^^^ 3- kuumeilijat viikko 10 ^^^

en myöskään halua olla tahditon, mutta eikö meillä jokaisella ole oikeus kertoa omasta tilanteesta!? En missään nimessä kannata aborttia mutta arvostan valtavasti sitä joku oikeasti uskaltaa puhua vaikeista ja kipeistäkin asiosta!!... kun tämä elämä ei ole aina niin mustavalkoista, valitettavasti!!!:( Se mikä missäkin tilanteessa on vastuullista on sekin hiukka kakspiippusta. Eiköhän meillä kaikilla ole omat onnemme ja surumme..toivottavasti jaksaisimme tukea niissä toisiamme!!



Toivottavasti tulee lisää mielipiteitä, meillä kun kaikilla on siihen onneksi mahdollisuus!!!!:)



T. tinsku kp 16/25-30...ovis mennä huitas, nyt piinaillaan..;)





Plussia kaikille!!!!:)

ja hyvä vain kun käydään keskustelua vaikeistakin asioista. Minun on vain hirveän vaikeaa hyväksyä yhtälö, että vauvakuumeilu johtaa aborttiin. Eli lasta on toivottu ja sitten mennytkin pupu pöksyyn. Siksi syytin vastuuttomuudesta. En tietenkään voi tietää kaikkia syitä mitkä abortti päätökseen ovat johtaneet, mutta ajatus siitä, että ehkä puolen vuoden päästä tilanne olisi sopivampi vauvalle tuntuu niin väärälle tämän " väärään" aikaan saanen elämän puolesta. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Olisiko se suhteen loppu jos Sanyana pitäisikin lapsen? Onko se suhde sen arvoinen, että tämän alkaneen elämän voi uhrata?

Silti toivotan Sanyana voimia sinulle.

Ymmärrän toki mitä tarkoitat!!Mutta sitä en ymmärrä miksi ihmiset sättivät toisiaan kun ei voida olla tietoisia toisen todellisesta tilanteesta ja vaikka olisimmekin tietoisia niin jaksan uskoa että silloinkin joku voisi päätyä pitämään lapsen ja joku toinen tekisi samassa tilanteessa abortin..

Ymmärrän että tuntuu epäoikeudenmukaiselta kun joku toinen yrittää vuosi tolkulla lasta ja toisella olisi mahdollisuus saada lapsi mutta päättääkin sitten toisin..ei se ole reilua mutta elämä harvoin on!!



...Hyviä öitä, huomiseen!!!:)

Minä ymmärrän vallan hyvin, että Sanyanalla on nyt vaikeaa ja haluan vilpittömästi toivottaa hänelle jaksamista!



Mutta... Joku feministi sisälläni sanoo, että mikä oikeus miehellä on määrätä naista!? Siis, nainen on tässä tapauksessa ilmeisesti ollut se joka on kuumeillut ja mieskin on antanut lapselle luvan tulla. Nainen kokee fyysisesti raskauden ja hänelle abortti on varmaan henkisestikin vaikeampi paikka, koska aistii uuden elämän sisällään.



Toiseksi, minusta on vastuutonta olla ilman ehkäisyä, jos asiat on noin avoinna. Siis että miehen ero on vasta aluillaan! Eikö parempi olisi ensin kuitenkin katsoa, miten arki sujuu keskenään, kun ero on tapahtunut? Eihän sitä tiedä, vaikka koko suhteen viehätys olisikin ollut se, että miehellä on olemassa oleva liitto ja tämä on tällaista " kiellettyä" .



Ehkä oikeasti olen liian mustavalkoinen ihminen, mutta tällainen ei vain mahdu minun ajatuksiini... Myönnän, että olen tästä nyt katkera, koska itse en tiedä tulenko koskaan enää lasta saamaan. Vauvakuume on niin kova, että saatan surffailla netissä katsomassa vauvan vaatteita ja tarvikkeita. Vaikka olen tietysti iloinen, kun ystäville syntyy lapsia, niin silti jossain takaraivossa nakertaa se kateus, että miksi ei meille... Siksi tämäkin tuntuu niin todella väärältä...

ja myös negatiivisista asioista saa tänne kirjoittaa! Ymmärrettävästi kuitenkin abortti saa vauvakuumeilijoissa aikaan kuohuntaa... Vai?!

