Isäni tienaa noin 7500€/kk ja avustaa perhettäni taloudellisesti!

koska se on heistä noloa. Tai sitten vanhemmilla on jo tolkku päässä.



Tietenkin se on näistä luusereista ok!

lapsilleen vielä eläessään. Onko se jotenkin " ei nolompaa" ottaa sitten se perintö vastaan vanhempien kuoltua ? Vai oisko kaikista " ei nolointa" jättää perintökin vastaanottamatta ?



Me ei juurikaan saada avustuksia omilta vanhemmiltamme, mitä nyt lapsenlapselleen joskus vaatetta ostelevat. Jonkunlainen perintö on joskus tulossa, ja sitten maksellaan niitä veroja. Ja tosiaankin, jos omien vanhempien avustuksella pääsee nopeammin eroon asuntolainastaan, pääsee sitten säästämään lapsile pesämunaa tulevaisuutta varten. Kaikkea ei pidä saada helpolla, mutta jos sitä rahaa sattuu olemaan niin hemmetti vieköön, saa sitä käyttää läheistensä hyväksi, jos niin haluaa !



Kateellinen ystävä sulla ap, valitettavasti.

kuin almuja. Mekin laitellaan omille lapsillemme koko ajan sivuun, mutta silti opetetaan heidät itse elättämään itsensä.



Se että arkea koko ajan rahoitetaan muiden rahoilla ei ole oikeanlaista taloudenpitoa.

at siitä hyvän mielen? Entä saako kavereilta pyytää muuttoapua, vai pitääkö senkit kantaa ihan itse, ettei ole " avustettava" . Miksi sitten apua saa ottaa vastaan yhteiskunnalta? Esim. kotihoidontukea, lapsilisää ja äitiyspäivärahaa, jota kaikki kai nauttivat lasten synnyttyä? Eikö tuolla logiikalla pitäisi pärjätä itse, pelkällä ansiotyöstä saadulla rahalla, niiden lasten elatuksen kanssa, jotka itse päättää tehdä?!?

Jos joku haluaa antaa sinulle lahjan, etkö ota sitäkään vastaan, ettet ole " avustettava" ? Kyllä minä itse maksan vaasini kiitos?



Siis käytännön apua saa ottaa vastaan; Esim. lastenhoitoapua? Ja yhteiskunnan lapsiperheille tarjoamia raha-avustuksia saa käyttää hyväkseen? Ja lahjoja saa ottaa vastaan? Mutta rahamuotoista lahjaa omilta vanhemmiltaan ei saa ottaa vastaan, tai muuttuu heti " noloksi" . Vaikka se raha helpottaisi oman perheen arkea (ja kyllä, auttaa myös niillä, jotka PÄRJÄISIVÄT ilman sitäkin), ei vaikuttaisi mitenkään vanhempien elintasoon ja jopa tekisi vanhemmille hyvän mielen, kun heidän apunsa otetaan vastaan (uskokaa pois, sellaisiakin ihmisiä on, jotka nauttivat saadessaan auttaa)...Jeps jeps.



Niin monessa kohtaa tämä suomalaisten moraali ja mentaliteetti on tosiaan hämmästyttävän jääräpäistä ja kapeakatseista!



ps. Itse en saa rahaa vanhemmiltani, mutta en näe mitään noloa siinä, että joku saa ja ottaa vastaan

lainanlyhennykseen ?

Meidän lapsille menee se maksimimäärälahjoitus kolmen vuoden välein sijoituksiin. En itse ottaisi myöskään rahaa joka kuukausi tilille, enkä maksaisi sitä lapsilleni, enkä maksaisi heidän asuntolainojaan. Minä kasvatan lapsistani itsenäisiä ja pärjääviä aikuisia, en siipeilijöitä. En ole itsekään sellainen.



