Luokkaretkellä av-palstalla: Mihin yhteiskuntaluokkaan vanhempasi kuuluvat? Entä sinä itse?

Isäni kuuluu työväenluokkaan, hänen vanhemmistaan löytyi torppareita.



Äitini on maatilan tyttö ja itse kouluttautui akateemisesti, eli keskiluokkainen.



Kyllähän nämä tietenkin näkyy. Isä on poliittisesti demari ja äiti vaihtelee keskustalaisuuden ja demareitten välillä. Mitään porvarivihaa ei ole kotona ikinä kuitenkaan lietsottu :)

Mies on työväenluokkaisesta kodista.



Molempien kodeissa on kuitenkin arvostettu koulutusta korkealle ja itse ollaan akateemisia molemmat. Välillä kun kohtaa ihmisiä, jotka ovat varakkaista suvuista niin kyllä se maailma vaan on erilainen. Näiden ihmisten lapsuuskokemukset on niin kaukana meidän kokemuksista. Näille on vanhemmat ostaneet oman asunnon opiskeluajaksi ja niinpä varallisuutta on nyt n 40 v ikään mennessä ihan eri määriä kuin meillä.

on sekä meidän perhe, omat vanhempani että miehenkin vanhemmat. Suvuista löytyy tuomareita, pankinjohtajia, kansanedustajia ja ministereitäkin.

Maalaiset esi-isätkin ovat olleet suurtilallisia ja kunnan pamppuja.

Tunnustaudun " pahaksi porvariksi" .

Minun ja mieheni vanhemmat kokoomusta äänestävää keskiluokkaa, mutta vain minun isäni akateemisesti koulutettu. Minä ja mieheni molemmat akateemisia, mutta kaikki sisaruksemme eivät ole. Olemme kasvaneet duunarialueella ja osaamme katsoa maailmaa muustakin kuin porvariperspektiivistä. Emme vierasta köyhiä ja olen ollut työssäni " pienen ihmisen asialla" . Olemme nykyisin kohtalaisen suurituloisia ja asumme hyvällä alueella (mutta emme Espoossa!!). En vieläkään oikein tiedä mitä luokkaa edustan, itse asiassa sillä ei ole mulle mitään väliä.

Äitini, ison maatalon tyttö, kouluttautui nykyistä amk-tutkintoa vastaavalle tasolle. Samoin isäni, kapiaisen ja myyjän poika. Sanoisin, että taustani on keskiluokkainen, ehkä alempaan keskiluokkaan kallellaan. Mieheni tausta on hyvin samankaltainen. Itse kuulumme akateemiseen köyhälistöön.



Olen tiedostanut luokkayhteiskunnan olemassaolon tultuani yliopistoon opiskelemaan (kuten toinen noista Luokkaretki-kirjan kirjoittajista, jos luitte tänään Hesaria). Aika moni opiskelukavereista tuli varakkaista ja/tai erittäin hyvin koulutetuista suvuista. Näennäisen suvaitsevaisuuden takana piili aikamoisia ennakkoluuloja ja halveksuntaa huonommassa asemassa olevia kohtaan.

Me akateemisia porvareita. :)

Myös isäni molemmat vanhemmat olivat akateemisia.



äitini vanhemmat olivat työväenluokkaa.



Mieheni molemmat vanhemmat ovat akateemisia kuten hänkin.



miehen isän vanhemmat oli duunareita, äidin isä akateeminen ja äiti kotirouva.



Eli meillä luokkaretkeä emme ole me tehneet, vaan omat vanhempamme tai heidän vanhempansa (jos ovat).

nykyaikana puhutaan luokkajaoista. " Aatelisto, papisto jne..." Ollaanko taas kohta tällä linjalla.

Itse en jaottele ihmisiä heidän koulutuksensa tai varallisuutensa perusteella.

Huomasin saman kun aloitin aikoinaan yliopistossa. Ensin kysyttiin mistä LUKIOSTA on kirjoittanut, sen jälkeen tarkistettiin ovatko vanhemmat kekskenään tuttuja.



