Lue keskustelun säännöt.
Huonoja pysykiatri/psykologi kokemuksia?
22.08.2014 |
Minulla vastassa ensimmäisellä psykiatrikäynnillä oli tympääntyneen oloinen keski-ikäinen tantta,joka sisään kutsunnan jälkeen istui ynseän näköisenä tuoliinsa ja alkoi tuijottamaan sanomatta sanaakaan. Lähes koko session ajan jutustelin yksikseni tantan tuijottaessa lasittunein silmin minua ja välillä kelloa. Kun en keksinyt enää mitään sanottavaa, niin istuimme molemmat hiljaa, psykiatri erittäin tympääntyneen näköisenä ja oman katseeni harhaillessa jossain seinillä. Todella ahdistavaa. Hiljaisuuden käydessä liian pitkäksi saattoi kysyä jotain pientä leipiintyneellä äänensävyllä. Huokaisin helpotuksesta kun aika loppui. Toista kertaa en mennyt kyseiseen paikkaan, enkä kyllä minnekään muuallekaan. Lähes sata euroa maksoin kyseisestä sessiosta.
Kommentit (243)
Tuo hiljaa selin istuminen kuuluu lähinnä pskoanalyysiin, joka on ihan oma terapianlajinsa joka kestää 5-7 vuotta. Se koskettaa tosi harvoja. Tavallinen psykiatri/psykologipalvelujen käyttäjä toivoo tapaavansa ammattitaitoisen henkisesti läsnäolevan ammattiauttajan, eikä minkään "naapurin" roskiksella -tyyppisen kälättäjän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseltäni psykologi ensin kysyi, mitä odotan tapaamisilta. Kun sitten kerroin, hän syytti minua siitä, että manipuloin ja haluan kontrolloida.
Sen jälkeen kävin vielä kolme kertaa hänen vastaanotollaan. En uskaltanut lopettaa saman tien, ettei syytettäisi manipulaattoriksi.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 03:00"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 21:31"]
Minulla vastassa ensimmäisellä psykiatrikäynnillä oli tympääntyneen oloinen keski-ikäinen tantta,joka sisään kutsunnan jälkeen istui ynseän näköisenä tuoliinsa ja alkoi tuijottamaan sanomatta sanaakaan. Lähes koko session ajan jutustelin yksikseni tantan tuijottaessa lasittunein silmin minua ja välillä kelloa. Kun en keksinyt enää mitään sanottavaa, niin istuimme molemmat hiljaa, psykiatri erittäin tympääntyneen näköisenä ja oman katseeni harhaillessa jossain seinillä. Todella ahdistavaa. Hiljaisuuden käydessä liian pitkäksi saattoi kysyä jotain pientä leipiintyneellä äänensävyllä. Huokaisin helpotuksesta kun aika loppui. Toista kertaa en mennyt kyseiseen paikkaan, enkä kyllä minnekään muuallekaan. Lähes sata euroa maksoin kyseisestä sessiosta.
[/quote]
Siis tuo kuulostaa siltä että tuo psykiatri on analyyttisesti suuntaunut. Antaa potilaan puhua ja potilas heijastaa omia tuntemuksiaan psykiatriin. Tuo leipääntynyt äänensävy voi johtua siitä, että lääkäri laittaa omat tunteensa pois tilanteesta.
[/quote]
Tähän minäkin kiinnitin huomiota.
Näköjään täällä ei ymmärretä sitä, että on olemassa erilaisia terapiasuuntauksia.
Kognitiivinen, ratkaisukeskeinen ym ym
Kaikki terapeutit ei sovi kaikille, vaan tutustumiskäynneillä etsitään se itselle sopiva.
Edelläolevassa tuntuu tosiaan olevan kyse psykoanalyysista, tästä keskustelin juuri psykiatrian erikoislääkärin kanssa ja hän sanoi, että alussa on useampi kerta, jolloin terapeutti antaa asiakkaan vaan puhua ja puhua eikä välttämättä edes istu niin, että asiakas on näkee terapeuttia. Asiakas saa siis puhua mitä sylki suuhun tuo, tuottaa tajunnan virtaa.
