Luokkaretkellä av-palstalla: Mihin yhteiskuntaluokkaan vanhempasi kuuluvat? Entä sinä itse?

Kouluttamattomia sekatyöläisiä ja työttömiä, aiemmissa polvissa vähän arvostettuja työläistöitä tehneitä, piikoja ja renkejä ja torppareita. Ovat hyvin luokkatietoisia ja halveksivat kouluttautuneita ihmisiä. Sain tapella pitkään, että sain mennä lukioon ja edelleen saan kuulla olevani mitään osaamaton ja mitään elämästä tietämätön hienostelija vain koska menin lukion jälkeen yliopistoon, valmistuin ja saan kohtuullista palkkaa työstäni.



Mieheni on ylemmästä keskiluokasta, vanhemmat akatemmisesti koulutettuja, samoin isovanhemmat, seuraavassa polvessa paljon maanviljelijöitä, mutta suurtilallisia lähinnä. Mieheni on myös akateemisesti koulutettu, joten ehkä meidänkin perheen voi laskea ylempään keskiluokkaan tai keskiluokkaan.



Itse olen muuten havainnut, että tiukimmat luokka-asenteet ovat juuri alaluokassa ja alemmassa keskiluokassa.

Koulutuksena kansakoulu/peruskoulu, vain 3 ylioppilasta ja nekin 1990- ja 2000-luvuilta.

Luokkanousua havaittavissa. Puoluekanta labiili, en kykene äänestämään enää ketään.

Olemme sekä minä että mieheni akateemisista perheistä. Miehen isovanhemmatkin olivat kaikki akateemisesti koulutettuja ja hänen perhettään luonnehtisin vasemmistolaiseksi kulttuurieliitiksi.



Omat isovanhempani olivat hyvissä ammateissa kaikki, mutta ilman korkeaa koulutusta. Varmaan sellaista vakaata alempaa keskiluokkaa.



Tulemme siis molemmat muka todella suvaitsevista perheistä, joissa ei kuitenkaan olisi tullut kuuloonkaan, että lapset menisisvät esim. ammattikouluun, yliopistokoulutus on ollut ehdoton itsestäänselvyys, suorastaan pakko.



Varsinkaan mieheni puolelta suvun koko tuttavapiiriin tuskin kuulu ketään, joka olisi joskus tehnyt duunaritason työtä tai edes edustanut mitään nykyisen amk-tason ammattia. Tämän tajuttuani olen alkanut kyseenalaistamaan väitteen, että Suomessa ei olisi enää yhteiskuntaluokkia.



Ex poikaystäväni oli oikea luokkamatkaaja ja voin kertoa, että jotkut asiat hänen duunariperheessään olivat minulle totaalinen kulttuurisokki. Siinä sai myös testata todellista suvaitsevaisuuttani, että en mitenkään pystynyt joitain juttuja hyväksymään. Esim. exän vanhempien juopottelua viikonloppuisin tahallisesti umpiänkyrään asti ja vielä niin että se oli heistä täysin OK ja hauskaa. Vaikka olimme lyhyesti jopa kihloissa, niin tiesin jo silloin, että tuollaisia isovanhempia en omille lapsilleni huoli! En tiedä, voiko sanoa, että siinä se luokkaraja sitten kuitenkin tuli vastaan.



Me olemme tällä hetkellä miehen kanssa molemmat jonkinlaista akateemista pientuloista pätkätyöluokkaa, mutta kyllä, asunto on peritty.

isän äiti oli karjakko ja elätti 6 lasta leskenä. Äitikin monilapsisesta perheestä pieneltä maatilalta. Vanhempani muuttivat työikään tultuaan kaupunkiin ja heistä tuli duunareita, tosin äiti opiskeli työn ohella ja hänestä tuli kaupanalalla esimies. Äiti oli demari ja aktiivinenkin politiikassa



Itse taisin olla äitini puolen suvun ensimmäinen ylioppilas. Itse olen nyt ylempi toimihenkilö, mitä luokkaa se nyt sitten onkaan...?



Mieheni on kotoisin britanniasta, jossa luokkaerot ovat edelleen voimissaan. Hänen perheensä taitaa olla ylempää keskiluokkaa, isänsä on lakimies ja äiti ollut aina kotiäiti. Mies on ollut mm. pankkialalla.