En tiedä onko oman mielikuvituksen tuotetta, mutta oikeasti skarpeimmat tyypit tuli maalta tavallisista perheistä. Näillä tyypeillä motiivit oli ihan erilaiset kuin niillä joille akateeminen tutkinto on ollut tiettyyn statukseen kuuluva selviö lapsuudeta lähtien.

Lue HS:n kirjoitus Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskuntaan -kirjasta. Ymmärrät ehkä paremmin tätä keskustelua.

Vierailija:

nykyaikana puhutaan luokkajaoista. " Aatelisto, papisto jne..." Ollaanko taas kohta tällä linjalla.

Itse en jaottele ihmisiä heidän koulutuksensa tai varallisuutensa perusteella.

lukenut tuon tutkijan haastattelun Kodin kuvalehdestä. Myös HS:n juttua lueskelin aamulla. Yritin vain nopeasti kritisoida asiaa.

Tiedän tyypin, joka jaottelee oppilaidensa vanhempia tyyliin " kyllä taas huomasi tuon puhelun aikana, mistä yhteiskuntaluokasta tullaan" . :/ Ei siis mitenkään positiiviseen sävyyn :/

En voi sietää moista käytöstä. Vaikka itse olisi kuinka " korkealla" ja kohtelee muita alentavasti, tippuu minun silmissäni aika alas...

Olen siis allergisoitunut kioko termille " yhteiskuntaluokka" !

Terv. olikohan numeroni 8?

Molempien vanhemmat ovat maatilojen lapsia, jotka ovat lähteneet kaupunkiin töihin, ammattikoulutusta ei ole kenelläkään.

Mieheni on akateemisesti koulutettu ja työskentelee johtajana julkisella sektorilla, itse olen keskiasteen koulutuksen saanut sairaanhoitaja, mutta en työskentele kodin ulkopuolella, olen ammatillisesti omassa kodissa toimiva perhehoitaja (sijaisäiti).

Miehelläni ei ole akateemista loppututkintoa, toimii yrittäjänä. Hänellä isä akateeminen, äiti ei, isänä vanhemmat ei, äidin isä joo.



Lopputuloksena voisin vetää yhteen sen että äidin kouluttautuneisuudella on suurin merkitys siihen tuleeko lapsista myös korkeastikoulutettuja vai ei.

Minusta pointi on kuitenkin se, että koska tällaista arvottamista kuitenkin esiintyy (joko hyvin avoimesti tai sitten pinnan alla), asia on myös hyvä tiedostaa. Esim. oman " luokkataustan" pohtiminen voi lisätä itsetuntemusta. Tai sitten voi tarkistaa omia asenteitaan tms.

Vierailija:

lukenut tuon tutkijan haastattelun Kodin kuvalehdestä. Myös HS:n juttua lueskelin aamulla. Yritin vain nopeasti kritisoida asiaa.

Tiedän tyypin, joka jaottelee oppilaidensa vanhempia tyyliin " kyllä taas huomasi tuon puhelun aikana, mistä yhteiskuntaluokasta tullaan" . :/ Ei siis mitenkään positiiviseen sävyyn :/

En voi sietää moista käytöstä. Vaikka itse olisi kuinka " korkealla" ja kohtelee muita alentavasti, tippuu minun silmissäni aika alas...

Olen siis allergisoitunut kioko termille " yhteiskuntaluokka" !

Terv. olikohan numeroni 8?

itse + mies ylempiä toimihenkilöitä (ei akat). Poika amk, tytär duunari ja kolmas vasta hakeutumassa opiskelemaan.

Itse asiassa mieheni, minä ja sisarukseni olemme kaikki akateemisesti koulutettuja, vaikka kummankaan lähisuvuista ketkään muut eivät ole juurikaan koulunpenkkiä kuluttaneet. Oma äitini on amiksen käynyt duunari ja isäni ahkerasti työtä tekemällä asemansa saavuttanut johtaja. Kumpikaan ei ole siis käynyt edes lukiota, vaikka isälläni päätä siihen olisi ollutkin (rahaa ei). Mieheni isä jätti koulut kokonaan kesken aikanaan ja eteni työtä tekemällä " keskijohdon" puolelle ja anoppi opiskeli yo-kirjoitusten jälkeen ammattitutkinnon ja siirtyi sen jälkeen tekemään toimistotyötä.