Se, että terapoitava ei tiedä eri suuntauksien eroja, ei tee terapeutista huonoa.
Ottakaa hyvät ihmiset asioista selvää.
[/quote]
Joo, analyyttisesti suuntatunut on aivan eri asia kuin kognitiivisesti suuntautunut.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 09:42"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 03:00"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 21:31"]
Minulla vastassa ensimmäisellä psykiatrikäynnillä oli tympääntyneen oloinen keski-ikäinen tantta,joka sisään kutsunnan jälkeen istui ynseän näköisenä tuoliinsa ja alkoi tuijottamaan sanomatta sanaakaan. Lähes koko session ajan jutustelin yksikseni tantan tuijottaessa lasittunein silmin minua ja välillä kelloa. Kun en keksinyt enää mitään sanottavaa, niin istuimme molemmat hiljaa, psykiatri erittäin tympääntyneen näköisenä ja oman katseeni harhaillessa jossain seinillä. Todella ahdistavaa. Hiljaisuuden käydessä liian pitkäksi saattoi kysyä jotain pientä leipiintyneellä äänensävyllä. Huokaisin helpotuksesta kun aika loppui. Toista kertaa en mennyt kyseiseen paikkaan, enkä kyllä minnekään muuallekaan. Lähes sata euroa maksoin kyseisestä sessiosta.
[/quote]
Siis tuo kuulostaa siltä että tuo psykiatri on analyyttisesti suuntaunut. Antaa potilaan puhua ja potilas heijastaa omia tuntemuksiaan psykiatriin. Tuo leipääntynyt äänensävy voi johtua siitä, että lääkäri laittaa omat tunteensa pois tilanteesta.
[/quote]
Tähän minäkin kiinnitin huomiota.
Näköjään täällä ei ymmärretä sitä, että on olemassa erilaisia terapiasuuntauksia.
Kognitiivinen, ratkaisukeskeinen ym ym
Kaikki terapeutit ei sovi kaikille, vaan tutustumiskäynneillä etsitään se itselle sopiva.
Edelläolevassa tuntuu tosiaan olevan kyse psykoanalyysista, tästä keskustelin juuri psykiatrian erikoislääkärin kanssa ja hän sanoi, että alussa on useampi kerta, jolloin terapeutti antaa asiakkaan vaan puhua ja puhua eikä välttämättä edes istu niin, että asiakas on näkee terapeuttia. Asiakas saa siis puhua mitä sylki suuhun tuo, tuottaa tajunnan virtaa.
Se, että terapoitava ei tiedä eri suuntauksien eroja, ei tee terapeutista huonoa.
Ottakaa hyvät ihmiset asioista selvää.
[/quote]
Totta on se, että terapiasuuntauksia on erilaisia, mutta tiedän tämän ko. tyypin, eikä ole psykoterapeutti laisinkaan, saati analyyttinen sellainen. Psykiatrian erikoislääkäri, ei terapiakoulutusta. Ja psykiatrin työhön ei todellakaan kuulu tuijotella hiljaa, vaan kartoittaa oireilua ja tilannetta.
[/quote]
Psykiatri saattaa silti itse uskoa analyyttiseen lähestymistapaan vaikkei olisikaan varsinaisesti analyytikko. Tietenkin psykiatrin olisi hyvä kertoa tästä potilaalleen...
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:29"]
Tuo hiljaa selin istuminen kuuluu lähinnä pskoanalyysiin, joka on ihan oma terapianlajinsa joka kestää 5-7 vuotta. Se koskettaa tosi harvoja. Tavallinen psykiatri/psykologipalvelujen käyttäjä toivoo tapaavansa ammattitaitoisen henkisesti läsnäolevan ammattiauttajan, eikä minkään "naapurin" roskiksella -tyyppisen kälättäjän.