26

ja miehen palkalla ja esim juuri remontoitiin unelmiemme koti omailla rahoilla.



olemme 27v. molemmat ja lapsia on 2. :)



ja joskus me taas sitten mahdollistamme saman omille lapsillemme. TOTTAKAI :)))

vain niiden mielestä, jotka eivät apuja saa. Minäkään en ymmärrä tätä suomalaisten " ei tartte auttaa" mentaliteettia, en sitten missään asiassa. Minut saa hyvällä mielelle se, että voin jotakin auttaa, ja se että joku auttaa tarvittaessa minua.

vanhemmiltaan asunnot ja autot. Näin ovat ehkä saaneet myös heidän vanhempansa. Ei siinä ole mitään noloa, toisilla sitä mammonaa on mistä antaa ja sitä annetaan. Meillä ei ole, mutta en ole kateellinen.

vaan siitä miten sen rahan kanssa toimitaan. Opetetaanko lapsi riippuvaiseksi ja avustettavaksi vai itsenäiseksi ja pärjääväksi.

Kyllä minusta on jotenkin nöyryyttävää ottaa vastaan niitä " avustuksia" , paljon kivemmalta tuntuisi hoitaa itse raha- ja muutkin asiansa. Niinkuin aikuinen ihminen ainakin.

ja pyytää maksamaan, ja pyytää heiltä rahaa! Mies on yli kolmekymppinen, ainut lapsi.

Ymmärrän jos 15-vuotiaalla on Stockan rinnakkaiskortti ja pappa betalar, mutta aikuisella... Vai oletteko te aikuisia? Sitten tää yks, joka saa 1500¿ kuussa ja matkustelee ja remontoi sitten OMILLA rahoillaan. 27v ja kehtaa vielä myöntää... eikö tuon ikäisen pitäisi olla jo aikuinen ja jos ei rahat riitä omiin menoihin, niin sitten pitää jättää matkustelut ja remontoinnit pois. Miten te ikinä opitte huolehtimaan omista asioistanne, kun olette vielä noin vanhempienne helmoissa? Ja ei, en ole kateellinen saamistanne rahoista, meidän perheellä on sitä ihan omiksi tarpeiksi, en vaan voi ymmärtää, miten joku aikuinen voi pokkana ottaa tuollaisia summia vastaan. Ja miten jotkut vanhemmat kustantavat lapsilleen tuollaista. Mutta kai te olette sitä pullamössösukupolvea, joka ei voi ymmärtää, ettei elintaso heti opiskelujen jälkeen ole sama kuin kotona asuessa, vaan sen elintason eteen pitäisi tehdä itsekin jotain. Hyi helvetti mitä sakkia!!

" Ja mitä eroa on, ostaako rikas mummi kaupasta lapselle oman maun mukaisen burberyn neulepaidan (jota lapsi ei välttämättä tarvitse) vai antaako satasen kouraan tarpeellisia vaateostoksia varten? "



Tarkkaan ottaen tässäkin saattaa olla eroa. Eli lapselle saa ostaa ruokaa kaupasta tai pesukoneen, mutta rahan antaminen on lahja, josta menee lahjaveroa. Lahjoista pitää tehdä erillinen lahjaveroilmoitus. Verotonta on antaa kolmen vuoden aikana yhteensä x euroa, jossa x:n arvoa en muista - joku on jo saattanut kertoakin sen. Mutta se ei ole niin iso, että voisi koko ajan maksaa lapsen asuntolainoja.

muttajos miettii ihan perheen ja suvun hyvinvointia (tiedän, mahdotonta ydinperheuskovaisille av-mammoille), niin sehän on vain järkevää, että kukin auttaa toinen toisiaan niissä elämänvaiheissa, joissa toisella on raskaampaa ja toisella taas ylimääräisiä resursseja.



Esim. kun meitä nyt mieheni vanhemmat auttavat monessa asiassa (myös taloudellisesti) niin ihan varmasti me tulemme jatkossa heidän vanhetessaan auttamaan heitä enemmän ja enemmän ihan käytännön asioissa.



Ehkä tämän vastaajan mielestä on myös noloa, että tietokoneiden kanssa appivanhemmat ja omanikin ovat täysin mieheni tietojen ja taitojen varassa? Olisiko se jotenkin hienompaa ja vähemmän " avustettavana" olemista, jos he tilaisivat rahoillana aina jonkun kalliin häiskän selvittämään jokaisen virussuojauksen yms ?

