Lue keskustelun säännöt.
Huonoja pysykiatri/psykologi kokemuksia?
22.08.2014 |
Minulla vastassa ensimmäisellä psykiatrikäynnillä oli tympääntyneen oloinen keski-ikäinen tantta,joka sisään kutsunnan jälkeen istui ynseän näköisenä tuoliinsa ja alkoi tuijottamaan sanomatta sanaakaan. Lähes koko session ajan jutustelin yksikseni tantan tuijottaessa lasittunein silmin minua ja välillä kelloa. Kun en keksinyt enää mitään sanottavaa, niin istuimme molemmat hiljaa, psykiatri erittäin tympääntyneen näköisenä ja oman katseeni harhaillessa jossain seinillä. Todella ahdistavaa. Hiljaisuuden käydessä liian pitkäksi saattoi kysyä jotain pientä leipiintyneellä äänensävyllä. Huokaisin helpotuksesta kun aika loppui. Toista kertaa en mennyt kyseiseen paikkaan, enkä kyllä minnekään muuallekaan. Lähes sata euroa maksoin kyseisestä sessiosta.
Kommentit (243)
Menin nuorisopsykologille 14 vuotiaana vanhempien pakottamana parhaan (ainoan) ystäväni kuoltua yllättäen. Olin muutenkin hyvin masentunut ja luotto ihmisiin mennyt koulukiusaamisen vuoksi. En edes kertonut oikeastaan mitään, mikä oikeasti vaivasi, niin se tantta vaan itki ja itki. Ei siitä ollut mitään apua, usean kerran kävin hänen luonaan, ja kerran astuessani huoneeseen, huomasin että paino nauhurin päälle tai jotain, sen jälkeen tuli semmonen olo ettei voinut luottaa pätkääkään, sen jälkeen puhuin hyvin harkitusti ja entistä vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupungin mielenterveystoimistoon hakeuduin masennuksen vuoksi. Sieltä hoitajaksi valikoitui mulle keski-ikäinen nainen joka vaikutti alusta asti todella epäammattimaiselta jolla ei ois mitään asiaa hoitaa kenenkään mielenterveyttä. Kun puhuin minulle tärkeistä asioista ja oikeasti vakavista jutuista niin tämä räjähti nauramaan ja heitti vitsiksi mistä mulla tuli aina tosi hämmentynyt ja loukkaantunut olo että toimiiko joku oikeasti näin. Takertui turhiin juttuihin myös, esimerkiksi sanoin jossain sivulauseessa mun muutosta, niin tämä alkoi selittää uudesta asunnostaan seuraavan vartin ajan. Tämä hoitaja teki yhteistyötä psykiatrin kanssa jotka syyllistivät joka kerta siitä, etten halunnut lääkkeitä samaan aikaan kun aikoja ei saanut kuin kahdesti kuussa eli yrittivät paskaa hoitoa paikata pillereillä.
Mulla oli myös pahimman masennuskauden aikaan kahden viikon reissu aasiaan, joka oli maksettu vuosi aikaisemmin. Tämä psykiatri oli sitä mieltä etten voi mitenkään olla masentunut tai niin pahassa kunnossa jos lähden toiselle puolelle maailmaa. Hänen mielestään ois pitänyt heittää 3000e hukkaan todistaakseni että mua ahdistaa ja haluan tappaa itseni.
Eipä tuolla montaa kertaa tullut käytyä, hankin itselleni asianmukaista hoitoa eli psykoterapiaa ja hoidin itseni kuntoon kovalla liikunnalla, ruokavaliolla ja omaa mieltä ja kehoa kuunnellen. Kaiken takana oli lapsuuden traumat mitä mitkään maailman lääkkeet ei olisi korjannut vaikka kuinka niitä tuputti, ja uskon edelleen lääkkeettömään paranemiseen.