[/quote]
Kuuluu myös psykodynaamiiseen psykoterapiaan ja lisäksi joidenkin psykiatrien työskentelytapoihin. Itselläni oli tuollainen psykiatri ja pidin siitä tosi paljon että sai puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 03:00"]
Edelläolevassa tuntuu tosiaan olevan kyse psykoanalyysista, tästä keskustelin juuri psykiatrian erikoislääkärin kanssa ja hän sanoi, että alussa on useampi kerta, jolloin terapeutti antaa asiakkaan vaan puhua ja puhua eikä välttämättä edes istu niin, että asiakas on näkee terapeuttia. Asiakas saa siis puhua mitä sylki suuhun tuo, tuottaa tajunnan virtaa.
Se, että terapoitava ei tiedä eri suuntauksien eroja, ei tee terapeutista huonoa.
Ottakaa hyvät ihmiset asioista selvää.
[/quote]
Voi jumankauta. Siis kyllä tuolin selkämykselle voi puhua ihan kotonaankin, ei siitä tarvitse maksaa.
Ja ei, se ei ole asiakkaan tehtävä olla selvillä toisen ammattialan suuntauksista.
Johtopäätös noin yleensä koskien koko ketjua: koulutuksessa on ainakin puolet liikaa vuosia.
yksi psykologi kysyi kun menin, että mitä kuuluu, miten olet pärjännyt: sanoin, että mieli maassa entisestään, että sain keskenmenon vastaus: mitä väliä, eihän se ollut vielä mikään, kyllähän niitä voi vielä kakaroita tulla. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun sillä kävin (vaihtui juuri silloin pskologi).
Toinen psyk sairaanhoitaja tämä, sanoi kun keskusteltiin siitä, että vauva joutuu olemaan yli kuukauden sairaalassa, miltä se minusta tuntuu ja minkä koen siinä vaikeaksi, että ei oo kuule ainut lapsi joka sielä sairaalassa on, ja kyllä kuitenkin helpolla pääsette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työterveyspsykologi vaikutti siltä että nukahtaa. Oikeasti, silmät meinasivat mennä kiinni, pää pilkki. Taisin olla päivän viimeinen asiakas, kello lähenteli neljää. Piti olla tunnin aika, mutta 45 minuutin kohdalla alkoi pistää hommaa pakettiin, ja kysellä haluaisinko uutta aikaa. Kävin psykologilla työpaikan sisäisten ongelmien kärjistyttyä kriisiksi. Kollegani oli käynyt samalla psykologilla saman päivän aamuna, ja oli kuulemma ollut jo tuolloin poissaolevan oloinen. En siis mennyt toiste.
Opiskeluaikana hakeuduin psykologille pahan sosiaalisen fobian vuoksi. Aloin itkeä selittäessäni tilannetta YTHS:n psykologille. Se oli sellainen vanhempi, vähän kuivakan oloinen naisihminen. Hänen neuvonsa tilanteeseen: "Noo... yksi mahdollisuus ois lääkitys. Tai sitten voisit ottaa semmosen positiivisen asenteen siihen jännittämiseen."
Että oikein koulutettu, pitkän uran tehnyt psykologi sanoi noin. Kuka tahansahan pystyisi antamaan tuommoisen neuvon.
Paikka oli Joensuun YTHS yli kymmenen vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli miehen kanssa ongelmaa, pettämistä ym ja samaan syssyyn äitini kuoli. Tk- psykologinainen, hyvin epäsiisti, kutoi koko ajan jotain ihme kaulaliinaa tms ja sanoi joka asiaan " joo, mullekin on käynyt vähän noin" ja sitten seurasi kertomus hänen elämäntapahtumistaan jotka rönsyilivät sinne tänne päätyen lopulta hänen omaan perheeseensä ja etenkin multitalenttiin tyttäreen.