Rikkaissa suvuissa on kautta aikojen ollut perinne, että rahaa kierrätetään ns. avustuksina seuraavalle polvelle. Eihän siinä ole mitään järkeä, että yksi sukupolvi istuu miljoonien päällä ja sitten seuraava polvi maksaa järjettömiä perintöveroja ja saa omaisuuden kerralla haltuunsa. Yleensä vielä siinä vaiheessa kun oma elämän ruuhkavuodet ja suurin rahantarve on takana päin.



Meillä suvussa lahjoitetaan koko ajan rahaa ym seuraavalle polvelle, ei siinä ole mitään noloa eikä sillä kasvateta siipeilijöitä. Siipeilijäksi kasvamisessa vaikuttaa eniten asennekasvatus =) Ja ainakin meidän perheessä lapsille opetetaan rahanarvo jo pienestä pitäen, tuntuvat tajuavan sen paremmin kuin ikätoverinsa. Samalla tavalla minulle on opetettu.



Minusta ei ole lainkaan noloa, että olen pystynyt opiskelemaan ilman opintolainaa ja näin opintoni eivät ole venyneet. Pääsin hyvin uraan kiinni heti valmistumisen jälkeen, koska opiskeluaikana pystyin valitsemaan työpaikat niiden hyödyllisyyden mukaan (pienipalkkaisia, oman alan harjoittelijan paikkoja)

Ei ole myöskään lainkaan noloa, että meillä on velaton talo ja pystymme palkoillamme ylläpitämään varsin mukavaa elämäntyyliä.



En suostuisi ottamaan rahaa vastaan jos se jollain tapaa vaikuttaisi vanhempieni taloudelliseen tilanteeseen tai elämään.



Ja samalla tavalla meidän lapsemme pystyvät opiskelemaan ilman lainaa ja tulevat aikanaan saamaan talot, autot ym ilman velkaa jos niin haluavat.

En voi sille mitään, että haluan edes kuvitella tulevani toimeen omillani taloudellisesti. Tyhmää ehkä, kun mieheni on ainoa lapsi ja väkisinkin joskus vielä perii vanhempansa ja maksaa siit sitten veroja, mutta silti ei tuntuisi mukavalta saada rahallista apua säännöllisesti omilta tai miehen vanhemmilta.



Muu apu on tietenkin vain tervetullutta, autanhan itsekin kaikkia keitä voin ja ehdin. Kyse ei siis todellakaan ole siitä, että emme hyväksyisi autetuksi tulemista. Jotenkin vain koen, että jokaisen kuuluu tienata omat rahansa itse omalla työllään.



Yhdessä asiassa olen tehnyt myönnytyksen: otamme vastaan lahjojen muodossa tulevaa ns. epäsuoraa taloudellista tukea, kunhan sekään ei ole säännöllistä. Lapsille vanhempamme saavat siis ostella vaatteita ja leluja ja olemmepa ottaneet pesutorninkin vastaan joululahjana pari vuotta sitten. Silloinkin tuli kyllä jotenkin kiusallinen olo, ei voi mitään. En haluaisi olla ylpeä, jotenkin vain tuntuu, että eläkeikää lähestyvien vanhempiemme pitäisi käyttää rahojaan ennemmin vihdoinkin itseensä kuin aikuisiin lapsiinsa.

ettei pärjää omillaan, vaan tarvitsee avustusta.

Vierailija:

En haluaisi olla ylpeä, jotenkin vain tuntuu, että eläkeikää lähestyvien vanhempiemme pitäisi käyttää rahojaan ennemmin vihdoinkin itseensä kuin aikuisiin lapsiinsa.

vai onko noloimpaa saada yhteiskunnan eri tukia, asumistukea, elatusapua, työttömyysturvaa... Aina näistä tulee puhe ja siitä, miten nolottavaa on olla köyhä, kun joutuu hakemuksia täyttämään.

Sitten tulla tupsahtaa naapuri, joka saa joka kuukausi ison summan vanhemmiltaan rahaa, ja ei tunne olevansa yhtään nolo. Siitä muodostuu kateus.



Nykyään mennään enemmän vaan siihen suuntaan, että rikkaat antaa omille jälkipolvilleen lisää ja köyhään perheeseen syntynyt saa tulla toimeen omillaan. Ja kateus senkun vaan kasvaa.