aika tahtoi mennä kiukkukohtausten laantumista odotellessa. Omakin raivosi jostain syystä kuin kauhea, kun kotiutui kerhosta. Kai se on jotain kevätväsymystä.



Ja voin kyllä sanoa, että tapahtuu näitä. Vastikään työkaverini kertoi jättäneensä samanikäisen ruokapöytään, kun lähti toisten kanssa ulos. Ja siis samasta syystä kuin minä tänään. Hänellä kun on hoidossa samanlainen kovakallo kuin minulla. :)



ap

Sopii tulla kokeilemaan, voi tuo mielipide vaihtua aika äkkiä.

a) 3 v on vielä pieni pukemaan b) raivokohtausta saavaa lasta ei saa jättää raivon kanssa yksin. Mitäs jos pukisit hänet aina ekana? Oletko kokeillut tarramenetelmää? Muista aina kehua kun menee hyvin jne.

osasipa pukea tai ei, osasipa syödä haarukalla tai ei jnejnejne. Kyllä minusta aikuisen pitää olla valmis vähän passaamaan, olipa lapsi oma tai vieras. Miksi lapsen pitää olla jo kolmevuotiaana niin helkkarin itsenäinen ja kyetä kantamaan vastuu teoistaan ihan kuin aikamies?

b) hallitse sitä c) molemmat edelliset. Älä selitä, äläkä jätä kolmivuotiaita tuulikaappiin.

Hoidossa täytyy toimia itse, jos kerran osaa ja jos ei osaa, täytyy opetella. Perhepäivähoitajalla ei ole aikaa passata lapsia, jotka itsekin osaavat asiansa hoitaa. Riittävän kiirettä pitää muutenkin.

Mutta en liioin väitä, että olet ammattitaidoton, jos en oikeasti tiedä, mistä puhun.



ap

Pukemiseen menee pari minuuttia, tuohon raivariin ja lapsen vahtimiseen meni tunti.

Mitäpä tuohon nyt sanoisi. Itselläni on kolmivuotias lapsi, enkä ikinä haluaisi kuulla, että noin on toimittu hänen kanssaan. Omani osaa kyllä pukea teoriassa, mutta huonona päivänä ei varmasti suju. Enkä sitä oletakaan, kolmivuotias on vielä kovin pieni, jos ei taidoiltaan, niin itsehillinnältään ainakin.



Onneksi tiedän varmaksi, että lasteni päiväkodissa pukemisessa autetaan niin isompia kuin pienempiäkin, eikä taatusti jätetä ketään ilman aikuista itkemään.

Saisit monet kiukut vältettyä. Tuonkin tilanteen olisi luultavasti voinut jossain vaiheessa katkaista kun et vaan olisi ollut niin jumittunut omaan poteroosi että helvetin kakara minähän en sua pue. Siitä voi tehdä leikin tai kisan eikä sekään mitään haittaa että aikuinen joskus vähän passaa. Kyse on kolmevuotiaasta, ei sen vielä tarvitse olla aikuinen, mutta hoitajan kyllä tarttisi.

Oikeasti rakasta lasta ei jätetä tunniksi yksin avuttomana oman raivonsa kanssa.

Itselläni on 3-vuotias, jolla on juuri tuollainen vaihe menossa kehityksessään. Häntä ei voisi jättää suljetun oven taakse yksin, koska hän ahdistuu ja pelästyy. Uskon kuitenkin, että toisenlaisen perusluonteen omaava ei kokisi asiaa niin rankasti. Mielestäni tuollaisen uhmaikäisen kanssa ei onnistu välttämättä mikään keino. Lapsi on joka tapauksessa vastaan sitä mitä aikuinen ehdottaa, koska haluaa uhmata - tai siis UHMAA. Jollain keinolla uhmis on laitettava käsittämään, että HÄN ei määrää milloin muut menevät ulos jne. Hänen on opittava, että HÄn on se joka joustaa tuollaisessa tilanteessa.



