Luokkaretkellä av-palstalla: Mihin yhteiskuntaluokkaan vanhempasi kuuluvat? Entä sinä itse?

Mieheni oli omassa kotimaassaan rikkaasta perheestä ja maanomistajia, jossa muut tekevät työnsä.



Meidän perhe on ns. valkokauhusköyhälistöä. Olemme akateemisesti koulutettuja, huonolla palkalla koulutuksesta huolimatta ja elämme kädestä suuhun.

Äitini on akateeminen, mutta omalta alalta ei löydy kuin pätkätöitä, joten tekee ihan muita hommia. Olemme aina olleet köyhiä, vaikka äitini onkin hyvin kouluttautunut. Sanoisin, että hän kuuluu nyt keskiluokkaan tai tulojen perusteella alempaan keskiluokkaan.



Isäni on lääkäri, joten vähän onkos tämä nyt sitten ylempi keskiluokka? Hieman nää luokkajaot hakusessa.. :) Isäni ei ole kuitenkaan elämääni vaikuttanut mitenkään, koska ei ole pitänyt yhteyttä sitten lapsuuden.



Mieheni vanhemmat ovat duunareita, mutta keskiluokkaan kuuluvat, eivät ainakaan alempaan.



Mieheni kanssa olemme molemmat vielä opiskelijoita, yliopistossa opiskelemme. Opiskelijoina kuitenkin varmaan sitä alinta yhteiskuntaluokkaa. :D Minä harkitsen vaihtamista amk-tutkintoon, joten tuleeko minusta sitten automaattisesti keskiluokkainen vai miten tää nyt menee?! ;)

Omat vanhempani kuuluvat maatalousväestöön, vanhaa talollissuvun tyyppistä, ovat varakkaita. Ei koulutusta. Äänestävät oikeistoa.

Mieheni vanhemmat: duunari/pienyrittäjä, tulotaso parempi kuin minulla. Äänestävät vasemmistoa.

Miehelläni ei ole koulutusta, mutta edennyt työssänsä hyvään asemaan. Varsin sivistynyt ihan omalla lukeneisuudella.

Minä, ainoa akateeminen tässä joukossa (sisarukset mukaan lukien), tulotaso alhaisin (noh, työura vasta alussa).



Mites minun retkeilyni sitten? Henkisesti olen retkeillyt ylöspäin, tuloissa alaspäin.



Koulu- ja yliopistomaailmassa en ole koskaan törmännyt erityisiin luokkaeroihin. Sujuvasti sitä tuli oltua ja juteltua kenen kanssa vaan.

Lapsuudenkotini (alempaa) keskiluokkaa, molemmat vanhemmat joutuivat 16-vuotiaana töihin. Molemmat vaatimattomista oloista maalta kotoisin, muuttivat pikkukaupunkiin ja ylenivät suht siistiin sisätyöhön. Maalaistaustasta huolimatta katsanto porvarillinen.



Mieheni vanhemmat enemmän työväenluokkaisia ammateiltaan ja näkemyksiltään, myöskin vaatimattomista oloista maalta pikkukaupunkiin muuttaneita, nuorena töihin joutuneita.



Me jälkeläiset olemme vihertäviä ja korkealle koulutettuja, hyväpalkkaisia, ylempää keskiluokkaa.

Eli olen kaupanalan yrittäjä. Toimin kaiken muun ohella tottakai asiakaspalvelussa eli myyntityössä. Minä olen alinta luokkaa työssäni. Asiakkaina käy hyvin varakkaan näköisiä minkkiturkki naisia ja hyvätuloisia nuoria aikuisia naisia. Köyhälistöä ei juuri käy laisinkaan.

Kyllä minä olen kuin ilmaa monelle. Selvää halveksuntaa kohtaan aika usein. Esim. Kysyn joltain asiakkaalta kuinka voin auttaa, niin asiakas kääntää pään eikä ole huomaavinaankaan minua. Niin kovin monet tuntevat oikeasti olevansa parempia ja aivan toista luokkaa kuin myyjätär. No ne ei tiedäkään, että olen liikkeen omistaja. Olen heidän silmissään vain ala-arvoinen myyjätyttö.



Onko muilla kokemuksia arkipäivän luokkaeroista?

porvariperheestä. Molemmat isoisäni olivat johtavassa asemassa alallaan ja työssään. Mieheni perhe on köyhähköä ja työväenluokkaista.



Mieheni yleissivistys on joiltakin osin omaani parempi ja sydämeltään hän on minua sivistyneempi. Luokkaero tulee esille toisinaan joissakin arvostus-tilanteissa sekä lapsenkasvattamiseen liittyvissä kysymyksissä.



Konkreettinen esimerkki: kun poistun autosta avaan oven siten etten kolhi naapuriautoa. Mies avaa välittämättä siitä naarmuttaako muita autoja. Materiaa arvostetaan kuitenkin tietyllä tavalla hänen perheessään enemmän kuin omassani, sitä haalitaan paljon ja halvalla kirpputoreilta, pääasia että tavaraa on. Minä olen tottunut ekologisempaan ja säästävämpään asenteeseen.