Olin pääsykokeissa, jotka sisälsivät psykologin haastattelun, psykologi oli vanha kuiva harppu, joka ei kertaakaan hymyillyt, edes tervehtinyt, puhui nokka pystyssä monotonisesti. Kyseli aikaisemmista lukio-opinnoistani, ja sitten pamautti suoraan "miksi olit niin huono lukiossa?", jäädyin totaalisesti ensimmäistä kertaa elämässäni, en mä nyt niin kauhean huono ollut, vaikka tietysti paremminkin olisi voinut mennä. En kyennyt vastaamaan mitään järkytykseltäni. ja se akka muutenkin takertu jokaikiseen kohtaan yrittäen saada mut lukkoon, siltä se ainakin tuntu. Loppuvaiheessa meinasin lähteä kesken kaiken pois, ku en meinannut enää kestää henkistä lynttäämistä!
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 15:20"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 03:00"]
Edelläolevassa tuntuu tosiaan olevan kyse psykoanalyysista, tästä keskustelin juuri psykiatrian erikoislääkärin kanssa ja hän sanoi, että alussa on useampi kerta, jolloin terapeutti antaa asiakkaan vaan puhua ja puhua eikä välttämättä edes istu niin, että asiakas on näkee terapeuttia. Asiakas saa siis puhua mitä sylki suuhun tuo, tuottaa tajunnan virtaa.
Se, että terapoitava ei tiedä eri suuntauksien eroja, ei tee terapeutista huonoa.
Ottakaa hyvät ihmiset asioista selvää.
[/quote]
Voi jumankauta. Siis kyllä tuolin selkämykselle voi puhua ihan kotonaankin, ei siitä tarvitse maksaa.
Ja ei, se ei ole asiakkaan tehtävä olla selvillä toisen ammattialan suuntauksista.
Johtopäätös noin yleensä koskien koko ketjua: koulutuksessa on ainakin puolet liikaa vuosia.
[/quote]
Psykoanalyysissä potilas johdatellaan ongelman äärelle. Ongelma on usein tiedostamaton. Tullinselkänoja ei sitä kerro.
kävin nuorisopolilla masennuksen takia, ja vastassa oli psykiatri ja hoitaja. hoitaja vaikutti ihan mukavalta mutta tämä psykiatri nauroi kun kerroin peloistani ja myöhemmin kertoessani itselleni hyvin henkilökohtaisesta asiasta hän alkoi väittelemään kanssani siitä onko tämä asia "oikea juttu"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpsykologi työpaikkakiusaamisen: hah, kuule ihan tavallista naisvaltaisilla aloilla olet vain ollut onnekas kun et ole ennen joutunut kohteeksi. Menin sitten työterveyden psykiatrille joka selvitti asiaa juurtajaksain ja diagnoosina lopulta keskivaikea masennus ja puolen vuoden sairausloma. (Oli siis elämässä muitakin ongelmia mutta ehkä ammattitaitoisempi psykologi olisi hieman eri tavalla hoitanut tilanteen).
Vierailija kirjoitti:
Kurikan MTT:ssä oli aikanaan psykiatri, joka kertakaikkiaan huusi vihaisena potilaalle koko vastaanoton ajan. Kuulin samaa myös muilta potilailta, ei ainoastaan oma kokemukseni.
Hui, minä oon nykyään kurikkalainen. Toivottavasti en tarvitte koskaan täkäläistä psykiatria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatria onhömppätiwde, jonka alalle hakeutuu kontrollinhaluiset ja narsistiset persoonallisuudet. Älkää antako omaa elämäänne näilöe haaskoille, joille olette pelkkää materiaalia todistaakseen itsellensä, oman. ylivertaisuutensa tai alistamisen halunsa. Kirjoita vaikka kirja tms mutta älä mene noille puoskareille, jotka haluavat ruotia elämääsi muka ammattisuojansa takaa!
Eräs psykiatri oli tosi huono. Se ei käsittänyt sanaa "emdr".
Teki surkean lausunnon.
Eräs psykologi on äärimmäisen huono myös.