Omat vanhemmat molemmat akateemisia, miehellä vain isä. Me molemmat akateemisia ja peruskeskiluokkaa...rivari, kaksi autoa, kaksi lasta jne.

Itse olemme varmaan siitä välistä... Mä koen itse olevani ylempää keskiluokkaa niin koulutuksen, työn kuin kulttuurisen pääomankin puolesta, mutta mies on epäselvempi tapaus.

minulla amk tutkinto, miehellä 2 akateemista tutkintoa ja tohtorin väittelyt edessä. Kummallakin vanhemmat mv. Kummankin isovanhemmat tilallisia tai torppareita ja lääkäreitä ja opejakin esivanhemmista löytyy

Meillä tilanne sama kuin alla, paitsi että miehellä vain yksi akateeminen tutkinto ja kohta väikkäri valmis.

Vierailija:

minulla amk tutkinto, miehellä 2 akateemista tutkintoa ja tohtorin väittelyt edessä.

Isän puolen suku puolestaan on maanviljelijöitä. Kai suku jonkinlaista porvaristoa on ollut. Äitin lapsuudenkodissa oli sisäköt yms.



Miehen suku on vasemmistolaista duunariporukkaa; ainoa oikea reitti on ammattikoulu! Sähkö- tai autonasentaja on kunnon työtä! Niillä on mahtava alemmusskompleksi. Jos on opettaja tai lääkäri niin se on jo niin hieno ihminen, että ei voi kuvitellakaan, että samoissa piireissä liikkuisi.



Mies on nyt duunari, vaikka tienaa kyllä enemmän kuin esim. aineenopettajat ja minä olen yllätys yllätys yrittäjä kaupanalalta!

en tunnista luokkia enkä haluakaan. Vältän muutenkin ihmisten luokittelemista ja käsityksien luomista, ennen kuin tunnen ihmisen paremmin. Onneksi täällä maaseudulla ei tarvitsekaan luokista välittää, eikä kukaan vahtaa mitä naapurin kakaroilla on päällään.

isä oli duunari, äiti kotiäiti.



Itselläni akateeminen koulutus ja ammatti.



En ole huomannut elämässäni mitään " luokkavaikutuksia" .

ehkä ylempää keskiluokkaa, akateemisesti koulutettua ja kaupunkilaista. Mutta minusta sillä ei ole merkitystä, vaan sillä mitä kukin ITSE tekee elämästään ja elämällään.

Olen kotoisin todella köyhästä ja yksinkertaisesta duunariperheestä. Menin kuitenkin aikoinani lukioon ja sieltä yliopistoon alalle, jonne duunariperheiden lapset harvoin päätyvät. Valmistuin, sain hyvän työpaikan ja menin naimsiin todella varakkaaseen, vanhaan yläluokkaiseen sukuun kuuluvan miehen kanssa. Kuulumme mieheni kanssa tällä hetkellä siihen 1 %:n joka tienaa Suomessa eniten.



Enpä ole elämäni aikana kovin moneen yhtä pitkän luokkaretken tehneeseen ihmiseen törmännyt. Olisi kyllä hauska löytää joku kohtalotoveri. :)

Molemmat olemme päätyneet keskiluokkaan eli tehneet luokkaretken, toinen ylös-, toinen alaspäin.



Itse olen perheeni ainoa ylioppilas ja ylemmän akateemisen loppututkinnon suorittanut. Miehelläni sen sijaan ei ole tutkintoa ollenkaan - kun tausta oli tarpeeksi hyvä, sillä ei ollut hänelle väliä, vaikka hänen vanhempansa olivatkin asiasta pahoillaan. Hän on luovalla alalla ja tavallaan ihan menestynytkin, mutta se ei näy rahassa.



Minua tämä epäsuhta hiukan harmittaa: miehelläni ei ole mitään kunnianhimoa omaisuuden eikä aseman suhteen. Minulla yhä olisi. Jos olisin valinnut kunnianhimoisemman miehen, olisin voinut totetuttaa materialistiset unelmani, onhan miehillä paremmat palkat kuin naisilla.