Hienosto-porvarimummoni ja duunarimieheni ovat kuin kissa ja hiiri. Mies ei voi sietää mummon hienostelua ja kehuskelua juristi lapsenlapsillaan. Mies on työläis/köyhälistöperheestä eikä ole oppinut kuin vasta aikuisiällä pöytätapoja yms. tärkeää.



Mummo ei voi laisinkaan sietää karkeampaa kielenkäyttöä ja sitä, että joku ei mene aivan etikettien mukaan oikein. Sitä paitsi mummo on tottunut siihen, että miehet ojentelevat takkeja, aukovat ovia ja laittavat aina naiset etusijalle. No minustakin se olisi parempi...



Heidän suhde meni silloin jo pieleen, kun ekakerran kohtasivat 15 vuotta sitten (mies oli 18-v.). Mieheni, eli silloinen poikakaverini tunki ovesta ensin ja mummo jäi melkein oven väliin. Jälkikäteen tuli puhelu että ansaitsen paremman miehen. Vaikka jonkun kansainvälisen lenttokenttien tyypin! : )

Onko tällaisia olemassa??!!

Kylläpä suututtaa!

Vierailija:

Konkreettinen esimerkki: kun poistun autosta avaan oven siten etten kolhi naapuriautoa. Mies avaa välittämättä siitä naarmuttaako muita autoja.

esittelin aivan opiskeluaikani lopussa tuotteita pääkaupunkiseudun ostoskeskuksien putiikeissa. Kohtelua oli laidasta laitaan ja sen tiettyyn pisteeseen asti ymmärsin. Mutta joskus kohtelu oli todella ala-arvoista, ikään kuin olisin jotain alinta kastia. Tätä tapahtui muuten varsinkin nousukas Espoossa. Kerran kävin Tamperella asti tuuraamassa ja siellä meno oli tosi erilaista, lähes kaikki asiakkaat suhtautuivat minuun tosi mukavasti.



Kannattaa siellä Espoossakin vähän miettiä, miten kohtelee myyjiä, esittelijöitä jne. Suomoen kaltaisessa maassa onneksi vielä kaupan kassa voi seuraavana vuonna olla vaikka lapsesi opettaja. Noin niin kuin periaatteessa. Käytännössä tätä on nykyään minusta vähemmän kuin vielä 90-luvulla ja siitä pitäisi olla huolestunut. Suhtautuminen erilaisiin töihin ja ihmisiin olisi huomattavasti paremmalla pohjalla, jos jokainen olisi edes joskus joutunut kokemaan, mitä on tehdä jotain vähän arvostettua duunia.

Luokkaretkellä av-palstalla: Mihin yhteiskuntaluokkaan vanhempasi kuuluvat? Entä sinä itse?



En tosiaan tiedä mihin luokkaan kuulun tai mihin vanhempani kuuluvat. Olen tätä täällä palstalla joskus ennenkin miettinyt. Minun äitini on koulutukseltaan " vain" ylioppilas. Isäni on DI. Äidin vanhemmat olivat maanviljelijöitä (mutta sydämeltään erittäin sivistyneitä sellaisia ja pitivät molemmat yleissivistystään muutenkin yllä), isä taas tulee vauraasta ja koulutetusta kaupunkilaisperheestä, mutta oli silti ajoittain lastenkodin kasvattina kotiongelmien vuoksi. Hän itse on ihan tasapainoinen kunnon ihminen. Toinen siskoni on sairaanhoitaja ja toinen tradenomi,



itse olen merkonomi ja siihen päälle lisäkoulutuksia, avoimessa yliopistossakin olen opiskellut ja amk:sta suorittanut opintoviikkoja mutten ole valmistunut sieltä. Mieheni on insinööri. Miehen veli on " vain" amiksen käynyt ja tekee duunarin töitä. Mieheni isä on DI kuten omanikin, mutta äitinsä on vain kansakoulun ja pph-tutkinnon käynyt, koko työuransa toimi pph:na mutta nyt on eläkkeellä.



Minusta koulutusta tärkeämpi mittari on sivistyneisyys ja erityisesti sydämen sivistys ja henkinen tasapaino, käytöstavat, toisten huomioiminen, erilaisuuden hyväksyminen, avarakatseisuus ja kiinnostuneisuus erilaisiakin asioita kohtaan.



Ehkä minä (me) ollaan sitten sitä keskiluokkaa? Se nyt on selvää että akateemisia ei ainakaan olla (ja palstan perusteella en kenties tahtoisikaan olla, aika suppeasti ajattelevaa kansaa tuntuvat olevan he).

minä ja mieheni kierrätämme, äänestämme vihreitä, kun taas lapsuudenkodissani röyhytellään tupakkaa, kiroillaan, äänestetään vasemmalle ja ihmetellään mikä nipo olen kun vaadin mummoa laittamaan lapsemme turvaistuimeen autossa. Heistä minä olen käytäntöä ymmärtämätön hienopieru.



huoh...