Olen aina luullut, että lievästi kehitysvammaiset ihmiset eivät voi opiskella yliopistossa, mutta toisin taitaa olla.
Minulla on vahva tunne siitä, että avoimen yliopiston kautta yliopistoon pääsee opiskelijoiksi myös sellaisia, joiden henkiset kyvyt ja opiskelutaidot eivät välttämättä vastaa niitä vaatimuksia, joita yliopistossa on.
Tällaiset ihmiset tuskin olisivat koskaan läpäisseet lukiota tai ainakaan yo-kirjoituksia, mutta niin vain yliopistoon pääsevät. Ei siinä sinänsä mitään pahaa ole, saavathan kaikki opiskella siellä missä haluavat, mutta ihmettelen vain sitä, miksi joku haluaa vasta vasten sellaiseen, mihin ei oikeasti ole edellytyksiä.
Ja onko oikein, että tällainen ihminen saa sitten maisterin paperit, vaikka ei oikeasti niihin töihin pysty? Kasvatustieteen puolelta on ainakin tällaisia valmistunut, jotka eivät todellisuudessa ole omaa tutkintoaan itse tehneet kokonaisuudessaan.
En itse tunne yhtään. Sen sijaan paljon normaaliälyisiä joilla syystä tai toisesta ei opiskelu sujunut.