Meidän molempien sedät, tädit, enot, serkut ja jopa pikkuserkutkin on melkein kaikki amispuolelta valmistuneita - pari ylioppilasta mahtuu joukkoon, mutta ei yhtään korkeakoulututkinnon suorittanutta. Silti tosiaan minä, mieheni ja kaikki sisarukseni olemme valmistuneet korkeakoulusta/yliopistosta, ja vieläpä hyvin arvosanoin :)

Luokka-ajattelu on itselleni todella vierasta, mutta jos nyt tuolle linjalle lähdetään, niin me olemme vissiin sitten aika outoja... Äitini edustaa duunareita, isäni johtoporrasta, anoppini ylempiä toimihenkilöitä ja appiukkoni kai sitten ns. keskiluokkaa. Kukaan heistä ei kuulu ns. korkeasti koulutettuihin. Minä ja mieheni kuulutaan vanhentuneen jaottelun mukaan vissiin " hyväosaisiin" akateemisen koulutuksen, hyvien tulojen ja ehjän kotitaustan perusteella.

En todellakaan siis allekirjoita sitä, että äidin koulutus välttämättä korreloisi lasten koulutustason kanssa! Tilastojen mukaan niin toki on, mutta tutkimusten mukaan suurempi vaikutus on kodin koulutukseen liittyvillä

asenteilla

.

Vaikka äitini ei itse juuri lukupäällä olekaan loistanut, on hän aina kannustanut meitä lapsia käyttämään päätämme, jotta sitten voisimme aidommin valita, mitä työtä haluamme tehdä. Hyväkin oppilas voi mennä halutessaan amikseen, kun taas kehnosti läksynsä tehneelle tie yliopistoon voi olla tosi takkuinen. Ja yllättävän moni ammatti vaatii nykyisin korkeakoulututkinnon! Myös mieheni perheessä koulutusta on arvostettu, vaikka vanhemmat itse eivät olekaan akateemiselle tielle lähteneet.

PS. Terveisiä tutuille lounastauolta... ;)

mutta elin lapsuuden paikkakunnalla, jossa oli paljon sitä perinteistä työväenluokkaa, teollisuuden takia. Olihan siinä pieniä eroja monessakin asiassa, mm politiikassa. Nykyään olen toimihenkilöporukkaa, mihin luokkaan se sitten kuuluukaan...

Miehen suku luusereita, mies itse kouluttautunut.

äiti ja isä molemmat akateemisen tutkinnon suorittaineita kuten olemme me kaikki kolme sisarustakin.



Mieheni on tänäkin päivänä toimivan maatilan nuorimmainen poika, joka lähti kaupunkiin koulutuksen perään. Hänkin nyt akateemisen koulutuksen suorittanut.

olen duunarisuvusta, vanhemmat ovat rakennus- ja hoitoalan ihmisiä. Akateemisia ei suvussa ole koskaan ollut, mutta minä olen opiskellut yliopistotutkinnon. Olen kai keskiluokkaa, mutta äänestän silti demareita tai vihreitä.



Mieheni on suvusta, jossa on akateemisuutta arvostetaan kovasti ja hän on itsekin opiskellut paljon. Suvussa äänestetään oikeaa laitaa.



Kyllä mieheni ja minun tausta näkyy keskinäisessä suhteessamme. Tutustuminen minun sukuuni on varmaan ollut miehelleni aikamoinen kulttuurisokki, hän ei ollut koskaan käynyt edes kaupungin vuokratalossa! Joskus kiusoittelen häntä hänen piilevistä ennakkoluuloistaan, esim. siitä minkälaisia ihmisiä em. taloissa asuu. Minulla taas on ollut vähän alemmuuskomplekseja hänen sukunsa suhteen, mutta toisaalta asetelma on niin täynnä stereotypioita etten pitemmän päälle jaksa suhtautua asiaan kovin vakavasti.