Tekis mieli varoittaa. On kuin juttelis tuttavan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakeuduin psykologille, koska olin juuri eronnut pitkästä parisuhteesta, jossa paljastui että mies olikin koko ajan naimisissa. Tilanteen takia minulla oli itsetuhoisia ajatuksia ja halusin purkaa mieltäni jollekin. Naispuolinen psykologi oli kuitenkin kovasti huvittunut jutuistani. Hän sanoi, että ”sellaisia ne miehet ovat” ja hihitti päälle :O En käynyt uudestaan.
Miten psykologien ym. työnlaatua seurataan? Vai saavatko huseerata miten vain? Tietääkö joku? Mietin vain, että on kallista lystiä, jos laatu on noin huonoa. Olisi hyvä, että heistä voisi antaa virallista viestiä jollekin taholle, joka voisi huomata jos joku saa paljon epäkiitollista palautetta asiakkailta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hakeuduin psykologille, koska olin juuri eronnut pitkästä parisuhteesta, jossa paljastui että mies olikin koko ajan naimisissa. Tilanteen takia minulla oli itsetuhoisia ajatuksia ja halusin purkaa mieltäni jollekin. Naispuolinen psykologi oli kuitenkin kovasti huvittunut jutuistani. Hän sanoi, että ”sellaisia ne miehet ovat” ja hihitti päälle :O En käynyt uudestaan.
Mahtoikohan tapahtua Seinäjoella? Kävin juuri tuollaisella naispuolisella hihittelijäpsykologilla, joka hihitteli mitä ihmeellisimmille asioille (esim. sille, että olin juuri aloittanut uuden kielen opiskelun ja hain työpaikkoja Etelä-Suomesta). Ehdotti myös, että tekisin tunnelukkotestin ja kun kerroin seuraavalla käyntikerralla tuloksista ja siitä, että mielestäni pitivät täysin paikkansa, kikatti ja toisti ääneen, että "Vai semmonen tunnelukko sulta löytyi, kikakika". Miesjutuista olisi myös halunnut keskustella vihjaavaan sävyyn ja minun olisi mm. alkaa etäsuhteeseen pahasti mt-ongelmaisen miesnettituttavani kanssa.
Näitä psykologijuttuja kuunnellessa tulee kyllä sellainen käsitys, että mitä ihmeen viheltäjiä psykanopiskeiljoiksi pääsekään. Ja ainakin naispsykoilla tuntuu olevan tosi kummallisia asenteita seksuaalisuuden ja parisuhteiden ollessa kyseessä. On koettu ja kelvottomaksi havaittu, en enää hakeudu kyseisen ammattikunnan vastaanotolle.
Vierailija kirjoitti:
Miten psykologien ym. työnlaatua seurataan? Vai saavatko huseerata miten vain? Tietääkö joku? Mietin vain, että on kallista lystiä, jos laatu on noin huonoa. Olisi hyvä, että heistä voisi antaa virallista viestiä jollekin taholle, joka voisi huomata jos joku saa paljon epäkiitollista palautetta asiakkailta.
Kyllähän potilasasiamiehelle voi kai valittaa. En vaan tiedä, miten psykiatrien ja psykologien työn jälkeä valvotaan, kun se on "aineetonta" ja tilanteet sana sanaa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen psykologi jolla kävin ei puhunut vittu sanaakaan, ennen ku mä sanoin jotain. Ja olin ehkä 10 vuotias, niin en oikein tiennyt mitä ois pitänyt sanoa. Istuttiin siis yli puolet ajasta aina hiljaa, että olipa hienoa. Onneks siitä huvista ei tarvinnut ite maksaa mitään. Jätin psykologikäynnit pois, koska pikkukylällä ei ollut muuta vaihtoehtoa ku tuo yksi psykologi. Monen monen vuoden päästä psykologi vaihtui ja päädyin sinne sitten uudestaan. Tämä uusi taas oli ihana ja kyseli paljon, kun en oikein osannut aloittaa puhumista. Ei nauranut oudoille ja "tyhmille" peloillenikaan. Outoa kuitenkin, miten moni psykologi on oikeasti täysi paska työssään.