Ihan ensin: Sanyana, minustakin on hyvä että uskallat kertoa täällä asioista. Toivon mukaan uskallat jatkossakin. Älä välitä vaikka joku siitä nimimerkin suojissa sinulle raivoaakin.



Mimmiä mukaillen: naisella pitäisi olla itsekunnioitusta, ettei anna miehen päättää (ja pyörtää päätöksiään) omasta ruumiistaan ja lapsistaan! Mies vaikuttaa todella epäkypsältä tässä. Voi hyvin olla ettei Sanyanan ja miehen suhde kestäkkään; varsinkaan kun siinä on painavana lastina suru ja syyllisyys tehdystä abortista. Oli miten oli, taas lapset (syntyneet ja syntymättömät) saavat kärsiä kun aikuiset opettelevat elämään...



Mutta, tosiaan, pitää kunnioittaa Sanyanan oikeutta päättää omasta ruumiistaan ja toivottaa hänelle voimia ja uskallusta arvostaa ja kunnioittaa itseään.

Piti sanomani että Tinsku, kirjoitat täyttä asiaa:

tinsku78:

Se mikä missäkin tilanteessa on vastuullista on sekin hiukka kakspiippusta. Eiköhän meillä kaikilla ole omat onnemme ja surumme..toivottavasti jaksaisimme tukea niissä toisiamme!!

Ihan ensin: Sanyana, minustakin on hyvä että uskallat kertoa täällä asioista. Toivon mukaan uskallat jatkossakin. Älä välitä vaikka joku siitä nimimerkin suojissa sinulle raivoaakin.



Tuntuu nyt, että minut onkin ymmärretty väärin. En raivoa vaan olen enemmänkin surullinen Sanyanan ja lapsen puolesta :( Tai ehkä aluksi olinkin kiukkuinen, mutta nyt tunnen vain surua.



Lisäksi olen täysin samaa mieltä mimmin kanssa, siitä mitä hän kirjoitti isekunnioituksesta ja vastuullisuudesta. Yritin viestittää samaa. En ehkä osannut kirjoittaa viestiäni sellaisin sanankääntein, ettei niitä olisi tulkittu vihamielisiksi.



Sitten vielä haluan kysyä. Pitääkö ihan kaikki hyväksyä tässä maailmassa? Tiedän, elämä ei ole reilua. Ei ainakaan minulla ole ollut( siksi varmaan katkeruutenikin paistaa läpi). Sanyanalla on kuitenkin valinnan mahdollisuus. Kaikilla niin ei ole.



Mutta elämä jatkuu... Toivotan kaikille plussatuulia ja mukavaa kevättä! Niitähän täällä kuitenkin toivotaan eikösvaan :)

Olen lukenut pinoja viikosta toiseen, mutta en itse ole jaksanut kirjoitella. Nyt taas ryhdistäydyn, kun mahdollisuuksia omaan raskautumiseen ehkä voisi olla.



Tämän viikon pino onkin ollut raskasta luettavaa, mutta onneksi on paikkoja joihin voi ilman omaa nimeään purkaa tunteitaan.

Sanyana: muistelen, että toivoit kovasti raskautumista. Tuntuu, että olet todella rakastunut mieheesi ja puhut edelleen hänestä kauniisti ja odotat yhteistä lomaa ym. Uskotko, että suhde kestää arjen ja alkuhuuman jälkeen samanlaisena, varsinkin kun tiedät mitä uhrasit miehesi vuoksi? En siis halua loukata ja onneksi päätös Suomessa on äidillä, mutta mietihän toki myös sitä, millainen luonne miehellä mahtaa arkielämässä olla ja onko hän luotettava jatkossa ensihuuman laannuttua? Mieti mikä on sinulle parasta koko loppuelämäsi kannalta. Monilla ei ole ystäviä, joille puhua aroista asioista, joten Sanyana tämän on oltava myös paikka aroista asioista kertomiselle. Tosin kaikilla on myös oikeus kertoa oma mielipiteensä asiasta.



SELMA JA VII2: paljon onnea plussista ja kaikkea hyvää odotukseen!