Mielestäni se, että lapsi raivoaa ap:lle kertoo, että hän on turvallisesti kiintynyt hoitajaansa. Oma 3-vuotiaani ei raivoa ikinä päiväkodissa - ainoastaan minulle ja isälleen.



Itsekin olen muuten kasvatusalalla - en kylläkään varhaiskasvatuksessa.

On niitä kokeiltu, mutta eivät toimi. Aiheuttavat vain sen, että toiset ovat vielä nopeammin valmiina ja joutuisivat odottamaan vielä kauemman kuumissaan. On oikeasti huvittava lukea noita teidän kirjoituksianne, kyllä nauraisin, kun yrittäisitte saada näitä meidän kovakallojamme (siis tätä minun poikaani tai sitä työkaverini lapsosta) huijattua tai maaniteltua pukemaan. Ehkä tekin tunnin jälkeen luovuttaisitte. :)



Siis ihan tosissaan, tämän lapsen kohdalla on vaihtoehtona vain se, että annan periksi ja puen hänet tai se, että jätän yksikseen sisälle. Toiset lapset olen kyllä saanut aina ongelmitta vaatteisiin (paitsi omani ja sen jo mainitsemani isonveljen). Jos annan periksi, uppoan syvälle suohon. Jos taas en anna periksi, hommat sujuvat hyvän aikaa ihan mallikkaasti. Joittenkin lasten vain pitää vaan kokeilla silloin tällöin, pääsisivätkö niskan päälle. Mutta mitäpä minä tosiaan teidän mielipiteistänne, kunhan huvikseni kysäisin. Ajattelin, että tässä ilta kuluisi rattoisasti - ja niinhän se kuluikin. Minulla on kuitenkin korkeampienkin tahojen tuki siihen, että tämän lapsen kanssa on pidettävä tiukka linja.



ap

Koskaan en ole jättänyt lasta yksin kiukun kanssa. Sinä olet itsellesi tämän käytöksesi puolustellut ei sitä mikään muuta, harmi. Mikä vika on ehdotuksessa, että puet hänet ensin?

Mulla sama kun edellisellä; että erkkalapsien kans töitä teen - eikäpä ole tarttenut vielä yksin jättää

Minä en aio häntä ruveta pukemaan jatkuvasti vain siksi, että hänellä on toisinaan pukiessa raivokohtauksia. Toinen vika on se, että uloslähtö viivästyisi aivan tuhottomasti, koska poika on aina aamuhommistakin viimeisenä valmis. Eli ensin odottettaisiin, että hän on riisunut, sitten että hän on syönyt, sitten että hän on käynyt vessassa ja sitten vielä että hän on pukenut. Olisimme pihalla ehkä kymmeneltä tuolla mallilla.



Kolmas vika on se, että hän ei varmasti alkaisi pukea, jos toiset ovat vielä leikkimässä.



ap

He varmasti odottavat pph:lta, että lapsi saa siellä kodinomaisempaa hoitoa ja rauhallisempia päiviä kuin pk:ssa.. Nyt he eivät taida lapselleen saada ihan tätä.

Sydäntä riipaisee ajatellakin, että hänet jätettäisiin yksin tuulikaappiin muiden leikkiessä pihalla.



Ei 3 vuotiaan kuulukaan pukea kuin sotapoika. Joskus pukeminen sujuu ja joskus taas ei, se ei riipu siitä, että osaako vai eikö osaa. Kyllä minunkin lapsellani on känkkäränkkää ja aina ei pukeminen suju, mutta silloin on minun tehtäväni auttaa ja se ei tarkoita sitä, että joka ikinen kerta näin täytyisi tehdä.



3 vuotias on kuitenkin vielä pieni lapsi ja osaatko asettua hänen asemaansa, tiedätkö miltä hänestä tuntui kun muut leikkivät ja hän oli yksin tuulikaapissa? Ei tuon ikäinen osaa vielä käsitellä kiukkuansa ja päättää vain yhtäkkiä, että puenpa sittenkin pikaisesti, että minäkin pääsen mukaan. Surussa ja kiukussa on vielä autettava.