. Kelloa hän katseli heti, kun minä sain suunvuoron. Se tympi, tuntui, että hän odotti koko ajan minun häipyvän. Niin. Minäkin olisin odottanut, jos hän olisi ollut minun asiakkaani.
Minullakin on hieman vastaava kokemus psyiatrista. Menin hänen vastaanotolleen masennuksen takia työterveyshuollon kautta kun sain jonkinnäköisen hermoromahduksen töissä. Mies istui ja kuunteli ja lopulta määräsi lääkkeet. Toisella käynnillä istui, kuunteli ja nosti lääkkeiden annostusta. Kolmannella istui, kuunteli ja totesi että "kyllähän sä näytät jo paljon pirteemmältä, ainakaan et itke niin paljoa".
Olisin kaivannut jonkinlaista palautetta että missä mun ajatuskuviot menee pieleen ja työkaluja ajatuksieni työstämiseen, tuntuu ettei itse ongelmaa ole hoidettu vaikken syö enää lääkkeitä, en sairasta masennusta ja elämässä menee hyvin.
Kävin eräällä naispsykologilla/psykiatrilla tmv kerran juttelemassa raskaana ollessani ja tuntuu että tuo käynti oli hedelmällisempi kuin ne kolme yhteensä. Tiedän että hyötyisin vieläkin jos kävisin juttelemassa hänen (kaltaisensa) kanssa mutta nyt kun tunnen oloni pääpiirteittäin onnelliseksi tuntuisi hassulta mennä, saati käyttää rahaa siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 21:48"]
Ei ollut Tampereella.
ap
[/quote]
Joensuussa terveystalolla/ lääkärikeskus itessä/ pk-terveys-klinikassa?
Jos jossain noista, niin siellä on vähän sellainen omanlaisensa persoona psykiatrina...
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 22:20"]
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 21:48"]
Ei ollut Tampereella.
ap
[/quote]
Joensuussa terveystalolla/ lääkärikeskus itessä/ pk-terveys-klinikassa?
Jos jossain noista, niin siellä on vähän sellainen omanlaisensa persoona psykiatrina...
[/quote]
Siellähän se, sinäpä sen sanoit :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
YTHS:n psykologilla kävin, aivan uskomaton täti, jolta ei saanut suunvuoroa. Siitä vähästä mitä sain sanottua rupesi hän tekemään omia johtopäätöksiään (joita en ehtinyt keskeyttää) ja lopuksi varmisti, onko asia näin. Vastasin toki, että ei ole, sillä olettamukset menivät poikkeuksetta aivan mönkään. Lisäksi "keskustelimme" (=täti teki olettamuksia) aivan täysin yhdentekevistä asioista, hän takertui erityisesti teiniajan seurustelusuhteeseeni joka päättyi siis jo viisi vuotta sitten. Tapaamiset psykologin kanssa päättyivät aina myös hyvin yllättäen, juttu saattoi jäädä aivan kesken kun hän yhtäkkiä kaivoi kalenterin esiin uutta ajanvarausta varten. Hän ei myöskään koskaan muistanut, mitä olin kertonut aiemmilla tapaamisillani. Kyllä, kävin vastaanotolla muistaakseni noin 7 kertaa. Yhtä ajanhukkaa, mutta eipä sentään rahanhukkaa kun ei YTHS:llä noista tarvinnut maksaa erikseen.
Mulle sanoi mun omahoitaja suljetulla, muutaman juttelukerran jälkeen, että "Kuule, ei sua voi oikeastaan mitenkään auttaa. En keksi mitään, mikä sua vois auttaa."
Meni loppukin usko omaan itseen. Syvän masennuksen takia olin, potkittiin ulos, kun jaksoin taas vessassa käydä ilman tunnin voimienkeräämistä. Enpä kyl parantunu oo, ehkä mua voi auttaa :-(
Joskus aikoinaan kävin työpaikkani psykiatrilla, syynä työpaikkani ongelmat, sekä äitini kuolema, joka tapahtui yhtäkkiä. Kerroin kyseiselle tohtorille äitini kuoleman aiheuttamasta järkytyksestä. Lääkäri totesi, että kaikki kupsahtavat ajallaan, turha sitä on miettiä. En koskaan unohda hänen sanomisiaan.Tämä tapahtui Diacorin keskuskadun lääkäri-asemalla.