Mies ei ole halunnut osallistua edes asunnon omistamiseen, koska hän on jo ennen minun tapaamistani saanut toteuttaa kaikki materialistiset unelmansa (loistoauto, lomat Karibialla, omakotitalo meren rannalla, palvelijoita, yksityiskoulu). Omasta selkänahastani olen saanut repiä meille kunnollisen keskusta-asunnon.

Olen duunariperheestä, isä teki kahtakin työtä. Ei nyt pulaa ollut mistään mutta eipä mammonallakaan pröystäilty. Veljestäni tuli duunari, minulla akateeminen loppututkinto - kuulun nyt ylempiin toimihenkilöihin (asiantuntijatehtävtä julkisella sektorilla)

Mieheni myös duunaritaustainen - amk-tason koulutus hänellä ja johtavissa hommissa.



Se, miten tämä tausta ehkä näkyy minussa on sitä, etten ole kovin maineen ja ulkoisten hyvinvointitunnusmerkkien perään. Kunhan tulee työt hyvin tehdyksi ja on katto pään päällä :)

Maailmankuva nyt: puna-vihreä



Jaamme melko samanlaisen elämänkatsomuksen mieheni kanssa.

Minun vanhempani ovat molemmat akateemisia - eli onko tämä sitten ylempää keskiluokkaa?

Mieheni vanhemmat olivat insööri-lastenhoitaja-tyyppiä - onko tämä alempaa keskiluokkaa?

Me mieheni kanssa olemme akateemisia. Eli... jotain keskiluokkaa.



Ero näkyy keskustelun tasolla. Miehen perheessä keskutellaan myös paljon, mutta säästä, ruoasta ja siitä, mitä on nähty ja koettu.

Meidän akateemisessa perheessa keskusteltiin filosofisella tasolla, teorioista ja yhteiskunnasta.



Tämä ero riippuu siis koulutuksesta. Mutta onko se suoraan vedettävissä luokkiin?



Me olemme olleet naimisissa 17 vuotta. Nyt puhumme miehen kanssa samaa kieltä. Mutta kyllä minä silloin nuorena ihmettelin, kun mies ei osannut filosofoida.

...mieheni isä työläisperheestä, heillä molemmilla akateemiset ammatit, nyt eläkeläisiä. Mieheni vanhemmat eivät ole olleet poliittisesti mitenkään aktiivisia, mutta mieheni isä kannattaa demareita.



Meillä mies valmistunut yliopistosta, itse ammattikorkeasta, joten mies akat. ja minä jotakin keskiportaan työnjohtajaa, vaan en suoraan työläinen. Demareita kannatamme.

Äitini on akateeminen ja isäni näyttelijä (mitä luokkaa??). Itse olen akateeminen (akateemista köyhälistöä), samoin mieheni.



Mieheni on tehnyt luokkaretken, sillä hänen vanhempansa eivät olleet akateemisia, kaupunkilaista keskiluokkaa kyllä (yrittäjiä).

Meillä molemmilla suoritettuna ylempi korkeakoulututkinto. Kyllä luokkayhteiskunta on olemassa, se ei näy taloudellisessa tilanteessa, mutta asenteissa. Mieheni vanhemmilla on piilotarve väheksyä akateemisen koulutuksen hankkineita, vaikka omien lasten kouluttautuminen on kuitenkin ollut tärkeää. Opettajia väheksytään erityisesti, samoin yliopiston tutkijoita. Jos tv:ssa esitellään jokin tutkimus, jonka tulos tuntuu itsestään selvältä, he voivat todeta, että siinä taas yksi nollatutkimus, paljonkohan rahaa on mennyt jne. Ruumillista työtä ihannoidaan ja pidetään henkistä raskaampana, vaikka ovat molemmat olleet ns. sisätöissä. Omat vanhempani eivät väheksy mitään koulutusta, mutta arvostavat sitä, että itselleen on jonkin koulutuksen hankkinut.

Vierailija:

Millaisesta luokasta miehesi on lähtöisin? Tunnistatko luokkayhteiskunnan olemassaolon? Onko se vaikuttanut elämääsi, parisuhteeseesi tms?