Omaa napaa: meillä on täällä ollut jo viikon kestänyt sairastupa, ilmeisesti influenssa iski lapsiin. 3,5 vuotias sairastui jo viikko sitten sunnuntaina kovaan kuumeeseen ja vielä ainakin eilen lämpö nousi. Kuopus 8kk sairastui myös ja hänellä on nyt sitten jo toinen korvatulehdus kahden viikon sisään. Viikko oli ihan helvetillinen ja mieskin työmatkoilla, joten univaje on nyt melkoinen ja nyt oma pääkin on kipeä. Valvoin monta yötä ja molemmat lapset itki kaikki illat kuorossa ja halus syliin. Tällaisen viikon jälkeen miettii, että miten sitä kolmen kanssa selviäis kun kahdenkin kanssa oli ihan hirveetä.



Silti sitä vaan vauvakuume ei laannu:) ja eilen kun mies tuli niin pupuiltiin... tosin luulen että liian myöhään. Viimeiset kuukautiset alko 17. helmikuuta ja kierto on ollut noin 29-30. Mitä sanotte? Tosin siis imetän vielä, joten raskautumisesta ei välttämättä tule mitään. Viimeiset kuukautiset oli muuten kauheat, verta tuli varmaan 8 pv ja ekat päivät olin kuin vesiputous, kertookohan jotain?



Sitten vielä kysymys: miten lämmöt käyttäytyy kun on ovulaatio/sen jälkeen. Nyt on ollut jotain 36,4. (En ole koskaan tikutellut ym. enkä kyllä aiokaan. Lapsi tulee jos on tullakseen. Yritän vaan ajoittaa pupuiluita mahdollisimman suotuisiin ajankohtiin:)



Hyvää viikonloppua

Äiti04ja07

Minä olen vähän skeptinen tuon lämpöjutun suhteen, mutta... Sun pitäis mitata lämpö joka aamu samaan aikaan ja heti herätessä (ennen ylösnousua), koska liikkeelle lähdettyä lämpö nousee jonkin verran. Takana pitäisi olla suunnilleen aina yhtä paljon nukuttu yö, jotta tulos olisi luotettava ja arvot keskenään vertailukelpoisia. Ja makuuhuoneen lämpötilan pitäisi olla vakio, jotta ympäristön lämpö ei vaikuta ihon lämpöön. Jos nämä kriteerit täyttyvät, niin sitten... Lämpöjen mittaus tulisi aloittaa kierron alusta ja merkitä ylös (ja vaikka piirtää viivaa ruutupaperille), jotta näkee sen normaalin vaihteluvälin. Just ennen ovulaatiota tulee " dippi" , eli lämpö notkahtaa pari pykälää alaspäin. Ja ovulaation aikaan lämpö nousee n.0,5 (+-0,2) astetta ylös päin normaali lämmöstä ja jää siihen. Keltarauhanen ylläpitää lämpöä, ja jos on raskaana, lämmöt pysyy ylhäällä. Keltarauhasen surkastuttua lämmöt laskee ja parin päivän sisällä alkaa menkat.

Ja sanyanahan kirjoitti että on itse asiaa mietittyään miehensä kanssa samaa mieltä!!

Se siitä tasa-arvosta jos täälä eukot ajattelee että mies olis aivopessy eukkonsa! Tosi surullista luettavaa.. Kirjotin äskön pitkän tovin teille napinaa mutta sensuroin sen, hormoonit hyrrää liikaa! Tänään sain jo miehen kanssa tappelun alulle kun NAISTENPÄIVÄNÄ minä, talon ainoa nainen joudun imuroimaan!! :/ Pääpointti oli lyhyesti se että musta jokanen saa kuumeilla vauvaa nyt, tehdä abortin jos tärppää kun ei olekaan sopiva hetki (jos ollaan ajateltu ettei se nopsaan tärppää) ja hankkia tulevaisuudessa parempaan aikaan lapsen. Se siitä.



Sanyana on tervetullut jatkossa seuraamaan tänne kirjotuksia ja toivottavasti raaskii kirjoittaakin. Musta sun mies on muuten aika hyvä tapaus kun viitsii ja uskaltaa sanoa sulle mielipiteitään ja ajatuksiaan.