Kurikan MTT:ssä oli aikanaan psykiatri, joka kertakaikkiaan huusi vihaisena potilaalle koko vastaanoton ajan. Kuulin samaa myös muilta potilailta, ei ainoastaan oma kokemukseni.
Etsin aikaisempia ketjuja huonoista psykologikokemuksista ja löysin tämän. näitten kertomusten ja oman tuoreen kokemuksen perusteella harkitsen vakavasti pitäisikö vaan yrittää pärjätä yksin.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 20:31"]
Etsin aikaisempia ketjuja huonoista psykologikokemuksista ja löysin tämän. näitten kertomusten ja oman tuoreen kokemuksen perusteella harkitsen vakavasti pitäisikö vaan yrittää pärjätä yksin.
[/quote]
Riippuu varmaan vähän tilanteestasi? Ja siitä, minkä tyyppinen huono kokemus on?
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 03:00"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 21:31"]
Minulla vastassa ensimmäisellä psykiatrikäynnillä oli tympääntyneen oloinen keski-ikäinen tantta,joka sisään kutsunnan jälkeen istui ynseän näköisenä tuoliinsa ja alkoi tuijottamaan sanomatta sanaakaan. Lähes koko session ajan jutustelin yksikseni tantan tuijottaessa lasittunein silmin minua ja välillä kelloa. Kun en keksinyt enää mitään sanottavaa, niin istuimme molemmat hiljaa, psykiatri erittäin tympääntyneen näköisenä ja oman katseeni harhaillessa jossain seinillä. Todella ahdistavaa. Hiljaisuuden käydessä liian pitkäksi saattoi kysyä jotain pientä leipiintyneellä äänensävyllä. Huokaisin helpotuksesta kun aika loppui. Toista kertaa en mennyt kyseiseen paikkaan, enkä kyllä minnekään muuallekaan. Lähes sata euroa maksoin kyseisestä sessiosta.
[/quote]
Siis tuo kuulostaa siltä että tuo psykiatri on analyyttisesti suuntaunut. Antaa potilaan puhua ja potilas heijastaa omia tuntemuksiaan psykiatriin. Tuo leipääntynyt äänensävy voi johtua siitä, että lääkäri laittaa omat tunteensa pois tilanteesta.
[/quote]
Tähän minäkin kiinnitin huomiota.
Näköjään täällä ei ymmärretä sitä, että on olemassa erilaisia terapiasuuntauksia.
Kognitiivinen, ratkaisukeskeinen ym ym
Kaikki terapeutit ei sovi kaikille, vaan tutustumiskäynneillä etsitään se itselle sopiva.
Edelläolevassa tuntuu tosiaan olevan kyse psykoanalyysista, tästä keskustelin juuri psykiatrian erikoislääkärin kanssa ja hän sanoi, että alussa on useampi kerta, jolloin terapeutti antaa asiakkaan vaan puhua ja puhua eikä välttämättä edes istu niin, että asiakas on näkee terapeuttia. Asiakas saa siis puhua mitä sylki suuhun tuo, tuottaa tajunnan virtaa.
Se, että terapoitava ei tiedä eri suuntauksien eroja, ei tee terapeutista huonoa.
Ottakaa hyvät ihmiset asioista selvää.
[/quote]
Totta on se, että terapiasuuntauksia on erilaisia, mutta tiedän tämän ko. tyypin, eikä ole psykoterapeutti laisinkaan, saati analyyttinen sellainen. Psykiatrian erikoislääkäri, ei terapiakoulutusta. Ja psykiatrin työhön ei todellakaan kuulu tuijotella hiljaa, vaan kartoittaa oireilua ja tilannetta.