Maailman huonoin psykologi joka on "terapeutti". Nyt totesin että alan tosissani etsimään uutta terapeuttia.
Mulla on tosi pahat traumat ja aika meni taas asioiden puimiseen josta ei ollut mitään hyötyä.
Ei mitään uutta.
Ja trauma-asiat jäi taas taka-alalle.
Kävin muutaman vuoden ajan psykologilla. Hän oli kyllä oikein mukava ihminen ja hänen kanssaan oli mukava jutella, mutta hän ei osannut mitenkään auttaa minua ongelmissani. Olen käynyt satunnaisesti myös muilla psykologeilla ja psykiatrisilla sairaanhoitajilla, mutta ne olivat negatiivisempia kokemuksia.
Usein olen kyllä miettinyt, miksei kukaan ammattiauttaja osaa auttaa minua, vaikka ongelmani eivät ole vaikeimmasta päästä ja vaikka olen mennyt vastaanotolle myönteisellä asenteella, odottaen hyviä tuloksia.
Menin nuorena juttelemaan vihasta kehoani ja yleensäkin ulkonäköäni kohtaan lukion kuraattorin osoittamalle nuorisopsykologille. Tämä ilmaisi kierrellen etteivät kuvani näistä olleetkaan vääristyneet. Seuraavalla viikolla olikin jo ranteet auki.
Vierailija kirjoitti:
Miten psykologien ym. työnlaatua seurataan? Vai saavatko huseerata miten vain? Tietääkö joku? Mietin vain, että on kallista lystiä, jos laatu on noin huonoa. Olisi hyvä, että heistä voisi antaa virallista viestiä jollekin taholle, joka voisi huomata jos joku saa paljon epäkiitollista palautetta asiakkailta.
Mä oon miettinyt, miksei Kela pyydä asiakkailta strukturoitua palautetta psykoterapian jälkeen. Kyllä ne huomaisi sitten ainakin, jos tietyt terapeutit saa huonot palautteet. Olisi kiva myös terapiaan hakeutuvana tietää muiden ihmisten kokemukset, kun ala on niin altis heikossa kunnossa olevien hyväksikäytölle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten psykologien ym. työnlaatua seurataan? Vai saavatko huseerata miten vain? Tietääkö joku? Mietin vain, että on kallista lystiä, jos laatu on noin huonoa. Olisi hyvä, että heistä voisi antaa virallista viestiä jollekin taholle, joka voisi huomata jos joku saa paljon epäkiitollista palautetta asiakkailta.
Mä oon miettinyt, miksei Kela pyydä asiakkailta strukturoitua palautetta psykoterapian jälkeen. Kyllä ne huomaisi sitten ainakin, jos tietyt terapeutit saa huonot palautteet. Olisi kiva myös terapiaan hakeutuvana tietää muiden ihmisten kokemukset, kun ala on niin altis heikossa kunnossa olevien hyväksikäytölle.
Siitähän vois laittaa vinkin Kelan palautesivuille. Olen ajatellut samaa.
Mun terapeutti on todella huono.
Apua traumoihin en juuri ole saanut.
Terapeutti ei edes pysty puhumaan mun vaikeista asioistani.
No eipä ollut aikoinaan myönteisiä kokemuksia minullakaan nuorisiopsykologista. En tosin usko, että minua olisi kukaan niissä tilanteissa juuri voinut auttaaa ja asioita muuttaa. Voimakastahtoinen, oman arviointikykynsä yliarvioiva ja minun arviointikykyni aliarvioiva psykologi oli kuitenkin yhtä tyhjän kanssa. Kun hän ei halunnut kuunnella minua ja halusi sanella, mitä minulle oli tapahtununut, miltä minusta tuntui ja mikä minulle ole tärkeää. Voi hyvät tihmiset, kai minä sen itse parhaiten tiesin.