Oman navan tilanne on että luulotautia ilmassa.. oireita löytyy, mutta hei: kp 23 niin ei kyllä ole raskausoireita vielä ja oon niitä oon jo maanantaista lähtien seurannu, siis kp 18 ja (kp 13 poistettiin kierukka). Joten ens viikolla taidan pudota kovaa ja korkeelta kun kuukautiset alkaa!

oon sun kanssa todellakin täysin samaa mieltä!!!:) kukaan meistä ei ole elänyt toisen elämää joten emme voi mennä tuomitsemaan ketään millään tavoin!!!..hyi, pois se meistä.



Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

Minä en nyt kommentoi mitenkään tuota aborttijuttua. Jokainen elää omaa elämäänsä ja päättää siitä myös itse.



Naistenpäivä siis tänään... Ihme kyllä mies osti minulle ja tyttrelleen kukan. :) Minä hieman kyllä muistutin, että tänään on ko. päivä. :) Miehen kanssa tänään siivottiin (mies vei matot ja imuroi, minä vaihdoin lakanat ym.). Ja nyt on käyty saunassa, joten olo on raukea. Ei olla päästy vielä puuhiin, mutta toisaalta ei ole vielä kiirettäkään. Mies tulee aina niin myöhään nukkumaan, että nukun jo täyttä päätä. Joskus kyllä herään kun mies tulee nukkumaan. Niin, ja oletettu ovis on vasta ensi viikon puolivälissä.

Olen ihan oikeasti miettinyt tänään, että jos nyt ei tärppää, niin pidän taukoa tai mennään tjot:lla. Olen stressannut nyt tällä viikolla niin paljon tätä vauvakuumeiluasiaa, että on meinannut yöunet mennä (muutakin stressiä on ollut). Tämä on siis todella stressaavaa. :/ Alkuviikosta huvitti touhuilla, mutta mies oli silloin töissä ja nyt ei huvita (ei osu yksiin nämä halut). Vaikeata... No, täytyy yrittää tähdätä sinne ensi viikon puoliväliin.



Hyvää viikonloppua! =)

Mä oon myös sitä mieltä, että jokainen päättää omista asioistaan ja jokainen saa vapaasti niistä tänne kirjoittaa. Abortti-asia on sellainen, että se tosiaan seuraa lopun elämää mukana. Eli tosiaan kannattaa harkita tarkkaan. Jokainen varmasti harkitseekin. Eräälle ystävälleni kävi niin, että tuli melko nuorena raskaaksi ja olivat sitä ennen poikaystävän kanssa puhuneet, että mitä jos niin kävisi.. Poika oli tokaissut, että abortti olis tehtävä. noo.. sitten oikeasti niin kävi ja ystäväni teki abortin (oli kova pala). Myöhemmin mies katui sanojaan ja molemmat katuivat, että olivat abortin tehneet. he aina miettivät, minkälainen lapsi olisi nyt, ym. PAljon oli myös riitoja siitä. He ovat edelleen yhdessä (n.15 vuotta tapahtuneesta) ja edelleen se heillä on mielessä. Mutta tämä on vaan yksi esimerkki.



Annetaan tosiaan jokaiselle oma rauha päätöksissään eikä tuomita ketään, eikös juu!



omaa napaa: Kp 8 taitaa olla menossa ja ovistuntemuksia alkoi eilen olemaan. Limaa ja jomotusta.. Eli lupaavalta vaikuttaa tää kierto. Jospa ei venyis niin pitkäks ku edellinen. Meillä on vaan pikku pulma.. Kumpikaan ei jaksa illalla puuhailla, ku saadaan lapset niin myöhään nukkumaan.. Ja päivällä turha toivo.. Mä oon kyllä nyt rennommalla fiiliksellä tässä hommassa. Jos nuo kierrot noin pitkiks heittäytyy ni en jaksa kytätä kiertoa, joten puuhaillaan ku huvittaa ja jos ei tärppää ni ei tärppää.



Plussaonnea kaikille!



t. iiiik kp 8/27-41 yk6

aikuisuuteen kuuluu myös vastuu teoistaan. Tilanne olisi minusta eri, jos esimerkiksi ehkäisy olisi pettänyt tms. Tarkoitan vain sitä, että minusta on lyhytnäköistä ensin antaa vauvalle mahdollisuus ja sitten kun tärppää, niin todeta että nyt ei olekaan oikea aika. Itselläni saattaisi olla vaikeaa luottaa mieheen tuon jälkeen. Mitä jos hän tekee tuon taas ensi kerrallakin?

Itselläni taitaa raskaushormonit hyrrätä, että siksi tuo tilanne tuntuu minusta tosi ikävältä. En ole mikään abortin vastustaja ja joskus se todellakin on ainoa oikea ratkaisu. Voimia sinulle Sanyana kovasti ja ymmärrän kyllä sen, että tilanteesi on ikävä. Toivottavasti kaikki asiat järjestyvät.

Olen hyvin jyrkkä näissä asioissa ja olen sitä mieltä että abortti ei ole missään olosuhteissa oikea ratkaisu. Lapsi joka sisällä kasvaa on täysin viaton ja tietämätön kaikkeen. Hänellä on oikeus syntyä ja elää niinkuin muillakin. Jos äidillä ja isällä ei nyt ole oikea hetki, vaikka molemmat on jo aikuisia ihmisiä niin silloin pitää katsoa itseään peiliin ja miettiä tarkkaan mihin peliin on lähtenyt mukaan. Myöhemmin tulee varmasti ajatus siitä että ei olis pitänyt ja tuntee valtavaa syyllisyyttä koko elämänsä ajan. Kaikki järjestyy varmasti vaikka nyt onkin vaikea hetki elämässä. Lapsia syntyy vaikeampiinki olosuhteisiin ja silti saavat elää ja tuntea osakseen molempien tai yhden vanhemman rakkautta.

Kamala juttu, ei voi muuta sanoa. Kaikki tämä purkaus vain pienen elämän puolesta!

Kiitos tiedoista Mimmi. Ei kyllä taida olla siis mua varten toi lämpöjen mittailu. Kuvittelin jotenkin, että lämmöissä saattaisi olla eroja juuri ovulaation aikaan tai jälkeen, kun monet just kirjoittelevat, että nyt on lämmöt koholla ym.



Omaa napaa: eilen ikävästi " veteli" oikeaa alavatsaa, oliskohan ovulaatio vasta nyt? En ole koskaan ajatellut ovulaatiota, tällaista juilintaa olen toki varmaankin joka kuukausi tuntenut. Esikoinen ja kuopus sai alkunsa ekasta yrityskerrasta, joten ei ole ennen tullut ajateltua koko asiaa tai ajoitettua pupuilua sopivaan ajankohtaan. En tiedä miksi minulle olisi nyt niin tärkeää raskautua piakkoin, tuntuu vaan siltä niin kovasti:) Oikeasti ei ole mikään kiire ja kahden ensimmäisenkin kohdalla lähdettiin leikkiin toiveikkain mielin.



Nyt on siis 22/29-30 ja siis imetän edelleen. Varsinkin viimeviikolla tuntuu että imetys on ollut kipeän kuopuksen pääravinto. Mitä mieltä siis olette ovulaation mahdollisesta ajankohtasta?



Piristynyt äiti04ja07:)

Olen nyt jostain syystä ;) pyöritellyt mielessä tätä ovis asiaa ja raskautumista. Nyt vasta (olen siis 27v) tuli vastaan tollanen asia että ovikseen liittyy limaa. No tässä taannoin muutama päivä sitten tuli limaa ihan älyttömästi, jopa niin paljon että kiinnitin asiaan huomioita ja muistan miettineeni että " mitä tämä nyt on?" No ovishan se ilmeisesti oli! Harmi ettei tullut laitettua sitä päivää ylös, ja nyt en kuolemaksikaan asti muista mikä päivä se oli. Kipuja mulla ei pitäis ovikseen liittyä tai en ole kiinnittänyt huomiota.. tämmönen ajatus vain. Ja omaa napaa taisi olla tämä juttu.

minä taas palailen tänne teidän kanssa turisemaan...



Uusia nimiäkin näkyi joukossa olevan. Eli siis minä täällä aloin kirjoittelemaan joulukuussa...tein plussan tammikuussa...ja tuli km tammikuussa. Uusi plussa helmikuussa ja nyt taas uusi km...



Nyt sitten pieni hengähdystauko, (siis syön varmaan pillereitä kunnes seuraavat menkat tulee) ja sitten kun keho rauhoittunut niin yritetään taas...mies ainakin haluaisi yrittää, mutta mua pelottaa vaan ihan pirusti! Mitä mieltä tässä on kun aina vaan odottaa että koska näkyy verta..?



Ei muuta kun plussatuulia!